Ainoa huono puoli meidän päätöksessä jäädä Houstoniin vielä kolmanneksi vuodeksi oli se, että jätettiin tietenkin ne Texansien kausikortit uusimatta. Ahdisti jo valmiiksi ajatella kaikkia niitä tulevia sunnuntaipäiviä, kun ihan vieressä pelataan futista ja me joudutaan tuijottamaan tapahtumia televisiosta. Typerät loppuunmyydyt kausikortit, mietin ja murjotin.
NFL:ssä on kuitenkin ollut pieni tilanne päällä, pelaajayhdistyksen ja omistajien erimielisyyksien vuoksi. Pahimmillaan näytti jo siltä, ettei tulevaa kautta ehkä pelattaisikaan, kunnes tällä viikolla tyypit saivat asiat neuvoteltua kaikkia edes suunnilleen tyydyttävällä tavalla ja kauden alkaminen varmistui. Ja Texansit löivät ne loppuunmyydyiksi luulemani mutta todellisuudessa jossain kiven alla piilotellut loput kausikortit myyntiin.
Ja meillä on taas lippuja peleihin!! Ei valitettavasti ihan samoille paikoille kuin viime kaudella (buu), mutta ihan kelvolliset kuitenkin. Ja mikä parasta, ensimmäinen preseason-peli on jo reilun kahden viikon päästä. Tästä tulee sittenkin ihan huippuvuosi!
perjantai 29. heinäkuuta 2011
keskiviikko 27. heinäkuuta 2011
San Francisco, osa 3: Alcatraz
Selvittiin takaisin Houstonin jo lauantaina, mutta koska Suomen reissun kuvat ovat vieläkin kamerassa, heitellään nyt Suomi-raporttia odotellessa ilmoille viimeinen osa San Franciscon matkajutuista. Ja sehän käsittelee tietenkin eniten odottamaani kohdetta, Alcatrazia!
Mulla ei oikein riitä sanat kertomaan kuinka hieno kyseinen paikka mielestäni oli. Ehdottomasti siis vierailun arvoinen, jos päädytte joskus lähimaille. Liput kannattaa ostaa etukäteen, jotta pääsee lautalle haluamaansa aikaan, sen jälkeen saarella saakin pyöriä ihan just niin pitkään kuin haluaa, aukioloajat huomioonottaen. Kun on saanut Alcatrazista tarpeekseen (tai kun aika tai energia loppuu kesken), sen kun hyppää vaan tasaisin väliajoin edestakaisin seilaavaan lauttaan ja huristelee takaisin mantereelle.
Pääsylipun hintaan kuului audiokierros, jonka johdolla vankilarakennusta sitten kierrettiin. Yleensä en isommin perusta audiokierroksista, mutta tämä oli älyttömän onnistunut ja hyvin toteutettu. Tarinoimaan oli saatu niin entisiä vartijoita kuin vankejakin, ja heidän kertomuksensa avasivat vankilan historiaa ja yksityiskohtia ihan tosi mielenkiintoisella tavalla, jonka lisäksi siirtyminen kohdasta toiseen oli ohjeistettu niin selkeästi, ettei meillä ollut pienimpiäkään vaikeuksia pysyä mukana.
Alcatrazissa on varsin jännä tunnelma ja mielettömän kaunista. Minuun kun vetoaa sekä rakennusten rähjäinen ja ränsistynyt estetiikka, että niitä ympäröivän loppusaaren karuus ja upeina loistavien laitettujen puutarhojen kauneus. Kaikesta tästä muodostuu kiehtovia vastakohtia, ja kun niihin vielä lisää sen uskomattoman historian mukanaan tuoman fiiliksen, minä olin ainakin ihan myyty.
Alcatrazin saari sijaitsee alle kahden ja puolen kilometrin päässä San Franciscosta, joten on helppo ymmärtää miksi vangit kokivat Alcatrazin aivan erityisen julmana paikkana. Kaupunki oli selvästi nähtävissä ihan pienen matkan päässä, jonka lisäksi tyynenä päivänä liikenteen melu kantautui kuulemma saarelle tuskallisen selvänä muistutuksena vapaudesta, joka oli samaan aikaan niin lähellä mutta niin kaukana.
