Vastaanotimme perjantaina seuraavan vieraamme, kun Marketta saapui toiselle visiitilleen, tällä kertaa itsekseen. Voi siis olla, että hetkellisen piristyksen kokenut päivitystahti hieman taas seuraavaksi viikoksi hiipuilee, mutta yritän kyllä parhaani mukaan heitellä kuulumisia ilmoille mahdollisuuksien mukaan.
Vierailu alkoi olennaisimmalla, eli eilisellä (noin kuuden tunnin...) täsmäiskulla Houston Premium Outletiin. Villen kanssa harjoitimme huomattavaa itsehillintää: ostin työhameen josta sai lähtökohtaisesti 20% alennusta (ja vielä 15% lisää kupongilla), housut joiden alennusprosentti oli 80 (15% alekupongin laskiessa hintaa vielä lisää), kahdet juoksuhousut jotka olivat 70% alennuksessa, sekä ison kasan todella tarpeeseen tulevia alusvaatteita itselleni ja Villelle. Jos niitä alusvaatteita ei lasketa mukaan, sain koko muun ostossaaliin alle 60 dollarilla. Marketta saattoi kuluttaa valuuttaa hieman enemmän, mutta varsin kohtuuhintaisia ja järkeviä olivat kaikki eilen kotiin kannetut uudet ostokset.
Tänään ohjelmassa Cinderella-baletti ja (jos saan seuralaiseni vakuutettua asiasta) illan Oscar-gaalan seuranta.
sunnuntai 26. helmikuuta 2012
tiistai 21. helmikuuta 2012
Kysymyksenasettelun tärkeydestä
Keskustelu 1:
A(ndy): Oletko jo miettinyt että mitäs me nyt oikein tehdään? Jatketaanko vielä Houstonissa vuoden loppuun tai yksi kokonainen vuosi, vai ollaanko menossa takaisin Suomeen?
V(ille): En mä vaan yhtään tiedä.
Keskustelu 2:
A: Texansien kausikorttien uusimislasku tuli, mitäs tehdään? Uusitaanko meidän kausikortit, kun ensi kausi on Texansien 10-vuotisjuhlakausikin?
V: Totta kai uusitaan!
Kuva lainattu täältä.
A(ndy): Oletko jo miettinyt että mitäs me nyt oikein tehdään? Jatketaanko vielä Houstonissa vuoden loppuun tai yksi kokonainen vuosi, vai ollaanko menossa takaisin Suomeen?
V(ille): En mä vaan yhtään tiedä.
Keskustelu 2:
A: Texansien kausikorttien uusimislasku tuli, mitäs tehdään? Uusitaanko meidän kausikortit, kun ensi kausi on Texansien 10-vuotisjuhlakausikin?
V: Totta kai uusitaan!
Kuva lainattu täältä.
sunnuntai 19. helmikuuta 2012
Vieraita Kiinasta
Viimeiset kaksi viikkoa on ollut töissä aika hurjaa menoa, kun meillä vieraili kaksi peräkkäistä englanninopettajista koostuvaa delegaatiota Kiinasta. Rice on jo muutaman vuoden tehnyt yhteistyötä erään Heilongjiangin provinssissa sijaitsevan opetusinstanssin kanssa järjestämällä heille noin viikon mittaisia työpajoja. Ohjelmaan kuuluu kieliopintoja, kielenopetuksen metodologiaa ja kulttuuriin tutustuttavia tunteja, sekä myös kaikenlaisia kevyempiä aktiviteetteja, kuten Houston Rocketsien koripallopeli, shoppailua Rice Villagessa, tai iltapäivä Luonnontieteellisessä museossa.
