Suomijoulu

Jospa sitten palataan ajassa vähän taaksepäin ja muistellaan hetki Suomessa vietettyä joululomaa. Mehän lennettiin päivänä, jolloin kaikki Euroopan kentät joilla me ollaan aikaisemmin vaihdettu konetta oli Amsterdamia ja Brysseliä lukuun ottamatta sääolosuhteiden vuoksi suljettu, ja Brysselinkin kenttä suljettiin kuulemma vielä samana iltana sen jälkeen kun me olimme sieltä jo poistuneet. Oli siis onni matkassa kun ei ollut mitään ongelmia, ja laukutkin saapuivat perille ihan samaan aikaan meidän kanssa, kahdesta välilaskusta huolimatta.

Mun uusi lehmä. Se on pieni, suloinen ja sanoo möö. Ja sen sieraimista tulee valoa. Se kulkee mukana mun puhelimen suojapussiin kiinnitettynä ja on kaikin puolin ihana.

Me ollaan Villen kanssa oltu viime vuonna taas ihan mahdottoman kilttejä, kun saatiin kovasti paljon kivoja joululahjoja. Jouduttiin kuitenkin jättämään niistä huomattava osa Suomeen odottamaan ensi syksyä, joten Iitu vannotti että minun pitää sitten ottaa kaikista kuitenkin kuvat ja laittaa blogiin. Nyt kuitenkin kävi niin ikävästi etten oikein saanut missään vaiheessa aikaiseksi (itse asiassa en ottanut Suomessa yhden ainoaakaan valokuvaa, mikä yllätti itsenikin), anteeksi murunen! Kuvasin kuitenkin tänään kaikki ne lahjukset jotka tulivat mukaan, jos se vaikka vähän ees lohduttaa.
Yksi joulun parhaista lahjoista oli ehdottomasti Yoshi! Villen paketista löytyi Super Mario, mutta toisin kuin vihreä ystävämme, Mario ei päässyt mukaan Houstoniin. Yoshi on huippu.
Toinen joulun ykköslahjoista ja pitkästä aikaa jotain mistä esitin ihan toiveen. Yleensä tykkään että Ville keksii itse mitä ostaa, mutta tänä vuonna vihjailin kyllä suhteellisen selkein sanakääntein että Arian Foster -paita on kerrassaan välttämätön hankinta ja sen paljastumista joulupaketista arvostettaisiin kovasti.
Sai Villekin fanituotteen. Sovittelin tuota kerran kaupassa ja mies sanoi etten saa sitä itselleni ostaa kun näytän se päässä pöljältä. Olin kuitenkin sitä mieltä että meidän perheeseen tarvitaan Texans-pipo, joten ostin sen sitten Villelle, joka ihan epäreilusti ei näytä se päässään pöljältä.
Jumppapallo tuli ihan yllätyksenä, mutta kivana sellaisena. Nyt kun sitä sais vielä aikaiseksi käyttää muutenkin kuin jalkarahina (jollaisena se kyllä on oikein mukava ja käytännöllinen)...
Tämän paidan lisäksi Ville sai myös kivan mustan poolokauluksisen neuleen, mutta sen kuvaaminen edes kaukaisesti imartelevalla tavalla osoittautui niin mahdottomaksi että luovutin. Kuvitelkaa sellainen musta mytty, joka on todellisuudessa oikeasti kivannäköinen neulepaita.
Kirjat on aina loistolahjoja ja niitä me saatiinkin ihan tosi paljon. Päädyttiin kuitenkin jättämään niistä lähes kaikki Suomeen, kun Houstonissa odotti jo valmiiksi täytenä pursuileva kirjahylly jonka sisällöstä suurin osa on vielä lukematta. Mukaan valikoitui kolmas osa Michael Moorcockin Elric-sarjasta (kaksi ensimmäistä Ville on jo saanut synttärilahjoina) ja Muse-kirja, jonka sain muuten juuri loppuun. Ylimmäisenä oleva Viivi ja Wagner on oikeasti muistikirja jolle pitäisi keksiä joku kiva ja sopiva käyttötarkoitus.
