Äänestystyriminen / Äänestysonnistuminen

Kun ollaan täällä olon aikana seurattu jo kaksien vaalien viuhuvan ohi ilman realistista mahdollisuutta äänestää, kävi näiden presidentinvaalien kanssa pieni kämminpoikanen. Luotin nimittäin kokolailla vankasti siihen, että homma menee jälleen samalla kaavalla: lähin äänestyspaikka viiden tunnin ajomatkan päässä ja auki ainoastaan yhtenä arkipäivänä. Ja kun vihdoin sain aikaiseksi varmistaa oletuksen paikkansapitävyyden, huomasin että Houstonissa oli kerrankin oma äänestyspiste. Joka oli vielä kaiken huipuksi auki kahtena peräkkäisenä päivänä. Joista jälkimmäinen oli kaksi päivää sitten. Samperin samperi, siinä meni meidän vaikutusmahdollisuudet pressanvaalien ekalla kierroksella. Päätettiin samalla sekunnilla että kakkoskierrosta ei kyllä missata!

Toisen kierroksen äänestyspäivät olivat Houstonissa tämän viikon torstai ja perjantai, me valittiin näistä se ensimmäinen. Lähdettiin töistä vielä tuntia aikaisemminkin että varmasti ehdittiin ajoissa kuudelta sulkeutuvaan äänestyspisteeseen, jonka tarkasta sijainnista ei ollut täyttä varmuutta. Tai oli meillä siis osoite tietenkin, mutta ei tietoa että mikä paikka siitä kyseisestä osoitteesta löytyy, Suomen konsulaattia kun ei Houstonissa ole. Mutta arvaatteko mikä on? No Neste Oilin toimistot!

Ulkomailla äänestäminen ainakin Nesteen toimistoilta tarkoitusta varten lainatussa konferenssihuoneessa meni aika pitkälti tutun kaavan mukaan, mitä nyt äänestyskoppina toimi huoneen pitkän pöydän toinen pääty, joka oli sermeillä suojattu. New Yorkissa sijaitsevasta pääkonsulaatista paikalle lähetetty virkailija leimasi ihan sellaisen perinteisen äänestyslipun, joka itse suljettiin kuoreen, ja sitten vielä isompaan kuoreen, ihan kuten Suomessakin ennakkoäänestettäessä. Nyt vaan oli Nesteen 17. kerroksen ikkunoista vähän erilaiset näköalat kuin mitä suomalaisissa posteissa keskimäärin...

Juteltiin hetkinen vaalivirkailijan kanssa niitä näitä mm. ulkomailla äänestämisestä, kun ei paikalla ollut muita (yksi henkilö oli juuri poistumassa kun me käveltiin sisään, muuten ei nähty muita äänestäjiä). Kerroimme aikaisemmista kokemuksista johtuvasta ensimmäisen kierroksen missaamisesta ja keskusteltiin siitä, miten ihan kaikkia vaaleja varten ei valitettavasti koeta kannattavaksi lähettää New Yorkista asti virkailijaa Houstoniin, vaikkei kyseessä pelkkä rahakysymys toki olekaan. Saimme myös kuulla, että presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella Houstonissa äänesti noin nelisenkymmentä suomalaista. Ja kakkoskierroksella siis ainakin me, vihdoinkin ulkomailla äänestämisen kokemusta rikkaampina.

Houston Texans 13, Baltimore Ravens 20

Texansien matka kohti Super Bowlia katkesi sitten viikko sitten, kun joukkue hävisi Baltimore Ravensille. Päivittämättömyys ei ole kuitenkaan johtunut siitä, että olisi kestänyt viikon päästä surusta yli.* Päinvastoin, me ollaan ihan tosi ylpeitä tästä aivan huikeasta kaudesta. Kaikkien vastoinkäymisten jälkeen joukkue selvisi playoff-peleihin ensimmäistä kertaa ikinä ja ylsi vielä yhteen playoff-voittoonkin. Eikä se viime viikon pelikään kaukana ollut, me oltiin mukana kahinassa täysiä taistellen loppuun asti, rutistus ei vaan ihan riittänyt. Hetken se tietysti harmitti koska uskoa riitti, mutta ei sitä oikeasti voi olla kovin pettynyt. Go Texans, ensi kaudella uudestaan!