Kaiken tämän koordinoiminen on meidän toimiston vastuulla ja toimiston sisällä jaoimme velvollisuudet suhteellisen tasan, ettei kenenkään normaalit työtehtävät kärsisi liiallisesti. Minun vastuullani oli järjestää ryhmille ensimmäisen päivän lounas kampuksella, ja yhdessä yhden toisen työkaverin kanssa viedä ryhmät juuri sinne Luonnontieteelliseen museoon hauskaa iltapäivää viettämään. Molemmat ryhmät saivat liput perusnäyttelyyn ja perhostaloon, sekä $10 lahjakortin museon Mäkkäriin ruokailua varten. Ensimmäinen, lukio-opettajista koostuva ryhmä pääsi lisäksi katsomaan minun jo ennestään näkemääni Born to Be Wild -IMAX-elokuvaa, kun taas yliopistotason opettajat näkivät seuraavalla viikolla revontulia käsittelevän planetaario-esityksen.
Viikon päätteeksi meidän toimiston porukalle jaettiin hyvin avokätisesti lahjuksia kiitoksena ilmeisen onnistuneesta työpajasta. Itse sain paketillisen uskomattoman kauniita, pareittain omilla suojapusseilla varustettuja syömäpuikkoja, joita en varmasti koskaan raaski käyttää. Minulle ojennettiin myös toinen paketti, jonka sisällöstä ryhmänjohtaja kovasti pahoitteli. Oli nimittäin nimen perusteella kuvitellut minut miespuoliseksi ja siksi lahjaksi valikoitui kaunis silkkisolmiosetti. Vakuuttelin vilpittömästi ettei haittaa yhtään ja kerroin kuinka voin sitten aina muistella heidän vierailuaan kun näen mieheni käyttävän kyseistä solmiota. Kun jälkimmäinen ryhmä yllätti vielä kivalla rannekorulla, tuli kyllä kokonaisuudessaan varsin lahjottu olo.
Delegaatiot olivat ihan hauskaa vaihtelua normaaleihin työpäiviin, mutta kyllä meillä kaikki oli kahden viikon jälkeen melko helpottuneita siitä että homma on ohi. Vaikka velvollisuuksia tosiaan mahdollisimman paljon jaettiinkin porukan kesken, ryhmän läsnäolo vaikutti kaikkiin silti ihan joka päivä. Paluu tavalliseen arkeen otetaan siis huomenna ilolla vastaan.
Kaiken tämän koordinoiminen on meidän toimiston vastuulla ja toimiston sisällä jaoimme velvollisuudet suhteellisen tasan, ettei kenenkään normaalit työtehtävät kärsisi liiallisesti. Minun vastuullani oli järjestää ryhmille ensimmäisen päivän lounas kampuksella, ja yhdessä yhden toisen työkaverin kanssa viedä ryhmät juuri sinne Luonnontieteelliseen museoon hauskaa iltapäivää viettämään. Molemmat ryhmät saivat liput perusnäyttelyyn ja perhostaloon, sekä $10 lahjakortin museon Mäkkäriin ruokailua varten. Ensimmäinen, lukio-opettajista koostuva ryhmä pääsi lisäksi katsomaan minun jo ennestään näkemääni Born to Be Wild -IMAX-elokuvaa, kun taas yliopistotason opettajat näkivät seuraavalla viikolla revontulia käsittelevän planetaario-esityksen.
Viikon päätteeksi meidän toimiston porukalle jaettiin hyvin avokätisesti lahjuksia kiitoksena ilmeisen onnistuneesta työpajasta. Itse sain paketillisen uskomattoman kauniita, pareittain omilla suojapusseilla varustettuja syömäpuikkoja, joita en varmasti koskaan raaski käyttää. Minulle ojennettiin myös toinen paketti, jonka sisällöstä ryhmänjohtaja kovasti pahoitteli. Oli nimittäin nimen perusteella kuvitellut minut miespuoliseksi ja siksi lahjaksi valikoitui kaunis silkkisolmiosetti. Vakuuttelin vilpittömästi ettei haittaa yhtään ja kerroin kuinka voin sitten aina muistella heidän vierailuaan kun näen mieheni käyttävän kyseistä solmiota. Kun jälkimmäinen ryhmä yllätti vielä kivalla rannekorulla, tuli kyllä kokonaisuudessaan varsin lahjottu olo.