Viiviä ja Wagneria tuli mukaan myös seinäkalenterin muodossa. Tämä me kylläkin ostettiin ihan itse, viime vuonna lahjaksi saadulla Stockan lahjakortilla. Ostettiin sillä samaisella lahjakortilla V&W-kalenteri jo viime vuodelle ja se oli sen verran kiva, että päätettiin käyttää osa jäljellä olevasta summasta tämän vuoden versioon. Makuuhuoneen seinälle löytyi kalenteri ihan oikeastikin joulupaketista, äitikulta oli nimittäin teettänyt sellaisen itse lokakuussa ottamistaan lomakuvista. Hauskinta tässä on se, että äippä ja isä saivat puolestaan itselleen meidän teettämän vuosikalenterin jonka avulla muistella lokakuista reissua koko tämän vuoden ajan...
Sit myös leffoja. Oikeanpuolinen Coffy on itse asiassa vaihtolahja, kun kavereilta oli selvästikin mennyt ohi vuoden takainen lahjaesittely ja alun perin paketista kuoriutui meiltä jo löytyvä Star Trek.
Nominationiinkin tuli uusi pala, kun siskokulta tenavineen oli sitä mieltä että söpö pupu muistuttaa mua sillä tavoin aina Villestä. Siispä olin kerrassaan pakotettu ostamaan siihen vielä tuon sydämen itse viereen, asialle ei vaan voinut mitään.
Kosmetiikkalahjan ajoitus oli aivan esimerkillinen, olin nimittäin aikeissa täydentää varastoja loppumassa olevien tuotteiden osalta lentokenttien valikoimia hyödyntäen, mutta nytpä ei tarvinnut. Cliniqueta olen käyttänyt ennenkin, mutta juuri tämän sarjan tuotteet ovat uusia tuttavuuksia, toivottavasti osoittautuvat hyviksi. Kynsilakkakin odottaa vielä korkkaustaan, mutta ainakin pullossa värisävy vaikuttaa kivan jännältä ja erilaiselta.
Olen jo jonkin aikaa etsiskellyt (puolivillaisesti tosin) suojapussia meidän vauvalle, mutta aina kun löytyy kivoja vaihtoehtoja lähtevät koot 15 tuumasta. Meidän pikkuinen on vaan 13 tuumaa enkä ole halunnut hukuttaa sitä ihan ylisuuriin vaatteisiin, joten ostamatta ovat aina jääneet. Joulun alla Ville raahautui kuitenkin ihan Apple Storeen asti hankkimaan suojuksen joka on ihan just oikean kokoinen ja kaikenlisäksi vielä hienokin. Mä kyllä vähän arvasin etukäteen mitä paketista on tulossa, koska mies jätti hyvin harkitsemattomasti Apple Storen muovipussin ajelemaan mun kulkureitille, mutta hyvä lahja se oli silti.
Jouluna kuuluu aina saada suklaata, mutta äitikulta saattoi liioitella ihan vaan hieman, kun osti meille molemmille sellaiset jättipaketit jotka pitivät sisällään yhdeksän levyä Fazerin sinistä. Siis kahdeksantoista levyä suklaata. Äiti hei... Karkkipussi puolestaan oli piilotettu hurjan hienon 2000-palaisen palapelin laatikkoon. Me jouduttiin tilanpuutteen vuoksi jättämään se palapeli Suomeen odottamaan ensi syksyä, mutta karkit napattiin kuitenkin matkaan. Tarvitaan me niitä tuumaustaukoja näitä täällä odottaviakin palapelejä kootessa, niin ei kai se nyt oo niin tarkkaa.
Lopetetaan esittely ehkä hienoimpaan pannunaluseen ikinä ja todetaan, että olipa kiva joululoma. Enkä nyt viittaa pakettien määrään vaan siihen, että oli ihan mielettömän hauska nähdä perhettä ja ystäviä. Harmi että suuren osan kanssa vietetty aika jäi varsin lyhyeen, mutta aikataulu oli vielä viimevuotistakin tiukempi kun tosiaan livistettiin New Yorkiin jo ennen uutta vuotta. Tarkoitukseni oli toki kertoa tästä jo silloin kun se tapahtui, mutta valitettavasti meidän tilapäismajoituksessa ei ollut nettiyhteyttä (ja viimeisetkin naapurit olivat ikävästi onnistuneet suojaamaan verkkonsa estäen tehokkaasti hieman epälaillisen lainaamisen...). Mutta New Yorkissa otin kyllä niitä valokuviakin, joten raportteja luvassa lähipäivinä vielä ennalta tuntematon määrä.