Vieraat tuli, oli ja meni sit taas. Meillä oli kivaa ja niin oli ilmeisesti Ollilla ja Riittallakin, ainakin päätellen saamastamme vieraskirjakirjoituksesta. Omat raportit vieraiden kanssa vietetyistä päivistä on myös luvassa, mutta nyt olen kipeänä, joten ne saavat odottaa parempaa oloa. Palataan asiaan.
Olipa taas mukavaa oleskella Villen ja Tarjan vieraina Houstonissa. Meillä oli tilaisuus ihailla varhaiskevään kauneutta, vaalean vihreää luontoa ja ihania kukkivia puutarhoja. Ricen campus oli kevään kukinnossa kuten isäntäväen lähiseutukin ja lämpötilat hemmottelevia. Koimme myös ihania ateriaelämyksiä ja useita Margaritoja. Villen synttärilahjakin onnistuttiin tuhoamaan ylenpalttisen loistavasti. Morton oli maineensa arvoinen!
Brazos Bend osavaltiopuisto oli kiehtova sekä luonnoltaan että eläinkunnaltaan. Alkuun olimme vähän pettyneitäkin kun alligaattorihavaintoja oli vain muutama, mutta neljän tunnin vaelluksen toisella puoliskolla kohtasimme niitä varmaan kolmekymmentä suloisista pikkuisista vauva-alligaattoreista isoihin könsikkäisiin. Kun kohtaamamme ammattikuvaajakin pakeni yhden könsikkään koettaessa rantautua kohdallemme, aloimme olla varovaisen kunnioittavia luontoa kohtaan. Loppuhuipennus oli kun yksi kolmimetrinen alli päätti siirtyä vaelluspolun yli hetteiköstä toiseen juuri kun olimme sen kohdalla. Ollissa heräsi luontokuvaajan kiinnostus päästä ottamaan siitä kunnon lähikuva, jonka hän sitten kyllä onnistui saamaankin. Taisi olla turhaa kuvaajan ja terveen järjen rajankäynnin hämärtymistä, mutta onneksi kaikki hyvin.
Ensi päivänämme koimme Circus Solein aivan mahtavan Ovo-spektaakkelin. Ellei näe livenä, ei voi kuvitella millaista on kun taiteilijat hyppäävät 6-8 m korkeaa seinää katsojilta piilossa olevan trampoliinisysteemin avulla ja konkreettisesti kävelevät kiipeilyseinää useita metrejä. Myös muurahaisten akrobatia, perhosten kiipeilynarulla rakastelut ja tasapainoilut, keikkuvalla ”löysällä” trapetsinuoralla taiteilu, venyvän vartalon/raajojen pyöriminen ja tiimalasien jonglööraus olivat käsittämättömiä taidonnäytteitä. Vaikkei tämä olekaan mainossivusto, niin suositan lämpimästi kaikille kun mahdollisuus osuu kohdalle, menemään katsomaan modernia sirkusta, jonka edelleen jatkuvan kiertueen Guy Laliberté aloitti Kanadan Quebecin 450-vuotisjuhlissa v. 1984.
Tarjan ja Villen vieraanvaraisuus lämmitti sydäntä. Koti on kaunistunut vielä entisestään viime näkemästä. Hauskat ja lämpimän sävyiset palapelitaulut antoivat sille ilmeikkyyttä ja persoonallisuutta. Minimalistinen elämäntapa näkyy myös kodin ilmeessä, ylimääräistä tavaraa ei näe missään, kaikella on oma paikkansa ja aikansa. Yritimme selvittää vähän perusteellisemminkin miten tuollaiseen lopputulokseen päästään ja erityisesti miten sitä periaatetta oikein ylläpidetään arjessa. Kunhan kotiin palaamme meitä odottaa ympäristön kriittinen tarkastelu - minimalistisilmälasien avulla. Saa nähdä mitähän siitäkin tulee...
Olipa ihana reissu!
Salaiset agentit
torstai 31. maaliskuuta 2011
sunnuntai 27. maaliskuuta 2011
Kiire!
Pahoittelut hiljaiselosta, jota saattaa hyvinkin jatkua aina keskiviikkoon asti. Olli ja Riitta nimittäin saapuivat vieraiksemme eilen, ja koska visiitin pituus on vain muutaman päivän, on luvassa sen verran kiirettä ja menoa, ettei oikein tahdo ehtiä koneen ääreen. Raportteja vierailusta siis luvassa jälkikäteen, kunhan ennätetään.
perjantai 25. maaliskuuta 2011
Projekti
Kiiruhdin tänään iltapäivästä Ricen kampukselle vierailemaan kansainvälisten asioiden toimistossa. Käytiin nimittäin läpi, että mitä tarkalleen pitää sisällään minun roolini siinä projektissa, jossa lupasin heitä auttaa. Juttu vaikutti varsin suoraviivaiselta, uskon että sen parissa näpertely on ajoittain jopa ihan hauskaa. Sen tarkemmin yksityiskohtiin menemättä, kyse on Ricen järjestämästä liikeideakilpailusta, johon osallistuvien kansainvälisten henkilöiden kanssa lähettelen sähköposteja ja kirjaan saamiani tietoja Excel-taulukoihin. Saatuani tunnukset kansainvälisten asioiden toimiston sähköpostiin, voin hoitaa suurimman osan asioista kotoa käsin. Olenkin siis heti tänään käyttänyt pari tuntia sähköpostien parissa ja muistanut, miksi suurin osa normaaleista ihmisistä vihaa Exceliä.
torstai 24. maaliskuuta 2011
Kenkäsairaala
Makuuhuoneen nurkassa ajeli reilun viikon verran kassi, joka sisälsi neljä paria kenkiä. Haikailin nimittäin jokin aika sitten jalkoihini popoja, joiden tajusin kaipaavan kipeästi uusia korkolappuja. Päätin sitten samalla vaivalla kerätä kasaan kaikki samaa käsittelyä odottavat parit ja viedä ne lähistöllä sijaitsevalle suutarille, jonka nimi on suloisesti Houston Shoe Hospital.
Ensimmäinen yritys kuitenkin kaatui oletettavasti rodeon aiheuttamiin ruuhkiin, joiden vuoksi en onnistunut pitkällisen etsiskelynkään jälkeen löytämään yhtä ainoaa vapaata parkkiruutua ties kuinka monen korttelin säteeltä. Siispä kassi päätyi sinne makuuhuoneen nurkkaan odottamaan aikaa parempaa, ja ennen kaikkea väljempää. Se aika koitti tänään, kun käytiin nakkaamassa kengät korjattavaksi samalla, kun hain Villen töistä. Tällä kertaa parkkiruutuja oli jopa liikkeen edessä vapaana ainakin puoli tusinaa.
Normaalisti nuo mainostavat vaihtavansa korkolaput odottaessa, mutta koska pareja oli neljä, eikä asialla ollut minun puoleltani kiire, sovittiin että kengät ovat valmiit noudettavaksi ensi tiistaina. Korkolaput tulevat verottamaan lompakkoa vajaat 9 taalaa per pari (paitsi yksistä veloitetaan pari dollaria enemmän, kun niissä korko on vähän paksumpi), joten hintakaan ei päätä huimaa.
Ensimmäinen yritys kuitenkin kaatui oletettavasti rodeon aiheuttamiin ruuhkiin, joiden vuoksi en onnistunut pitkällisen etsiskelynkään jälkeen löytämään yhtä ainoaa vapaata parkkiruutua ties kuinka monen korttelin säteeltä. Siispä kassi päätyi sinne makuuhuoneen nurkkaan odottamaan aikaa parempaa, ja ennen kaikkea väljempää. Se aika koitti tänään, kun käytiin nakkaamassa kengät korjattavaksi samalla, kun hain Villen töistä. Tällä kertaa parkkiruutuja oli jopa liikkeen edessä vapaana ainakin puoli tusinaa.