Delegaatiot olivat ihan hauskaa vaihtelua normaaleihin työpäiviin, mutta kyllä meillä kaikki oli kahden viikon jälkeen melko helpottuneita siitä että homma on ohi. Vaikka velvollisuuksia tosiaan mahdollisimman paljon jaettiinkin porukan kesken, ryhmän läsnäolo vaikutti kaikkiin silti ihan joka päivä. Paluu tavalliseen arkeen otetaan siis huomenna ilolla vastaan.
lauantai 18. helmikuuta 2012
Fiilistelyä
Kun purin pokkarista pikaisesti napattua roskisräpsyä huomasin, etten ollut tyhjentänyt kameraa sitten Texansien playoff-kotipelin, jossa otin muutaman tunnelmakuvan. Jalkapalloikävissäni muistelin tuota mahtavaa päivää hyvän tovin ja totesin lopulta että onhan se nyt pakko fiilistellä vähän vielä täälläkin. Houston Texansien ensimmäinen playoff-peli ikinä, olkaa hyvä:
Havahduin myös siihen, etten lupauksesta huolimatta koskaan esitellyt työkavereiltani saamaa synttärilahjaa. Näytetään nyt sekin, kun aiheeseen aika hyvin sopii ja Andrekin suostui sen kera poseeraamaan.
Se on Texans-olkalaukku, mulla on maailman parhaat työkaverit!! (Olivat kuulemma harkinneet toisena vaihtoehtona jotain NASA-tuotetta, en ilmiselvästikään erityisemmin peittele mieltymyksen kohteitani töissä...)
Havahduin myös siihen, etten lupauksesta huolimatta koskaan esitellyt työkavereiltani saamaa synttärilahjaa. Näytetään nyt sekin, kun aiheeseen aika hyvin sopii ja Andrekin suostui sen kera poseeraamaan.
Se on Texans-olkalaukku, mulla on maailman parhaat työkaverit!! (Olivat kuulemma harkinneet toisena vaihtoehtona jotain NASA-tuotetta, en ilmiselvästikään erityisemmin peittele mieltymyksen kohteitani töissä...)
perjantai 17. helmikuuta 2012
GICN
Osallistuttiin tänään töiden jälkeen kampuksella Graduate International Cultural Night -tapahtumaan (GICN). Ricen jatko-opiskelijoista (eli maisterin tai tohtorin tutkintoja suorittavista) kolmannes on kansainvälisiä opiskelijoita ja ihan kaikista opiskelijoistakin viidesosa. Siksi Ricen jatko-opiskelijoiden yhdistys GSA (Graduate Student Association) järjesti jo kolmannen kerran vuotuisen kansainvälisen kulttuuri-illan juhliakseen kampuksen monimuotoisuutta erilaisilla ohjelmanumeroilla. Meidän toimisto luonnollisesti edusti tällaisessa tapahtumassa ja pomo oli niin reilu että tarjosi liput myös perheenjäsenille. Ville pääsi mun siivellä paitsi ilmaiseksi sisään niin myös huippupaikalle, kun meidän väki seurasi tapahtumia heti kakkosrivistä.
Hirmu hauska ilta piti sisällään pari puhetta, ison ja näyttävän lippukulkueen, sekä kahdeksan kansainvälistä ohjelmanumeroa joissa esiteltiin hieman eri maiden kulttuureita. Ja oli muuten tosi hyviä ne esitykset, missään vaiheessa ei tullut tylsää ja muutamista teknisistä vaikeuksistakin selvisivät kunnialla. Me poistuttiin paikalta siinä vaiheessa kun ohjelman jälkeen oli aika siirtyä ruokailuun. Kun ei tiedä mitä olisi ollut tarjolla, ei onneksi harmita mahdollisten herkkujen väliin jääminen. Tässä vielä illan ohjelma, klikkaamalla saa isommaksi jos haluaa lukea lisää.
