Sohvaperunoiden uusi koti

Viime syyskuussa tilaamamme uudet täytteet sohvatyynyihin eivät pärjänneet enää taistelussa vuodesohvan hieman epäkuntoiselle mekanismille, joten kyllästyttyämme istumaan kuopassa kun oikeasti halusimme istua sohvalla, päätimme sijoittaa kokonaan uuteen sohvaan. Kierrettyämme viime viikonloppuna muutamassa huonekaluliikkeessä, valitsimme uudeksi löhöilylinnakkeeksemme IKEAn Tidafors-sohvan. Koska tiistaille oli varattu matonpesu, päätimme ottaa siitä täyden hyödyn, eli kannoimme vanhan sohvan pihalle maanantai-iltana ja siirsimme uuden sohvan kotiinkuljetusta eteenpäin seuraavaan tarjolla olevaan ajankohtaan, eli täksi perjantaiksi, jotta saataisiin pestyä matto myös sohvanurkkauksesta. Sohvan korvikkeeksi näiden muutaman välipäivän ajaksi täytimme olohuoneen lattialle ilmapatjan ja vietimme lokoisaa leirielämää.
Väri nyt ei ole mun suurin suosikki, mutta ihan kohtuullisesti se tähän kämppään sopii. Mikä tahansa muu verhoilu olisi sitä paitsi heti nostanut hintaa sadalla taalalla, joten tultiin hyvin vauhdikkaasti siihen tulokseen että ruskea on ihan kiva. Eilen tosiaan IKEAn kaverit kävivät kantamassa uuden sohvan sisään, luonnollisesti kyseiselle ketjulle tyypillisesti osissa. Mutta ihan hyvännäköisesti me onnistuttiin pistämään sohva kasaan, eikä se ole ainakaan vielä romahtanut... Päinvastoin, kuten Andre demonstroi, sohvalta oli oikein mukava tänään katsella miten Texansit voittivat kolmannenkin preseason-pelinsä, kun loppuluvut San Francisco 49ersia vastaan olivat 30-7.

Matonpesun riskit ja vaarat

Jouduin lähtemään tiistaina evakkoon aamupäivän ajaksi, kun oltiin varattu uuden vuokrasopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä meille luvattu ilmainen kokolattiamatonpesu. Seikkailin ympäriinsä, mutta ylivoimaisesti suurimman osan ajasta kulutin lähiostarin kirjakaupassa. Borders-ketju on sulkemassa konkurssin vuoksi kaikki liikkeensä, joten varastot myydään alennushinnoin pois. Ja missä on hyllymetreittäin alennuskirjoja, siellä olen myös minä, jopa tuntikausia. Osoitin kuitenkin kerrassaan uskomatonta itsehillintää ja ostin vain sellaisia teoksia, joita olisin vähintään harkinnut vakavasti myös normaalihintaisina.
The Books of Magic oli vakava puute mun muuten varsin kattavassa Neilin kirjoittamien sarjakuvien kokoelmassa.
No hei, Neil on mun heikkous...
Tämä ei ole Neilin tekemä, vaikka mieheen tavallaan liittyykin. Yhden Sandmanin kuvittajan, Jill Thompsonin, pikku-Endless kirja oli yksinkertaisesti pakko-ostos kun osui silmiin.
Luettuani taannoin Cormac McCarthyn The Road -kirjan, vaikutuin niin paljon, että olen siitä asti halunnut lukea myös kirjailijan muun tuotannon. Seuraavana vuorossa siis All the Pretty Horses.
Kuorrutuksena kakun päällä Michael Enden The Neverending Story. Minä rakastin pienenä tähän kirjaan perustuvaa Päättymätön tarina -elokuvaa ja muistan haaveilleeni kirjan lukemisesta siitä asti. Jotenkin se on kuitenkin vuosien varrella unohtunut, kunnes bongasin sen tiistaina hyllystä ja nappasin välittömästi tiukkaan otteeseen. Nyt olen kirjan puolivälissä ja palan halusta saada se loppuun, jonka jälkeen on pakko etsiä kyseinen leffa jostain käsiini ja katsoa uudelleen.

