Hemmotteluviikonloppu

OISS:n kesätapahtumien lauantaityöt oikeuttivat kahteen ylimääräiseen arkivapaaseen, joiden avulla päästiin nauttimaan ihan tosi pitkästä viikonlopusta tuossa muutama viikko sitten. Oltiin keväällä hankittu sellainen hotelliviikonloppuhemmottelupaketti, tarkoituksena käyttää se hääpäivän viettoon, mutta ei silloin aikanaan ehditty. Se on siitä asti odottanut sopivaa hetkeä varata hotelliyö, ja se sopiva hetki koitti ylimääräisten vapaapäivien yhteydessä.

Hotelli johon mentiin ei ollut erityisen kaukana, ei me virallisesti siis edes poistuttu Houstonista, mutta olipahan hyvä syy rauhoittua, rentoutua, ja irrottautua arjesta. Hemmottelupakettiin olisi kuulunut vähän alennusta myös erilaisista kylpylähoidoista, mutta valitettavasti kylpylä oli kiinni sinä päivänä kun me oltiin paikalla, eikä tajuttu tarkistaa asiaa etukäteen. Mutta ei haitannut mitään, kyllä sitä pienimuotoista luksusta riitti muutenkin. Saatiin nimittäin kohtuullinen summa käytettäväksi huone- tai ravintolapalveluihin, lahjakortti aulabaariin viinin maisteluun, sekä vielä heti hotelliin saavuttuamme huoneeseen toimitettiin suklaapäällysteisiä mansikoita viinipullon kera.

Mansikoilla oli suklaasmokki!

Hotellin uima-allasalue oli aika hieno.

Eikä maisemissakaan ollut valittamista.

Ihan tosi mukava miniloma, vaikkei oikeasti edes tehty mitään. Kunhan oltiin vaan ja hengailtiin. Mutta autuas toimettomuus on joskus ihan paikallaan.

Ei voinut mitään

Olisin kyllä muuten päivittänyt blogia, mutta oli liian kiire kyläillä naapurissa syömässä herkullista mansikkamisua (niinku tiramisua, mutta kahvijutun sijaan mansikkatäytteellä). Sori.

Kauhutarina

Aiemmin mainitun postipaketin lisäksi äiti ja Marketta ovat päättäneet yhdistää voimansa myös eräässä toisessa projektissa, anopit nimittäin ilmoittivat hiljattain tulevansa yhteistuumin meille kylään. Kiva juttu, me todettiin, ja toivotettiin vieraat tervetulleiksi jo pian, nimittäin tämän kuun lopussa.

Viime viikonloppuna meidän itävaltalaiset kaverit tuli Austinista taas käymään, ja perjantai-iltana kun oltiin syömässä tuli asiasta juttua. Suunnitelmasta kuultuaan heidän silmänsä levisivät kauhusta ja suusta pääsi ei, virhe, älkää tehkö sitä! Ei huolta, me rauhoiteltiin, me ollaan siinä onnellisessa tilanteessa että meidän vanhemmat ihan oikeasti tulee toimeen ja viettää aikaa yhdessä. Vastaan saimme vienon hymyn ja toteamuksen että niin, niin meidänkin vanhemmat muka tuli ihan hyvin toimeen. Ennen kuin he päättivät matkustaa Houstoniin yhdessä vierailemaan lastensa luona.

Seuraavan noin puolen tunnin ajan saimme kuunnella karmaisevaa kertomusta siitä, miten tiiviin yhdessäolon aikana ne pienet eroavaisuudet alkoivat sittenkin nousta pintaan ja jännite kasvoi päivä päivältä. Vieraiden varalle oli suunniteltu myös kaikenlaista mukavaa ohjelmaa, kuten muutama retki Houstonin ulkopuolelle, mutta tunnelman kiristyessä pitkät automatkat osoittautuivat kohtalokkaiksi. Lopulta homma räjähti käsiin, kun meidän kavereiden äidit päätyivät huutamaan toisilleen täysiä keskellä huoltoasemaa, työntekijöiden kuuluttaessa samalla ulkona oleville ihmisille että tulkaa nyt katsomaan, kun täällä kaksi hullua ulkomaalaista naisihmistä riehuu saksaksi mesoten.

Kauhukertomuksen päätteeksi kaverit totesivat että toivottavasti teillä menee paremmin, meidän vanhemmat kun eivät sittemmin ole edes puhuneet toisilleen. Ja me Villen kanssa vilkuiltiin hermostuneesti toisiamme ja sanottiin että kyllä se varmasti menee ihan hyvin. Niin koittakaa nyt rakkaat äidit ja anopit muistaa sitten käyttäytyä kun tulette. Sovitaanko ettei ainakaan aiheuteta mitään suomalaista spektaakkelia jossain texasilaisella huoltsikalla.