Hirmu hauska ilta piti sisällään pari puhetta, ison ja näyttävän lippukulkueen, sekä kahdeksan kansainvälistä ohjelmanumeroa joissa esiteltiin hieman eri maiden kulttuureita. Ja oli muuten tosi hyviä ne esitykset, missään vaiheessa ei tullut tylsää ja muutamista teknisistä vaikeuksistakin selvisivät kunnialla. Me poistuttiin paikalta siinä vaiheessa kun ohjelman jälkeen oli aika siirtyä ruokailuun. Kun ei tiedä mitä olisi ollut tarjolla, ei onneksi harmita mahdollisten herkkujen väliin jääminen. Tässä vielä illan ohjelma, klikkaamalla saa isommaksi jos haluaa lukea lisää.
keskiviikko 15. helmikuuta 2012
Roskapuhetta
Meidän asuinkompleksissa aloitettiin muutama viikko sitten ihkauusi palvelu, joka on kuulemma asumismukavuutta eniten parantava luksuspalvelu koska se eliminoi sen kotitöistä kaikkein inhottavimman: roskien viennin! Joo'o, ilmeisesti roskien kiikuttaminen ulkona olevaan roskasäiliöön on niin uskomattoman rankkaa, että palvelu joka tekee sen puolestasi on järkevä investointi.
Homma toimii niin, että jokaiseen asuntoon jaettiin ikioma roskis, joka sitten nostetaan iltaisin asunnon oven ulkopuolelle. Ja hieman myöhemmin roskis on mystisesti tyhjentynyt, kuin itsestään! Roskiksen saa nostaa ulos aikaisintaan kuudelta ja keräyskierros alkaa kahdeksalta. Roskis on otettava takaisin sisään viimeistään yhdeksältä seuraavana aamuna. Jos roskis on ulkona käytävämaisemaa rumentamassa näiden sallittujen aikojen ulkopuolella, voi saada sakon. Eiks olekin ihan hirmuisen kätevää?
Oikeastihan meidän asuntokompleksi maksaa nyt siis jollekulle siitä hyvästä, että se kiertää kaikki käytävät läpi ja kerää ihmisten roskat. Ja mihin ne sitten viedään? No niihin samoihin isoihin ulkona oleviin roskasäiliöihin, joihin väki on ennenkin vienyt roskansa, ja joita edelleen tulee käyttää niinä päivinä kun keräyspalvelua ei ole (keräyskierrokset on viitenä iltana viikossa, sunnuntaista torstaihin). Eli vanhaa jätehuoltoa ei korvattu uudella, vaan sen rinnalle aloitettiin toinen, samanaikainen systeemi. Maltan tuskin odottaa kuinka paljon kehtaavat nostaa vuokria tämän asumismukavuutta niin himputisti lisäävän palvelun myötä...
Ja muistinko mainita, että se samperin roskis, joka nyt kuuluu meidän asunnon kalustukseen ja josta me olemme vastuussa, on niin iso ettei se mahdu yhteenkään keittiön kaappiin sisään? Onkin ihan kuumimman sisustusmuodin mukaista säilyttää hurmaavaa muovipönikkää ulko-oven vieressä nurkassa. Sisäpuolella tietenkin, muistattehan että jos se olisi koko ajan käytävällä, siitä saisi sakot. Koska se on ruma, eikä kukaan halua sellaista jatkuvasti maisemaansa pilaamaan. Nih.
