Välikevennys

Kävelin viime viikolla työkaverin kanssa lounaalta takaisin toimistolle, kun nähtiin jotain suhteellisen hulvatonta.

Ricen kampus on täynnä oravia, joista yksi oli selvästi osunut kultasuoneen, ja painoi menemään rinkeli suussaan. Hieman haastavaa oli eteneminen, kun etujalat ei meinannut aina yltää maahan. Lopullisesti pokka petti siinä vaiheessa kun kurre hilasi suunnilleen itsensä kokoista rinkeliä puuhun, ja kallisarvoinen aarre meinasi pariinkin otteeseen osoittautua liian painavaksi. Lopulta sitkeys kuitenkin palkittiin, ja luulenpa että tyypistä tuli välittömästi legenda muun oravaväestön keskuudessa.

Ei muuten ollut eka kerta kun oon törmännyt kampuksella oravaan joka nauttii hieman erikoisemmista herkuista. En muista onko ollut puhetta, mutta noin vuosi sitten bongattiin yhden toisen työkaverin kanssa banaaninkuorta tyytyväisenä natustava yksilö.

On hyvin - ja eksoottisesti - ruokittuja nämä Ricen oravat.

6.2

Mun juoksuharrastus joutui tauolle joulukuisen puolimaratonin jälkeen, kun jalka vaivasi oikein urakalla. Tutustuin ongelman yhteydessä aika kattavastikin paikalliseen terveydenhuoltoon ravatessani kaikenlaisissa testeissä, kuvauksissa ja skannauksissa, mutta lopulta vaivaan löytyi sekä selitys että nähtävästi myös ratkaisu. Ainakaan jalkaan ei ole sattunut kertaakaan nyt jo useampaan viikkoon.

Vaikka olen nyt saanut lääkäriltä luvan palata juoksun pariin, on meillä silti ollut hieman haasteita palauttaa sitä normaaliin päiväohjelmaan. Ollaankin otettu hieman erikoisempi lähestymistapa asiaan, eli mitä sitä turhia treenaamaan, senkun ilmoittaudutaan vaan erilaisiin juoksutapahtumiin. Juoksin siis ensimmäistä kertaa joulukuisen puolimaratonin jälkeen kaksi viikkoa sitten, kun Rice järjesti vuotuisen Flying Owls vitosen kampuksella.

Seuraavan kerran kiskoin lenkkarit jalkaan eilen, kun käytiin suorittamassa tulevaisuuden todennäköisesti suosikkimatka, eli kymppi. Ja mikä parasta, kyseinen tapahtuma kasvatti myös mun mitalikokoelmaa, jossa siis nykyisellään on mitaleja kaksi. Saas nähdä miten vastaisuudessa, saadaanko aikaiseksi käydä juoksemassa muuten vaan, vai pitäiskö vaan suosiolla katsoa mitä juoksuja on lähiseuduilla luvassa.

6,2 viittaa suoritettuihin maileihin.

Ai niin

Ai niin, mulla oli blogikin.

En mä rehellisyyden nimissä kyllä oikeasti ole unohtanut, vaan päivittäminen käy mielessä suunnilleen päivittäin. Jotenkin vaan ei riitä muka aika, vaikka motivaatio se kai oikeasti on joka on kateissa. Mut jospa sitä kokeilis taas vähän reaaliaikaisemman päivityksen kanssa elvytellä kirjoittelua, jos vaikka joku muukin vielä muistaa tän olemassaolon ja jaksaa lukea.

Saatiin pari päivää sitten ilmoitus, että meidän asuinkompleksissa on sunnuntaina vesi poikki kaupungin huoltotöiden vuoksi aamukuudesta aina kahteen iltapäivällä. Niinpä tuumittiin että lienee syytä lähteä evakkoon, ja päätettiin nauttia vähän kattavampi aamiainen suhteellisen lähellä olevassa Avalon-dinerissa. Me rakastetaan molemmat sellaisia kunnon aamiaisin, joita yleensä päästään nauttimaan vaan road tripeillä, niin kotona olevasta vesipulasta huolimatta päivä lähti kyllä käyntiin oikein kivasti.

Mahat täynnä päätettiin lähteä ihan tosi pitkästä aikaa elokuviin. Ei olla tosiaan käyty moneen, moneen kuukauteen, ja meillä on jäänyt näkemättä vaikka kuinka moni kiinnostava leffa. Ohjelmistoa tutkiessa laskettiin odotusaikoja näytöksen alkamiseen suhteessa mielenkiintoon elokuvaa kohtaan, ja päädyttiin puolitoista tuntia myöhemmin alkavaan Oblivioniin. Aikaa kulutettiin jälkiruokajätskillä, pienellä valokuvausretkikävelyllä leffateatterin ympäri, sekä aulasta löytyvillä nostalgisilla peleillä.

Hakattiin molemmat yhden pelin verran sekä Pac-Mania ja Galagaa, ja oli kyllä ihan hillittömän hauskaa. Pitäis ehkä harrastaa vastaavaa useamminkin, sen verran paljon riemua irtosi kahdella dollarilla (yksi peli vaati viidenkymmenen sentin edestä pelimerkkejä). Itse leffakin oli varsin kohtuullinen scifi-raina, joskin vähän perusteellisemmalla editoinnilla siitä olisi saanut huomattavasti tiiviimmän paketin, ja loppu oli kanssa vähän blääh.

Kotona huomattiin että kirottu vesi oli yhä poikki, ja sitä se on yhä kellon ollessa puoli seitsemän. Luvassa on siis illallinen ulkona, toivottavasti sen aikana saavat vihdoin veden päälle, eihän tästä muuten tule taas yhtään mitään.