Kurpitsa

Askarreltiin viime sunnuntaina jalkapallon lomassa Halloween-kurpitsa. Se on lepakkokissi!

Viime vuonnahan me ei kurpitsaa kaiverrettu, mutta kaksi vuotta sitten tehtiin ihan tosi hieno. Ja ihan ohjeiden kera, jos joku haluaa kaivertaa oman Halloween-kurpitsan, muttei tiedä miten se tapahtuu.

Happy Halloween!

Koti

Jaaha, pitäisköhän sitä vihdoinkin esitellä meidän uusi koti. Eihän me toisaalta olla asuttu tässä vielä puoltatoista vuottakaan, niin ei kai sillä niin kiire olis. Mutta antaa nyt mennä, kun kerran tuli kuvatkin lopulta otettua. Vertailuksi mainittakoon, että vanhasta asunnosta näpsityt kuvat löytyvät tämän linkin takaa.

Vähän on kämpän sisustus muuttunut sitten muuttopäivänä otetun kuvan jälkeen, toivottavasti parempaan suuntaan. Pidän erityisesti isoista ikkunoista, joiden ansiosta olohuone on ihan tosi valoisa, sekä ylimmän (kolmannen) kerroksen asunnoista löytyvistä korkeista katoista. En erityisemmin pidä, edelleenkään, kokolattiamatosta, mutta ainoa vaihtoehto olisi ollut ykköskerroksen kämppä, enkä halua maan tasalle.

Pidän myös hurjasti seiniin rakennetuista, kiinteistä kirjahyllyistä, joita asunnosta löytyy kaksi. Toinen on heti ulko-oven pielessä. Kuvassa vasemmalla on siis ulko-ovi, kun taas oikeanpuoleisen oven takaa löytyy pieni eteiskomero, jossa asuu osa meidän kengistä, sekä kaikki (hyvin harvoin tarvittavat) takit.

Muuton yhteydessä meillä meni jonkin verran huonekaluja vaihtoon, tai sit ihan vaan pois. Luovuimme mm. olohuoneessa sijainneesta jalkalampusta, sekä nojatuolista. Lampusta siksi, että täällä on kattolamppu myös olohuoneessa, ja nojatuolista lähinnä tilanpuutteen vuoksi. Tai olisihan se tänne toki mahtunut jos oltais oikeasti haluttu, mutta päätettiin jättää kuitenkin vähän avarammaksi.

Meillä on myös takka! Jota ei tosin ole käytetty kertaakaan... Houstonissa harvemmin kaipaa lisälämmitystä, ja viime talvena ei vaan saatu aikaiseksi, vaikka ajatus takan kokeilemisesta mielessä kävikin. Ehkä me vielä ehditään, kunhan ilmat tästä taas viilenee.

Arvostan myös ihan tosi paljon sitä, että meillä on nykyisin ihan oma parveke! Sinne hankittiin huonekalut vasta ihan tosi pitkän pohdinnan jälkeen, mutta lopulta kalusteiksi valikoitui pieni pöytä, pari tuolia ja jalkarahi, sekä ihan naurettavan mukava löhötuoli.

Kesällä parvekkeen käyttö jäi taas aika nollille, mutta sitä ennen vietin paljonkin aikaa löhötuolissa kirjan kanssa, tai läppäri sylissä tv-sarjoja katsellen. Siinä siis vielä yksi asia, jonka vuoksi ilmojen viileneminen on niin tervetullut asia.

Parvekkeella asuu myös meidän pikkuinen tammentaimi. Huhtikuisella kympillä jaettiin pieniä puita, ja mekin napattiin sellainen mukaan tarkoituksena sijoittaa se parvekkeelle kasvamaan. Näiltä onnettomilta vätyksiltä kesti noin metrisen puunalun ruukkuun siirtäminen niin kauan, että se ehti aika pahasti kärsimään, eikä sitten enää ruukussa toipunut. Onneksi vätyksiltä kesti kauan myös kuivan rangan poisheittäminen, koska eräänä päivänä yhtäkkiä huomattiin, että rangan juuresta pilkistää ihan tuore taimi!