Paketteja

Saatiin hyvä tovi sitten valtaisa paketti kotiSuomesta, kun Olli ja Riitta halusivat toivottaa onnea uuteen kotiin. Paketti koostui hurjasta määrästä herkkuja, lehtiä ja muuta mukavaa. Tarkoitus oli napata sisällöstä kuva blogia varten, mutta valitettavasti emme ehtineet toteuttaa aietta ennen kuin herkuista oli mystisesti kadonnut jo niin suuri osa, ettei kehdattu edes tunnustaa... Siksipä seuraavan paketin saapuessa heittelimme välittömästi suurimman osan kamoista kameran eteen.
Tämä paketti kuulemma syntyi kun äiti ja Marketta yhdistivät voimansa, ja siitä löytyi herkkuja, lehtiä ja muuta mukavaa. Osa molempien pakettien kivoista jutuista tulee muuten aivan varmasti esiintymään blogissa sitten kun saan vihdoinkin (ihan nolon myöhään) vastattua siihen Suomiesinehaasteeseen... Sitä odotellessa kuitenkin Iso Kiitos Ollille ja Riitalle, Marketalle ja Sepolle, sekä äidille ja isälle!!

George Ranch

OISS järjestää tunnetusti aina kesä- ja talvitaukojen aikana kansainvälisille opiskelijoille kaikenlaista viihdykettä, ja olin itse tänä kesänä mukana kahdella retkellä. Molemmat reissut tarkoitti lauantaitöitä joten ne palkittiin myöhemmin parilla ylimääräisellä vapaapäivällä, mutta siitä lisää myöhemmin. Toinen retki suuntautui NASAan, johon luonnollisesti tarjoudun aina vapaaehtoiseksi OISS-henkilöksi, mutta ensimmäisessä paikassa olin ihan ensimmäistä kertaa, ja Villekin lähti mukaan.

George Ranch Historical Park on vähän kuin museo, ja toisaalta tavallaan teemapuisto. Siellä esitellään yli 100 vuotta Texasin historiaa hyvin realistisella ja mielenkiintoisella tavalla, kun alueen kiertämällä pääsee tutustumaan siihen miten asumukset kehittyivät, ja millaista minkäkin aikaisten ihmisten elo ihan oikeasti saattoi olla. Tämän lisäksi alueelta löytyy ihan oikein lehmipoikia, jotka esittelevät ammattinsa saloja ja opettavat vierailijoita lassoamaan. Myös kysymyksiin auliisti takomisen lomassa vastaileva seppä kuului paikan suosituimpiin vetonauloihin.

Tässä valikoitu kuvakavalkadi George Ranchista.

Kooza

Cirque du Soleil on jälleen kaupungissa, ja kun Cirque du Soleil tulee kaupunkiin on meillä tuttuun tapaan liput yhteen näytöksistä. Tällä kertaa sorruin matkamuistoonkin, kun ennen esityksen alkua kierreltiin katselemassa myytäviä tuotteita.
Olen jo hyvän tovin etsiskellyt uutta lompakkoa, kun vanha tylsä perusmusta lompsa vähän kyllästyttää, eikä mun hienoon punaiseen mahdu dollarit. Muistan ihastelleeni tätä värikästä Cirque du Soleil -lompakkoa jo silloin kun olimme katsomassa OVOa, joten tällä kertaa se lähti mukaan. Pakkasin just huomattavan korttikokoelmani uuden lompsan uumeniin ja huomenna aloitan käytännön testaamisen.
Itse esitys oli jälleen kerran taattua Cirque du Soleil -laatua, huikeita temppuja ja ihan mielettömän kiva tarina. Sain puolivahingossa vielä ilmaisenkin matkamuiston, kun satuttiin istumaan sellaisessa katsomonosassa jossa yksi esiintyjistä heitteli Kooza-seteleitä, ja onnistuin yhden itselleni nappaamaan.
Kooza sisälsi myös uskomattomimman ja mielettömimmän yksittäisen ohjelmanumeron jonka olen ikinä nähnyt. Olen ennenkin tajunnut istuvani katsomossa suu auki tuijottamassa mahtavia esiintyjiä, mutta en muista koska olisin viimeksi yhtäkkiä havahtunut siihen, etten edes hengitä. Nämä kaverit tiesivät itsekin olevansa ihan hemmetin siistejä tyyppejä, eikä ole mikään ihme että he saivat koko illan ylivoimaisesti suurimmat suosionosoitukset.

Voitte uskoa että oli muuten livenä vielä noin tuhat kertaa kovempi juttu. Tässä vielä Koozan virallinen traileri, jossa näkyy mitä kaikkea muuta upeaa saimme eilen nähdä.