Miten EI kannata järjestää iltaa oopperassa

• Havaitaan edellisenä päivänä, että toisella on oopperapäivänä työprojekti, joka tulee olemaan kaoottinen ja venymään pitkään.

• Pakataan em. kohdan vuoksi mukaan siisti kauluspaita, jonka voi vaihtaa töistä lähtiessä, ja muistetaan laittaa aamulla jalkaan paremmat kengät.

• Ollaan niin kiireisiä koko työpäivän ajan, että lounaan virkaa toimittaa automaatista äkkiä ostettu suklaapatukka.

• Mutta ei se mitään, sillä toinen on päässyt töistä, rynnännyt kotiin vaihtamaan vaatteet ja korjaamaan vähän naamaa ja tukkaa, sekä syömään välipalabanaanin. Hyvän vaimon malliesimerkkinä hän ehtii myös pakkaamaan mukaan pitemmän työpäivän tehneelle kumppanilleen eväät, jotka voi syödä autossa.

• Eväät koostuvat yhdestä banaanista sekä pussista salmiakkikarkkeja. Ja toisesta suklaapatukasta, jonka työn raskaan raataja oli viimetöikseen napannut automaatista mukaan, ja joka syötiin puoliksi.

• Huristellaan oopperaan, jossa ehditään juuri ennen näytöksen alkua hörppimään yksi tölkillinen Spritea taltuttamaan nälältä se terä, joka ruhtinaallisten eväiden jälkeen oli vielä jäljellä.

• Nautitaan hulvattoman hauskasta Figaron häät -oopperasta, vaikka ollaankin yhä sitä mieltä että ihan oikeat oopperat ovat traagisia ja niissä kuolee paljon ihmisiä. Ollaan kaikin puolin tyytyväisiä oopperakokemukseen, vaikka onkin väsy, vähän kylmä ja enenevässä määrin ihan tosi kova nälkä.

• Vietetään kotimatka yrittäen muistaa, että jos syö loput salmiakit nälkäänsä, tulee tosi huono olo.

• Todetaan kotona että puoli kahdentoista aikaan on ehkä vähän turhan myöhäistä lämmittää loput eilisestä ateriasta, joten tyydytään pariin voileipään.

Ei sit mennyt ihan putkeen, mutta mistäs sitä olisi voinut etukäteen tietää lippuja hankkiessa, että tämä kyseinen päivä osoittautuu vielä ihan tosi huonoksi oopperapäiväksi. Onneksi esitys oli kuitenkin erinomainen ja pidimme siitä kovasti, siitä huolimatta ettei kumpikaan meistä ole nähnyt Sevillan parturia, jonka ”jatko-osasta” siis on kyse.

Ps. Kohtaa 7 me kyllä itse asiassa suositellaan, oopperasta kannattaa nauttia vaikka olisikin väsy, kylmä ja nälkä. Mutta aina parempi jos ei olis...

KSC♥

Koko road tripin odotetuin päivä oli varmasti keskiviikko, kun lähdimme Petun kanssa Kennedy Space Centeriin. Itsehän piipahdin siellä jo joulukuussa, mutta odotin silti innolla uutta visiittiä, koska viimeksi jäi vaivaamaan kun en saanut jakaa intoiluani kenenkään kanssa. Ja Petu on kyllä ihan maailman paras NASA-intoilun jakaja, ei meidän faniuden astetta kukaan muu oikein ymmärtäisikään...

Tällä kertaa oli itsestään selvää, että panostimme kattavampaan kiertoajeluun, vaikka siitä pitikin maksaa vähän ekstraa. Mutta oli kyllä joka pennin arvoista, sen verran mielenkiintoisia paikkoja meille esiteltiin. Tällä kertaa laukaisualustalla seisoo Endeavour (sitä seuraavassa kuvassa laukaisualusta tyhjillään), jonka pitäisi lähteä matkaan tulevana perjantaina. Kattavampi kiertoajelu vie huomattavasti lähemmäs laukaisualustaa sekä myös pysähtyy VAB:n pihassa, mahdollistaen bussin ikkunasta pikaisesti räpsittyjä kuvia paremmat otokset.
Koko päivä siellä meni, eikä oikein olis riittänytkään. Toisaalta haluaisin selittää kaikesta mahdollisimman paljon, toisaalta tuntuu että jos aloitan, ei tekstille tule loppua koskaan. Ehkä siis parasta vaan tyytyä näihin kuviin. Kaikelle kun ei aina riitä sanoja.