Normaalisti nuo mainostavat vaihtavansa korkolaput odottaessa, mutta koska pareja oli neljä, eikä asialla ollut minun puoleltani kiire, sovittiin että kengät ovat valmiit noudettavaksi ensi tiistaina. Korkolaput tulevat verottamaan lompakkoa vajaat 9 taalaa per pari (paitsi yksistä veloitetaan pari dollaria enemmän, kun niissä korko on vähän paksumpi), joten hintakaan ei päätä huimaa.
tiistai 22. maaliskuuta 2011
Lähtö edessä, loppu näkyvissä
Meidän nykyinen vuokrasopimus umpeutuu huhtikuun lopussa, joten käväistiinpä tänään toimistolla selvittämässä jatkoa. Villen työt tosiaan loppuu kesäkuun lopussa, joten vuoden sopimus oli ilmiselvästi poissuljettu vaihtoehto. Tämä tarkoittaa sitä, että siirryimme kuukausittaiseen vuokraan, josta pitää maksaa ylimääräistä, mutta ehkä sen kestää kun sitä on edessä vain parin kuukauden ajan. Samassa yhteydessä löimme lukkoon sen päivän kun poistumme lopullisesti Houstonista, merkitessämme kirjalliseen vuokrasopimuksen päättymisilmoitukseen lähtöpäiväksi 5.7. (Eilen illalla pohtiessa me ensin laskettiin että maanantai 4.7. olisi parempi, kunnes häpeällisen myöhään välähti että ehkä se itsenäisyyspäivä ei sit kuitenkaan ole ihan se otollisin hetki tällaiselle toimenpiteelle...)
Tämän vuokra-asian selvittyä päätimme palkita itsemme menemällä ulos syömään, ja herkullisen aterian ääressä kävimme vähän läpi asioita joita pitää miettiä. Meidän pitää tehdä listat
Tämän vuokra-asian selvittyä päätimme palkita itsemme menemällä ulos syömään, ja herkullisen aterian ääressä kävimme vähän läpi asioita joita pitää miettiä. Meidän pitää tehdä listat
- maasta poistumiseen liittyvistä hoidettavista asioista,
- niistä jutuista jotka me halutaan vielä tehdä tai kokea ennen Houstonista lähtöä,
- heinäkuun road tripin suunnitelmista,
- Suomesta käsin hoidettavaksi jäävistä asioista, jotka vaativat lisäselvitystä ennen maasta poistumista.
Tyhmästä päästä kärsii..
Koska olen totaali-idiootti varustettuna harvinaisen loivalla oppimiskäyrällä, pyörin lauantaina rodeoalueella ilman aurinkorasvaa. Ei kai sitä nyt maaliskuussa vielä tarvii -pohdinnat osoittautuivat, kuten aina, typerän ihmisen mietteiksi, ja lopputuloksena sain ilokseni kärvähtäneet käsivarret, otsan ja nenän. Siksipä normaalisti ehostuksen avulla itsestään lähes päivittäin ihmisen näköisen tekevä minä on lauantai-illasta lähtien tunkenut naamaansa ainoastaan hoitavaa after sun -voidetta ja näyttänyt vähintäänkin jännittävältä.
Tänään meillä on Villen kanssa luvassa vähän virallisten asioiden hoitamista, joten ajattelin että ehkä tilanne on sen verran tasoittunut, että voisi yritellä jonkinlaista kaunistautumista. Aamuinen tutkiskelu paljasti, että siinä missä käsivarret näyttävät jo huomattavasti enemmän ruskettuneilta kuin palaneilta ja otsa punottaa enää lähinnä hiusrajasta, nenä perhana sen sijaan näköjään kesii iloisesti. Ei siinä sitten mitään, hoitovoidetta naamaan edelleen. Ihmiseltä näyttäminen onkin aivan yliarvostettua, paljon parempi on olla nahkaansa luova kummajaishirviö.
Ps. Tässä vaiheessa sillä oppimiskäyrällä on tapana kääntyä suhteelliseen jyrkkään nousuun, poltan itseni joka samperin kesä, mutta yleensä vain kerran.
Ps2. Kyllä minä tiedän ettei saisi polttaa sitä kertaakaan. Minä vaan ilmeisesti aina unohdan sen talvisin...
Tänään meillä on Villen kanssa luvassa vähän virallisten asioiden hoitamista, joten ajattelin että ehkä tilanne on sen verran tasoittunut, että voisi yritellä jonkinlaista kaunistautumista. Aamuinen tutkiskelu paljasti, että siinä missä käsivarret näyttävät jo huomattavasti enemmän ruskettuneilta kuin palaneilta ja otsa punottaa enää lähinnä hiusrajasta, nenä perhana sen sijaan näköjään kesii iloisesti. Ei siinä sitten mitään, hoitovoidetta naamaan edelleen. Ihmiseltä näyttäminen onkin aivan yliarvostettua, paljon parempi on olla nahkaansa luova kummajaishirviö.
Ps. Tässä vaiheessa sillä oppimiskäyrällä on tapana kääntyä suhteelliseen jyrkkään nousuun, poltan itseni joka samperin kesä, mutta yleensä vain kerran.
Ps2. Kyllä minä tiedän ettei saisi polttaa sitä kertaakaan. Minä vaan ilmeisesti aina unohdan sen talvisin...
maanantai 21. maaliskuuta 2011
Sukkulat jakoon
Viime viikonlopun lehdessä oli aika harmillista pohdintaa siitä, mitä tapahtuu kolmelle jäljellä olevalle sukkulalle, kun NASA pistää avaruussukkulaohjelmansa jäihin. Esillehän nuo hommansa erinomaisesti hoitaneet kulkuneuvot päätyvät, mutta mihin. Se jo tiedetään, että Discovery on menossa Smithsonianiin, mutta Atlantiksen ja Endeavourin sijoituspaikat ovat vielä auki. NASA sai 21 hakemusta sukkuloista kiinnostuneilta tahoilta, mutta kun jaettavana on käytännössä vain kaksi sukkulaa, on itsestään selvää että moni joutuu pettymään. Ja nyt näyttäisi pahasti siltä, että Houston tulee olemaan yksi pettyvistä tahoista.
Atlantiksen ja Endeavourin lisäksi pakkaa sekoittaa Smithsonianin Enterprise, josta museo kuitenkin aikoo Discoveryn saadessaan luopua. Enterprisen tulevasta kodista päättää viimekädessä Smithsonian, mutta yhdessä NASAn kanssa he toivovat onnistuvansa sijoittelemaan laivaston maantieteellisesti siten, että sukkulat palvelevat mahdollisimman montaa niitä katsomaan haluavaa vierailijaa. Tämän lisäksi jonkinlainen yhteys NASAan ja sukkulaohjelmaan on suotavaa, joten minun järkeni mukaan sekä Houston että Kennedy ansaitsevat ehdottomasti omat sukkulansa. Saattaa kuitenkin käydä niin, että meille ”kuuluva” sukkula sijoitetaankin Ohioon, National Museum of the U.S. Air Forceen.
Ennakko-odotus on, että Atlantis, Endeavour ja Enterprise jaetaan siten, että yksi sukkuloista sijoitetaan Kennedyyn, yksi länsirannikolle ja viimeinen johonkin maan keskivaiheille. Jos siis Ohio saa toivomansa Atlantiksen, kuten nyt ennustetaan että käy, jää Texas tyystin ilman sukkulaa. Minä ja koko muu Houston on sitä mieltä, että tämä on nyt kyllä ihan väärin. Kyllä Johnson Space Center ansaitsee yhden sukkulan, jonka lisäksi se ihan aidosti olisi järkevämpää myös sen maantieteellisen ajattelunkin kannalta. Ohio on nimittäin sen verran lähellä Smithsoniania, noin niin kuin suhteessa, että selkeästi lännemmässä sijaitseva Houston olisi tietenkin fiksumpi ratkaisu.
NASA julkistaa päätöksensä huhtikuun 12. päivä, kun tulee täyteen 30 vuotta ensimmäisestä sukkulalaukaisusta, joten sittenhän se nähdään miten tässä käy. Pitäkää peukkuja meidän puolesta, koska jos yksi sukkuloista ei tule Houstoniin, niin se on kyllä oikeasti ehkä epäreiluinta ikinä.
Atlantiksen ja Endeavourin lisäksi pakkaa sekoittaa Smithsonianin Enterprise, josta museo kuitenkin aikoo Discoveryn saadessaan luopua. Enterprisen tulevasta kodista päättää viimekädessä Smithsonian, mutta yhdessä NASAn kanssa he toivovat onnistuvansa sijoittelemaan laivaston maantieteellisesti siten, että sukkulat palvelevat mahdollisimman montaa niitä katsomaan haluavaa vierailijaa. Tämän lisäksi jonkinlainen yhteys NASAan ja sukkulaohjelmaan on suotavaa, joten minun järkeni mukaan sekä Houston että Kennedy ansaitsevat ehdottomasti omat sukkulansa. Saattaa kuitenkin käydä niin, että meille ”kuuluva” sukkula sijoitetaankin Ohioon, National Museum of the U.S. Air Forceen.