Vaan jalkapallo jatkuu vielä, tänään vuorossa konferenssifinaalit, joiden voittajat ottavat kahden viikon päästä toisistaan mittaa Super Bowlissa. Ja täällä voi muuten vielä käydä katsomassa ihan mahtavan koostevideon Texansien kauden parhaista paloista.

*Oikeasti päivittämättömyys on johtunut siitä, että me ollaan viime aikoina vietetty kaikki vapaa-aika katsomalla Taisteluplaneetta Galacticaa, niin ei oo vaan ehtinyt muuta...

Paikallisuutisia

Lehteä lukiessa silmään osui pitkästä aikaa sen verran outo tarina, että on kerrassaan pakko levittää juttua eteenpäin. Yhdessä täkäläisessä koulussa jäi syksyllä kaksi oppilasta kiinni, kun ne oli rahdannut aseen mukanaan tunnille. Paikalliseen tapaan rangaistuksena oli sitten koulusta erottaminen ja turvallisuutta päätettiin lisäksi parantaa asentamalla kouluun metallinpaljastimet. Meidän näkövinkkelistä ehkä vähän yliampuvaa mutta menköönsä. Varotoimenpiteistä huolimatta tällä viikolla jäi kuitenkin taas yksi oppilas kiinni aseen kanssa. Ja kuinkas tämä on mahdollista? No kun niitä metallinpaljastimia on vain pääovilla, ja sielläkin henkilökuntaa asiaa valvomassa vain koulun aamulla auetessa. Että jos myöhästyy koulusta niin varoittimet saa huutaa ihan omia aikojaan kenenkään piittaamatta. Uusimman tapauksen yllyttäminä valvojia aiotaan nyt kuulemma pitää ihan kello kymmeneen asti. Jos ei vielä tullut turvallinen olo niin ei hätää. Päättäjillä on meinaan loistava varasuunnitelma takataskussa. Aikovat kieltää tavallisten koululaukkujen käytön kokonaan ja ostavat kaikille oppilaille uudet läpinäkyvät reput tilalle. Nyt ei aseen piilottaminen enää onnistu ja maassa on kaikki hyvin. Että silleen...

Houston Texans 31, Cincinnati Bengals 10

Jos olen joskus aikaisemmin erehtynyt kuvittelemaan että stadionilla on ollut kova meteli, olen ollut väärässä. Tänään siellä oli kova meteli. Ensi viikolla katsotaan miten meidän pojat pärjää Baltimore Ravensin kotiyleisön edessä. Kaksi voittoa Super Bowliin...

Kausikertaus

Lisäys: Koska lauantain Chroniclen playoff-liitteen kausikertaus muistutti useammastakin eilen tätä kirjoittaessani unohtuneesta jutusta, päivittelin vähän tietoja. Jos nyt ylipäänsä kukaan jaksoi/jaksaa tätä kaikkea lukea...


Tänä viikonloppuna alkavat jalkapallon playoff-pelit ja Houston Texans on ekaa kertaa ikinä mukana rähinöissä. Uskomatonta sinänsä, koska pojilla on takanaan aivan naurettava kausi. Haluatteko kuulla pienen kertauksen? Ei se mitään, tarjoan sen silti.

