Iitu ja Emppu ihan yksityiskierroksella kaksikerroksisessa karusellissa.Yksi näistä laitteista on ihan mieletön puinen vuoristorata nimeltään Boardwalk Bullet, jota olen vilkuillut haikaillen joka kerta kun ollaan Villen kanssa käyty paikanpäällä. Minä rakastan puisia vuoristoratoja ja mielestäni Suomen kaikkien huvipuistojen paras laite nyt ja varmaan ikuisesti onkin Linnanmäen vanha vuoristorata. Se tuoksu ja ne äänet, ei sitä tunnelmaa vaan voi voittaa. Ville ei ole kuitenkaan suostunut kanssani testaamaan tätä Kemahin puista Luotia, mutta nyt mukana oli kaksi sellaista hurjapäätä ettei tarvinnut kauaa houkutella. Äärettömän vauhdikkaan ja jännän ajelun jälkeen molemmat totesivat että nyt kyllä jäi Linnanmäen vuoristorata kakkoseksi, ja olihan tuo aika mahtava, vaikken itse ehkä sitä voikaan ykköseksi asettaa (ne on ne jarrumiehet joihin oltiin kaverin kanssa pikkutyttöinä niin kovin ihastuneita, nähkääs..).
Äitikullan nappaama kuva Boardwalk Bulletista.Pistetään nyt vielä vähän faktoja kehiin ja vertaillaan vähän siihen Lintsin vuoristorataan. Boardwalk Bullet on hippasen yli 986 metriä pitkä, kun Lintsin vuoristoradan pituus on 960 metriä. Bulletin korkeus on noin 29 metriä, kun Lintsillä ollaan korkeimmillaan 24 metrissä. Ja sit se huomattavin ero: Lintsillä vauhdin hurmasta saa nauttia noin kahden minuutin ja viidentoista sekunnin ajan, kun taas Bullet suoriutuu 26 metriä pidemmästä matkastaan noin puoli minuuttia nopeammin. Linnanmäen vuoristoradalla nopeus kun on (jarrumiehestä riippuen) noin 60 km/h, kun Bulletissa kiidetään yli kahdeksaakymppiä. Kuka haluaa kyytiin?
2 kommenttia:
Hyvähän se nyt on luvata, että voisin kokeilla. Olen nimittäin varma ettei lupausta tarvitse täyttää ;)
Hurjahan se oli kokemuksena jo siinä puisssa tunnelissa , josta menimme toiselle puolelle katsomaan. Putosin melkein polvilleni jo siitä jyrinästä jonka junan ohimeno tunnelin vierestä aiheutti. Junasta ei juurikaan ehtinyt mitään nähdä eikä ainakaan pystynyt tunnistamaan siinä olijoita.
Se näköalatornijuttu oli kuitenkin ihan mahtava kokemus, sieltä näki kauniisti Houstonin valot ja mereltä vähäiset veneiden valot antoivat hyvän perspektiivin niihin.
Ja taas syötiin hurjan hyvää ruokaa.
Pitää kuitenkin kertoa, ettei paino noussut siinä mitassa kuin syötyjen annosten herkullisuudesta ja koosta voisi päätellä, painoin kotona vain kilon enemmän kuin lähtiesäni.
Mäkin tykkään siitä näköalajutusta, se on kiva kun siellä on se selostus jossa kerrotaan mm. että Kemah on intiaanisana ja tarkoittaa "tuulta kasvoilla." Puhumattakaan siitä ravintolasta, jossa oli kyllä ihan erinomaista ruokaa. :)
Lähetä kommentti