Ennakko-odotus on, että Atlantis, Endeavour ja Enterprise jaetaan siten, että yksi sukkuloista sijoitetaan Kennedyyn, yksi länsirannikolle ja viimeinen johonkin maan keskivaiheille. Jos siis Ohio saa toivomansa Atlantiksen, kuten nyt ennustetaan että käy, jää Texas tyystin ilman sukkulaa. Minä ja koko muu Houston on sitä mieltä, että tämä on nyt kyllä ihan väärin. Kyllä Johnson Space Center ansaitsee yhden sukkulan, jonka lisäksi se ihan aidosti olisi järkevämpää myös sen maantieteellisen ajattelunkin kannalta. Ohio on nimittäin sen verran lähellä Smithsoniania, noin niin kuin suhteessa, että selkeästi lännemmässä sijaitseva Houston olisi tietenkin fiksumpi ratkaisu.
NASA julkistaa päätöksensä huhtikuun 12. päivä, kun tulee täyteen 30 vuotta ensimmäisestä sukkulalaukaisusta, joten sittenhän se nähdään miten tässä käy. Pitäkää peukkuja meidän puolesta, koska jos yksi sukkuloista ei tule Houstoniin, niin se on kyllä oikeasti ehkä epäreiluinta ikinä.
sunnuntai 20. maaliskuuta 2011
Söpöyden yliannostus
Käytiin tosiaan eilen viettämässä toistamiseen kaunista kevätpäivää rodeossa, tällä kertaa pelkillä aluelipuilla. Vaikka karnivaalialueella oli kaikenlaista hulinaa, lienee kuvatulvastakin pääteltävissä että minulle ykkösjuttu olivat kaikki söpöt eläimet.
Pölyhuiska-pupu.
Dalmatialaispupu.
Aivan hurmaava minikorvainen pupu.
Meidän saapuessa paikalle menossa oli karjanäyttely. Aika erikoista kun käytävällä saattoi koska tahansa tulla vastaan kehään matkalla ollut lehmä. Kuvan yksilö ei tosin ollut matkalla mihinkään, se vaan lepäili.
Tämä vauvalehmä oli syntynyt vain kaksi päivää aikaisemmin.
Tämä läjä pikkupossujakin oli ihan tuore katras.
Eikä näillä tipuillakaan kauheasti ikää vielä ole.
Petting zoo oli jälleen ihan suosikkipaikka, tällaisten karvaturpien keskellä me saatiin pyöriä.
Paikan isoin karvaturpa oli merkkiä laama.
Ja jostain syystä nämä kaksi veijaria halusivat makailla laaman päällä. Laamaa ei tuntunut lainkaan haittaavan.
Aaseja (ja possuja) ei saanut syöttää, mutta silittää ja kuvata sai kyllä.
Voisitko olla antamatta herkkuja näin suloisesti killittävälle kaverille?
Ei Villekään voinut.
Tämä aika pikkuinen vauva oli erillisessä karsinassa, jonne ei saanut mennä.
Bambi otti rennosti.
Välillä piti ottaa nokoset. Jotkut nukkuivat mieluiten omassa rauhassaan...
... Toiset suloisesti yhdessä kasassa.
Minikenguruita! (Oikeasti ne taitaa olla vallabeja..)
Oltiin me hyvä tovi ulkonakin, eikä vaan eläimiä paijaamassa. Upea ja lämmin (asteet lähenteli kolmeakymppiä) päivä oli houkutellut paikalle aika paljon muitakin ihmisiä.
Nälän iskiessä ostettiin yhdestä ruokakojusta täytetty peruna. Oli muuten ihan älyttömän hyvää!
Ruokaa ja erilaisia herkkuja oli tarjolla kojukaupalla, mutta me ei sorruttu täytetyn perunan lisäksi kuin vaan jäätelöihin.
Me oltiin tylsiä ja vaan käveltiin ympäriinsä, eikä testattu yhtään laitetta tai peliä. Mutta hauskaa oli silti.
Pölyhuiska-pupu.
Dalmatialaispupu.
Aivan hurmaava minikorvainen pupu.
Meidän saapuessa paikalle menossa oli karjanäyttely. Aika erikoista kun käytävällä saattoi koska tahansa tulla vastaan kehään matkalla ollut lehmä. Kuvan yksilö ei tosin ollut matkalla mihinkään, se vaan lepäili.
Tämä vauvalehmä oli syntynyt vain kaksi päivää aikaisemmin.
Tämä läjä pikkupossujakin oli ihan tuore katras.
Eikä näillä tipuillakaan kauheasti ikää vielä ole.
Petting zoo oli jälleen ihan suosikkipaikka, tällaisten karvaturpien keskellä me saatiin pyöriä.
Paikan isoin karvaturpa oli merkkiä laama.
Ja jostain syystä nämä kaksi veijaria halusivat makailla laaman päällä. Laamaa ei tuntunut lainkaan haittaavan.
Aaseja (ja possuja) ei saanut syöttää, mutta silittää ja kuvata sai kyllä.
Voisitko olla antamatta herkkuja näin suloisesti killittävälle kaverille?
Ei Villekään voinut.
Tämä aika pikkuinen vauva oli erillisessä karsinassa, jonne ei saanut mennä.
Bambi otti rennosti.
Välillä piti ottaa nokoset. Jotkut nukkuivat mieluiten omassa rauhassaan...
... Toiset suloisesti yhdessä kasassa.
Minikenguruita! (Oikeasti ne taitaa olla vallabeja..)
Oltiin me hyvä tovi ulkonakin, eikä vaan eläimiä paijaamassa. Upea ja lämmin (asteet lähenteli kolmeakymppiä) päivä oli houkutellut paikalle aika paljon muitakin ihmisiä.
Nälän iskiessä ostettiin yhdestä ruokakojusta täytetty peruna. Oli muuten ihan älyttömän hyvää!
Ruokaa ja erilaisia herkkuja oli tarjolla kojukaupalla, mutta me ei sorruttu täytetyn perunan lisäksi kuin vaan jäätelöihin.
Me oltiin tylsiä ja vaan käveltiin ympäriinsä, eikä testattu yhtään laitetta tai peliä. Mutta hauskaa oli silti.Herkkulahja
Eilen pamahti postiluukkuun täysin odottamaton ja huomattavan etuajassa saapunut hääpäivälahja kotiSuomesta. Äiti ja isä olivat pistäneet matkaan muutaman lehden (juuri sopivasti, koska me avattiin eilen uima-allaskausi pikaisella pulahduksella), kivan kortin ja kaksi isoa pussia salmiakkia. Paras lahja ikinä, kun edelliset salmiakit olivatkin loppuneet jo ajat sitten.
Pahoittelut jos karkkeja olisi ollut tarkoitus säästellä siihen oikeaan hääpäivään asti, ei nimittäin ihan onnistunut. Pitkän rodeossa vietetyn päivän ja sen uima-allasviilennyksen jälkeen me nimittäin tempaistiin toinen pusseista auki aika lailla välittömästi. Mutta ei me sitä kokonaan syöty ja loput meni toistaiseksi jemmaan. Lupaankin että noin kuukauden päästä olevana hääpäivänä on jäljellä vähintään yksi karkki molemmille.
Pahoittelut jos karkkeja olisi ollut tarkoitus säästellä siihen oikeaan hääpäivään asti, ei nimittäin ihan onnistunut. Pitkän rodeossa vietetyn päivän ja sen uima-allasviilennyksen jälkeen me nimittäin tempaistiin toinen pusseista auki aika lailla välittömästi. Mutta ei me sitä kokonaan syöty ja loput meni toistaiseksi jemmaan. Lupaankin että noin kuukauden päästä olevana hääpäivänä on jäljellä vähintään yksi karkki molemmille.
perjantai 18. maaliskuuta 2011
Pyhä Patrick
Eilen oli St. Patrick’s Day ja meidät oli kutsuttu jopa kaksiin eri bileisiin. Päätettiin lopulta lähteä tutun itävaltalaispariskunnan kanssa Rice Villagessa sijaitsevaan irlantilaiseen pubiin, koska haluttiin kokea tapahtuma autenttisimmillaan, ja valinta osui kyllä ihan nappiin. Paikka oli jo melko varhaisessa vaiheessa iltaa ihan tupaten täynnä, ihmiset hyväntuulisia ja useampi esiintynyt bändi varsin viihdyttäviä.
