Seattle

Mulla on ollut nää Seattlen kuvat valmiina jo vaikka kuinka kauan, ja ihmekös tuo kun reissusta on jo yli puoli vuotta. Jostain syystä en oo vaan saanut kirjoitettua niiden kylkeen mitään tekstiä, joten kokeillaan nyt sitten mennä tälleen suhteellisen kuvapainotteisesti, että saatais raportti vihdoin ulos.
Koska reissattiin tosiaan jouluna, ja haluttiin tehdä jotain vähän erityisempää jouluaaton kunniaksi, varattiin paikat illallisristeilylle joka seilasi ruokailun ajan Lake Unionilla ja Lake Washingtonilla. Hyvää ruokaa ja kiva kokemus, eikä maisemissakaan ollut valittamista.
Joulupäivänä melkein kaikki paikat oli kiinni, joten käytiin vaan kävelemässä ympäriinsä. Chinatown oli aika hieno, ja jalkapallofanien oli tietysti pakko kierrellä vähän myös Seattle Seahawksien kotikenttää.
Yksi päivä vietettiin tutustumassa Seattle Centerin nähtävyyksiin, joista tärkeimpänä luonnollisesti kuuluisa Space Needle. Sieltä oli pilvisestä ja harmaasta päivästä huolimatta varsin hyvät maisemat yli kaupungin, ja näkyipä lumihuippuisia vuoriakin.
Seattle Centerissä sijaitsee myös musiikkiin, scifiin, ja populaarikulttuuriin yleisesti keskittyvä EMP-museo, jossa me vietimme hyvän tovin. Musiikkipuolella nähtiin mm. Jimi Hendrixistä, Nirvanasta ja kitaroiden historiasta kertovat näyttelyt.
Jos joku jäi aikanaan miettimään miksi me katsottiin Taisteluplaneetta Galacticaa, johtui se yksinkertaisesti siitä, että EMP:ssä oli alkuperäistä ja uutta versiota vertaileva näyttely.
Mun mielestä alkuperäinen Galactica on loistava klassikko (siihen asti kunnes ne löytää Maan, sit se on ihan surkea), joten luonnollisesti aloitimme katsomalla kaikki vanhat jaksot kunnon nostalgiahuumassa. Sitten siirryimme uuteen versioon, jota kumpikin meistä oli tähän asti vältellyt. Ja sinniteltyämme sarja loppuun asti silkalla itsepäisyydellä, jäin toivomaan että oltais vältelty edelleen. Ei siis lämmetty, mutta onpahan sekin nyt nähty.
EMP:stä löytyi myös kohtuullisen viihdyttävä Avatar-näyttely, ja osuvasti kellarikerrokseen sijoitettu, aivan huikea kauhuelokuviin keskittyvä osasto. Puolivahingossa satuttiin mukaan opastetulle kierrokselle, jonka jälkeen perehdyttiin horroriin vielä kahden kesken lisää.
Välillä poikettiin kahvittelemaan ja ihailtiin maailman herttaisinta pienoiskylää. Siellä meni junaratoja!
Meidän hankkimista City Passeista löytyi liput myös Pacific Science Centeriin, joten seuraavaksi suuntasimme sinne.
Lipulla olisi päässyt katsomaan myös yhtä IMAX-leffaa, mutta koska kaikki näytökset oli jo myyty loppuun, saimme korvikkeeksi liput Michael Jacksonin musiikkiin tehtyyn laser/valo-esitykseen. Sen lisäksi mun suosikki kyseisessä paikassa oli niiden perhostalo, vaikkei se ollutkaan yhtä hieno kuin se mikä meillä on täällä Houstonissa.
City Passien Space Needle -liput oikeuttivat sisäänpääsyyn erikseen päivä- ja ilta-aikaan, joten pimeän tullen kivuttiin kerran vielä katsomaan maisemia. Koska asiat nyt vaan näyttää yleensä niin paljon kauniimmilta hämärän aikaan hienosti valaistuina.
Viimeisenä kokonaisena päivänämme Seattlessa haimme aamukahvimme siitä ihkaensimmäisestä Starbucksista. Kyseinen liike on ainoa, joka edelleen käyttää ihan alkuperäistä logoa, jota on sittemmin uudistettu useita kertoja.
Kahvittelun jälkeen vietettiin hyvä tovi kiertelemällä Pike Place Marketia, jossa piipahtamista suosittelen ehdottomasti kyllä jokaiselle Seattleen matkustavalle!
Ja ehdittiin me sitten vielä Seattlen akvaarioonkin, jonka suurimmat vetonaulat ainakin minulle olivat maailman suloisimmat saukkotyypit. Henkilökunnan mukaan kaverukset tekevät aivan kaiken yhdessä, nukkuvatkin kuulemma samassa kasassa.
Hirmu kiva matka, josta jäi paljon mukavia muistoja. Kotimatkaa en sitten muistelekaan yhtä lämmöllä, meidän lento lähti nimittäin Houstonia kohti nelisen tuntia myöhässä. Ei se muuten olisi niin haitannut, mutta kun me jouduttiin odottamaan se aika lähes kokokaan siellä kirotussa koneessa sisällä. Ja kun jatkuvasti kuuluteltiin aina vaan uusista ongelmista, alkoi jossain vaiheessa jo tuntua siltä että on ehkä parempi jos ei tää kyseinen kone ilmaan pääsekään... Mutta kyllä me sitten lopulta selvittiin kotiin, eikä se ikuisuudelta tuntunut matka edes kestänyt likimainkaan niin kauaa kuin mitä kesti saada nää kuvat ja matkaraportti blogiin. :)