Homma toimii niin, että jokaiseen asuntoon jaettiin ikioma roskis, joka sitten nostetaan iltaisin asunnon oven ulkopuolelle. Ja hieman myöhemmin roskis on mystisesti tyhjentynyt, kuin itsestään! Roskiksen saa nostaa ulos aikaisintaan kuudelta ja keräyskierros alkaa kahdeksalta. Roskis on otettava takaisin sisään viimeistään yhdeksältä seuraavana aamuna. Jos roskis on ulkona käytävämaisemaa rumentamassa näiden sallittujen aikojen ulkopuolella, voi saada sakon. Eiks olekin ihan hirmuisen kätevää?
Oikeastihan meidän asuntokompleksi maksaa nyt siis jollekulle siitä hyvästä, että se kiertää kaikki käytävät läpi ja kerää ihmisten roskat. Ja mihin ne sitten viedään? No niihin samoihin isoihin ulkona oleviin roskasäiliöihin, joihin väki on ennenkin vienyt roskansa, ja joita edelleen tulee käyttää niinä päivinä kun keräyspalvelua ei ole (keräyskierrokset on viitenä iltana viikossa, sunnuntaista torstaihin). Eli vanhaa jätehuoltoa ei korvattu uudella, vaan sen rinnalle aloitettiin toinen, samanaikainen systeemi. Maltan tuskin odottaa kuinka paljon kehtaavat nostaa vuokria tämän asumismukavuutta niin himputisti lisäävän palvelun myötä...
Ja muistinko mainita, että se samperin roskis, joka nyt kuuluu meidän asunnon kalustukseen ja josta me olemme vastuussa, on niin iso ettei se mahdu yhteenkään keittiön kaappiin sisään? Onkin ihan kuumimman sisustusmuodin mukaista säilyttää hurmaavaa muovipönikkää ulko-oven vieressä nurkassa. Sisäpuolella tietenkin, muistattehan että jos se olisi koko ajan käytävällä, siitä saisi sakot. Koska se on ruma, eikä kukaan halua sellaista jatkuvasti maisemaansa pilaamaan. Nih.
tiistai 14. helmikuuta 2012
Jalkapallon korvike
Viime sunnuntaina oli vähän orpo olo, kun mistään ei tullut jalkapalloa ja me Villen kanssa mietittiin että mitäs me nyt sitten tehdään? Ratkaisu löytyi yhdestä tv-sarjasta, jonka olemassaolosta olen ollut jo pitkään tietoinen ja josta aina mietin että tuohon pitäis tutustua, mutta oikeasti sain aikaiseksi vasta törmättyäni riittävän monta kertaa lyhyessä ajassa kakkoskauden uusien jaksojen mainokseen.
Kyseessä on kilpailuohjelma, joka seuraa tuttua kaavaa: osallistujat näyttävät osaamistaan annettujen tehtävien puitteissa ja alan ammattilaisista koostuva tuomaristo kommentoi tuotoksia ja karsii kisaajia jakso jaksolta. Mutta tässä sarjassa ei suunnitella vaatteita tai laiteta ruokaa, vaan katsotaan kuka on paras erikoisefektit hallitseva elokuvamaskeeraaja!
Face Off koukutti jo ensimmäisen kymmenen minuutin aikana ihan täysin ja päädyimme katsomaan sunnuntain aikana (nolo tunnustus..) koko kahdeksanosaisen ykkökauden. Nyt olemme siirtyneet parhaillaan pyörivään kakkoskauteen ja kun kohta saadaan kirittyä kaikki jo näytetyt jaksot kiinni, on pakko luopua ihanista Face Off -maratoneista ja katsoa tylsästi jakso kerrallaan...
Tässä sarjassa kiinnostaa oikeasti kaikki. Konsepti on tosiaan monissa vastaavissa sarjoissa (esim. Project Runway & Top Chef) toimivaksi havaittu, jonka lisäksi ainakin mun mielestä leffafanina ja DVD-ekstrojen Making of -dokumentit tarkkaan tuijottavana on ihan mielettömän kiehtovaa seurata että miten ne kaikki upeat hahmot ja maskeeraukset syntyy. Ja kun kilpailijat on vielä oikeasti taitavia ja lopputulokset ainakin useimmiten ihan älyttömän hienoja, on Face Off meidän perheen ehdoton uusi suosikki!