Koska me kuuluimme siihen vajaaseen yhteen prosenttiin paikallaolijoista joiden ylle ei ollut eksynyt mitään vihreää (olis muuten, mutta kyseistä väriä ei löydy hitustakaan kummankaan vaatevalikoimasta), Ville pyrki parhaansa mukaan paikkaamaan tilannetta nauttimalla vihreää olutta (!). Itse riemuitsin kahden juoman verran siitä, että paikasta sai irkkupubeille tyypilliseen tapaan kunnon siideriä, joka on muuten täällä suhteellisen harvinaista herkkua, mutta kolmatta tilatessa kävi ilmi että se oli ehtinyt loppua. Epiä ja väärin, mutta jos mä sit tollasen margaritan ottaisin vaikka tilalle. Että olis voinut mennä huonomminkin.
Ps. Kerrottakoon varmuudeksi, että koska Villellä oli tänään työpäivä, olimme kotona kunnollisesti jo ennen kymmentä. Että ei tarvi paheksua siellä...
Koska me kuuluimme siihen vajaaseen yhteen prosenttiin paikallaolijoista joiden ylle ei ollut eksynyt mitään vihreää (olis muuten, mutta kyseistä väriä ei löydy hitustakaan kummankaan vaatevalikoimasta), Ville pyrki parhaansa mukaan paikkaamaan tilannetta nauttimalla vihreää olutta (!). Itse riemuitsin kahden juoman verran siitä, että paikasta sai irkkupubeille tyypilliseen tapaan kunnon siideriä, joka on muuten täällä suhteellisen harvinaista herkkua, mutta kolmatta tilatessa kävi ilmi että se oli ehtinyt loppua. Epiä ja väärin, mutta jos mä sit tollasen margaritan ottaisin vaikka tilalle. Että olis voinut mennä huonomminkin.Ps. Kerrottakoon varmuudeksi, että koska Villellä oli tänään työpäivä, olimme kotona kunnollisesti jo ennen kymmentä. Että ei tarvi paheksua siellä...
keskiviikko 16. maaliskuuta 2011
Rodeo
Eilen oli meidän vuoro mennä katsomaan että mitenkäs siellä Houstonin rodeossa hommat tänä vuonna sujuu. Hyvin näytti sujuvan ja meillä oli ihan yhtä hauskaa kuin viime vuonnakin. Ehkä jopa hauskempaa, muutamastakin syystä. Yksi niistä oli se, että toisin kuin viime vuonna, eilen Ville onnistui luistamaan töistä sen verran aikaisemmin, että me ehdittiin pyöriä vähän Reliant Parkin karnevaalialueella ennen stadionilla tapahtunutta ohjelmaa.
Pihalla olevien lukuisten ruoka- ja myyntikojujen, sekä tivolilaitteiden keskellä ei vieläkään hirmusti ehditty seikkailla, kun jumituttiin kuluttamaan aikaa Reliant Centerissä, joka on rodeon aikaan täynnä kaikenlaista, lähinnä myytäväksi tarkoitettua. Hallin toiselta puolelta löytyy eläinaitauksia, koska tapahtuma on suunnattu myös ammattilaisille karjankasvattajille, mutta kaikkea muutakin mahdollista on kaupan. Myyntitiski toisensa jälkeen on esimerkiksi täynnä autenttisia cowboy-saappaita tai -hattuja, niin monessa värissä tai mallissa kuin vain kuvitella saattaa. Me ei kuitenkaan oltu paikalla shoppailemassa, vaan lähinnä katselemassa eläimiä ja ihmettelemässä kaikkea, kuten nyt vaikkapa tätä hulvatonta ponikarusellia.
Erityisesti huomiomme kohteena oli lapsille ja lapsenmielisille suunnattu petting zoo, jossa eläinten joukkoon pääsi seikkailemaan yhdessä isossa karsinassa. Sekaan mahtui aaseja, vuohia, kauriita, kanoja, minipossuja, laama ja jotain minikengurun näköisiä pussieläimiä. Eläimiä pääsi silittelemään ihan ilmaiseksi, mutta pienet ruokakupilliset maksoivat hieman. Sijoitus kuitenkin kannatti, koska ahneet pikku karvakasat tekivät huomattavasti innokkaammin tuttavuutta makupalaa vastaan. Osa vuohista nousi jopa ylös kerjuulle, etukintut ihmistä vasten. Aikamoista.
Innostuin touhusta niin paljon, että kävin pariinkin kertaan hakemassa automaatista lisää ruokaa söpöläisille syötettäväksi (ruokakuppeja myytiin karsinan sisäänkäynnin luona, mutta sisällä oli lisäksi automaatti joka toimi neljännesdollareilla ja sieltä sai kourallisen kerrallaan). Pisti vähän hymyilyttämään kun huomasimme, että osa eläimistä oli ymmärtänyt automaatin toimintaperiaatteen, koska heti kun joku kävi syöttämässä kolikon, oli paikalla vuohi tai pari yrittämässä työntää turpaansa koloon josta ruoka tuli ulos. Ei mitään ihan tyhmiä tyyppejä.
Olisin viihtynyt eläinten keskellä pitempäänkin ja koska karnevaalialueella viettämämme aika jäi muutenkin suhteellisen lyhyeksi, päätimme palata vielä jonain toisena päivänä ihan vain sitä varten. Myynnissä on nimittäin myös pelkkiä aluelippuja, joilla pääsee kaikkialle muualle paitsi Reliant Stadiumille katsomaan rodeokilpailua ja illan artistia. Hintakaan ei päätä huimaa, joten hauskuus kutsukoon meitä vielä toistamiseen ennen rodeon päättymistä.
Stadionilla saimme jälleen nauttia rodeokilpailuista, jotka pitivät sisällään ihan samat elementit kuin viime vuonnakin. Hauskaa oli, vaikka kamera pysyikin tällä kertaa laukussa, kun otin vuosi sitten niin paljon kuvia ja videoita. Sen sijaan siinä vaiheessa kun illan bändi astui lavalle olin pakotettu räpsimään muutaman kuvan, sitä olin nimittäin odottanut suhteellisen malttamattomasti jo hyvän tovin. Rodeokisoista sen enempiä ymmärtämättöminä me valitsimme päivän ihan vaan musiikkiesiintyjän mukaan ja eilen se musiikkiesiintyjä oli KISS!!
Hyvin jaksoivat rokata, vaikka kavereilla alkaakin olla jo ikää, jonka lisäksi pyrotekniikkaakin riitti melkoisesti. Megahitit I Was Made for Lovin’ You ja viimeisenä biisinä vedetty Rock and Roll All Nite saivat katsomon kaikki 72000 henkeä laulamaan mukana, mutta itselleni illan tähtihetki oli se, kun tyypit täyttivät hartaan toiveeni ja tempaisivat ilmoille Lick It Upin.
Katsokaas kun silloin kun minä olin suunnilleen viiden vanha, oli siskokulta jossain määrin KISS-fani, joten luonnollisesti niin oli isosiskoa puolestaan fanittava pikku-Andykin. Ja ihan paras KISSin biiseistä oli minun mielestäni menevä ja mukaansatempaava Lick It Up, tai oikeammin Likitappi, kuten suosikkikappalettani kysyville aina suurella ylpeydellä julistin. Tämä aina kaikkia aikuisia ja amerikkaa osaavia kovasti huvitti ja sittemmin minulle on selvinnyt että miksi, mutta hitot, minä seison sanojeni takana vielä 25 vuotta myöhemminkin. KISSin paras biisi on edelleen Likitappi, minua se ainakin sykähdyttää joka kerta.
