Taidetta

Ricen kampukselle on viimeaikoina hankittu paljon uutta taidetta, osana kampuksen kaunistushanketta juhlavuoden kunniaksi. Tuorein taideteos on James Turrellin Skyspace, joka avataan virallisesti yleisölle kesäkuun puolivälin paikkeilla. Ricen opiskelijoille ja henkilökunnalle järjestettiin kuitenkin mahdollisuus tutustua uutuuteen etukäteen, joten mekin suuntasimme paikalle eilen parin työkaverin kanssa.
Turrell käsittelee kuulemma taiteessaan usein valoa ja tilaa, eikä Skyspace ole poikkeus. Rakennelman sisään pääsee kahdessa tasossa ja ideana on tarkastella ”kattoikkunasta” näkyvää taivasta ja havainnoida miten sen kokeminen muuttuu kun kattoon heijastetaan erilaisia valoja. Kun teos avataan yleisölle ensi kuussa, on valoesitys tarkoitus järjestää jotenkin automatisoidusti joka päivä sekä auringonnousun että -laskun aikaan.
Tulevaisuudessa Skyspacessa voi nauttia myös musiikkiesityksistä, joko mahdollisesti paikan päällä soittavien muusikoiden toimesta, tai sitten johtamalla viereisessä rakennuksessa sijaitsevan musiikkikoulun esityksiä rakennelman sisällä oleviin äänentoistolaitteisiin. Varsin mielenkiintoinen idea, josta ainakin itse pidin kovasti. Tällä kertaa katselimme vaihtuvia valoja vain ulkopuolelta, mutta tavallisen perusvalaistuksen aikana sisällä vieraillessamme totesin ainakin itse pitäväni enemmän alemman kerroksen tarjoamasta perspektiivistä. Pitänee palata tutustumaan teokseen uudelleen sitten joku aamu tai ilta, kunhan se on virallisesti avattu.
Eilen oli tarjolla myös toisenlaista taidetta, superkuun muodossa. Täysikuu käväisi tosiaan niin lähellä maata kuin sen kiertorata sallii, vaikuttaen näin tavallista kookkaammalta. Vaikutelma olikin melkoisen näyttävä kun huomasimme sen nousevan taivaanrannasta punaisena ja kiipeävän korkeammalle niin vauhdikkaasti, että liikkeen huomasi paljaalla silmällä.
Käväisin vielä puolenyön tienoilla ulkona tutkailemassa että miltä se superkuu näytti. Siinä vaiheessa se oli jo niin korkealla, ettei sen kokoeroa tavalliseen juuri edes huomannut, mutta hätkähdyttävään kirkkauteen kiinnitin kyllä huomiota. Kuulin, että kyseinen superkuu oli noin 10% tavallista suurempi, mutta noin 30% tavallista kirkkaampi ja allekirjoitan tämän kyllä täysin.
Palataan sen verran kuitenkin vielä meidän iltaan kampuksella, että kävelimme työkavereiden kanssa ennen kotiinlähtöä katsastamaan myös erään toisen suhteellisen tuoreen taideteoksen, Jaume Plensan Peilin, koska työkaverit eivät olleet nähneet sitä kertaakaan pimeällä, jolloin se valaistuksensa vuoksi on huomattavasti upeampi ilmestys kuin päiväsaikaan.
Veistos esittää kahta hahmoa, jotka istuvat vastakkain uppoutuneina keskusteluun kampuksen puiden varjossa. Hahmot ovat rakentuneet eri aakkosten kirjaimista tai muista kirjoitusmerkeistä ja ovat edestä avoimia, mahdollistaen katsojan astumisen teoksen sisään. Ei hassumpia tuloksia kampuksen kaunistushankkeelta.