Uskomattoman upea paikka, joka vastasi kaikkia (huomattavan korkeita) ennakko-odotuksia. Vierailusta seurasi muuten suunnaton halu katsoa kaikki mieleen juolahtavat Alcatraziin liittyvät elokuvat, mukaan lukien ihan tosi huono The Rock - Paluu helvettiin, joka tulikin sopivasti televisiosta heti reissua seuraavalla viikolla. Keksispä joku kanava näyttää lähiaikoina myös oikeasti hyvän klassikon, Pako Alcatrazista, niin ei itse tarttis nähdä etsimisen vaivaa...
Mulla ei oikein riitä sanat kertomaan kuinka hieno kyseinen paikka mielestäni oli. Ehdottomasti siis vierailun arvoinen, jos päädytte joskus lähimaille. Liput kannattaa ostaa etukäteen, jotta pääsee lautalle haluamaansa aikaan, sen jälkeen saarella saakin pyöriä ihan just niin pitkään kuin haluaa, aukioloajat huomioonottaen. Kun on saanut Alcatrazista tarpeekseen (tai kun aika tai energia loppuu kesken), sen kun hyppää vaan tasaisin väliajoin edestakaisin seilaavaan lauttaan ja huristelee takaisin mantereelle.
Pääsylipun hintaan kuului audiokierros, jonka johdolla vankilarakennusta sitten kierrettiin. Yleensä en isommin perusta audiokierroksista, mutta tämä oli älyttömän onnistunut ja hyvin toteutettu. Tarinoimaan oli saatu niin entisiä vartijoita kuin vankejakin, ja heidän kertomuksensa avasivat vankilan historiaa ja yksityiskohtia ihan tosi mielenkiintoisella tavalla, jonka lisäksi siirtyminen kohdasta toiseen oli ohjeistettu niin selkeästi, ettei meillä ollut pienimpiäkään vaikeuksia pysyä mukana.
Alcatrazissa on varsin jännä tunnelma ja mielettömän kaunista. Minuun kun vetoaa sekä rakennusten rähjäinen ja ränsistynyt estetiikka, että niitä ympäröivän loppusaaren karuus ja upeina loistavien laitettujen puutarhojen kauneus. Kaikesta tästä muodostuu kiehtovia vastakohtia, ja kun niihin vielä lisää sen uskomattoman historian mukanaan tuoman fiiliksen, minä olin ainakin ihan myyty.
Alcatrazin saari sijaitsee alle kahden ja puolen kilometrin päässä San Franciscosta, joten on helppo ymmärtää miksi vangit kokivat Alcatrazin aivan erityisen julmana paikkana. Kaupunki oli selvästi nähtävissä ihan pienen matkan päässä, jonka lisäksi tyynenä päivänä liikenteen melu kantautui kuulemma saarelle tuskallisen selvänä muistutuksena vapaudesta, joka oli samaan aikaan niin lähellä mutta niin kaukana.
Uskomattoman upea paikka, joka vastasi kaikkia (huomattavan korkeita) ennakko-odotuksia. Vierailusta seurasi muuten suunnaton halu katsoa kaikki mieleen juolahtavat Alcatraziin liittyvät elokuvat, mukaan lukien ihan tosi huono The Rock - Paluu helvettiin, joka tulikin sopivasti televisiosta heti reissua seuraavalla viikolla. Keksispä joku kanava näyttää lähiaikoina myös oikeasti hyvän klassikon, Pako Alcatrazista, niin ei itse tarttis nähdä etsimisen vaivaa...
torstai 7. heinäkuuta 2011
San Francisco, osa 2: Golden Gate Bridge ja Park
Sunnuntaina suuntasimme tekemään lähempää tuttavuutta Golden Gate Bridgen kanssa. Ja olihan se melkoisen komea ilmestys, ei käy kieltäminen. Sillalle oli sitten pakko päästä myös kävelemään, tallustelimme aina puoliväliin asti katselemaan maisemia. Jos se olisi perjantaina jäänyt epäselväksi, olisi sillalta viimeistään käynyt ilmi kuinka lähellä kaupunkia Alcatrazin saari oikeastaan sijaitseekaan. Ja pääsimmepä todistamaan yhtä julkikosintaakin, kun eräs herrasmies oli valinnut kuuluisan sillan sopivaksi paikaksi polvistua rakkaansa eteen. Tuleva morsio vastasi myöntävästi ja kaikki ohikulkijat taputtivat tuoreelle kihlaparille. Sillan ei muuten alunperin pitänyt jäädä punaiseksi, kertoi meidän opaskirja, vaan kyseessä oli jonkinlainen ruosteenestopohjamaali. Sitten päättävät tahot huomasivat, että oikeastaanhan punainen väri näyttää varsin mainiolta, ja hyvä niin. Ei se tylsän harmaana olisi yhtään niin hieno.