Kuvat lainattu täältä, täältä ja täältä.
Kyseessä on kilpailuohjelma, joka seuraa tuttua kaavaa: osallistujat näyttävät osaamistaan annettujen tehtävien puitteissa ja alan ammattilaisista koostuva tuomaristo kommentoi tuotoksia ja karsii kisaajia jakso jaksolta. Mutta tässä sarjassa ei suunnitella vaatteita tai laiteta ruokaa, vaan katsotaan kuka on paras erikoisefektit hallitseva elokuvamaskeeraaja!
Face Off koukutti jo ensimmäisen kymmenen minuutin aikana ihan täysin ja päädyimme katsomaan sunnuntain aikana (nolo tunnustus..) koko kahdeksanosaisen ykkökauden. Nyt olemme siirtyneet parhaillaan pyörivään kakkoskauteen ja kun kohta saadaan kirittyä kaikki jo näytetyt jaksot kiinni, on pakko luopua ihanista Face Off -maratoneista ja katsoa tylsästi jakso kerrallaan...
Tässä sarjassa kiinnostaa oikeasti kaikki. Konsepti on tosiaan monissa vastaavissa sarjoissa (esim. Project Runway & Top Chef) toimivaksi havaittu, jonka lisäksi ainakin mun mielestä leffafanina ja DVD-ekstrojen Making of -dokumentit tarkkaan tuijottavana on ihan mielettömän kiehtovaa seurata että miten ne kaikki upeat hahmot ja maskeeraukset syntyy. Ja kun kilpailijat on vielä oikeasti taitavia ja lopputulokset ainakin useimmiten ihan älyttömän hienoja, on Face Off meidän perheen ehdoton uusi suosikki!Kuvat lainattu täältä, täältä ja täältä.
tiistai 7. helmikuuta 2012
Kulttuuriviikonloppu
Käytiin lauantaina oopperassa katsomassa La Traviata. Tää oli se teos, joka me nähtiin reilu vuosi sitten Metropolitan Oopperassa New Yorkissa ja nyt oli sitten aika katsastaa Houston Grand Operan versio. Ja olihan se ihan älyttömän hyvä! Paikallinen tulkinta oli Metin versiota perinteisempi ja sellaisena vetosi minuun ehkä enemmän. Ja jos oli Violettan roolin New Yorkissa laulanut Marina Poplavskaya hyvä, niin Houstonissa roolin tehnyt Albina Shagimuratova oli aivan huikea. Mahdollisesti upein roolisoritus jonka olen ikinä livenä kuullut.
Sunnuntaina olikin sitten vuorossa urheilukulttuuria, eli jalkapallon finaalimatsi, Super Bowl. Peli oli varsin tasainen ja jännittävä, New England Patriots sai vielä viime minuutilla pallon itselleen ja mahdollisuuden pelin voittoon, mutta Tom Brady ei ihan onnistunut johtamaan joukkuettaan mestaruuteen, vaan joutui jo toistamiseen katsomaan sivusta New York Giantsien juhlintaa. Sovitaanko jo valmiiksi että ensi kaudella pysti matkustaakin sitten Houstoniin?
Sunnuntaina olikin sitten vuorossa urheilukulttuuria, eli jalkapallon finaalimatsi, Super Bowl. Peli oli varsin tasainen ja jännittävä, New England Patriots sai vielä viime minuutilla pallon itselleen ja mahdollisuuden pelin voittoon, mutta Tom Brady ei ihan onnistunut johtamaan joukkuettaan mestaruuteen, vaan joutui jo toistamiseen katsomaan sivusta New York Giantsien juhlintaa. Sovitaanko jo valmiiksi että ensi kaudella pysti matkustaakin sitten Houstoniin?
sunnuntai 5. helmikuuta 2012
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
