Montaguet ja Capuletit

Käytiin viime lauantaina katsomassa Romeo ja Julia Houstonin baletin esittämänä, ja pakko sanoa että Prokofjevin musiikki on kyseisessä teoksessa kyllä aivan huikeaa. Kuunnelkaa vaikka itse:

Esitys oli muutenkin loistava ihan kaikin puolin. Houstonin baletti on vaan aikas hyvä.

Ps. Kuunnelkaa nyt joku oikeasti, tappelin nimittäin hävettävän pitkään ton musiikkiraidan kanssa.

Muovia ja kuumaliimaa

Käytiin Villen kanssa muutama päivä sitten lounastunnilla tutustumassa Ricen taidegallerian uusimpaan installaatioon, Yasuaki Onishin reverse of volume RG -teokseen. Japanilainen Onishi keskittyy taiteessaan negatiiviseen tilaan, tavallaan päinvastaisiin veistoksiin.
Ensin rakennetaan haluttu muoto, sitten se päällystetään teoksessa käytetyllä materiaalilla, jonka jälkeen alkuperäinen rakennelma poistetaan. Jäljelle jää ”vedos” siitä mitä on rakennettu, jolloin katsojan kokemus muuttuu riippuen siitä tarkasteleko hän teosta sen ulkopuolelta vai sisältä käsin.
Tykkäsin.

Mitä hirmu hauskaa tehtiin viime toissa viikonloppuna hurjasta väsymyksestä huolimatta, osa 2: Sunnuntai

Kun NASA jakoi eläköityneen sukkulalaivastonsa, ei Houstonille maailman epäreiluimmassa päätöksenteossa riittänyt yhtäkään. Muttei me lopulta ihan tyhjin käsin jääty, perittiin nimittäin Kennedy Space Centerin Explorer, joka on sukkulan piirustuksista täysin identtisesti rakennettu, tähän asti KSC:n pihalla nököttänyt mallikappale. Ja toissa viikonloppuna se muutti Houstoniin.
Explorer kulki suurimman osan matkastaan Floridasta Houstoniin proomulla, mutta viimeinen maili piti taittaa maitse, hyyyvin hitaasti. Siihen mailiin kului nimittäin yli viisi tuntia aikaa. Mutta ymmärtäähän tuon, kun on noin valtava ja kallisarvoinen lasti joka vaatii väkisinkin kaikenlaisia erikoisjärjestelyjä.
NASA Parkway ei oo mikään ihan pikkuinen katu, vaan sukkulajäljitelmän kulkemalla osuudella siinä menee keskimäärin kuusi kaistaa suuntaansa. Siitä huolimatta siipivälin kanssa tuli aina välillä vähäsen ongelmia, siellä on esimerkiksi pientareen puolella tällä hetkellä kaikki puut melkoisen tasalatvaisia, kun työmiehet moottorisahojen kanssa varmisti että siipi mahtuu niistä yli.
Keskijakajassa puolestaan kasvaa nättejä palmuja. Suurimmasta osasta mahtui just sopivasti ohi kun sukkulaa vetänyt rekka kulki ihan pientareen puoleisessa reunassa, mutta ainakin kerran joutuivat nappaamaan työkoneella kiinni palmunrungosta ja taivuttamaan sitä vähän pois tieltä.
Ja jos siipiväli tuotti hieman ongelmia, niin kyllä toimenpiteisiin johti myös lastin korkeus. Täällä kun esimerkiksi liikennevalot viritellään yleensä siihen kadun yläpuolella, ei Explorer olisi mitenkään mahtunut niiden alta. Siksipä mukana olikin useampi liikennevaloista vastaava työporukka. Toiset ottivat valot alas ja toiset laittoivat ne taas takaisin sukkulan mentyä ohitse.
Mutta niin se vaan saatiin perille asti, eli Space Center Houstonin pihamaalle. Sunnuntain Shuttlebration-nimellä kulkevien bileiden ajaksi se tosiaan ihan vaan parkkeerattiin parkkipaikkojen viereiselle ajoväylälle, mutta siitä sen sitten on tarkoitus siirtyä pysyvälle paikalleen vierailijakeskuksen eteen.
Vaikka yhä olenkin sitä mieltä, että Houston olisi ehdottomasti ansainnut ihan oikean sukkulan, ei tämä mallikappale missään nimessä huono vaihtoehto ole. Pilvien hopeareunuksiin keskittyvät paikalliset päättäjähahmot ovatkin jo ehtineet toteamaan että oikeastaan parempi näin, koska mallikappale voidaan avata myös yleisölle, kuten sen kanssa oltiin Kennedyssä tehty. Ilahduttavaa optimismia, taidanpa siis itsekin yrittää keskittyä asian hyviin puoliin.