San Francisco
Alcatraz!! (Ja veneilijöitä)
Sillan jälkeen siirryimme tutustumaan Golden Gate Parkiin, joka todellisuudessa sijaitsee nimestään huolimatta kohtuullisen bussimatkan päässä itse Golden Gate Bridgesta. Puiston parasta antia oli japanilainen puutarha, sekä pieni järvi (vai olisiko se ennemminkin lampi..?), johon olisi päässyt leikkimään polkuveneen kanssa, jos olisi ollut seikkailuhenkisempi.
Puistossa bongattiin tuollainen pieni nappisilmäinen söpöläinen, joka kaivoi kovin ahkerasti koloa.
Myöhemmin kiertelimme vielä keskusta-alueella ja suoritimme mm. sen jo mainitun huvin vuoksi Nob Hillille kipuamisen. Kivoja päiviä kaikki, mutta kyllä paras päivä oli se vielä toistaiseksi raportointia odottava perjantai, jolloin toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja kävin Alcatrazissa (kuvat karsittu noin sataan, kyllä tästä vielä jossain vaiheessa hyvä tulee...)!
San Francisco
Alcatraz!! (Ja veneilijöitä)
Sillan jälkeen siirryimme tutustumaan Golden Gate Parkiin, joka todellisuudessa sijaitsee nimestään huolimatta kohtuullisen bussimatkan päässä itse Golden Gate Bridgesta. Puiston parasta antia oli japanilainen puutarha, sekä pieni järvi (vai olisiko se ennemminkin lampi..?), johon olisi päässyt leikkimään polkuveneen kanssa, jos olisi ollut seikkailuhenkisempi.
Puistossa bongattiin tuollainen pieni nappisilmäinen söpöläinen, joka kaivoi kovin ahkerasti koloa.
Myöhemmin kiertelimme vielä keskusta-alueella ja suoritimme mm. sen jo mainitun huvin vuoksi Nob Hillille kipuamisen. Kivoja päiviä kaikki, mutta kyllä paras päivä oli se vielä toistaiseksi raportointia odottava perjantai, jolloin toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja kävin Alcatrazissa (kuvat karsittu noin sataan, kyllä tästä vielä jossain vaiheessa hyvä tulee...)!
San Francisco, osa 1: Kaupunki ja päiväretki
Nyt kun seuraava lomamatka on edessä jo huomenna, pitäis varmaan yrittää saada vihdoinkin raportoitua sitä edellistä. Eli siis, San Francisco, osa yksi.
San Francisco nousi kertaheitolla yhdeksi suosikkikaupungeistani, tunnelmansa ja kauneutensa vuoksi. Olisin viihtynyt vaikka kuinka pitkään. Ja nyt ymmärrän miksi niin monet takaa-ajokohtauksia sisältävät elokuvat sijoittuvat San Franciscoon. Ne mäet ovat huikeita! Ensimmäisenä iltana kiipesimme Nob Hillin päälle ihastelemaan Grace-katedraalia ja ilmoitin Villelle etten enää koskaan yritä kivuta näitä kirottuja mäkiä jalkaisin. Seuraavana päivänä käytyämme Alcatrazissa (siitä lisää seuraavassa osassa, 400 kuvan karsiminen julkaisukelpoiseen määrään on vielä hieman kesken..) kiipesimme mäkeä puolivahingossa, ja viimeisinä päivinä kipusimme Nob Hillille uudelleen ihan vaan huvin vuoksi. Sen täytyy olla jotain mitä ne laittavat veteen.
Grace Cathedral
Kuvat eivät tee katujen jyrkkyysasteelle oikeutta...