Rakastaako joku muu Päättymätöntä tarinaa?

Vapaaehtoistelua ja eläinvauvoja

Uudet kansainväliset opiskelijat saapuivat Riceen toissaviikon lopulla ja koko OISS oli hetken ihan kaaoksessa. Oli varmistettava, että jokainen uusi tyyppi sai vaadittavan immigraatioperehdytyksen, kirjattiin järjestelmään ja osallistui oikeaan orientaatioon. Perustutkinto-opiskelijoille suunnattu ohjelma oli toissaviikonloppuna, kun taas jatko-opiskelijoiden omat perehdytykset olivat vuorossa viime viikon alussa. Kaikki saivat hurjasti uutta tietoa omista immigraatiostatuksistaan, käytännön asioiden hoitamisesta vieraassa maassa, sekä opiskelusta noin ylipäätään. Ja tämän kaiken kuunneltuaan ja mahdollisesti osittain jopa sisäistettyään, heille alkoi yliopiston kaikille uusille opiskelijoille suunnatut omat orientaatiot, joissa tietoa tuli varmasti vielä toinen mokoma lisää.

Ilman työlupaa en valitettavasti voinut itse olla OISS:n projektissa apuna lainkaan niin intensiivisesti kuin mitä kaikki toivoivat, mutta ilmoittauduin silti halukkaaksi auttamaan vapaaehtoisten joukossa. Olinkin mukana menossa lähes joka päivä, autellen sen minkä voin, pitäen samalla huolen siitä etten vahingossakaan tee mitään mikä saattaisi aiheuttaa vaikeuksia itselleni tai OISS:lle. Arvatkaa huviksenne onko turhauttavaa kun ei saa esimerkiksi vastata tiettyihin kysymyksiin joihin hyvin tietäisi vastauksen, vaan joutuu ohjaamaan kysymyksenesittäjän jo muutenkin kiireisen työkaverin puheille...

Luonnontieteellisessä museossa on esihistoriallisen Megalodon-hain leuat. Kokovertailussa tuo valkohain hammaskalusto näyttää suhteellisen vaatimattomalta.

Hurjan kiireisistä parista viikosta selviämisen kunniaksi OISS vei ison porukan opiskelijoita, sekä uusia että vanhoja, Luonnontieteellisen museon IMAX-teatteriin katsomaan elokuvaa Born to Be Wild, johon minä sain kaikkien muiden vapaaehtoisten tavoin ilmaisen lipun. Ville kävi ostamassa itselleen myös tiketin ja niin suuntasimme muiden mukana sunnuntaina museolle perehtymään suloisiin eläinvauvoihin. Ihan mielettömän viehättävässä ja hurmaavassa elokuvassa kerrotaan vuorotellen kahdesta eläinorpokodista - Keniassa hoidetaan norsuja ja Borneossa orankivauvoja - ja niistä uskomattomista naisista jotka ne olivat perustaneet. Kummankin paikan tarkoitus on kasvattaa jostain syystä orvoiksi jääneet eläimet siten, että ne isompina kykenevät selviytymään luonnossa, kuten niiden kuuluukin. Ihana elokuva, katsokaa ihmeessä jos tulee tilaisuus.