Siinä sukkulan renkaat jo odottelee että koko viritelmä saadaan tähän lopulliselle paikalleen.

Suuri osa Space Center Houstonin parkkipaikoista oli varattu Shuttlebrationia varten, sieltä löytyi vaikka minkälaista pomppulinnaa, NASA-juttuja ja myyntikojuja. Meille tärkeintä oli kuitenkin päästä näkemään se sukkula, ja etenkin sen siirto-operaatio oli hurjan mielenkiintoista seurattavaa (me oltiin mukana siis viimeiset korttelit, ei sentään ihan koko viittä tuntia...).
Siinä se nyt sitten on, Space Center Houstonin uusin jäsen. Itsehän olen kaveriin tutustunut jo parin Kennedy Space Center -visiittini aikana, joten me ollaan ihan kavereita jo ennestään.
Oli kyllä ihan tosi kivaa, kannatti ehdottomasti lähteä paikanpäälle pyörimään. Eikä siinä kyllä missään vaiheessa ollut mitään harkitsemista, NASA-juttuihin mennään meidän perheessä aika itsestäänselvästi aina mukaan.

Hups

Tänään oli vakaa tarkoitus mennä työpäivän päätteeksi Ricen punttarille juoksemaan, ja sen jälkeen käyttää ilta kotona muuttojuttujen tutkailemiseen ja kirjoitella vielä joku listan jutuista blogiin asti. Todellisuudessa päädyttiin parin työkaverin kanssa punttarin sijasta Ricen kampuspubiin Valhallaan, josta kotiuduttiin kotiin sen verran myöhään että oli syytä lähinnä lapata jotain ruokaa nassuun ja harkita sen jälkeen yöunille siirtymistä. Hups.

Mutta oli ihan varmasti hauskempaa kuin jos oltais toteutettu alkuperäinen suunnitelma.

Yksi pienesti iso juttu

Kun viime vuoden puolella kuultiin että Villen sisko on perheineen tulossa vuodenvaihteen tienoilla visiitille, varattiin asuinkompleksin kalustettu vierasasunto heitä varten. Vajaa kuukausi ennen vieraiden saapumista Ville meni sitten toimistolle hoitamaan asiaa lopullisesti kuntoon, kun toimiston tyypit yhtäkkiä ilmoittivat että tämä kyseinen palvelu on lakkautettu, eikä heiltä enää saa vuokrattua kalustettua asuntoa muuta kuin ihan normaalilla pitkäaikaisella vuokrasopimuksella. Hetken olivat kuulemma vääntäneet siitä miten on mahdollista lopettaa palvelu joihin meillä on olemassa oleva varaus ilman että siitä edes ilmoitetaan, mutta sen kummempaa ratkaisua tilanteeseen ei löytynyt. Lupasivat yrittää löytää joitain vaihtoehtoja ja palata lähipäivien aikana asiaan, mutta niin ei koskaan tapahtunut. Itse kehotin Villeä vaatimaan pääsyä managerin juttusille ja homman hoitamista keinolla millä hyvänsä, mutta mies ei halunnut nostaa asiasta sen isompaa meteliä, vaan tyytyi kohtaloonsa ja siskon perhe hotellimajoitukseen. Tämä ei kuitenkaan muuttanut sitä tosiasiaa, että molemmat kiehuimme raivosta tämän surkeaakin surkeamman asiakaspalvelun johdosta.

Sitten tuli Valet Waste, ja meitä ketutti lisää. Täydellinen turhakepalvelu, jonka ansiosta meillä on nyt ihan hemmetin hurmaava sisustuselementti.

