Hups

Taisin kokonaan unohtaa mainita asiasta etukäteen, mutta me lähdettiin tänään aamulla reissuun. Terveisiä siis täältä San Diegon lentokentältä, odotamme parhaillaan että pääsemme jatkolennolle kohti piiitkän viikonlopun lopullista kohdetta, eli San Franciscoa. Tämä ja huominen on anottu töistä vapaaksi kun Villellä oli vielä lomapäiviä jäljellä, maanantaina ei olis muutenkaan tarvinnut mennä raatamaan, kun on Memorial Day. Eli kunhan päästään tiistaiksi takaisin kotiin ja töihin, niin kaikki on hyvin.

Perhosia, kiviä ja maailmanlopun enteitä

Vietettiin viikonloppua mm. luonnontieteellisessä museossa tuhlaamassa muutama ilmaislippu joita oli kertynyt. Aloitettiin vierailu planetaariosta, jossa käytiin katsomassa 2012: Mayan Prophecies. Ihan vaan että tiedetään mitä odottaa siltä seuraavalta maailmanlopulta, kun ei se tämänkertainen sit ilmeisesti oikein toteutunutkaan...
Seuraavaksi mentiin ihastelemaan perhostaloa, joka on yksi suosikkipaikoistani Houstonissa. Halusin siis ehdottomasti päästä kiertämään sen läpi vielä kerran (aikaisemmista käynneistäkin olen laittanut kuvia), eikä se tuottanut pettymystä edelleenkään. Upea, taianomainen paikka, jota tulen ikävöimään kun jätämme Houstonin taaksemme.
Museokierroksen päätteeksi tutkimme vielä kertaalleen päänäyttelytilat. Rakastan erityisesti mineraalinäyttelyä, josta löytyy upeita kiviä joka lähtöön. Minusta on ihan mieletöntä että maailmassa on kaikkea tällaista.

Testikuvia

Käytiin lauantaina kiertelemässä jo tutuksi tulleessa Brazos Bend State Parkissa testailemassa uutta objektiivia. Itse olin ainakin varsin tyytyväinen testituloksiin.
Puistossa sijaitsee myös luonnontieteelliselle museolle kuuluva observatorio, joka on auki aina lauantai-iltaisin. Meidän on ollut jo pitkään tarkoitus vierailla siellä, joten tällä kertaa suunnittelimme päiväohjelman siten, että se onnistui. Saimme kurkistella mm. kuuta, Saturnusta sekä Otavan paria tähteä usean erikokoisen teleskoopin läpi. Aika huikeaa.

Jumaliste!

Niin sitä pitää!!

Ärjyleijona lainattu täältä.

Taidepiipahdus

Washingtonin National Galleryssa tehdään kunnostustöitä, joiden vuoksi osa museosta on suljettu. Suljettujen osien teokset on jaettu rempan ajaksi muihin museoihin ympäri maata, ja meidän oma Museum of Fine Arts pisti saamistaan maalauksista pystyyn impressionismi-erikoisnäyttelyn. Sinne siis, eikä vähiten sen vuoksi, että suursuosikkini Claude Monet’han lukeutuu juuri impressionistien joukkoon.

Suuntasimme paikan päälle torstaina, koska silloin museo on auki pitempään ja visiitti onnistui kätevästi työpäivän jälkeen. Kerran viikossa, tänä pidennetyn aukiolon päivänä, museon perusnäyttelyosat ovat ilmaisia, mutta erikoisnäyttelyistä pitää toki silloinkin maksaa erikseen. Me saimme lipuistamme mukavan alennuksen, kun tajusimme vilauttaa Ricen ID-korttejamme yhden työkaverini vinkattua asiasta aiemmin päivällä. Itse näyttely oli pienehkö, mutta vaikuttava, ehdottomasti vierailun arvoinen. Nyt ei enää harmita se, että jäi aikanaan National Galleryssa silloin jo suljettuna ollut impressionismiosasto väliin.

Laajennusosa

Käytiin maanantaina pitkästä aikaa ulkona syömässä, haluatteko arvata missä laaturavintolassa? No IKEAssa tietenkin, lihapullien kutsu on kaikunut korviimme jo pitkään ja maanantaina vihdoin päätimme vastata. Ja me tosiaan kävimme siellä vain ja ainoastaan syömässä, osastojen läpi kiidimme jokaista mahdollista oikopolkua hyödyntäen, eikä yhtään mitään uutta tarttunut kassalle kannettavaksi. IKEAsta siis...
Samalla reissulla käytiin nimittäin vihdoinkin ostamassa jo pitkään harkinnassa ollut uusi objektiivi meidän järkkäriin. Ensimmäinen vuosi ollaan pärjätty alkuperäisellä setillä, mutta nyt oli aika kasvattaa mahdollisuuksia zoom-putkella. Vielä en ole ehtinyt uuden kaverin kanssa sen enempää tutustumaan, mutta tarkoitus olisi keksiä viikonlopulle jotain sellaista ohjelmaa, jossa se pääsisi tositoimiin.