Kausi alkoi kolmella voitokkaalla ja yhdellä tappiollisella preseason-pelillä, joiden ehdottomasti merkittävin yksityiskohta oli se, että kolmannessa niistä meidän joukkueen ylivoimaisesti paras running back (Wikipedia tiesi kertoa, että kyseisen pelipaikan suomenkielinen termi on keskushyökkääjä. En ehkä kykene käyttämään sitä...) loukkasi itsensä, eikä kyennyt pelaamaan varsinaisen kauden avauspelissä. Ei se mitään, Indianapolis Colts kaatui silti reilusti (34-7). Kauden kakkospelissä kaveri pääsi jälleen kentälle, loukkasi itsensä uudelleen ja katseli sivusta kun joukkue onnistui silti voittamaan Miami Dolphinsit (23-13). Kolmospeli jäikin sitten taas väliin ja New Orleans Saints veti meitä pataan (40-33).

Neljännestä pelistä eteenpäin meidän running backit ovat pysyneet enemmän tai vähemmän tolpillaan, hyvä niin. Juoksupeli onkin ollut koko kauden meidän vahvinta alaa, koska ykköskaverin lisäksi meidän kakkoskeskushyökkääjä (ei hitto..) on sen verran pätevä tyyppi, että yhdessä ne ovat vastustajien puolustusten suurin kauhu. Mikä on ollut erityisen positiivista, sillä pelissä numero neljä menetimme loukkaantumisen vuoksi ylivoimaisesti parhaan wide receiverimme (Se on sitten näköjään laitahyökkääjä...). Onnistuimme silti päihittämään Pittsburgh Steelersit (17-10). Loukkaantunut tähtilaitahyökkääjämme oli lopulta toipilaana sivussa seuraavat kuusi peliä, joka on huomattava määrä, kun muistetaan että peruskaudella pelejä on ylipäänsä vain 16.

Sitten pelattiin Oakland Raiderseja vastaan, otettiin turpiin (25-20), ja koettiin seuraava loukkaantumistakaisku, kun yksi meidän puolustuksen parhaista pelaajista siirtyi sivuun koko loppukaudeksi. Viikkoa myöhemmin hävittiin Baltimore Ravenseille (29-14), mutta ei se mitään, koska kaikki pelaajat käveli sentään tällä kertaa omin jaloin kentältä pois. Paitsi yksi meidän takapuolustajista (siis safety oikeesti), joka joutui loukkaantumisen vuoksi sivuun loppukaudeksi. En tiedä oliko se kaikista näistä vastoinkäymisistä johtuva sisuuntuminen vai mikä, mutta yhtäkkiä Texansit olivat ihan erinäköinen joukkue. Joukkue, jossa jokainen loukkaantuneen pelaajan tilalle nostettu varamies pelasi ihan uudella tasolla. Voitimme Tennessee Titansit (41-7), mutta menetimme yhden takapuolustajan seuraavaksi kolmeksi peliksi. Voitimme Jacksonville Jaguarsit (24-14), mutta menetimme jälleen yhden puolustajan koko loppukaudeksi. Voitimme Cleveland Brownsit (30-12), vihdoinkin ilman merkittäviä loukkaantumisia. Kaikesta huolimatta Texansit olivat voitokkaita ja meidän puolustuksemme oli yksi koko liigan parhaista. Toivo alkoi nousta. Kunnes viikolla kymmenen, kun voitimme Tampa Bay Buccaneersit (37-9), pelinrakentajamme loukkaantui vailla toivoa palata kentälle enää tällä kaudella.

Huokaistuaan syvään joukkue totesi että ei voi mitään, kakkosmiestä kehiin vaan. Koko kauden harjoitettu Next Man Up -filosofia oli todellisessa testissä. Onneksi seuraava viikko oli taukoviikko, joten oli hyvin aikaa valmistautua. Ja meidän laitahyökkääjämmekin (en ehkä kestä..) oli jälleen pelikunnossa, se on niin hyvä pelaaja että se ottaa kiinni vähän huonommatkin heitot. Kaikki näytti hyvältä, Texansit olivat valmiit uuteen taistoon Jacksonville Jaguarseja vastaan. Ja sitten, pelin toisella neljänneksellä, meidän kakkospelinrakentajamme mursi solisluunsa.