Eräänä keväisenä päivänä me sitten tarjottiin yhdelle työkaverille kyyti kotiin ja meidät kutsuttiin hetkeksi kylään. Mielettömän kiva asunto ihastutti heti, ja pikainen kierros asuinkompleksin uima-allasalueella ja muissa yleisissä tiloissa sai idean ihan tosissaan itämään. Hetki me vielä harkittiin ja laskeskeltiin toteutuksen kannattavuutta siinä tapauksessa että lähtö Suomeen olisi edessä jo vuoden lopussa, mutta niin me vaan päädyttiin ilmoittamaan meidän asuinkompleksin toimistolle että vuokrasopimuksen ollessa kesäkuun lopussa katkolla sitä on sitten turha uusia. Siihen mennessä me nimittäin ollaan muutettu uuteen kotiin!

Sopivasta asunnosta maksettiin varausmaksu jo hyvissä ajoin, mutta vuokrasopimus allekirjoitettiin vasta viime viikolla, kun varmistui että tehdäänkö sopimus puolikkaaksi vai kokonaiseksi vuodeksi. Avaimet saadaan 23. päivä, eli meillä on viikon verran muuttoaikaa ennen kuin vanhat avaimet pitää luovuttaa kuun lopussa. Aika jännää, me odotetaan jo melkoisen innokkaasti uuteen kivaan kotiin pääsyä. Meillä tulee olemaan vihdoinkin oma pesukone ja kuivausrumpu, eikä tarvii enää ravata pyykkituvassa. Sen lisäksi meidän asunnossa on parveke (!) ja takka (!!). Ja asuinkompleksin uima-allasalueella on kaksi saunaa (!!!). Onnea uuteen upeaan kotiin -korttien lähettämistä suunnittelevat voivat pyytää osoitetta sähköpostitse.

Pieniä pettymyksiä

Käytiin eilen pitkästä aikaa sunnuntaileffassa katsomassa Ridley Scottin Alien-leffasarjan "esiosa", Prometheus, johon suhtauduin etukäteen suurella varauksella siitä huolimatta, että pidän kovasti sekä Ridley Scottista että Alien-leffoista. Valitettavasti ennakkoluuloisuuteni osoittautui perustelluksi, enkä kovasta yrittämisestä huolimatta onnistunut erityisemmin pitämään Prometheuksesta.
Olen yleensä keskimääräistä armollisempi leffakatsoja, koska haluan aidosti pitää likitulkoon kaikista katsomistani elokuvista. Annan myös anteeksi todella paljon pieniä harmittavuuksia tai vastaavia, ja korjaan elokuvia päässäni sellaiseen muotoon millaisina ne mieluummin näkisin. Prometheuksen kohdallakin suoritin näitä korjausliikkeitä alkuun hyvällä menestyksellä, arvostaen moniakin pieniä yksityiskohtia ja elokuvan esittelemiä ideoita. Kunnes yhtäkkiä erästä erityisen typeränoloista kohtausta seuratessani (yritän välttää spoilereita, mutta elokuvan jo nähneille tiedoksi että viittaan kohtaukseen, jossa yksi päähenkilöistä suorittaa omatoimisen lääketieteellisen toimenpiteen...) vaan tajusin että ei, tämä ei nyt kertakaikkiaan toimi.
Kokemus muistutti hieman viimekertaisesta sunnuntaileffasta, kun käytiin maaliskuussa katsomassa Hunger Games (vähänkö edellisestä sunnuntaileffasta olikin ehtinyt vierähtää aikaa!). Jumituin kyseiseen kirjasarjaan pahemman kerran meidän Seattlen lomalla, kun ostin ensimmäisen osan Houstonin kentältä alennusmyynnistä matkalukemiseksi, ja sain kolmannen ja viimeisen osan loppuun kun kone laskeutui loman päätteeksi takaisin Houstoniin. Aivan kuten Prometheuksenkin kanssa, menin katsomaan Hunger Games -elokuvaa haluten kovasti pitää siitä, mutta peläten pahoin sen olevan kovin vaikeaa...
Siinä missä kirjat saivat minut aidosti välittämään hahmojen kohtalosta, elokuvaversiosta puuttui kaikki emotionaalinen panostus. Ja juuri ne kohtaukset joissa asiaa olisi voinut korjata (spoilereita taas vältelläkseni tyydyn sanomaan että viittaan vaikkapa siihen, kun päähahmot olivat luolassa, tai loppuvaiheen kohtaus johon liittyivät eräät tietyt marjat...) kiiruhdettiin läpi sellaisella hopulla, ettei ne tuntuneet yhtään miltään. Siis MIKSI elokuvan ehkä tärkeimpään kohtaukseen ei voitu käyttää viittä sekuntia enempää aikaa?!?
Sekä Prometheuksen että Hunger Gamesin kohdalla pidin monista yksityiskohdista, ratkaisuista ja ideoista. Ja molemmat ovat toki varsin laadukkaasti toteutettuja suuren luokan elokuvia, joita nyt aina kärsii katsoa vähintään kohtuullisen mielellään. Mutta molemmat jättivät minut kyllä aika kylmäksi, koska jokaista hyvää ratkaisua ja ideaa kohtaan oli kaksi huonoa ja käsittämätöntä. Varsinkin Prometheuksen kohdalla oli koko ajan sellainen olo, ettei puoletkaan tapahtumista ja erilaisista käänteistä liittyneet yhtään mihinkään. Ja ihan eniten häiritsi se, ettei olisi oikeasti tarvinnut muuttaa tai poistaa kuin ihan muutamia pieniä juttuja, niin kellekään ei olisi tullut Alien edes mieleen leffaa katsellessa.
Yhteenvetona mielestäni Prometheus ja Hunger Games kärsivät siis hyvin paljon samoista ongelmista. Aivan liikaa menetettyjä mahdollisuuksia eikä lainkaan riittävästi sielua, enkä minä oikein onnistunut saamaan itseäni pitämään kummastakaan leffasta, vaikka kuinka kovasti yritin.