Pihalla olevien lukuisten ruoka- ja myyntikojujen, sekä tivolilaitteiden keskellä ei vieläkään hirmusti ehditty seikkailla, kun jumituttiin kuluttamaan aikaa Reliant Centerissä, joka on rodeon aikaan täynnä kaikenlaista, lähinnä myytäväksi tarkoitettua. Hallin toiselta puolelta löytyy eläinaitauksia, koska tapahtuma on suunnattu myös ammattilaisille karjankasvattajille, mutta kaikkea muutakin mahdollista on kaupan. Myyntitiski toisensa jälkeen on esimerkiksi täynnä autenttisia cowboy-saappaita tai -hattuja, niin monessa värissä tai mallissa kuin vain kuvitella saattaa. Me ei kuitenkaan oltu paikalla shoppailemassa, vaan lähinnä katselemassa eläimiä ja ihmettelemässä kaikkea, kuten nyt vaikkapa tätä hulvatonta ponikarusellia.
Innostuin touhusta niin paljon, että kävin pariinkin kertaan hakemassa automaatista lisää ruokaa söpöläisille syötettäväksi (ruokakuppeja myytiin karsinan sisäänkäynnin luona, mutta sisällä oli lisäksi automaatti joka toimi neljännesdollareilla ja sieltä sai kourallisen kerrallaan). Pisti vähän hymyilyttämään kun huomasimme, että osa eläimistä oli ymmärtänyt automaatin toimintaperiaatteen, koska heti kun joku kävi syöttämässä kolikon, oli paikalla vuohi tai pari yrittämässä työntää turpaansa koloon josta ruoka tuli ulos. Ei mitään ihan tyhmiä tyyppejä.
Olisin viihtynyt eläinten keskellä pitempäänkin ja koska karnevaalialueella viettämämme aika jäi muutenkin suhteellisen lyhyeksi, päätimme palata vielä jonain toisena päivänä ihan vain sitä varten. Myynnissä on nimittäin myös pelkkiä aluelippuja, joilla pääsee kaikkialle muualle paitsi Reliant Stadiumille katsomaan rodeokilpailua ja illan artistia. Hintakaan ei päätä huimaa, joten hauskuus kutsukoon meitä vielä toistamiseen ennen rodeon päättymistä.
Hyvin jaksoivat rokata, vaikka kavereilla alkaakin olla jo ikää, jonka lisäksi pyrotekniikkaakin riitti melkoisesti. Megahitit I Was Made for Lovin’ You ja viimeisenä biisinä vedetty Rock and Roll All Nite saivat katsomon kaikki 72000 henkeä laulamaan mukana, mutta itselleni illan tähtihetki oli se, kun tyypit täyttivät hartaan toiveeni ja tempaisivat ilmoille Lick It Upin.
Katsokaas kun silloin kun minä olin suunnilleen viiden vanha, oli siskokulta jossain määrin KISS-fani, joten luonnollisesti niin oli isosiskoa puolestaan fanittava pikku-Andykin. Ja ihan paras KISSin biiseistä oli minun mielestäni menevä ja mukaansatempaava Lick It Up, tai oikeammin Likitappi, kuten suosikkikappalettani kysyville aina suurella ylpeydellä julistin. Tämä aina kaikkia aikuisia ja amerikkaa osaavia kovasti huvitti ja sittemmin minulle on selvinnyt että miksi, mutta hitot, minä seison sanojeni takana vielä 25 vuotta myöhemminkin. KISSin paras biisi on edelleen Likitappi, minua se ainakin sykähdyttää joka kerta.
maanantai 14. maaliskuuta 2011
Ällöä
Maailmassa on harvoja vastenmielisempiä asioita kuin se, kun kesken ruokailun hakee kiireessä avaamattoman maitokanisterin jonka mies on juuri ostanut kulmapuodista, kaataa itselleen uuden lasillisen maitoa ja hörppää sen enempiä ajattelematta kulauksen, vain huomatakseen että maidossa on jotain todella pahasti vialla. Onko teille koskaan käynyt niin? Ei mullekaan...
sunnuntai 13. maaliskuuta 2011
Viikon kootut
Kerrataanpas vähän kuluneen viikon tapahtumia, kun on tämä blogin päivittely ollut aika vaisua viime aikoina. Kuvituksena ajattelin tarjota kivoja kuvia siltä ajalta kun me oltiin Villen kanssa Tokiossa, ihan vaan sen takia kun median tarjoamat kuvat Japanista on tällä hetkellä aika paljon ikävämpiä.
Kanda Myojin
Tiistaina vietettiin laskiaisen sijaan Mardi Gras -juhlaa yhdessä kansainvälisten naisten lounaalta tuttujen tyyppien (ja heidän kumppanien ja muutaman muun tutun) kanssa. Juhlan värit ovat violetti, vihreä ja kulta, joten kaikki panostivat sonnustautumalla sopiviin vaatteisiin ja muihin asusteisiin, kuten suuriin määriin Mardi Gras -kaulahelyjä. Ensin treffattiin muutaman juoman parissa Ricen kampuksen Valhalla-pubissa ja sitten jatkettiin Rice Villagessa sijaitsevaan ravintolaan illalliselle. Kiva ilta!
Kitanomaro-koen
Vuotuisen rodeon saapuminen Houstoniin on johtanut päivittäiseen ruuhkan kiroamiseen. Me ollaan selvästi totuttu ihan liian hyvään, kun meidän ei käytännössä koskaan tarvitse liikkua ruuhka-aikaan niillä reiteillä jotka jumittaa, mutta nyt rodeon ansiosta me asutaan tilapäisesti juuri siellä ruuhkan ytimessä. Reliant Stadiumin läheisyys on kätevää silloin kun haluaa mennä kävellen jalkapallomatsiin, tai ensi tiistaina kun meillä on liput rodeoon, mutta kaikkina muina rodeopäivinä siitä ei ole muuta kuin haittaa. Normaalisti kun haen Villen töistä matka kotiin kestää noin kymmenen minuuttia, tällä viikolla kaikki alle puolen tunnin on ollut aihe iloon.
Kiyosumi-Teien
Siinä missä meitä paremmille ihmisille on olemassa päivän hyvä työ, me tehtiin perjantaina viikon hyvä työ (saattoi se olla rehellisyyden nimissä kuukaudenkin hyvä työ). Törmättiin nimittäin pyykkituvassa erääseen vasta naapuriin muuttaneeseen vanhempaan herraan, joka pyysi apua kun ei saanut kortinlukijaa toimimaan. Selitin papalle syyn olevan siinä, että hän yritti käynnistää pyykkikonetta lähikaupan kanta-asiakaskortilla, joka kyllä sattuu olemaan aivan saman värinen kuin meidän pyykkituvassa toimivat sirukortit. Oikean kortin löydyttyä lompakosta kävi ilmi ettei sen saldo riitä, joten käynnistin koneen omalla kortillani. Kerroimme papalle että kortille voi ladata lisää rahaa kuntosalilta löytyvällä automaatilla, ja kävimmepä vielä kaiken huipuksi hänen kanssaan näyttämässä miten homma toimii käytännössä. Oltiin siis kaiken kaikkiaan aivan erinomaisia ihmisiä.
Fukagawa Fudo-do
Eilen käytiin baletissa täydentämässä mun kolmen Tchaikovskyn toivesuora, eli katsomassa Prinsessa Ruusunen. Mielettömän kauniisti toteutettu värikäs esitys, jossa etenkin Pahatar oli aivan upea. Tämä saattoi olla viimeinen kerta kun me päästiin katsomaan Houstonin balettia, joten onneksi sattui sellainen josta molemmat tykättiin kovasti.
Shinjuku-gyoen
Tänään oli sitten autuaan joutenolon päivä, tuntia lyhempänä. Siirryttiin nimittäin kesäaikaan, joten pari viikkoa aikaeromme Suomeen onkin tavallisen kahdeksan tunnin sijaan vain seitsemän tuntia.
Koishikawa Korakuen
Ja mistä se vaisuus blogin päivittämisessä sitten on johtunut? No siitä, että joku meni hyvistä aikomuksista huolimatta lausumaan ääneen tuon turmiollisen lauseen pelataanko vielä yksi. Mutta nyt alkoi Civ-tauko. Ihan oikeasti alkoi.
Kanda MyojinTiistaina vietettiin laskiaisen sijaan Mardi Gras -juhlaa yhdessä kansainvälisten naisten lounaalta tuttujen tyyppien (ja heidän kumppanien ja muutaman muun tutun) kanssa. Juhlan värit ovat violetti, vihreä ja kulta, joten kaikki panostivat sonnustautumalla sopiviin vaatteisiin ja muihin asusteisiin, kuten suuriin määriin Mardi Gras -kaulahelyjä. Ensin treffattiin muutaman juoman parissa Ricen kampuksen Valhalla-pubissa ja sitten jatkettiin Rice Villagessa sijaitsevaan ravintolaan illalliselle. Kiva ilta!