Kaksi vuotta

Tänään tuli täyteen päivälleen kaksi vuotta siitä, kun alun perin saavuimme Houstoniin. Ja on kyllä ollut aika huikeat kaksi vuotta, kertaakaan ei olla kaduttu että lähdettiin. Näitä kokemuksia ja mahdollisuuksia emme haluaisi vaihtaa pois.
Vuosipäivän kunniaksi korkattiin shampanjapullo, jonka Olli ja Riitta meille toivat. Samalla kilistimme hyvin sujuneelle ensimmäiselle työpäivälleni, koska päätimme ettei niitä yksittäisiä lyhyitä tuurauksia lasketa. Ulkomaille matkustamisen vuosipäivä ja melkein-mutta-ei-oikeastaan ensimmäinen työpäivä; jos sinulla ei ole hyvää syytä juoda shampanjaa, keksi sellainen.

Universal Studios

Saavuttiin Orlandoon maanantai-iltana ja Villen kongressi alkoi vasta keskiviikkona, joten meillä oli kokonainen päivä kun saatiin kaikki kolme tehdä yhdessä jotain kivaa. Kohteeksi valikoitui Universal Studios, ja valinta osoittautui kerrassaan erinomaiseksi.
Teemapuistoja Universalilla on kaksi, mutta me jätettiin Universal’s Islands of Adventure kokonaan väliin. Tultiin siihen tulokseen, ettei aika kuitenkaan riittäisi molempien läpikoluamiseen, joten parasta vain keskittyä toiseen kokonaisvaltaisesti ja säästää siinä sivussa edes hieman rahaa jo valmiiksi kalliiden pääsylippujen kanssa.
Päätös oli loistava, sillä pelkästään yhdessä puistossa sai kulumaan helposti koko päivän, eikä ihan kaikkialle edes ehditty. Kaikkien ykköstoiveet ehdittiin kuitenkin toteuttamaan, sekä kiertämään vielä monta muuta paikkaa ja laitetta, joten mitään ei jäänyt hampaankoloon. Päinvastoin, juuri tyytyväisempinä ei oltaisi voitu puistosta illan tullen poistua.
Ensimmäinen ”laite” oli Twister-elokuvaan perustuva hurrikaanikoettelemus, jossa jouduimme hurjan tornadon keskelle. Hauskaa ja jännittävää.
Seuraavaksi vuorossa villi seikkailu pyramidissa, jossa jouduimme ilkeän muumion vainottaviksi ja onnistuimme pakenemaan hyvin täpärästi.
Pääsimme myös tutustumaan katastrofielokuvan tekoon. Osa rooleista täytettiin yleisön jäsenillä, mutta ketään meistä ei tullut valituksi. Onneksi sentään koko yleisö sai osoittaa näyttelijänkykynsä suuressa loppukohtauksessa metroasemalla.
Meillä oli ihan mielettömän hyvä onni sen(kin) suhteen, ettei paikka ollut ihan tupaten täynnä. Pisin jono oli juuri tähän katastrofielokuvakokemukseen, eikä sekään odotusaika ollut kuin puolisen tuntia.
Itse odotin ehkä eniten vierailua Amity Villageen ja mahdollisuutta pieneen jokiajeluun jonka he turisteille tarjosivat...
Yksi tällainen hurjimus melkein hyökkäsi paattimme kimppuun, mutta onnistuimme jälleen pakenemaan, juuri ja juuri.
Osallistuimme myös MIB-organisaation koulutustilaisuuteen, mutta siitä en muista muuta kuin vaan sellaisen kirkkaan valonvälähdyksen, jonka jälkeen olimme jälleen ulkosalla.
Simpsonien kanssa kävi hauskasti, kun olimme kaikki etukäteen sitä mieltä, että mennään jos sattuu sopivasti, mutta erityisen suurta mielenkiintoa juuri sitä laitetta kohtaan ei oikein löytynyt. Ja sitten se osoittautui yhdeksi ehdottomasti hauskimmista elämyksistä. Onneksi siis mentiin.
Juostuamme ympäri puistoa monta tuntia kaipasimme jaloille lepotaukoa, joten päätimme mennä katsomaan rock-konserttia.
Beetlejuice oli saanut kasaan kunnon poppoon kauhuelokuvista tuttuja hahmoja, jotka pistivät pystyyn melkoisen show’n.
Menossa mukana Frankenstein morsiamineen, Wolfman, sekä kreivi Dracula.
Päivä ei olisi voinut juuri paremmin mennä. Ilma oli aurinkoinen ja lämmin, ihmisten määrä tosiaan varsin maltillinen ja ehdimme kiertämään suunnilleen kaikki paikat jotka haluttiinkin kiertää. Unohtamatta matkamuistoshoppailua, jolle on aina jäätävä aikaa.
Puistojen alueella on valtava määrä ravintoloita, joten koska pitkän päivän jälkeen nälkäkin hieman vaivasi, päätimme jäädä saman tien syömään. Valitsimme ruokapaikaksi Hard Rock Cafeen, koska Petu ei ollut koskaan sellaisessa käynyt. Ja koska siellä on hyvää ruokaa.
Mahtava ensimmäinen päivä Orlandossa! Jonka jäljiltä oli sen verran uupunut olo, että hotellille päästyämme energia riitti lähinnä nukkumiseen. Mutta hyvä niin, akkujen lataaminen tulevia päiviä varten olikin ehdottoman tärkeää.

