Sana meidän
vieraanvaraisuudesta on ilmeisesti kiirinyt lähiympäristön liskopiireissä, koska meillä vieraili perjantaina ihan
uuden näköinen ystävä. Ville sen bongasi työ-/vierashuoneen ikkunasta hakiessaan sieltä reppuaan, ja epäili heti perään että olisikohan tämäkin yksilö yrittänyt
pummata kyytiä työpaikan tietämille. Sellaista sille ei kuitenkaan tällä kertaa ollut tarjolla, koska Ville joutui kiitämään saman tien ovesta ulos, jättäen minut miettimään että mitäs me tämän pienen vierailijan kanssa oikein tehtäis.
Nostin ensitöikseni kaihtimet pois tieltä ja tuumasin että jospa raotan ikkunaa. Tämä ei kuitenkaan vielä tarjoa tietä ulkomaailmaan, koska ikkunan aukeavassa alaosassa (
se siis liukuu ylöspäin) on lasin ulkopuolella verkko, mutta kaverimme kuitenkin livahti salamannopeasti ja selkeän toiveikkaasti lasin ja verkon väliin. Yritin houkutella liskoa pois sieltä välistä naputtelemalla lasiin sen yläpuolella (
lue: pelottelemalla raasun ihan henkihieveriin), mutta taktiikkani ei tehonnut. Oli siis pakko avata ikkuna kokonaan vaikka lisko olikin siellä välissä, yritin vältellä tätä koska pelkäsin että onnistun jotenkin litistämään kaverin.
Vaurioilta onneksi vältyttiin, joten seuraava askel oli saada vieras ohjailtua hellästi pakoreittiä kohti. Tämä reitti oli verkon kulmassa oleva pieni aukko, jota tein houkuttelevasti suuremmaksi työntämällä verkko-osaa auki. Meillä selvästi hyvin viihtyvä lisko ei kuitenkaan oikein tajunnut ideaa, vaan hyppäsi vuorotellen ikkunalaudalle ja siitä taas korkealle verkkoon. Sorruin siis jälleen pelotteluun ja uhkailuun, tuuppien kaveria kohti kulmaa. Lopulta saavutimme yhteisymmärryksen ja lisko livahti ulkopuolelle. Seuraavalla kerralla taidan antaa kaverin vaan muuttaa taloon, olisi ainakin hiljainen ja vähän tilaa vaativa kämppis.
Nostin ensitöikseni kaihtimet pois tieltä ja tuumasin että jospa raotan ikkunaa. Tämä ei kuitenkaan vielä tarjoa tietä ulkomaailmaan, koska ikkunan aukeavassa alaosassa (se siis liukuu ylöspäin) on lasin ulkopuolella verkko, mutta kaverimme kuitenkin livahti salamannopeasti ja selkeän toiveikkaasti lasin ja verkon väliin. Yritin houkutella liskoa pois sieltä välistä naputtelemalla lasiin sen yläpuolella (lue: pelottelemalla raasun ihan henkihieveriin), mutta taktiikkani ei tehonnut. Oli siis pakko avata ikkuna kokonaan vaikka lisko olikin siellä välissä, yritin vältellä tätä koska pelkäsin että onnistun jotenkin litistämään kaverin.
Vaurioilta onneksi vältyttiin, joten seuraava askel oli saada vieras ohjailtua hellästi pakoreittiä kohti. Tämä reitti oli verkon kulmassa oleva pieni aukko, jota tein houkuttelevasti suuremmaksi työntämällä verkko-osaa auki. Meillä selvästi hyvin viihtyvä lisko ei kuitenkaan oikein tajunnut ideaa, vaan hyppäsi vuorotellen ikkunalaudalle ja siitä taas korkealle verkkoon. Sorruin siis jälleen pelotteluun ja uhkailuun, tuuppien kaveria kohti kulmaa. Lopulta saavutimme yhteisymmärryksen ja lisko livahti ulkopuolelle. Seuraavalla kerralla taidan antaa kaverin vaan muuttaa taloon, olisi ainakin hiljainen ja vähän tilaa vaativa kämppis.
3 kommenttia:
Söpön näköinen kaveri. Teidän kulmillahan noita asustelee monenkokoisia ja -näköisiä. Mekin niitä nähtiin joka päivä, ulkona tosin, mutta aina ikkunassa.
Onhan se Kissaa tai koiraa helpompi kotieläin. Vatii vähemmän hoitoa ja ruokaa. Sitä ei kuitenkaan voi oikein talutella ulkona.
Samaa mielta taas, etta sopo on! Taalla Cartagenassa meidan pienempien veneiden laiturien takana kelluu tanaan isonpuoleinen risteilyalus Discovery, joka aamulla laituriin kiinnittyessaan heitti ensimmaiseksi kehiin rottasuojat ankkurikoysiin. Meilla ei kylla mitaan vieraita ole nakynyt. Ainakaan viela.
rauni: Eikä silitellä ja rapsuttaa, ainakaan ilman massiivista kesytysoperaatiota.. ;)
marketta: Oletan että toisin kuin meidän satunnaiset liskokaverit, rottavieraat eivät olisi tervetulleita. Toivotaan siis että pysyvät poissa vastaisuudessakin. :)
Lähetä kommentti