Kitanomaro-koenVuotuisen rodeon saapuminen Houstoniin on johtanut päivittäiseen ruuhkan kiroamiseen. Me ollaan selvästi totuttu ihan liian hyvään, kun meidän ei käytännössä koskaan tarvitse liikkua ruuhka-aikaan niillä reiteillä jotka jumittaa, mutta nyt rodeon ansiosta me asutaan tilapäisesti juuri siellä ruuhkan ytimessä. Reliant Stadiumin läheisyys on kätevää silloin kun haluaa mennä kävellen jalkapallomatsiin, tai ensi tiistaina kun meillä on liput rodeoon, mutta kaikkina muina rodeopäivinä siitä ei ole muuta kuin haittaa. Normaalisti kun haen Villen töistä matka kotiin kestää noin kymmenen minuuttia, tällä viikolla kaikki alle puolen tunnin on ollut aihe iloon.
Kiyosumi-TeienSiinä missä meitä paremmille ihmisille on olemassa päivän hyvä työ, me tehtiin perjantaina viikon hyvä työ (saattoi se olla rehellisyyden nimissä kuukaudenkin hyvä työ). Törmättiin nimittäin pyykkituvassa erääseen vasta naapuriin muuttaneeseen vanhempaan herraan, joka pyysi apua kun ei saanut kortinlukijaa toimimaan. Selitin papalle syyn olevan siinä, että hän yritti käynnistää pyykkikonetta lähikaupan kanta-asiakaskortilla, joka kyllä sattuu olemaan aivan saman värinen kuin meidän pyykkituvassa toimivat sirukortit. Oikean kortin löydyttyä lompakosta kävi ilmi ettei sen saldo riitä, joten käynnistin koneen omalla kortillani. Kerroimme papalle että kortille voi ladata lisää rahaa kuntosalilta löytyvällä automaatilla, ja kävimmepä vielä kaiken huipuksi hänen kanssaan näyttämässä miten homma toimii käytännössä. Oltiin siis kaiken kaikkiaan aivan erinomaisia ihmisiä.
Fukagawa Fudo-doEilen käytiin baletissa täydentämässä mun kolmen Tchaikovskyn toivesuora, eli katsomassa Prinsessa Ruusunen. Mielettömän kauniisti toteutettu värikäs esitys, jossa etenkin Pahatar oli aivan upea. Tämä saattoi olla viimeinen kerta kun me päästiin katsomaan Houstonin balettia, joten onneksi sattui sellainen josta molemmat tykättiin kovasti.
Shinjuku-gyoenTänään oli sitten autuaan joutenolon päivä, tuntia lyhempänä. Siirryttiin nimittäin kesäaikaan, joten pari viikkoa aikaeromme Suomeen onkin tavallisen kahdeksan tunnin sijaan vain seitsemän tuntia.
Koishikawa KorakuenJa mistä se vaisuus blogin päivittämisessä sitten on johtunut? No siitä, että joku meni hyvistä aikomuksista huolimatta lausumaan ääneen tuon turmiollisen lauseen pelataanko vielä yksi. Mutta nyt alkoi Civ-tauko. Ihan oikeasti alkoi.
torstai 10. maaliskuuta 2011
Verokarhu lähestyy
Verottajaa ei tunnu pääsevän karkuun vaikka kuin juoksisi. Täällä veroilmoituksen jättöpäivä on huhtikuun 15., paitsi tänä vuonna kun pääkaupunki juhlii tuolloin Emancipation Day:tä (Abraham Lincoln määräsi n. 3100 orjaa vapautettavaksi vuonna 1862), niin takarajaa on siirretty seuraavaan arkipäivään. Viime vuonna olin veroista ihan ymmälläni ja niinpä suuntasin innolla tämänpäiväiseen kansainvälisten asioiden toimiston järjestämään verokoulutukseen. Valitettavasti vaan tilaisuus oli jotakuinkin yhtä tyhjän kanssa. Lukutaitoisena olisin osannut ilman neuvojakin kirjata palkkatulot ja ennakonpidätykset kaavakkeen oikeisiin ruutuihin. Käteen jäi lähinnä veroviranomaisten uusi puhelinnumero, josta voi kysellä lisäneuvoa ongelmiin. Plussaksi voi kai laskea etten ollut ainoa tumpula, jonka kaikkiin kysymyksiin ei osattu tai ehkä oikeammin ehditty vastaamaan tarkasti. Täytynee noudattaa jo Suomessa opittua neuvoa, että tärkeintä on palauttaa allekirjoitettu kaavake. Mahdollisia virheitä voi sitten aina korjailla jälkikäteen ilman pelkoa veropetossyytöksistä:)
keskiviikko 9. maaliskuuta 2011
Putki päällä
Me tehtiin se taas, me ollaan koukussa. Tällä kertaa kohteena työpöytä.
Vieläkö löydän sen oikean?
Olen itsestäni huolta pitävä, liikunnallinen ja raitis blondi kulmatyöpöytä. Etsin pitkän parisuhteen päätyttyä uutta ymmärtävää kumppania. Minulla on säihkyvät sääret ja muutenkin hyvin muodostunut runko. Olen iloinen, huumorintajuinen ja valmis tukemaan sinua arjen haasteissa. Harrastan joogaa ja tietokonepelejä. Toivottavasti minulle löytyisi tilaa kodissasi. Jos viehätyit minusta, voit ottaa yhteyttäexääni exäni blogia pitävään ystävään.
Strategiset mittani:
kork. 72 cm
pituus 80 cm
leveys 80 cm
Pöytätaso jotain vaalea puuntapaista materiaalia, mahd. lastulevy tms... voi olla puutakin. Ainakin se on lakattu. En minä tiedä. Tuu ite kattoon.
Kirkkaat metalli(?)jalat 5 kpl
PS. Minä en sitten ole mikään maksullinen kulmatyöpöytä. Minulle riittää, että haluat minut sellaisena kuin olen.
Joko meillä on vaan ihan liian hauskaa näiden kanssa, tai sit me ollaan löydetty meidän todellinen kutsumus. Andyn ja Petun mainostoimiston puoleen voi kääntyä jos teillä on tarvetta ihan tosi mahtaville ja vetäville myynti-ilmoituksille.
Vieläkö löydän sen oikean?
Olen itsestäni huolta pitävä, liikunnallinen ja raitis blondi kulmatyöpöytä. Etsin pitkän parisuhteen päätyttyä uutta ymmärtävää kumppania. Minulla on säihkyvät sääret ja muutenkin hyvin muodostunut runko. Olen iloinen, huumorintajuinen ja valmis tukemaan sinua arjen haasteissa. Harrastan joogaa ja tietokonepelejä. Toivottavasti minulle löytyisi tilaa kodissasi. Jos viehätyit minusta, voit ottaa yhteyttä
Strategiset mittani:
kork. 72 cm
pituus 80 cm
leveys 80 cm
Pöytätaso jotain vaalea puuntapaista materiaalia, mahd. lastulevy tms... voi olla puutakin. Ainakin se on lakattu. En minä tiedä. Tuu ite kattoon.
Kirkkaat metalli(?)jalat 5 kpl
PS. Minä en sitten ole mikään maksullinen kulmatyöpöytä. Minulle riittää, että haluat minut sellaisena kuin olen.
Joko meillä on vaan ihan liian hauskaa näiden kanssa, tai sit me ollaan löydetty meidän todellinen kutsumus. Andyn ja Petun mainostoimiston puoleen voi kääntyä jos teillä on tarvetta ihan tosi mahtaville ja vetäville myynti-ilmoituksille.
maanantai 7. maaliskuuta 2011
Nimppariylläreitä
Tänään oli mun nimpparit. Ja nähtävästi äitikulta oli kokenut päivän niin merkittäväksi, että oli houkutellut Villen juonittelemaan kanssaan, koska mies palasi kaupasta kera kukkakimpun ja ilmoitti sen olevan virallisesti äidiltä ja isältä, hän vaan toimii välittäjänä. Kukkakimpun lisäksi sain myös lahjakortin jolla täydentää Nomination-korua, kiitos kovasti ruhtinaallisista lahjuksista.
