Sain tiistaina pari viestiä, jotka määrittelivät minun keskiviikon ohjelmani. Aamulla nimittäin sähköpostissa odotti kansainvälisten asioiden toimistosta viesti, jossa he tiedustelivat voisinko tulla keskiviikkona taas paikalle siksi aikaa kun he ovat kaikki palaverissa. Vastasin suostuvani ilomielin, joten eilen puoli yhden aikaan suuntasin jälleen kampukselle ja OISS:n toimistoon.
Tällä kertaa olo oli jo rennompi kuin edellisellä kerralla, kun hommasta oli edes vähäsen kokemusta. Turhauttavinta oli se, kun tiesin jo valmiiksi etten edelleenkään osaa vastata suurimpaan osaan minulle esitetyistä kysymyksistä. Eniten käyttämäni lause olikin olen pahoillani, mutta olen uusi/täällä vain tuuraamassa, voinko ottaa viestin/sopia sinulle tapaamisajan? Viimeksi harmitti vähän myös se, että hiljaisena iltapäivänä tunsin itseni ajoittain jokseenkin turhaksi kun kukaan ei soittanut tai tullut käymään, enkä tiennyt mitä muuta olisin voinut tehdä. Eilen oli vähän vilkkaampaa, jonka lisäksi sain sentään kuluttaa joutohetkiä nitomalla esitteitä tai leimaamalla muuten valmiita kirjeitä. Ei erityisen hohdokasta hommaa, mutta mieluummin minä jotain hyödyllistä puuhasin kuin että olisin vain pyöritellyt peukaloita.
Lähdettyäni kampukselta otin asiakseni selvittää sen toisen tiistaisen viestin, jonka me saimme asuinkompleksimme toimistosta, ja jossa kerrottiin että meillä on $40,01 verran maksuja rästissä. Käytyäni tiistai-iltana papereita läpi en kuitenkaan onnistunut löytämään virhettä, joten suuntasin eilen toimistolle tiedustelemaan että millaisesta maksusta mahtoi olla kyse.
Paikanpäällä yksi työntekijöistä sitten tarkisti meidän tiedot koneelta ja totesi itsekin vähän hämmentyneenä, että nähtävästi me emme ole velkaa neljääkymmentä dollaria ja yhtä senttiä, vaan ainoastaan sen yhden sentin. Ja järjestelmä on automaattisesti luonut huomautuksen, johon on jostain syystä ilmestynyt ylimääräiset neljäkymppiä, mahdollisesti sen vuoksi että se on ollut viimeisimmän asuinkompleksille kirjoittamamme shekin summa. Sovimme sitten yhteistuumin että lisään seuraavaan vuokrashekkiin sen puuttuvan sentin ja homma on sillä selvä.
En minä kyllä tiistai-iltana huomannut kirjanpidossamme sitä sentinkään heittoa, mutta en tosiaan jaksa sellaisesta kinatakaan.
torstai 24. helmikuuta 2011
Tiistaista seurannut keskiviikko
Tunnisteet:
"Viralliset" asiat,
Palkkaa ansaitsemassa,
Rice University
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hienoa, että on edes jonkinverran töitä.
Noinkin voi käydä jos koneet alkavat toimia oma-aloitteellisesti.
Hyvä kuitenkin, kun selvisi.
Joo, musta ainakin on kiva jos voin vastaisuudessakin välillä mennä OISS:n toimistolle tuuraileen, vaikka sit vaan ihan muutamaksi tunniksi.
Ja tosiaan hyvä että virheellinen rästimaksuilmoitus selvisi. Kuten sanottu, en mä sellaisesta sentistä piittaa suuntaan tai toiseen, mutta 40 taalaa on jo sen verran, että halusin ehdottomasti selvittää mistä on kyse enkä vaan maksaa pois mukisematta, kun en omien tietojeni mukaan ole sellaista virhettä tehnyt. :)
Lähetä kommentti