Prometheus-kuvat lainattu täältä.
Hunger Games -kuvat lainattu täältä.

Mitä hirmu hauskaa tehtiin viime viikonloppuna hurjasta väsymyksestä huolimatta, osa 1: Lauantai

Yksi meidän toimiston entinen työntekijä, se jonka virkaa minä siis nykyään hoidan, halusi kutsua koko meidän työporukan perheineen luokseen viettämään mukavaa lauantai-iltapäivää. Pitkän pohdinnan jälkeen löytyi vihdoinkin päivä jolloin lähes kaikki (kahta lukuun ottamatta) pääsivät paikalle, ja se päivä oli sitten viime viikon lauantai. Juhlallisuudet sovittiin hoidettavaksi nyyttärimeiningillä, eli kaikki vieraat toivat mukanaan oman osansa ruokatarjoiluista. Me Villen kanssa askarreltiin sen verran kehuja saanut kesäsalaatti, että ajattelin nyt jakaa täälläkin maailman yksinkertaisimman mutta ihan tosi maittavan salaattiohjeen.

Heitellään salaattikulhoon seuraavat ainekset:
- Romaine-salaattia
- Mansikoita noin neljäsosiin lohkottuna
- Mustikoita
- Ananasta kuutioituna (tuoretta, ei mitään säilyketölkkikamaa)
- Mandariinilohkoja
- Pekaanipähkinöitä (voi tietysti käyttää muutakin sorttia, oman maun mukaan)

Helppoa ja ihan tosi hyvää. Me tarjoiltiin kaverina unikonsiemen salaatinkastiketta, joka sopi hurjan hyvin, mutta oman maun mukaan voi varmasti käyttää jotain ihan muutakin.

Kaikkien tuomat tarjoilut oli herkkuja, joten mahat pullollaan sitä lopulta suunnattiin kotia kohti. On aina hauskaa päästä viettämään kivojen työkaverien kanssa aikaa vähän vapaamuotoisemmin työpaikan ulkopuolella, toivottavasti vastaavia tilaisuuksia tulee eteen vielä monta.