Omasta puolestaan Ville oli napannut ostoskoriin suloisen suklaapupun, jolla on rusetti kaulassa. Se on niin söpö etten tiedä raaskinko edes syödä sitä. Tai no, kyllä mä varmaan raaskin, koska söpö tai ei se on kumminkin suklaata...
Näiden yllärilahjusten lisäksi Ville toi kaupasta vielä molemmille herkkukahvit, jotka nautiskeltiin yhdessä lopun juustokakun kanssa. Aika kiva tapa viettää nimipäivää. Tässä vielä vähän lisää kukkia vaikka etukäteen naistenpäivän kunniaksi. Ja kuten joka vuosi, naistenpäivä on myös äitin ja isin hääpäivä, joten hurjasti onnea 41 aviovuoden johdosta! Olkoon kukat vähän myös teille!
Omasta puolestaan Ville oli napannut ostoskoriin suloisen suklaapupun, jolla on rusetti kaulassa. Se on niin söpö etten tiedä raaskinko edes syödä sitä. Tai no, kyllä mä varmaan raaskin, koska söpö tai ei se on kumminkin suklaata...
Näiden yllärilahjusten lisäksi Ville toi kaupasta vielä molemmille herkkukahvit, jotka nautiskeltiin yhdessä lopun juustokakun kanssa. Aika kiva tapa viettää nimipäivää. Tässä vielä vähän lisää kukkia vaikka etukäteen naistenpäivän kunniaksi. Ja kuten joka vuosi, naistenpäivä on myös äitin ja isin hääpäivä, joten hurjasti onnea 41 aviovuoden johdosta! Olkoon kukat vähän myös teille!
Tositarkoituksella
Kehiteltiin tänään Skypessä höpötellessä Petun kanssa kerrassaan loistava myynti-ilmoitus hänen ylimääräiselle Lundia-hyllykölleen. Siitä tuli niin upea, että jaan sen nyt täälläkin. Sekä viihdytysarvon että myös mahdollisen kiinnostuksen vuoksi (siltä varalta kerrottakoon että hyllykkö sijaitsee Turussa).
Hei!
Olen reilu parikymppinen blondi Lundia-hyllykkö ja etsin uutta kotia. Pidän kirjoista ja koriste-esineistä sekä pitkistä kävelyretkistä rannalla kaakaon kera. En tupakoi ja alkoholiakin käytän vain harvoin. Viihdyn seurassa, mutta pärjään myös omissa oloissani. Vain tositarkoituksella. Jos kiinnostuit, niin ota toki yhteyttänykyiseen kämppikseeni nykyisen kämppikseni blogia pitävään ystävään. Hinnasta varmasti päästään sopuun.
p. email: andy.paristexas @ gmail.com
Strategiset mittani ovat:
päätytikas (1 kpl) sekä välitikas (1 kpl) valkoisella hdf-täytteellä, korkeus 205 cm
väh. 6 kpl hyllyjä leveys 75 cm, syvyys 30 cm
2 kpl kaapinovia 50 cm * 38 cm
tukiristikko
PS. Kuva olis kiva.
Hei!
Olen reilu parikymppinen blondi Lundia-hyllykkö ja etsin uutta kotia. Pidän kirjoista ja koriste-esineistä sekä pitkistä kävelyretkistä rannalla kaakaon kera. En tupakoi ja alkoholiakin käytän vain harvoin. Viihdyn seurassa, mutta pärjään myös omissa oloissani. Vain tositarkoituksella. Jos kiinnostuit, niin ota toki yhteyttä
Strategiset mittani ovat:
päätytikas (1 kpl) sekä välitikas (1 kpl) valkoisella hdf-täytteellä, korkeus 205 cm
väh. 6 kpl hyllyjä leveys 75 cm, syvyys 30 cm
2 kpl kaapinovia 50 cm * 38 cm
tukiristikko
PS. Kuva olis kiva.
lauantai 5. maaliskuuta 2011
Kakku!
Meidän ystävänpäivänä aikaansaama juustokakku osoittautui sen verran toimivaksi viritelmäksi, että päätimme tekaista viikonlopun kunniaksi toisen samanlaisen. Koska herkku on parhaimmillaan valmistamista seuraavana päivänä, oli suunnitelmissa valmistaa kakku perjantai-iltana, jotta siitä voisi nauttia heti lauantaina brunssin yhteydessä. Tämä idea kuitenkin romuttui kun meidän asuntokompleksista oli vedet poikki lähes koko eilisen päivän. Ilmeisesti joku putki oli pamahtanut, kun vettä tulvi ihan solkenaan kadulle asti, ja korjaustoimenpiteet venyivät yömyöhään. Leipominen siirtyi siis lauantaiaamuun, mutta kärsimättöminä herkkuhiirinä emme malttaneet odottaa huomiseen, joten maistelimme kakkua heti tänään pariinkin otteeseen. Hyvää se oli nytkin.
Eilen päätettiin leipomisen sijaan vähän siivoilla vaatehuonetta, projekti jota ollaan pohdittu ilmojen lämpenemisestä lähtien, kun etenkin kesävaatteet kaipasivat vähän kartoittamista. Käytiin läpi kummaltakin joka ikinen vaate ja karsittiin surutta pois huonoksi kuluneet tai säännöllisesti käyttämättä jäävät. Pari pinoa laitettiin syrjään odottamaan että saadaan aikaiseksi raahata ne johonkin hyväntekeväisyyskeräykseen, ja menipä niitä pussillisen verran suoraan roskiinkin. Se vähän toisaalta harmitti, mutta eipä niin nuhjaantuneita tai rikkinäisiä vaatteita olisi kukaan huolinutkaan, eikä meillä riitä taito tai mielenkiinto niiden hyödyntämiseen missään muissa projekteissa.
Lähin Goodwillin keräyspiste taitaa olla meidän lähiostarin kupeessa. Sattuupa aika sopivasti, nyt olisi molemmilla nimittäin muutama puute vaatevarastoissa ja jos hyvin käy saadaan paikattua ne samalla kun viedään edelliset yksilöt eteenpäin.
Eilen päätettiin leipomisen sijaan vähän siivoilla vaatehuonetta, projekti jota ollaan pohdittu ilmojen lämpenemisestä lähtien, kun etenkin kesävaatteet kaipasivat vähän kartoittamista. Käytiin läpi kummaltakin joka ikinen vaate ja karsittiin surutta pois huonoksi kuluneet tai säännöllisesti käyttämättä jäävät. Pari pinoa laitettiin syrjään odottamaan että saadaan aikaiseksi raahata ne johonkin hyväntekeväisyyskeräykseen, ja menipä niitä pussillisen verran suoraan roskiinkin. Se vähän toisaalta harmitti, mutta eipä niin nuhjaantuneita tai rikkinäisiä vaatteita olisi kukaan huolinutkaan, eikä meillä riitä taito tai mielenkiinto niiden hyödyntämiseen missään muissa projekteissa.
Lähin Goodwillin keräyspiste taitaa olla meidän lähiostarin kupeessa. Sattuupa aika sopivasti, nyt olisi molemmilla nimittäin muutama puute vaatevarastoissa ja jos hyvin käy saadaan paikattua ne samalla kun viedään edelliset yksilöt eteenpäin.
perjantai 4. maaliskuuta 2011
American Idolin uudet kujeet
Uudella tuomaristolla kymppikautensa aloittanut meidän suosikkisarja American Idol lupaili etukäteen pieniä viilauksia formaattiinsa, ja eilisillan jaksossa toteutettiin ehkä suurin uudistus tähän mennessä. Suomessa taidetaan olla viikko tai pari jäljessä, joten en halua missään nimessä paljastaa jatkoon päässeitä tai pudonneita, mutta systeemissä tapahtuneita muutoksia ajattelin kyllä käydä vähän läpi. Eli jos joku haluaa jännittää niitäkin, kannattaa lopettaa lukeminen aika lailla välittömästi. Palataan muissa aiheissa sitten myöhemmin.
Koelaulut ja Hollywood-viikko etenivät enemmän tai vähemmän tuttuun tyyliin, joskin jälkimmäistä hieman laajennettiin. Porukkaa karsittiin vähän joka välissä, kunnes Hollywood-viikon päätteeksi tuomaristo valitsi 24 kilpailijaa semifinaaliin. Suht tuttua, eikös vaan? Mutta sitten kävi ilmi, että semifinaalikierroksia on tasan yksi, jonka jälkeen katsojaäänestyksellä karsitaan porukka kymmeneen finalistiin. Tuomaristolle annettiin tämän kympin lisäksi vielä ns. villi kortti -paikkoja myönnettäväksi, mutta lähtökohtaisesti porukasta karsittiin eilen noin puolet!