Kojetaulu loistaa

Meillä on vähän paha tapa pitää autosta huolta vasta, kun joku merkkivalo syttyy. Viime viikolla pissapojan merkkivalo pärähti päälle, mutta ei me nyt sen kanssa niin jaksettu kiirehtiä. Eilen sen rinnalle vuorostaan ilmestyi bensatankin varoitusvalo. No onneksi sen jälkeen voi kuitenkin ajella vielä kevyesti parikymmentä mailia (kokeiltu on). Kahden valon palaessa ei kuitenkaan pokka enää pitänyt, niin kaivoin sitten aamulla lasinpesunestepönikän esiin ja täytin pissapojan ennen töihin lähtöä. Ja kas kummaa, kojetaulussa loisti edelleen kaksi valoa. Bensavalo oli näet saanut seurakseen rengaspainevalon. Hetken vielä emmin, että josko sitten illalla kotiin tullessa käväisisin huoltsikan kautta. Liikennevaloista lähtiessä edellä oleva auto kuitenkin kurvasi bensatankille, niin päätin sitten ottaa mallia ja hoitaa asiat kuntoon saman tein. Nyt meitä muistuttaa enää jakoavaimen kuva aina autoa käynnistettäessä, että seuraava määräaikaishuolto lähestyy. Ehkä huoltopojat sitten vaihtaa öljyt ennen kuin seuraava valo syttyy kojetauluun...

Jalkapallon paluu ja alusvaatemallin seikkailut

Texansit pelaa futista taas, aloittivat preseason-pelinsä aika rankalla viikolla, kun tempaisivat molemmat kotipelinsä vain muutaman päivän välein, maanantaina (New York Jets kaatui luvuin 20-16) ja lauantaina (voitettiin New Orleans Saintsit 27-14). Ja vaikka preseason-pelejä ei varsinaisesti lasketa, eikä niistä kannata tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, on stadionilla kuitenkin aina huomattavasti mukavampaa istua kun voitetaan, ja lupaahan se nyt edes pienesti hyvää että peli kulkee tässä vaiheessa noinkin mukavasti. Vielä kaksi harjoitusmielessä pelattavaa matsia vieraissa ja sitten alkaa ihan oikeat rytinät, toivottavasti tulee hyvä kausi! Andre otettiin luonnollisesti peleihin mukaan ja puettiin pitkästä aikaa peliasuun. On meinaan karhuherralla ollut viime aikoina vähän vähemmän päällä kotosalla ollessaan.
Käväistiin viime keväänä Petun ollessa kylässä Build-a-Bearissa hankkimassa Petun nallelle vähän lisää asusteita. Ja kun sitten bongasin hyllystä nalleboksereita, oli ihan pakko itsekin ostaa Andrelle tuliaisena pöksyt. Illemmalla kotona esiteltiin päivän saldoa Villelle, joka tutki hämmentyneenä uusia vaatteita ja kysyi sitten ihan vilpittömän tosissaan että mitä järkeä on ostaa alusvaatteita, kun eihän niitä kukaan edes näe? Niin. No. Mitä tuohonkin nyt sitten sanoisi. Itsehän olen kokenut kyseiset asusteet varsin mukaviksi käytössä, vaikken niitä tosiaan hirmuisesti julkisesti esittelekään, mutta ehkä Villellä on sitten eri näkemys asiasta. Päätin kuitenkin ihan tämän lausunnon kunniaksi antaa Andren hengailla kausien välisen tauon rennosti boksereissa. Että olis sit järkevä ostos, kun on ollut vähän aikaa nähtävillä...

Lisäkoulutusta

Selvästikään en saanut viime viikolla vielä luennoista tarpeekseni. Tällä viikolla meinaan jatkoin opiskelua osallistumalla parina päivänä opettajakoulutukseen. Työpajassa eteen läjäytettiin mojova pino luettavaa, kuunneltiin alan asiantuntijoita ja tehtiin kaikenlaisia interaktiivisia harjoituksia. Pätevyyteni taitaakin hipoa jo OKL:stä valmistuneiden tasoa. Tosin en ole opettaja vaan oppimisen edesauttaja:=)