Kentälle asteli meidän kolmospelinrakentaja, joka pelaa ensimmäistä kauttaan, ja jonka tehtävä hyökkäyskuvioita suunnitellessa oli tähän asti ollut lähinnä hakea ykkös- ja kakkospelinrakentajille kahvia. Ja me voitimme Jacksonville Jaguarsit (20-13). Sitten me voitimme Atlanta Falconsit (17-10), eikä kukaan enää tiennyt itkeäkö vai nauraa, kun se meidän ykköslaitahyökkääjämme loukkaantui pelissä uudelleen. Viikkoa myöhemmin tein molempia, kun voitimme Cincinnati Bengalsit (20-19) ja varmistimme oman divisioonamme voiton ja pääsymme playoff-peleihin, vaikka kautta oli vielä kolme peliä jäljellä. Tiesittekö muuten, että punter on suomeksi lentopotkun potkaisija? Sellainen meiltä loukkaantui tässä pelissä ja joutui sivuun koko loppukaudeksi.

Varsinainen kausi päättyi harmillisesti kolmen pelin tappioputkeen, kun hävisimme ensin Carolina Pantherseille (28-13) ja menetimme yhden tärkeän pelaajan hyökkäyslinjasta. Sitten hävisimme Indianapolis Coltseille (19-6), onneksi ilman merkittäviä loukkaantumisia, ja viime sunnuntaina hävisimme vielä Tennessee Titanseille (23-22). Viimeinen näistä peleistä tosin käytännössä lahjoitettiin pois, sillä mahdollisuus taukoviikkoon oli jo menetetty, eikä pelillä ollut minkään valtakunnan merkitystä, joten valmennusjohto päätti pelin viimeisillä sekunneilla riskeerata. Texansit olisivat voineet pakottaa ottelun jatkoajalle, mutta valitsivat sen sijaan riskialttiimman kahden pisteen yrityksen, joka epäonnistui. Voitto tai tappio, peli haluttiin päättää varsinaisella peliajalla, jottei yhdellekään pelaajalle enää vahingossakaan kävisi mitään. Etenkään sen jälkeen, kun se meidän kolmospelinrakentajamme oli loukkaantunut heti pelin alkuminuuteilla (yllättikö tämä enää ketään..?).

Kaiken tämän jälkeen tuntuu jokseenkin käsittämättömältä, että me olemme mukana playoffeissa. Tästä eteenpäin jokainen matsi on voitettava, aiemmilla peleillä ei ole mitään merkitystä. Ykköslaitahyökkääjä on pelikuntoinen, kuten on kuulemamme mukaan myös meidän kolmospelinrakentaja. Houston Texansit ovat kolmen voiton päässä Super Bowlista, mutta jos tulee kerrankin turpiin, pelit loppuvat siihen. Huomenna Tänään vastassa on revanssiaan varmasti innolla odottava Cincinnati Bengals ja meillä on liput peliin. Tästä se alkaa.

Rankka paluu töihin

Tiiättekö mikä on paras tapa suorittaa pehmeä lasku töihin talviloman jälkeen? Antakaa kun kerron. Paras tapa on hyödyntää IEW:n aikana tehtyjä ylityötunteja ja varmistaa, että muutenkin maanantaivapaan jälkeen jo lähtökohtaisesti nelipäiväinen työviikko kutistuu kahteen ja puoleen päivään. Sen jälkeen ilmoittaudutaan vapaaehtoiseksi lähtemään mukaan opiskelijoille tiistaina järjestetylle puolen päivän retkelle NASAan, ja tehdään siitä se puolikas työpäivä, jotta voidaan jäädä suoraan ”töistä” hengailemaan NASAan vielä pitemmäksi aikaa kylässä olevien vieraiden kanssa. Koko homma huipentuu pitkään viikonloppuun, kun kahden kokonaisen työpäivän jälkeen nautitaan vielä perjantaivapaasta.

Ja jos joku ei heti hokannut niin kyllä, sain palkkaa siitä että vietin aikaa NASAssa. Mulla on ehkä maailman paras työpaikka (heti NASAn jälkeen).