Oletteko koskaan miettineet mikä olisi ehdottomasti vastenmielisin tapa herätä, etenkin raukeana ja rauhallisena sunnuntaiaamuna? Ei tarvi miettiä enää, minä voin nimittäin kertoa, koska Ville pääsi testaamaan yhtä ykkösvaihtoehdoista tänään. Kaikki alkaa sillä, kun vessaan mennessään huomaa pöntön vesisäiliön päälle yön aikana ilmestyneen kummallisen tahran, ja päättää selvittää mikä sen on mahdollisesti aiheuttanut.
Seuraavaksi ilmoitetaan vaimolle, että pöntön vesisäiliön ja seinän välissä majailee parhaillaan liki kymmensenttinen torakka (reilusti yli tuon mittainen, jos tuntosarvetkin lasketaan mukaan), ja aiheutetaan ilmoituksella lievää hysteriaa. Tässä vaiheessa haluan puolustautua sen verran, että vaikka en ötököistä pidäkään, niin pärjään niiden kanssa kyllä ihan mainiosti. Saan hämähäkit ja muut ällötykset hengiltä tarpeen tullen ihan yksinkin, eikä minun tarvitse sen jälkeen viettää kymmentä minuuttia nurkassa sikiöasennossa. Mutta torakoita minä en kestä sitten yhtään, joten siirsin Villen ilmoituksen jälkeen omat aamutoimeni välittömästi vieraskylppärin puolelle ja kuulutin pysytteleväni kaukana kunnes öttiäiseltä on henki pois.
Uteliaisuus kuitenkin voitti orastavan paniikin ja hiippailin kaikesta huolimatta hetkeä myöhemmin kurkkimaan että millainen otus meillä oikein piilottelee. Kameran kanssa tietenkin, koska oon vaan silleen vähän outo. Surkeitahan noi otokset on, mutta sijainti (ja halu olla menemättä erityisen lähelle) ei nyt oikein mahdollistanut parempiakaan. Yhdessä me sit pähkäiltiin että miten me saadaan tämä kutsumaton vieras listittyä.
Ville, mun oma sankari, varustautui kumihanskoilla, valtavalla sanomalehtirullalla ja matonpesusuihkeella (älkää naurako siellä, olisitteko itse keksineet parempaa?!), kun taas minä asetuin ovelle vahtiin lenkkari lyömäaseenani. Matonpesusuihkeella torakka saatiin liikekannalle ja lattialla se olikin sopivan suojaton, joten kaksi mäjäytystä lehtirullalla riitti. Onneksi, koska uhosta huolimatta minusta ei ehkä sittenkään olisi ollut hommaa viimeistelemään. Ei, vaikka valitsin tarkoituksella aseekseni Villen lenkkarin omani sijaan...
Ps. Keksin mä sittenkin ainakin kaksi vielä vastenmielisempää aamuherätystä. Toiseen liittyy torakka sängyssä ja toiseen torakka sängyn vieressä jalan alla.
Ps2. Siis onko toi tahra nyt torakankakkaa?!??
sunnuntai 12. joulukuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Ja huomatkaa, että torakat tykkää kavereista, ne ei viihdy yleensä yksinään. En mitenkään halua lietsoa paniikkia, mutta pitäkää tilannetta tarkkailussa !
Voitaisko me sopia että tämä oli erakkotorakka, koska muussa tapauksessa me ollaan pakotettuja muuttamaan, enkä mä millään jaksais nähdä sitä vaivaa..? ;)
Ei sitä nyt kuitenkaan tarvitse muuttamaan ruveta, mutta hankkikaa kunnon hyöteismyrkkyä. Sellaista joka tehoaa myös torakoihin, kaikki ei tehoa. Suihkuttakkaa sitä runsaasti huoneistoon (varsinkin kylppäreihin) siksiaikaa, kun olette joululomalla. Pitää kuitenkin laittaa siitä vaikka lappu oveen,ja ilmoitus toimistolle, ettei naapurit ihmettele, mikä teillä "tuoksuu". Onhan vielä sellainen vaihtoehto, että kutsutte taloon torjuntajoukot, jos niitä usein alkaa näkyä.
Mun mielestä kolme nähtyä torakkaa puolentoista vuoden aikana on vielä ihan siedettävä määrä (etenkin kun edellisestä kerrastakin on noin vuosi), etten jaksa alkaa hötkyileen. Kyllä me sit tilataan tuholaistorjunta (tai tosiaan muutetaan) jos ne yhtäkkiä yleistyy.. ;)
Lähetä kommentti