Mitä tapahtui Alabamassa

Ennen kuin alan purkamaan kaikkia miljoonaa valokuvaa road tripin eri kohteista, ajattelin vähän selventää että mitä siellä Mobilessa oikein tapahtui, ihan siltä varalta että jotakuta jäi vaivaamaan...

Meidän huone oli rakennuksen toisessa päädyssä, hyvin lähellä toimistoa. Toisesta päästä rakennusta kuului ensin kova pamaus, jota ounastelimme laukaukseksi (tämän vahvisti myöhemmin toinen vieras, jonka huone oli huomattavasti lähempänä toimintaa). Lähes välittömästi sen jälkeen parkkipaikan poikki kiisi auto, aikomuksenaan poistua pihasta. Valitettavasti pihaan oli samaan aikaan kääntymässä toinen auto, johon kaahailija risteyksessä törmäsi, mutta jatkoi kolarista välittämättä matkaansa. Alle minuutin sisällä tästä perään ampaisi poliisiauto valot vilkkuen ja sireenit soiden. Olemme lähes varmoja että poliisit oli kutsuttu paikalle siis jo ennen laukausta, miten muuten he olisivat voineet olla niin nopeita.

Parissa minuutissa parkkipaikalle alkoi saapua poliisiautoja, pari ensimmäistä sireenit päällä, loput silleen vaatimattomammin. Yhteensä autoja saapui vajaa kymmenen (muistaakseni yhdeksän ajoi pihaan, mutta koska yksi lähti varsin nopeasti, lopullinen lukumäärä samaan aikaan paikalla olevista poliisiautoista taisi olla kahdeksan), ja yhden auton kyydissä näimme alkuperäisen kaaharin.

Seuraavaksi huomasimme respan tädin tulevan meitä kohti, oli ilmeisesti menossa jututtamaan poliiseja. Meidät ohittaessaan hän mutisi jotain hemmetin punaniskoista jotka vetää kännit ja aiheuttaa harmeja. Muutaman minuutin kuluttua hän palasi ja kertoi, että pariskunta oli tosiaan vähän ryypännyt, kehittänyt riidan ja sitten toinen oli päättänyt lähteä tilanteesta kännipäissään auton kanssa. Kukaan ei kuitenkaan ollut onneksi loukkaantunut ja nainen pahoitteli kovasti että meidän iltamme oli niin tapahtumarikas. Ei se mitään, oikeastaan aika viihdyttävää kun ei kerran kehenkään sattunut, eikä osuttu ihan toiminnan keskipisteeseen.

Että sellaista. Sitä me vaan mietittiin että onneksi ajoitus meni niin kuin meni. Jos olisivat alkaneet rähinänsä nimittäin tuntia aikaisemmin, se olisi hyvin voinut olla meidän auto joka oli juuri kääntymässä pihaan ja saanut känniääliön kylkeensä.