Drive-in

Käytiin lauantaina elämämme ensimmäistä kertaa elokuvissa drive-in-teatterissa. Siis sellaisessa missä pistetään auto parkkiin ja sitten katsellaan leffa sieltä autosta käsin. Sen verran kivaa oli, että illan päätteeksi todettiin kuinka harmillista on ettei olla keksitty mennä aikaisemmin, koska kahden vuoden mittaan oltais ehditty nauttimaan tästä elämyksestä vaikka kuinka monta kertaa.
Showboat drive-inissa on kaksi isoa screenia, sijoitettuna suuren kentän vastakkaisille laidoille. Portilla ilmoitetaan kumman screenin leffatarjonnasta haluaa nauttia (kummallakin esitetään aina kaksi elokuvaa) ja sitten auto ajetaan sen oikean eteen. Parkkialue on tehty sillä tavalla fiksuksi että auton eturenkaat saa ajettua pienen penkereen päälle, jolloin nokka luonnollisesti nousee hieman ylemmäs ja näkyvyys screenille paranee. Äänet viritetään kuulumaan autoradion kautta ja sitten onkin valmista. Leffojen välillä on pieni tauko, joten on mahdollista poistua jo ensimmäisen elokuvan jälkeen, tai tulla vasta jälkimmäistä varten, lippujen hinta on tästä riippumatta aina 5 dollaria henkeä kohden. Eli siis ihan älyttömän edullista, kun sillä rahalla saa parhaimmillaan katsoa kaksi elokuvaa, kuten me luonnollisesti tehtiin.
Omia eväitä ei saa ottaa mukaan, koska ihmisten toivotaan ostavan ruokansa ja leffaherkkunsa heiltä. Näillä tuotoilla mahdollistetaan drive-inin toiminta ja alhaisena pysyvät lippuhinnat, joten napattiin oikein mielellämme parkkialueiden välissä sijaitsevasta myyntipisteestä ensin hodarit ja sitten elokuvaa varten vähän karkkia. Rauhalliseen ruokailuun oli hyvin aikaa, sillä vaikka elokuvien esittäminen alkoikin vasta pimeän tultua, piti paikalle suunnata jo heti porttien auettua, jotta saatiin auto hyvälle paikalle.

Huomatkaa Petun tuliaisena tuoma lepakko, joka viihtyy varsin mainiosti meidän autossa.

Mitä me sitten katsottiin? Ensimmäisenä Thor, joka oli aika tavallisen onneton elokuva. Mutta pakkohan nuo kaikki Marvel-leffat on vilkaista läpi, joten ratkaisu oli oikeastaan varsin toimiva: drive-inin ainutlaatuinen fiilis ja uuden elämyksen ilo korvasivat suhteellisen hyvin elokuvan hivenen heikkoa laatua. Kakkosleffa oli Red Riding Hood, uusi kauhu-/jännäritulkinta klassikkosatu Punahilkasta, joka yllätti meidät molemmat positiivisesti. Ja niin teki kokonaisuutena myös tämä drive-in, joka on katsomiskokemuksena ihan kilpailukykyinen elokuvateatteriympäristön kanssa. En minä ehkä mitään dialogipainotteista draamaa menisi drive-iniin katsomaan, mutta toiminnallisempia viihde-elokuvia heidän valikoimastaan enemmän löytyykin. Kuten sanottu, harmi ettei keksitty tätä aikaisemmin, nyt kun saattaa tehdä tiukkaa ehtiä paikalle edes toistamiseen.

Ps. Jos joku ihmetteli miksi kuvissa olevista autoista osa on väärinpäin, voin kertoa että pickupin lavalle laitetulta patjalta elokuvan katsominen näytti erinomaisen mukavalta.

Työnteko haittaa harrastuksia

Kylläpä yhdeksästä viiteen kestävä työaika nappaakin suuren osan päivästä, jos olisin ollut koko täällä viettämämme ajan kokoaikatöissä, olisi blogissa huomattavasti vähemmän sisältöä... Ensimmäisellä viikolla en osannut riittävästi ollakseni erityisen kiireinen, joten onnistuin kirjoittelemaan jotain pari kertaa jopa työpäivien aikana, mutta tällä kuluneella viikolla tilanne oli jo toinen, eikä joutoaikaa juuri jäänyt. Ja kun ikuisesti aamu-uninen on joutunut säännöllisten aikaisten herätysten uhriksi, iskee väsymys iltavirkun mielenrauhaa syvästi järkyttävän varhain.

Ensi viikolla yritän parantaa tapani (pakkohan tähän on vähitellen tottuakin, eiks vaan?), koska Petun kanssa tehdyltä road tripiltakin on raportoimatta vielä yksi aika mahtava juttu, jonka lisäksi haluan ehdottomasti kertoa tämän viikonloppumme periamerikkalaisesta elämyksestä. Töistä käsin se ei valitettavasti varmaankaan onnistu, kun silloin kai pitäisi oikeasti tehdä niitä töitä, mutta lupaan yrittää vastaisuudessa pysytellä iltaisin hereillä sen verran, että saisin päivityksiä aikaan.