Ulkomaanmatkailua Suomeen

Katsotaan nyt ihan tosi paljon jälkikäteen vielä muutama kuva meidän Suomen lomalta. Tai ei se aina niin lomalta tuntunut, kun me käytettiin huomattava osa kahdesta viikosta käymällä läpi ja siirtelemällä meidän omaisuutta, mutta ehti olla paljon hauskaakin. Kiitos vielä kaikille kivoille ihmisille jotka oli halukkaita viettämään aikaa meidän kanssa, ja anteeksi että monien kanssa se aika jäi niin kovin vähäiseksi.
Yksi päivä pyörittiin Linnanmäen laitteissa, edellisestä vierailusta olikin vierähtänyt jo useampi vuosi. Meillä oli ihan tosi hauskaa, toivottavasti niin oli myös kaikilla muilla mukana olleilla.
Pari päivää vietettiin maalaismaisemissa ja juhlittiin siinä sivussa yhdet 4-vuotissynttäritkin!
Luonto-otuksia päästiin tarkkailemaan myös äidin ja isän luona, niillä on takapihalla varsinainen eläintarha etenkin aina iltahämärän aikoihin.
Erityisesti kovaäänisesti tuhisevat siilit on mun mielestä ihan hillittömän suloisia eläimiä. Niitä tosiaan liikkuu tuolla pihalla hurja liuta, kun meidän äippä antaa niille sapuskaa. Pähkinät on ihan erityisen herkkua, joten sainpa päähäni kokeilla että kuinka lähelle ne sitä saadakseen uskaltavat tulla. Aika lähelle, kuten Villekin sitten oman esimerkkini innoittamana vähän myöhemmin todisti...
Aika rohkea piikkipallo!

Ahkeraa istumista

Minä taas täällä pitkästä aikaa. Töissä on parhaillaan menossa vuotuinen kudosteknologiaseminaari, joten tällä viikolla onkin sitten istuttu luennoilla aamusta iltaan. Ja valitettavasti sinne täytyy raahautua vielä huomennakin. Ei saa ees viikonloppua rauhassa viettää:( Seminaarin hyviin puoliin kuuluu mm. se että pääsee lounaalle oikein Faculty Clubille. Kyllä nyt kelpaa. Istumalihaksia verrytelläkseni aloitin myös yhden uuden koesarjan justiinsa. Onpahan ainakin joku tekosyy lintsata luennoista ne kaikkein tylsimmät...

Tilaajalahjaksi päiväpeitto

Ei se kyllä oikeasti ole päiväpeitto. Eikä se kyllä oikeastaan ole varsinaisesti tilaajalahjakaan. Mutta kun alkuviikosta FedExin lähetti kiikutti meidän kausikortit ja niiden mukana täysin odottamattoman kausikorttilaislahjan, totesimme heti että tää on niin hemmetin hieno, että se ansaitsee päästä esille. Eikä meillä ole päiväpeittoa.

Autokoululaiset

Jos me oltais fiksuja ihmisiä, me oltais hankittu texasilaiset ajokortit heti silloin, kun alunperin saavuttiin Houstoniin. Jos me ei oltais idiootteja, me oltais hankittu ne viimeistään silloin, kun päätettiin jäädä toiseksikin vuodeksi. Jotain siellä korvien välissä on sentään vielä toimintakunnossa, koska tällä viikolla me vihdoinkin päätettiin ryhdistäytyä ja hoitaa homma kuntoon. Mentiin maanantaina hakemukset ojossa oikeaan paikkaan ja ilmoitettiin että ajokortit olis kivat. Aikamme jonotettuamme päästiin tiskille, jossa paperit katsottiin läpi, veloitettiin koemaksu (25 taalaa), näppästiin pikainen kuva (josta luonnollisesti tuli hirvittävä) ja ilmoitettiin että tuolla seinällä on muutama tietokone, sinne vaan tekemään teoriakoetta. 30 kysymystä, joista 70% pitää vastata oikein. Ei ollut vaikea, jonka lisäksi kone vielä kertoi joka vastauksen jälkeen että menikö nappiin, niin ei tarvinnut edes jännittää. Menestyksekkään teoriaosuuden jälkeen palattiin tiskille, jossa varattiin aika inssiajoon. Se oli sitten molemmilla tänään.

Asiaan täysin liittymättömästi, työkaveri kävi Kiinassa ja toi tuliaisena silkkihuivin. Harmi etten oikein osaa sellaista käyttää, sataprosenttinen silkki nimittäin tuntuu aika mukavalta.