Ps. On muuten ihan hirmu vaikeaa yrittää elvytellä (taas kerran) blogin päivitystahtia, kun ei malttaisi liikkua telkkarin edestä mihinkään. Miten mää maltan huomenna töihin?!?
Kuva lainattu NBC:ltä. En voinut käyttää kisojen virallista logoa, kun se on ihan törkeän ruma!

Seliseliseli

Jahas, pitäiskö yrittää päivittää blogiakin välillä, kun ei toi muuttokaan kai loputtomiin kelpaa tekosyyksi hiljaisuudelle. Me ollaan tosiaan nyt reilun viikon verran majailtu uudessa kodissa, eikä kaduta tippaakaan! Etenkin kun vanha asuinkompleksi näytti vielä viimetöikseen ihan kaikki huonot puolensa, niin että lopulta oltiin vaan helpottuneita että päästiin sieltä pois. Tässä hillitömän pitkä sepustus viimeaikaisista tapahtumista.

Me päädyttiin pitkällisen pohdinnan jälkeen siihen että tilataan muuttofirma, vaikkei meillä niin paljoa tuota tavaraa olekaan. Sen verran kuitenkin, että oltais vähintään jouduttu vuokraamaan pakettiauto tai vastaava, niin ajateltiin että siinä samalla voi yhtä hyvin säästää itseään ja maksaa kantajillekin. Jälkikäteen ajateltuna fiksuin veto ehkä ikinä, kun juuri meidän muuttoviikonlopulle osui kesän tähän mennessä kovin helleaalto ja lämpötilat alkoi pahimmillaan nelosella. Henkihän siinä olis lähtenyt, kun ollaan viime aikoina oltu aika laiskoja käymään punttarillakin...

Oli miten oli, meillä oli siis muuttofirma tulossa toissasunnuntaina, aamuyhdeksältä. Tuttuun tapaamme pakkaamista ei oltu vielä edes harkittu sitä edeltävänä torstaina, kun ilmastointi lopetti vaihteeksi toimintansa. Tultiin töistä kotiin, huomattiin että onpas muuten aika lämmin, ja Ville lähti toimistolle ilmoittamaan asiasta. Kuudelta sulkeutuvasta toimistosta ilmoitettiin että vaikka he lähtevät tosiaan vasta kuudelta, on huolto lopettanut työt jo viideltä, eikä heillä ole ketään kelle soittaa. Paitsi tää huollon päivystysnumero, soita itse sinne, niin eiköhän sieltä joku voi auttaa. Hieman asiakaspalvelualttiimassa paikassa olis virkailija saattanut pirauttaa asukkaan puolesta, mutta mikäpä siinä sitten, Ville soitti ja huoltokaveri sanoi tulevansa pikapuoliin.

Korjattuaan meidän ilmastoinnin ilmeisesti purukumilla ja jeesusteipillä, huoltoheppu sanoi suoraan että ei muuten tule kestämään tämä korjaus, vaan laite pamahtaa uudelleen ihan lähiaikoina. Kertoi myös ettei sen kummempaan sinä iltana kuitenkaan pysty, mutta että meidän kannattaa kuitenkin soittaa kun se pettää, että hän tietää tarviiko tarttua toimeen heti ekaksi perjantaiaamuna. Tunnin verran me suunnilleen saatiin nauttia ilmastoinnista, kun systeemi hajosi uudelleen. Ohjeen mukaisesti soitettiin huoltokaverille takaisin ja hän kertoi korjaavansa ongelman tosiaan heti ensitöikseen perjantaina.

Perjantaina tultiin töistä kotiin ja löydettiin tällainen keskeltä olohuoneen lattiaa:
Se on tilapäinen viilennysyksikkö, joka on hienosti viritetty ottamaan ulkoa ilmaa ikkunan kautta ja puhaltamaan sitä viilennettynä asuntoon sisään. Laite pitää luonnollisesti ihan järjetöntä meteliä, mutta ei se mitään, koska sen ääni yltää makuuhuoneeseen ihan just yhtä huonosti kuin sen viilennystehokin. Ville lähti toimistolle kysymään että mitä oikein on tekeillä, vain huomatakseen että olivat päättäneet sulkea perjantain kunniaksi tavallista aikaisemmin, luonnollisesti ilman mitään ennakkoilmoitusta...
Lauantai meni sitten pakkaillessa, mukavan lämpimissä oloissa. Jonka lisäksi kirottu tilapäinen viilennysyksikkö ilmeisesti kuluttaa melkoisesti sähköä, koska se pamautti sulakkeen kahteen otteeseen, jättäen puolet meidän kämpästä ilman virtaa. Ehdittiin tosiaan huoltotyypin kanssa ihan kaveriasteelle, sen verran moneen kertaan me hänelle viimeisten päivien aikana soitettiin...


