Tai vaihtoehtoisesti, pitkästä aikaa idiootin tunnustuksia (olisko tää nyt sit osa 3 vai 4...):
Päätin tehdä itselleni lounaaksi pari leipää. Katsoessani jääkaappiin ilahduin kovasti kun sieltä löytyi yksi keitetty kananmuna. Suunnittelin että teen yhden kananmunaleivän ja yhden kinkkujuustoleivän. Otin kaksi viipaletta leipää ja voitelin ne. Sitten otin jääkaapista kinkun ja juuston ja laitoin niitä. Sitten otin sen kananmunan, kuorin sen, viipaloin sen söpöllä tipu-viipaloimislaitteella, ja sitten seisoin hetken hämmentyneenä viipaloitu kananmuna kädessä tuijottamassa kahta valmiiksi tehtyä kinkkujuustoleipää. Just.
Kananmuna oli käytettävä, se lienee selvä (mihin ihmeeseen mä olisin jemmannut kuoritun viipaloidun kananmunan). En halunnut kananmunakinkkujuustoleipää, enkä myöskään erityisemmin innostunut ajatuksesta tuplakinkkutuplajuustoleivästä. Joten mun lounas oli sit kolme leipää. Mää oon niin tavallisen tunari ettei aina ees naurata. Onneks tällä kertaa nauratti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
No, ei se kolmekaan leipää niin hurjan paljolta tunnu. Kyllähän tuollaisia huomion herpaantumisia sattuu, varsinkin jos miettii samalla jotain muuta.
Mulle vaan tuntuu sattuvan keskimääräistä useammin... ;)
Lähetä kommentti