Legenda

Ricessa järjestetään joskus ihan älyttömän hienoja juttuja. Sellaisia, joita en koskaan uskonut voivani kokea. Kuten nyt vaikkapa se, kun viime kuussa Space Frontiers -luentosarjan puhujana oli Gene Kranz. GENE KRANZ!! Mää on tavannut Gene Kranzin!

Tilaisuuden aluksi Ricesta aikanaan valmistunut astronautti Peggy Whitson ojensi meidän presidentti David Leebronille NASAn Exceptional Public Service -mitalin, joka on NASAn korkein siviilihenkilölle myönnettävä palkinto. Tämän jälkeen Ricen Space Instituutin johtaja, astronautti Mike Massimino (jota me ollaan päästy kuulemaan ennenkin) puhui hieman edesmenneestä Neil Armstrongista. Ja sitten oli illan päätähden vuoro.

Gene Kranz on NASAn entinen lennonjohtaja, joka aloitti Mercury-ohjelman aikaan ja jatkoi hommia aina sukkulalentoihin asti. Mies oli merkittävässä roolissa kun Apollo 11 laskeutui kuuhun, ja kun Apollo 13 piti jollain keinolla hoitaa takaisin maahan, mielellään yhä elossa olevan miehistön kanssa. Ja suhteellisen pikaisen historiakertauksen jälkeen Apollo 13 olikin luennon varsinaisena aiheena, kun Kranz kuvaili kyseiset, ainakin itselleni varsin tutut tapahtumat NASAn lennonjohdon näkökulmasta.

Minä oon nähnyt Apollo 13 -leffan ihan tosi monta kertaa (Gene Kranz on se, jota Ed Harris esittää!), ja lukenut Jim Lovellin kirjoittaman kirjankin useammin kuin kerran, mutta silti Kranz onnistui kertomaan tarinan niin mielenkiintoisesti ja mukaansatempaavasti, ettei ollut sekuntiakaan tylsää. Päinvastoin, olisin kuunnellut tuplasti pidemmänkin version ilman minkäänlaisia vaikeuksia. 

Luennon jälkeen todella moni toivoi saavansa Kranzin signeerauksen, ja minä olin muiden mukana varustautunut omalla kappaleellani miehen kirjasta Failure Is Not an Option (erinomainen opus, suosittelen lämpimästi!). Ja kävipä vielä niin uskomaton tuuri, että päädyin puolivahingossa ihan jonon kärkipäähän, eli sain nimikirjoitukseni varsin kohtuullisessa ajassa. Onnistuin pitämään pokan just sen verran että kiitin inspiroivasta ja huikean mielenkiintoisesta luennosta ja sain kunnian puristaa miehen kättä, jonka jälkeen poistuin takavasemmalle ja, noh, sanotaanko että sain hyvin voimakkaan tunneperäisen reaktion. Se siitä kai seuraa, kun pääsee tapaamaan yhden suurimmista sankareistaan... :)

Yksi mun työkaveri oli etukäteen hieman hyväntahtoisesti pilkannut sitä kuinka innoissani olin etukäteen tästä luennosta, mutta taisi ymmärtää seuraavana päivänä että tästä intoili aika moni muukin. Tilaisuutta varten oli nimittäin varattu kolme suurta luentosalia, joista kahdessa muussa luentoa pystyi seuraamaan valkokankailta. Ja silti kaikki halukkaat eivät mahtuneet sisään. Itsehän pidin visusti huolen siitä, että olin riittävän ajoissa paikalla saadakseni lipun siihen pääluentosaliin, tietenkin. Jos jotakuta amerikkaa osaavaa kiinnostaa ihan älyttömän mielenkiintoinen ja ihan todella hyvän ja karismaattisen puhujan pitämä luento NASAn miehitetyistä avaruuslennoista ja etenkin Apollo 13:sta, niin suosittelen katsomaan tuon alla olevan videon. Gene Kranz aloittaa noin 19 ja puolen minuutin paikkeilla, jos ei muiden ihmisten höpinät jaksa kiinnostaa (vaikka suosittelen kyllä kuuntelemaan myös Massiminon puheenvuoron Neil Armstrongista).