Eilisillan tuloslähetystä edelsivät miespuolisten kilpailijoiden esitykset tiistai-iltana ja naislaulajien kisaaminen keskiviikkona. Torstaina sitten paljastettiin ne viisi miestä ja viisi naista, jotka pääsivät yleisöäänestyksen perusteella finaaleihin. Ihan suhteellisen hyvin täsmäsivät valinnat myös meidän toiveisiin, miesten puolella jopa sataprosenttisesti. Ikinä ei oo ennen käynyt niin, eikä nytkään enää naisten suhteen. Yksi minun suosikeistani nimittäin harmikseni karsiutui, mutta muuten ei minulla ole juurikaan protestoitavaa.
Kymmenen finalistia ei kuitenkaan vielä riittänyt, vaan tuomaristolla (joka on muuten osoittautunut ihan toimivaksi ryhmäksi, etenkin Steven Tyler on ihan mahtava!!) oli jaettavanaan villejä kortteja, joiden saajat päättääkseen he pyysivät joitakin kilpailijoita laulamaan vielä uudelleen. Ja kaksituntisen jakson päätteeksi finalistit olivat selvillä, ja ensi viikolla alkaa taas tutumpi meno. Itse pidin ihan tosi paljon tästä uudesta ajatuksesta, jossa semifinaalikierroksia on vain yksi ja sen jälkeen porukkaa karsitaan oikein rankalla kädellä. Paljon draamaa ja jännitettä, siitä on toimiva tosi-tv tehty.
Kuvat lainattu American Idolin sivuilta.
Koelaulut ja Hollywood-viikko etenivät enemmän tai vähemmän tuttuun tyyliin, joskin jälkimmäistä hieman laajennettiin. Porukkaa karsittiin vähän joka välissä, kunnes Hollywood-viikon päätteeksi tuomaristo valitsi 24 kilpailijaa semifinaaliin. Suht tuttua, eikös vaan? Mutta sitten kävi ilmi, että semifinaalikierroksia on tasan yksi, jonka jälkeen katsojaäänestyksellä karsitaan porukka kymmeneen finalistiin. Tuomaristolle annettiin tämän kympin lisäksi vielä ns. villi kortti -paikkoja myönnettäväksi, mutta lähtökohtaisesti porukasta karsittiin eilen noin puolet!Eilisillan tuloslähetystä edelsivät miespuolisten kilpailijoiden esitykset tiistai-iltana ja naislaulajien kisaaminen keskiviikkona. Torstaina sitten paljastettiin ne viisi miestä ja viisi naista, jotka pääsivät yleisöäänestyksen perusteella finaaleihin. Ihan suhteellisen hyvin täsmäsivät valinnat myös meidän toiveisiin, miesten puolella jopa sataprosenttisesti. Ikinä ei oo ennen käynyt niin, eikä nytkään enää naisten suhteen. Yksi minun suosikeistani nimittäin harmikseni karsiutui, mutta muuten ei minulla ole juurikaan protestoitavaa.
Kymmenen finalistia ei kuitenkaan vielä riittänyt, vaan tuomaristolla (joka on muuten osoittautunut ihan toimivaksi ryhmäksi, etenkin Steven Tyler on ihan mahtava!!) oli jaettavanaan villejä kortteja, joiden saajat päättääkseen he pyysivät joitakin kilpailijoita laulamaan vielä uudelleen. Ja kaksituntisen jakson päätteeksi finalistit olivat selvillä, ja ensi viikolla alkaa taas tutumpi meno. Itse pidin ihan tosi paljon tästä uudesta ajatuksesta, jossa semifinaalikierroksia on vain yksi ja sen jälkeen porukkaa karsitaan oikein rankalla kädellä. Paljon draamaa ja jännitettä, siitä on toimiva tosi-tv tehty.Kuvat lainattu American Idolin sivuilta.
torstai 3. maaliskuuta 2011
Lounaskahvilla
Pahoittelut hiljaisuudesta, mutta me ollaan oltu taas koukussa Civiin. Kunhan saadaan voitto kotiin pitää pistää peli jäähylle joksikin aikaa, niin tulee puuhattua iltaisin ehkä jotain muutakin. Toisaalta, niin meidän piti tehdä jo edellisen pelin jälkeen, mutta sit joku meni ehdottamaan että pelataanko vielä yksi, ja tässä sitä taas ollaan...
Koska me tosiaan pelataan vaan yhdessä viettäen samalla parisuhdelaatuaikaa, ehdin varsin mainiosti käväisemään eilen rouvalounaalla syömässä pizzaa ja vaihtamassa kuulumisia tuttujen kanssa. Meidän oli tarkoitus opetella tekemään origameja, mutta henkilö jonka piti meitä opettaa ei päässytkään paikalle, joten sen sijaan juteltiin vapaan keskustelun lisäksi myös vähän kulttuurieroista sun muista sellaisista. Oli ihan hauskaa, enkä peukalo-keskellä-kämmentä-on-vaikea-askarrella -ihmisenä jäänyt erityisemmin harmittelemaan origamien puuttumistakaan.
Pihistin lounaalta mukaani (oikeasti otin luvan kanssa, mutta se ei kuulosta yhtä jännittävältä..) palan pizzaa Villelle, kun meillä oli jälkiruokakahvitreffit. Emme kuitenkaan olleet ottaneet huomioon sitä, että täällä on menossa spring break, joten opiskelijakahvila oli kiinni. Kahvia oli kuitenkin saatava, joten päätettiin kävellä Villen työpaikan lähellä olevaan Starbucksiin. Olisin päässyt huomattavasti vähemmällä jos olisin hakenut oman kahvini kotimatkalla meidän lähikaupan Starbucksista, mutta valitsin kuitenkin yhteisen kahvihetken.
Eikä haitannut muuten yhtään ylimääräinen kävelylenkki, eilen oli sen verran upea ilma. Ihanan lämmintä, muttei kuitenkaan liian kuuma, kun aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, mutta välillä kevyt tuuli viilensi sopivasti. Mietin koko ajan että harmi kun ei ole kameraa mukana, olisin niin mielelläni ottanut muutaman kevätkuvan. Tajusin vasta kotona että olihan se, laukussa koko ajan. Tunari mikä tunari.
Koska me tosiaan pelataan vaan yhdessä viettäen samalla parisuhdelaatuaikaa, ehdin varsin mainiosti käväisemään eilen rouvalounaalla syömässä pizzaa ja vaihtamassa kuulumisia tuttujen kanssa. Meidän oli tarkoitus opetella tekemään origameja, mutta henkilö jonka piti meitä opettaa ei päässytkään paikalle, joten sen sijaan juteltiin vapaan keskustelun lisäksi myös vähän kulttuurieroista sun muista sellaisista. Oli ihan hauskaa, enkä peukalo-keskellä-kämmentä-on-vaikea-askarrella -ihmisenä jäänyt erityisemmin harmittelemaan origamien puuttumistakaan.
Pihistin lounaalta mukaani (oikeasti otin luvan kanssa, mutta se ei kuulosta yhtä jännittävältä..) palan pizzaa Villelle, kun meillä oli jälkiruokakahvitreffit. Emme kuitenkaan olleet ottaneet huomioon sitä, että täällä on menossa spring break, joten opiskelijakahvila oli kiinni. Kahvia oli kuitenkin saatava, joten päätettiin kävellä Villen työpaikan lähellä olevaan Starbucksiin. Olisin päässyt huomattavasti vähemmällä jos olisin hakenut oman kahvini kotimatkalla meidän lähikaupan Starbucksista, mutta valitsin kuitenkin yhteisen kahvihetken.
Eikä haitannut muuten yhtään ylimääräinen kävelylenkki, eilen oli sen verran upea ilma. Ihanan lämmintä, muttei kuitenkaan liian kuuma, kun aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, mutta välillä kevyt tuuli viilensi sopivasti. Mietin koko ajan että harmi kun ei ole kameraa mukana, olisin niin mielelläni ottanut muutaman kevätkuvan. Tajusin vasta kotona että olihan se, laukussa koko ajan. Tunari mikä tunari.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