Lisää kenkiä

Lupasin esitellä mitä seurasi siitä, kun me Petun kanssa pääsimme ilman valvontaa Conversen Outlet-liikkeeseen. Kenkiähän siitä seurasi, tietenkin. Petun tavoite oli ostaa Houstonista mukaansa useampi pari Conversen tennareita, mielellään sellaisia joita ei Suomen valikoimista löydy. Vaaleanpunaiset ja mustat nahkaiset yksilöt onkin jo esitelty, maanantaina matkalaukkuun mahdutettavia pareja löytyi kahdet lisää.
Tällaisia glitter-kenkiä olen itsekin ostanut jopa kaksi paria. Toiset annoimme Iitulle toissavuonna joululahjaksi ja toiset hankin ihan omassa koossa. Nyt myös Petu omistaa samiskengät.
Nämä harmaat kaunokaiset ovat pikavilkaisulla hieman tavanomaisemmat, mutta kimallereunaiset nauhat ja etenkin ulospäin taittuva tuplaläppä tekevät niistä ainutlaatuiset. Sisävuori on satiinia, joka tuo jännää luksusfiilistä tennareihin.
Minäkin sorruin. Ennen kaikkea siksi, että meillä oli alennuskuponki jolla sai 20 taalaa alennusta jos ostosten yhteishinnaksi tuli vähintään $75, ja kenkien kustantaessa 25 dollaria per pari (!) tarvittiin kolmannet kengät alennuksen kerryttämiseen. Ja koska Petu ilmoitti että kyseiset kengät ovat aivan liian hienot jäämään liikkeeseen: toisen meistä on ne ostettava, eikä hänen laukkuihinsa mahdu enää viidettä paria. Alennuksen saamiseksi Petu maksoi kassalla koko satsin ja kun ulkosalla yritin tarjota omista uutukaisistani rahaa, ilmoitti hän että kengät ovat kiitoslahja lomasta. Kiitos!! (Vaikka olenkin yhä sitä mieltä, että lahjus oli täysin tarpeeton. Ei sinun kanssa ajan viettäminen niin kovin kurjaa ollut...)
Opetin Petun loman aikana käyttämään varvastossuja ja kaksi paria hankittiin lopulta kotiinkin. Ensimmäiset löytyi Guessin Outlet-liikkeestä, mutta vielä siinsi haaveissa jotain näyttävämpää ja kimaltavampaa.
Tuommoiset pienet läpsyt, eihän ne edes paina mitään, ihan hyvin voin ostaa vielä toisetkin... Mutta on ne kyllä hienot, pakko myöntää.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Mielettömän hauskan reilun kahden viikon jälkeen Petu on kuulemma selvinnyt ehjänä takaisin kotiSuomeen, joten kerrataanpas nyt sen kunniaksi viimeisten päivien tapahtumia. Keskiviikkona lähdettiin liikkeelle luonnontieteellisen museon perhostalosta, jonka halusin ehdottomasti esitellä, sen verran paljon pidän siitä itse. Eikä pettynyt Petukaan, joka oli kanssani samaa mieltä paikan kauneudesta ja upeudesta.
Perhostalon lisäksi ehdittiin piipahtamaan downtownissa, sekä vielä kerran Galleriassa varmistamassa, että ostoslistalta sai vetää viimeisetkin kohdat yli. Kotiin palattiin sen verran hyvissä ajoin ettei pakkaaminen venyisi liian myöhäiseksi, ja tehokkaalla yhteistyöllä saatiinkin laukut matkustuskuntoon ihan ennätysajassa. Ongelmaksi jäi niiden paino, joka ylitti sekä ruumaan menevän että käsimatkatavarana kulkevan laukun osalta lentoyhtiön sallimat rajat, mutta koska asialle ei enää siinä vaiheessa voinut mitään, päätimme murehtia asiasta vasta sitten jos siitä tulisi todellinen ongelma.
Ja tulihan siitä, tosin rahalla ratkaistava sellainen. Lentokentällä virkailija totesi että sadalla dollarilla saa ylipainoisenkin laukun koneeseen, tai sitten voi pulittaa 55 taalaa kokonaan ylimääräisestä laukusta. Kaukaa viisaina olimme varautuneet tällaiseen vaihtoehtoon ja matkassa mukana oli liikenevä kangaskassi, johon siirsimme sen verran tavaraa, että matkalaukun paino laski sallittuihin lukemiin. Sitten rahat tiskiin ja kaksi laukkua ruumaan, jonka jälkeen pohdimme että alle 40 euron sijoitus oli silti varsin kohtuullinen, etenkin kun ottaa huomioon kuinka edullisia löytöjä Petu reissulla teki.
Hyvästien jälkeen opastin Petun turvatarkastusjonoon ja lähdin itse kohti Ricen kampusta, sovittuun tapaamiseen kansainvälisten asioiden toimistolla. Siellä kuulin että kaksi heidän työntekijöistään on lähdössä pois, ja tämä yhdistettynä alkavaan kesälomakauteen ja muuhun yleiseen kaaokseen tarkoittaa sitä, että minulle olisi töitä tarjolla aikaisemmin sovitun kesäkuun lisäksi ihan välittömästi. Sanoivat että voisin aloittaa vaikka jo tänään, mutta päädyimme kuitenkin sopimaan ensi maanantaista, kun kotona oli kuitenkin kaikenlaista hommaa vähän rästissä. Olen siis näillä näkymin koko loppuajan enemmän tai vähemmän kokoaikaisesti Ricen kansainvälisten asioiden toimistolla hommissa, työaika ainakin kesäkuun alkuun asti noin 35 tuntia viikossa.
Alkava työrupeama tarkoittaa sitä, että meidän pitää Villen kanssa aloittaa entistä tarkempi suunnittelu siitä, mitä vielä halutaan tehdä, nähdä ja kokea ennen Houstonista poistumista. Taitaa tulla kiire kun kaikki pitää mahduttaa viikonloppuihin, mutta eiköhän me onnistuta nauttimaan viimeisestä kahdesta kuukaudesta ihan täysipainoisesti siitä huolimatta. Itse arvostan myös mahdollisuutta päästä kokeilemaan arkista työelämää hieman kuukautta pitemmän ajanjakson verran. Eikä ne palkkashekitkään erityisemmin harmita.
Loppuun vielä suurkiitokset Petulle mielettömän kivasta lomasta ja erinomaisesta seurasta, meillä oli ainakin ihan tosi hauskaa! Ja ottaisimme muuten varsin mieluusti vastaan vieraskirjoituksen blogia varten, jos vaan joku sattuisi tällä kertaa sellaisen saamaan aikaan...