Päätöksiä

Alkukesä tuntuu olevan jännittävää aikaa. Vuosi sitten olimme jo irtisanoneet vuokrasopimuksen ja ostaneet lentoliput Suomeen, kun yhtäkkiä päätimmekin jäädä tänne Houstoniin vielä vuodeksi. Syksymmällä sitten kirjoittelin apurahahakemusta Suomen Akatemian suuntaan ja kas, huolimatta siitä että hakemus piti jättää kuukautta aiemmin kuin edellisvuosina, niin päätös luvattiin vastaavasti kuukautta entistä myöhemmin. No ainakin keskiarvo pysyi kohdillaan ;) Mutta lopputulemana siis meidän tulevaisuuden suunnitelmat Suomeen paluun suhteen on ollut taas vaihteeksi aikamoisen epävarmuuden tilassa, ja kesäkuun alkupäiviä on odoteltu melkoisen jännityksen vallassa. Kenties jopa rapakon molemmin puolin...

No siinähän kävi sitten niin, etten sitä rahaa valitettavasti saanut. Kielteinen päätös tietysti vähän itsetuntoa kolauttaa, kun en ollut "riittävän hyvä". Toisaalta arvioijat antoivat pääasiassa positiivista palautetta, joten ei tässä tarvitse itsesäälinkään valtaan vajota. Ja kun omaa rahoitusta/työpaikkaa täytyy ulkopuolisilta anoa, niin on aina syytä olla varasuunnitelma B valmiina. Meidän tapauksessa se tarkoittaa sitä, että jatkamme eloamme täällä Houstonissa vielä kokonaisella vuodella. Vieläkö joku muistaa, että me tulimme tänne ihan vaan vuodeksi kun ainakin allekirjoittanutta muutto ulkomaille pelotti sen verran, ettei osannut oikeen edes ajatella useamman vuoden pestiä?

Andyn pomo ja työkaverit muuten yrittää samaan aikaan vakuuttavasti pahoitella mun huonoja uutisia iloitessaan kuitenkin avoimesti Andyn pidennetystä jatkosta. Se on välillä aika hupaa katseltavaa :) Meidän toimistolla on vähän samanlainen meininki, joskin mun pomo liesuaa parhaillaan pitkin maailmaa eikä ole edes vielä kuullut uutisia. Täytynee kertoa sille ensimmäisen tilaisuuden tullen.

Lista

Sitä on selvitty taas viikonloppuun. Tällä viikolla on töissä palattu vihdoin suhteellisen normaaliin rytmiin kahden edellisen, ennätyksellisen kiireisen ja stressaavan viikon jälkeen. Ne viikot oli todella hurjat, eikä asiaa helpottamaan riittänyt edes niiden väliin osunut Memorial Dayn tarjoama ylimääräinen maanantaivapaa. Viime viikon päätteeksi nukahdin esimerkiksi perjantaina sohvalle puoli yhdeksältä, siitä voi ehkä päätellä jotain uupumuksen asteesta.

Mutta nyt on tosiaan huomattavasti normaalimpi tahti ja energisempi fiilis, joten vois (taas...) luvata yrittää panostaa blogiinkin enemmän. Ei se unohtunut ole missään vaiheessa, joka päivä oon miettinyt että pitäisi päivittää ja kerrottavaakin olisi oikeasti vaikka kuinka paljon, mutta ei ole yksinkertaisesti jaksanut tarttua tuumasta toimeen.

Ajattelin että teen pienen listan asioista ja aiheista joista olisi syytä kirjoitella, josko sitten olisi ihan oikeasti pakko myös pitää tehty lupaus. Kokeillaan nyt ainakin, eli tässä pieni lista asioista joista on lähitulevaisuudessa luvassa päivityksiä (tämä ei välttämättä ole toteutusjärjestys):

• Miksi kaksi edellistä viikkoa olivat niin kovin kiireisiä.

• Mitä hirmu hauskaa tehtiin viime viikonloppuna hurjasta väsymyksestä huolimatta.

• Suomiesinehaaste!

• Meidän viimejouluinen reissu Seattleen, vain puoli vuotta myöhässä... En tiedä kiinnostaako se tässä vaiheessa enää ketään, mutta teen sen silti!

• Yksi pienesti iso juttu, joka päätettiin parisen kuukautta sitten ja lyötiin lukkoon virallisesti eilen.

• Villen rahoituspäätös, josta lienee syytä aloittaa koska se kiinnostanee montaa lukijaa ihan kaikista eniten...