Mutta kyllä me sit saatiin valmiiksi kaikki mitä pitikin siihen mennessä kun muuttoauto kaarsi pihaan sunnuntaiaamuna kello yhdeksän. Pojat pakkasi kamat autoon ihan huippuvauhdilla, eikä uudella kämpällä purkamiseenkaan mennyt kovin kauaa, joten homma oli valmis puolessatoista tunnissa. Ihan täydellistä, jos ei oteta huomioon sitä, että lähtiessään vanhan asuinkompleksin pihasta, he törmäsivät puuhun... Kun muuttofirmasta sitten soitettiin illemmalla ja kyseltiin yksityiskohtia onnettomuudesta, me Villen kanssa kovasti korostettiin, että tätä pientä äksidenttiä lukuunottamatta me ei oltais voitu olla tyytyväisempiä ja että pojat oli ihan mahtavia, eikä ne toivottavasti joudu ongelmiin vaikka rekasta puuttuukin nykyisin toinen yläkulma. Ja meidän vanhan asuinkompleksin pihapuusta pala.
Sunnuntaina me sitten yritettiin vähän aloittaa tavaroiden purkamista uudessa asunnossa, mutta todellisuudessa aika kaaokseksi se vielä jäi. Etenkin kun Ville keksi että olisi paljon purkamista hauskempaa kutsua mun työkaveri (ja nykyisin naapuri!) miehensä kanssa viinilasilliselle, viis pahvilaatikoista ja yleisestä sekamelskasta. Ja niin me sitten tehtiin.

Oltiin otettu alkuviikosta kaksi päivää vapaaksi töistä tavaroiden ja asioiden järjestämistä varten, joten maanantaina pystyttiin kiiruhtamaan heti aamusta uusimaan meidän ajokortteja ja ilmoittamaan uudesta osoitteesta, jonka jälkeen siirryttiin siivoamaan vanhaa asuntoa, jossa ei muuten edelleenkään ollut ilmastointia. Toimistosta ilmoitettiin että meille oltiin perjantaina tilattu kokonaan uusi ilmastointiyksikkö, joka oltiin kyllä toimitettu maanantaina, mutta asennusjonossa oli kaksi asuntoa ennen meitä, joten joutuisimme odottamaan todennäköisesti tiistaihin. Hittoakos siinä, meillä oli uusi koti. Ehkä vähän sekainen sellainen, mutta ainakin ilmastointi toimi hienosti.

Tiistai meni järjestellessä, kuten myös keskiviikko- ja torstai-illat töiden jälkeen. Vanhaan asuntoon oli tilattu matonpesu torstaiksi, joten perjantaina Ville soitti ja luuli sopivansa lopputarkastuksesta ja avainten luovutuksesta. Todellisuudessa kun töiden jälkeen mentiin paikalle, meille kerrottiin että mitään varsinaista aikaa ei oltu sovittu, ja lopputarkastukseen tarvitaan muutenkin aina huolto paikalle ja he lähtee tunnetusti kello viisi, jolloin me ollaan tietenkin vielä töissä. Eikä muuten mattoakaan oltu pesty, koska sitä ilmastointia ei oo vieläkään korjattu (!), eikä mattoa voi pestä ilman ilmastointia kun se ei kuivu kunnolla ja menee homeeseen. Eikä ilmastointia oo voinut korjata, koska seliseliseli. Lopulta me täysin kypsinä tilanteeseen vaan palautettiin avaimet ja sanottiin että saavat suorittaa lopputarkastuksen ilman meitä. Katotaan mitä ne vielä yrittää muiluttaa meidän maksettavaksi ja takuuvuokrasta pidätettäväksi.

Olemme siis kaiken kaikkiaan äärettömän tyytyväisiä sekä muuttopäätökseen, että meidän uuteen asuntoon. Joka alkaa vähitellen olla siinä kunnossa, että kehtaan mahdollisesti lähitulevaisuudessa ottaa muutaman julkaisukelpoisen valokuvan. Huomenna on vielä ylimääräinen vapaapäiväkin kun paikalliset juhlii itsenäisyyttään, katotaan tuleeko meidän siivottua vai meneekö koko päivä humputellessa. Tässä kuitenkin esimakuna kuva siitä, miltä olohuoneessa näytti silloin sunnuntaina kun muuttomiehet poistuivat paikalta...