Tosiaan, saavuimme kaupunkiin torstaina ja käytimme ensimmäisen illan yleiseen maleksimiseen sekä Grace-katedraalin ja maisemien ihastelemiseen. Perjantaina suuntasimme Fisherman's Wharfiin, koska sieltä lähti lautta Alcatraziin. Ajelimme paikalle cable carilla, joka on virallisesti maailman siistein julkisen liikenteen muoto. Alcatrazissa menikin suurin osa päivästä, ja vaikka sen jälkeen vielä kiertelimmekin paikkoja sekä jalkaisin että cable carilla, olo oli niin nuutunut, että arvostimme ihan erityisen paljon sitä, että hotellihuoneessamme oli poreamme (!), jossa oli uskomattoman nautinnollista rentoutua pitkän ja raskaan päivän jälkeen.
Cable carin "ulkolankulla" roikkuminen on maailman siistein tapa matkustaa!
China Townin portti
China Townia
Lauantaina vuokrasimme auton ja lähdimme huristamaan pitkin meren rantaa (ei kirjaimellisesti, oikeasti me ajettiin valtatietä joka suurimman osan matkasta kulki hyvin lähellä meren rantaa). Maisemat oli huikeita ja pari kertaa oli ihan pakko pysähtyä räpsimään kuvia ja kokeilemaan kuinka kylmää Sen Toisen Ison Meren vesi on. Varsin kylmää, muuten, ainakin silloin.
Meidän menopeli
Päiväretken kohteena oli Roaring Camp Railroads, jonka Ville oli bongannut netistä, ja jonne halusimme mennä katsomaan valtavia punapuumetsiä. Tällaisia laiskoja ihmisiä varten alueella kulkee vanha historiallinen höyryjuna, jonka kyydissä pääsee metsän keskelle liki tunnin ajaksi ihailemaan ihan mieletöntä puuestetiikkaa. Kyllä me juna-ajelun päätteeksi vähän vielä käveltiinkin siellä metsässä, mutta junassa oli vielä paljon kivampaa.
Memorial Dayn kunniaksi alueen valtasivat koko viikonlopuksi joukko civil war reenactoreita, siis tyyppejä jotka pukeutuvat asianmukaisesti ja esittävät taisteluita sisällissodan ajalta. Oltiin molemmat kuultu tällaisesta ilmiöstä ja oli ihan tosi hauskaa nähdä esityksiä ihan livenä, mutta ei me kyllä oikein tajuta tätä juttua. Eniten kiusaantunutta hymyilyä aiheutti juna-ajelun keskivaiheilla nähty Bear Mountainin taistelu, joka nyt vaan oli toteutukseltaan kovin kökkö ja suhteellisen nolo. Osaako joku kertoa mikä tässä ihmisiä viehättää, kun meiltä homma meni kyllä aika totaalisesti ohi, vaikka edelleen kokemusta kovasti arvostankin? (Ja ei, tämä ei ole yhtään samanlainen kuin Tammelan klassinen Hakkapeliittatapahtuma, vaikka Ville yritti jotain sellaista vihjailla. Hakkapeliittatapahtuma on oikeasti hieno ja siisti, kun tämä civil war reenactment -homma taas, noh, ei ole...)
Ounastelen että luvassa ovat vielä San Francisco, osat kaksi ja kolme, lähinnä siksi että Alcatraz ansaitsee tosiaan ihan oman raporttinsa (eikä vähiten sen vuoksi, etten todennäköisesti onnistu karsimaan kuvia riittävästi jotta samaan voisi laittaa mitään muuta…). Mutta enpäs kerrokaan mitä se toinen vielä puuttuva osa käsittelee, että säilyy edes joku jännitys (vaikka epäilen ettei sen arvaaminen ehkä ole kovin haastavaa, jos tietää mitään San Franciscon kuuluisista, turisteja mahdollisesti kiinnostavista maamerkeistä!).
San Francisco nousi kertaheitolla yhdeksi suosikkikaupungeistani, tunnelmansa ja kauneutensa vuoksi. Olisin viihtynyt vaikka kuinka pitkään. Ja nyt ymmärrän miksi niin monet takaa-ajokohtauksia sisältävät elokuvat sijoittuvat San Franciscoon. Ne mäet ovat huikeita! Ensimmäisenä iltana kiipesimme Nob Hillin päälle ihastelemaan Grace-katedraalia ja ilmoitin Villelle etten enää koskaan yritä kivuta näitä kirottuja mäkiä jalkaisin. Seuraavana päivänä käytyämme Alcatrazissa (siitä lisää seuraavassa osassa, 400 kuvan karsiminen julkaisukelpoiseen määrään on vielä hieman kesken..) kiipesimme mäkeä puolivahingossa, ja viimeisinä päivinä kipusimme Nob Hillille uudelleen ihan vaan huvin vuoksi. Sen täytyy olla jotain mitä ne laittavat veteen.