NASA-asioita

Maanantaina tehtiin valtaisa virhe ja ajeltiin Houstonin laitamilla sijaitsevaan valtavaan Outlet-kompleksiin, josta löytyisi vaikka mitä ihanaa sellaisille ihmisille, joiden matkatavaroiden painorajaa ja matkabudjettia olisi vielä jäljellä... Valitettavasti Petulla ei ole enää liiemmälti kumpaakaan, mutta silti saatoimme kuluttaa vähän taaloja Conversen liikkeessä (todistusaineistoa kuvamuodossa myöhemmin).
Eilen Petu kävi jättämässä viimeiset jäähyväiset NASAlle varsin haikein mielin (vaikka meillä onkin tekeillä erittäin lupaava 5-vuotissuunnitelma, joka hieman hillitsee luopumisen tuskaa). Mukaan saattoi tarttua vielä muutama ihan pieni matkamuisto, mutta tuo ylläoleva paita on minun ostos. Aivan pakkohankinta, kun on kerran moneen kertaan todettu että NASA on ♥
Ville sai pienenä tuliaisena sukkulakynän, joka on kyllä niin käsittämättömän hieno että taidan muiluttaa sen yhteiskäyttöön, sekä sukkulatikkarin, jonka saa pitää ihan kokonaan itse. Illalla lähdettiin vielä nautiskelemaan hyvästä ateriasta ja herkullisista margaritoista osittain vähän meidän hääpäivänkin kunniaksi. Lasillisten äärellä pohdiskeltiin että mitäs sitä tänään sitten tehtäis, kun on Petun viimeinen kokonainen päivä Houstonissa, mutta vaihtoehtoja tuntui olevan aivan liikaa käytettävissä olevaan aikaan suhteutettuna. Katsotaan, kyllä mä uskoisin että tästäkin päivästä vielä hyvä tulee.

Ihan liikaa idiootteja

Seurattiin me eilen kaiken joutenolon keskellä myös Suomen vaalivalvojaisia Yle Areenan välityksellä, sellaisen pienen epäuskon ja pöyristyksen vallassa. Normaalisti olen sitä mieltä että äänestämättä jättäneillä ei ole valitusoikeutta, mutta koska meillä oli vähän poikkeuksellisen hankalat olosuhteet valitamme silti. Ja harkitsemme josko sitä sittenkin olisi syytä lykätä kotiinpaluuta vielä vuodella, tai neljällä... Myönnän toki että idiootteja löytyy ihan joka maasta, mutta onko niitä pakko olla noin hemmetin paljon?!?