Minä kävin suhaamassa katuja aamupäivällä, kun taas Villen aika oli vasta iltapäivän puolella. Homma alkoi taskuparkilla ja sitten huristeltiin lähikatuja noin kymmenen minuutin ajan. Villen ajon ajan notkuin pihalla odottamassa ja viihdytin itseäni tarkkailemalla ihmisten taskuparkkiyrityksiä. Yksi typy venklasi ensin aikansa ja peruutti sitten ruudun takaosassa olevaan muovitolppaan, eikä ilmeisesti edes huomannut asiaa ennen kuin tolppa oli jo sileänä. Kävi vähän sääliksi, kun se oli tietenkin sitten siinä ja parempi onni ensi kerralla. Meillä meni selkeästi paremmin ja nyt odotellaan varsinaisia kortteja tilapäisten ajolupien kanssa. Enpä aikanaan ajokorttia suorittaessa olisi uskonut että tässä iässä joutuisin vielä uudestaan inssiä ajamaan, mutta ainakin niistä on jokainen (mulla kolme, Villellä kaksi) mennyt ykkösellä läpi.

Jännän väriset ruusut on hyvin menneiden ajokokeiden johdosta, ihan itse ostettiin.

Ulkoruokinnassa

Kotona kokkaaminen on ihan yliarvostettua, sitä pystyy hyvin välttelemään ihan pienellä suunnittelulla useammankin päivän. Keskiviikkona esimerkiksi mentiin ulos syömään yhden kaveripariskunnan kanssa, ja seuraavaa kertaa pitää suunnitella varsin nopeasti. Aikovat nimittäin ruojat muuttaa syksymmällä Austiniin ja meillä on vielä vaikka kuinka monta ravintolaa kokeilematta sitä ennen.

Eilen kävin nauttimassa ilmaisen lounaan OISS:llä, kun keskusteltiin lähestyvästä uusien opiskelijoiden orientaatiosta ja siitä, miten voisin osallistua ja olla avuksi vaikkei se kirottu työlupa ole vieläkään saapunut. Listauduin sitten vapaaehtoisrinkiin ja puuhailen sitä kautta kaikkea hauskaa, kunhan muistan etten saa missään nimessä tehdä mitään sellaista, mikä tulee kuulumaan palkalliseen työnkuvaani.

Illalla vielä päätettiin Villen kanssa että tässä jaksa mitään ruokaa väsätä, kun lähikiinalainenkin on olemassa ja meillä on sitä paitsi Civ hirmu pahasti kesken (sen takia on jäänyt Suomen reissun raporttikin pahasti vaiheeseen...). Päätöksen hyviin puoliin kuuluu ehdottomasti se, ettei ruokaa tarvii laittaa vielä tänäänkään, kun me tilataan aina riittävästi herkkuja kahden päivän tarpeiksi.

Oliskohan viikonloppuna kivampaa tehdä jotain maittavaa kotiruokaa ja hengailla vaan ihan rauhassa täällä omissa nurkissa, vai jaksaiskohan sitä lähteä vapaapäivien kunniaks vaikka oikein ulos syömään..?

Tallinnassa

Käväistiin tosiaan heti Suomessa vietetyn loman aluksi Tallinnassa hoitamassa Villen viisumin uusinta kuntoon. Haastattelu oli kuulemma jälleen pelkkä muodollisuus, mutta asiakaspalvelun erinomaisuus kävi ilmi siinä vaiheessa, kun suurlähetystöstä soitettiin iltapäivällä hyvissä ajoin ennen paluulautan lähtöä, että passi on viisumeineen valmis noudettavaksi. Loisto homma, jonka ansiosta säästyimme suhteellisen hintavan postituksen vaivalta. Loput päivästä vietettiin keskustassa ja vanhassa kaupungissa kuljeskellen sekä puistonpenkeillä laiskotellen ja lämpimästä päivästä nauttien. Ei hassumpi päiväretki.