Grace Cathedral
Kuvat eivät tee katujen jyrkkyysasteelle oikeutta...
Tosiaan, saavuimme kaupunkiin torstaina ja käytimme ensimmäisen illan yleiseen maleksimiseen sekä Grace-katedraalin ja maisemien ihastelemiseen. Perjantaina suuntasimme Fisherman's Wharfiin, koska sieltä lähti lautta Alcatraziin. Ajelimme paikalle cable carilla, joka on virallisesti maailman siistein julkisen liikenteen muoto. Alcatrazissa menikin suurin osa päivästä, ja vaikka sen jälkeen vielä kiertelimmekin paikkoja sekä jalkaisin että cable carilla, olo oli niin nuutunut, että arvostimme ihan erityisen paljon sitä, että hotellihuoneessamme oli poreamme (!), jossa oli uskomattoman nautinnollista rentoutua pitkän ja raskaan päivän jälkeen.
Cable carin "ulkolankulla" roikkuminen on maailman siistein tapa matkustaa!
China Townin portti
China TowniaLauantaina vuokrasimme auton ja lähdimme huristamaan pitkin meren rantaa (ei kirjaimellisesti, oikeasti me ajettiin valtatietä joka suurimman osan matkasta kulki hyvin lähellä meren rantaa). Maisemat oli huikeita ja pari kertaa oli ihan pakko pysähtyä räpsimään kuvia ja kokeilemaan kuinka kylmää Sen Toisen Ison Meren vesi on. Varsin kylmää, muuten, ainakin silloin.
Meidän menopeli
Päiväretken kohteena oli Roaring Camp Railroads, jonka Ville oli bongannut netistä, ja jonne halusimme mennä katsomaan valtavia punapuumetsiä. Tällaisia laiskoja ihmisiä varten alueella kulkee vanha historiallinen höyryjuna, jonka kyydissä pääsee metsän keskelle liki tunnin ajaksi ihailemaan ihan mieletöntä puuestetiikkaa. Kyllä me juna-ajelun päätteeksi vähän vielä käveltiinkin siellä metsässä, mutta junassa oli vielä paljon kivampaa.
Memorial Dayn kunniaksi alueen valtasivat koko viikonlopuksi joukko civil war reenactoreita, siis tyyppejä jotka pukeutuvat asianmukaisesti ja esittävät taisteluita sisällissodan ajalta. Oltiin molemmat kuultu tällaisesta ilmiöstä ja oli ihan tosi hauskaa nähdä esityksiä ihan livenä, mutta ei me kyllä oikein tajuta tätä juttua. Eniten kiusaantunutta hymyilyä aiheutti juna-ajelun keskivaiheilla nähty Bear Mountainin taistelu, joka nyt vaan oli toteutukseltaan kovin kökkö ja suhteellisen nolo. Osaako joku kertoa mikä tässä ihmisiä viehättää, kun meiltä homma meni kyllä aika totaalisesti ohi, vaikka edelleen kokemusta kovasti arvostankin? (Ja ei, tämä ei ole yhtään samanlainen kuin Tammelan klassinen Hakkapeliittatapahtuma, vaikka Ville yritti jotain sellaista vihjailla. Hakkapeliittatapahtuma on oikeasti hieno ja siisti, kun tämä civil war reenactment -homma taas, noh, ei ole...)
Ounastelen että luvassa ovat vielä San Francisco, osat kaksi ja kolme, lähinnä siksi että Alcatraz ansaitsee tosiaan ihan oman raporttinsa (eikä vähiten sen vuoksi, etten todennäköisesti onnistu karsimaan kuvia riittävästi jotta samaan voisi laittaa mitään muuta…). Mutta enpäs kerrokaan mitä se toinen vielä puuttuva osa käsittelee, että säilyy edes joku jännitys (vaikka epäilen ettei sen arvaaminen ehkä ole kovin haastavaa, jos tietää mitään San Franciscon kuuluisista, turisteja mahdollisesti kiinnostavista maamerkeistä!).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