Väki vaihtoon

Meidän labran kokoonpano vaihtuu aika tasaiseen tahtiin ihmisten saadessa tutkintonsa valmiiksi tai siirtyessä teollisuuden palvelukseen ja onpahan muutama jäänyt äitiyslomallekin. Ylihuomenna mennään koko porukalla lounaalle oikein kampuksen ulkopuolelle, kun vietetään yhtä aikaa taas yksiä läksiäisiä ja tuoreimman vaihto-opiskelijan tervetuliaisia. Meiltä on parhaillaan yksi väikkärin tekijä Intiassa ja toinen Japanissa, ja vastaavasti meillä on lainassa yksi Hollantilainen ja nyt tuoreimpana Intialainen jatko-opiskelija.

Tässä alkaa niin sanotusti kuulua jo kalustoon. Ensi viikosta alkaen olen meinaan labran pisimpään palvellut postdoc-tutkija seuraavat pari kuukautta, kunnes on puolestaan mun vuoro luovuttaa paikka seuraavalle.

Disney-päivä

Viimeinen Orlando-päivä oli varattu Disney-asioille, joten suuntasimme rauhallisen aamun jälkeen ensin Downtown Disney -alueelle pyörimään ja vähän shoppailemaan. Maailman suurin Disney-kauppa sai Petun vähän sekaisin, joten aikaa vierähti tovi jos toinenkin. Mikä ei haitannut yhtään, sillä meidän liput Magic Kingdomiin olivat voimassa vasta kello neljästä eteenpäin. Kyseessä oli Villen kautta saatu kongressietu, joten osa-aikaliput irtosivat selkeällä alennuksella. Lopulta päivämme ostososuus venyi niin pitkäksi, että onnistuimme poimimaan kuudelta kongressistaan vapautuneen Villen suoraan matkaan mukaan, alun perin sovitun puistossa tapaamisen sijaan.
Vietimme Magic Kingdomin taianomaisessa maailmassa koko illan, aina puolenyön sulkemisaikaan asti. Ehdimme kiertämään muutaman laitteenkin, mutta pääasiassa keskityimme vaan kuljeskelemaan ympäriinsä ja makustelemaan paikan tunnelmaa. Tällä kertaa katsoimme koko ilotulitusesityksen ja sitä edeltävän upean linnan seinään heijastetun valoshow’n ihan paraatipaikalta keskusaukiolta, ei lainkaan huono vaihtoehto sekään. Kolmannen varsin ohjelmarikkaan Orlandossa vietetyn päivän päätteeksi jalat olivat armottoman kipeät ja olo melko väsynyt, mutta jokainen kokemusrikas päivä oli kyllä pienen epämukavuuden arvoinen.

Uusia kirjoja, paljon kirjoja

Ensimmäinen kokonainen työviikko päättyi varsin mukavalla mielellä. Alan vähitellen hahmottamaan myös isompia kokonaisuuksia, vaikka omat hommani ovatkin pääasiassa pieniä yksittäisiä juttuja, enkä joudu enää ihan joka asiaa varmistamaan muilta, vaan osaan ihan itse. Kaikki työkaverit ovat hurjan mukavia ja tunnelma on kiireestä ja ajottaisesta kaaoksesta huolimatta pääsääntöisesti varsin rento. Viihdyn siis mainiosti, toivottavasti tulevat kaksi kuukautta sujuvat yhtä hyvin.
Perjantaina kiiruhdettiin töiden jälkeen kirjakauppaan. Meidän Barnes&Noblen jäsenyys nimittäin umpeutui tuossa kuun vaihteessa ja halusimme hyödyntää alennukset vielä viimeisen kerran. Mukaan tarttui H.P. Lovecraftin koko tuotanto yksissä kansissa, sekä vähän täydennystä NASA-aiheisten kirjojen kokoelmaani, eli Mercury-astronauttien itsensä kirjoittama We Seven. Myös kolmas hankinta sivusi samaa aihepiiriä, mutta siltä aidan vähemmän tutulta puolelta. Valitsimme nimittäin ostoskoriin Yuri Gagarinista kertovan teoksen, jossa kuulemma valotetaan jonkin verran myös Neuvostoliiton avaruusohjelmaa. Varmasti mielenkiintoinen opus.
Lauantainakin shoppailtiin, tällä kertaa vaatekaupassa. Havahduin viikon mittaan nimittäin varastoni puutteellisuuteen työkelpoisten vaatteiden osalta, kun valitettavasti kotipäivinä eniten käyttämäni, maailman mukavimmat ja vain vähän rikkinäiset farkkushortsit eivät oikein kelpaa. Siispä kävimme etsimässä lisää asiallisia vaatteita, erinomaisen hyvällä menestyksellä. Villelle oli puolestaan haussa uusi pikkutakki sekä muutamat farkut, mutta menestys oli valitettavasti sinnikkäästä sovittelusta huolimatta heikompaa, eikä mies ostanut mitään. Etsinnät siis jatkukoon, onneksi näillä ostoksilla ei ole yhtä kiire kuin minun työvaatteillani.