Kotona jälleen

Päästiin eilen illalla ehjinä takaisin kotiin Houstoniin, kaikkien jännittävien seikkailujen jälkeen. Me Petun kanssa huristelimme auton kanssa samaa reittiä kuin mennessäkin, kun taas Ville viipyi Orlandossa yhden yön pitempään ja kulki kotimatkansa lentokoneella. Perillä olimme kuitenkin enemmän tai vähemmän samaan aikaan.

Tänään olemme viettäneet harvinaisen autuasta kotipäivää vailla mitään sen kummempaa ohjelmaa. Tulee muuten tarpeeseen, kuten päättelimme jo siitä että ilman herätystä jokainen kiskoi unta palloon viime yönä noin 12 tunnin verran...

Sweet Home Alabama

Kun viimeksi meni suunnitelmat uusiksi, päätettiin nyt sit kotimatkalla pysähtyä yöksi Mobileen. Noin puolitoista tuntia sitten meidän hotellissa oli pieni ammuskelutapaus ja pihalla kymmenen poliisiautoa, jonka lisäksi äsken ilmoitettiin että 60 mailin päässä annettiin juuri tornadovaroitus. Että hyvin menee...

Ps. Meillä on oikeasti kaikki hyvin, eli terveisiä Petun äidille (ja muillekin), että ei tarvii hermoilla. :)

Ihan tosi pikaiset...

Nasa on ♥ täällä Floridassakin, totesimme keskiviikkona kun piipahdimme Kennedy Space Centerissä. Eikä ihan huono ollut Disney Worldin Magic Kingdomkaan, jossa vietimme iltaa eilen. Tänään alkaa kotimatka kohti Houstonia, siis minun ja Petun osalta, Villen kongressi jatkuu vielä tovin.

Jalat huutaa armoa ja unen määräkin on jäänyt ehkä aavistuksen vähäiseksi, mutta on kyllä ollut niin hiton kiva reissu ettei mitään rajaa. Tarkempia raportteja ja kuvaräjähdyksiä taatusti luvassa vielä myöhemmin.

Pikaiset

Päästiin eilen perille, ei ajettu edes pahasti harhaan majapaikkaa etsiessä. Myös muut eiliset ja tämänpäiväiset siirtymät sujuivat erinomaisesti, ounastelen kaiken tämän hyvän suunnistuksen kostautuvan massiivisena eksymisenä kotimatkalla...

Hotelli on varsin miellyttävä, paitsi että nettiyhteys ei toimi meidän huoneessa, vaan pitää mennä aina aulaan. Siis parempia raportteja luvassa todennäköisesti vasta Houstonista käsin. Hotellin sijainti tosin on niin uskomattoman loistava, etten harvinaislaatuisesti edes suuremmin välitä netin puutteesta.

Tänään riehuttiin koko päivä Universal Studioilla. Sää suosi ja muita ihmisiä oli liikkeellä maltillisesti. Lopputuloksena ihan tosi kiva päivä, kuvia sun muita sepustuksia sit joskus myöhemmin.

Tien päällä

Road trip: Houston, Texas -> Orlando, Florida.

Aikataulu: Lähtö Houstonista sunnuntaiaamuna, perillä Orlandossa maanantai-iltaan mennessä.

Suunnitelma: Ensimmäisen ajopäivän tähtäyspiste Mobile, Alabama, jossa yöpyminen.

Toteutus: Saatettiin vähän innostua, tuli sitten kevyt viiden osavaltion päivä. Terveisiä Crestview'sta, Floridasta...

Pika

Ei me pelkästään vaan shoppailla, jos niin luulitte. Eilen esimerkiksi oli ulkoilupäivä, kun käytiin näyttämässä Petullekin alligaattoreita.

Tänään alkaa sitten loman ylivoimaisesti odotetuin osuus, nää lähtee nimittäin road tripille Floridan suuntaan. Hehkutusraportteja luvassa aina kun aika antaa myöden.

Kenkiä

Esitellään nyt myös Petun uudet nahkaiset Converset, ettei niille tule paha mieli.
Kenkäostokset jatkuivat eilen, me mentiin molemmat ehkä vähän sekaisin (taas).
Petu osti itselleen ihan tosi kivat punaiset sandaalit, joita sovittaessaan toisteli että nää on ihan taivaalliset jalassa. Mun mielestä tuollainen lause on välittömästi ostopäätös, joten popot lähti mukaan.
Mun hankinta oli ehkä asteen vähemmän mukavuuslähtöinen. Eikä niissä ollut punaista kuin laatikko.
Mutta on nämäkin taivaalliset jalassa!