Voi meidän laiminlyöty blogiparka! Elämä tuli jotenkin sen tielle... Mutta koitetaan josko tästä pääsis vielä uuteen nousuun, kun kerrottavaa kyllä riittäis jos vaan jostain löytyisi kateissa ollut kirjoitusmotivaatio.
Jos aloitetaan useamman kuukauden (!) juttujen purkaminen käänteisessä järjestyksessä, niin voin kertoa että viime viikolla vietettiin kauan odotettua Centennialia, eli Ricen 100-vuotisjuhlia.
Näihin bileisiin on kampuksella valmistauduttu kuukausien ajan, ja oheistuotteita on ollut tarjolla
viime vuoden Rice Daysta lähtien. Kesällä vietetyissä vuotuisissa henkilökunnan jäätelöbileissä oli jaossa mm. ihan huikean hauskoja 100-vuotislaseja ja Ricelle hyvin tärkeiden muotojen mukaan suunniteltuja rannekorulenkkejä.
Pihalla puolestaan saattoi ihastella opiskelijoiden tämän vuoden taideautoparaatiin rakentamaa pöllömobiilia, joka torvea painaessa ei tööttää, vaan huhuilee!!
Kaikki tämä oli kasvattanut melkoiset odotukset viime viikon juhlallisuuksia kohtaan, eivätkä tapahtumat onneksi tuottaneet pettymystä. Tässä pari puhelimella napattua (
ja siksi valitettavan heikkolaatuista) pikanäpsyä keskiviikkoillan henkilökunnan iltajuhlasta, joka järjestettiin juhlia varten pystytetyssä ”teltassa.” Lainausmerkit siksi, että todellisuudessa kyseessä oli tällainen valtavan kokoinen lasipaviljonki, joka on suunnilleen viimeinen asia joka ainakin itselleni tulee mieleen kun joku mainitsee
teltan...
”Teltan” vieressä olevan Lovett Hallin seiniin heijastettiin aina hämärän tullen isot vuosiluvut ja Centennial-logot. Aika siistiä.
Virallinen syntymäpäivä oli perjantaina, jolloin keskusaukiolla järjestettiin virallinen akateeminen juhlakulkue ja Ricen presidentti David Leebron piti 100-vuotisjuhlapuheensa. Virallisen osuuden jälkeen oli vuorossa valtaisa piknik koko Ricen väelle, ja iltapäivällä oli sitten OISS:n omat juhlat.
Ylivoimaisesti huikein tapahtuma oli kuitenkin lauantai-iltana, kun yleisö pääsi vihdoinkin näkemään suurta kohua etukäteen aiheuttaneen Spektaakkelin, eli aivan mielettömän valo- ja lasershow’n, joka käytti Lovett, Sewall ja Herzstein Halleja taustanaan. Vaikka esitys oli tietenkin livenä noin satakertaisesti upeampi, on tuo alla oleva videokin kuitenkin sen verran mahtava, että suosittelen parinkymmenen minuutin uhraamista sen katsomiseen. Jos epäilyttää, niin tässä pieni maistiainen siitä mitä videolla saattaa nähdä.
Ja mä saan käydä tuossa rakennuksessa töissä! Ei muuten hassumpaa.
Lovett Hallin pöllökuva: Tommy LaVergne
2 kommenttia:
WAU!!!
Olipa se video komeaa katsottavaa.
Kyllä sinulla on hienot työskentelypuitteet, ja ovat ne työkaveritkin maukavia, ainakin silloin meidän käydessä olivat niin ystävällisiä.
Tuollaista lasi"telttaa"
minäkään en ole koskaan oasannut edes kuvitella, mutta Texasissahan kaikki on suurempaa ja hienompaa;)
Mukavaa, että olet jaksanut/ehtinyt taas kirjoittaa meille kuulumisia. Täällä on syksy jo pitkällä,Lapissa jo luntakin, mutta etelässä sataa vettä ja lämmintäkin on vielä noin 10 astetta. Vettä on Suomessa saatu oikein runsaasti tänä kesänä ja syksynä.
Jep, meillä on kyllä varsin mahtava työporukka, eikä puitteissakaan tosiaan ole valittamista. :)
Meillä on edelleen varsin lämmintä, päivisin 30 astetta. Pari viileämpää rintamaa on jo ollut myös, mutta sekin tarkoittaa vielä yli 20 astetta päivisin, että ei kovin kylmää... ;)
Lähetä kommentti