Sohvan yläpuolella on tyhjä koukku, kun siinä ollut eläinpalapeli päätti tulla itsekseen alas muutama päivä sitten. Jos vanhat merkit paikkansa pitää, saattaa sen takaisin seinälle saamiseen mennä hyvä tovi. Se kun on niin hankalan kokoinen, ettei siihen meinaa millään löytyä sopivaa kehystä. Ja sit me ollaan myös aika aikaansaamattomia näissä jutuissa...

Mun mielestä on ihan tosi kiva, että tässä kämpässä on pieni laatoitettu eteisalue, eikä ruokapöydän paikka ole ihan ulko-oven vieressä. Nyt ollaan sijoitettu se ikkunan viereen, johon paistaa mukavasti aamuaurinko. Aamiainen onkin rehellisyyden nimissä ainoa ateria, joka edes suhteellisen säännöllisesti syödään tässä, iltaruoka kun tulee aika usein nautittua sohvapöydän ääressä jonkun televisio-ohjelman tai elokuvan parissa.

Varsinainen keittiö on molemmista päistä avoin käytävä. Sen toisessä päässä on tuollainen syvennys, johon me ostettiin IKEAsta tuollainen ihan perus avohylly. Siinä on jotain enemmän esillä pidettävää tavaraa, ja sit alimmilla hyllyillä pari isoa, kannellista laatikkoa, kun keittiön kaappitilaa on aikaisempaan kämppään verrattuna aika paljon vähemmän.

Tyytyväisenä kerrottakoon, että meidän junttius ei ole kadonnut mihinkään, vaan jääkaapin ovi on vaan entistä täydempi. Uudessa asunnossa jääkaapin yhteydestä löytyy myös isompi pakastin, joka on mukava paitsi siksi, että kotiin voi varastoida entistä enemmän jäätelöä, mutta myös siksi, että on toinenkin ovi johon lätkiä kortteja, magneetteja ja muuta mukavaa.

Kylpyhuonetta en ajatellut sen enempää kuvata, mutta esittelen kuitenkin seinästä löytyvät suloiset pöllökaverit. Ne on oikeasti tarkoitettu ikkunakoristeiksi, mutta kun äiti keksi että ne pysynevät kiinni myös kylppärin laatoissa, sain vihdoinkin syyn ostaa jo pitkään ihastelemani tyypit omakseni.

Muuton yhteydessä luovuttiin toisesta kylppäristä, mutta sen korvikkeeksi asunnosta löytyy toinen vesipisteellä varustettu iso peilitaso, josta olen ihan todella iloinen. Eihän kaksi ihmistä oikeasti tarvitse kahta kylpyhuonetta ja toinen olikin lähinnä minun meikkipisteeni, mutta nyt mun ei tarvitse varata sitä yhtä ainoaa kylpyhuonetta aamuisin naamaa paikalleen piirtäessä. Tällainen erillinen meikkipisteratkaisu toimii siis paremmin kuin hyvin. Vasemmalla on se kylppäri, ja oikealla olevan oven takana on meidän pyykkikone ja kuivausrumpu. Hurraa sille, ettei tarvitse enää tehdä ärsyttäviä pyykkitupareissuja!

Meidän NASA-käytävä! :) Sen seiniltä löytyy kaikki meidän NASA-aiheiset palapelit.

Korkeiden kattojen lisäksi tykkään ihan hurjasti meidän makuuhuoneen ikkunoista, jotka on mun mielestä tosi hienot. Harvemmin kyllä jaksetaan päivisinkään avata kaihtimia, etenkään noita sängynpäädyssä olevia. Niistä ikkunoista on nimittäin tosi hurmaava näköala viereisen talon seinään ja naapurin ikkunoihin. Toiset ikkunat on kadulle päin, samaan suuntaan kuin asunnon kaikki muutkin ikkunat ja parveke. Sieltä suunnalta löytyy suhteellisen rauhallinen, puiden reunustama katu.

Peiliovien toisella puolella on meidän vaatehuone, joka on suunnilleen saman kokoinen kuin vanhassa asunnossakin. Se kaipaisi siivousta. On siis kiva, että vaatehuoneessa on ovi. Ja on ihan tosi kiva, että vaatehuoneessa on peiliovi, koska vanhassa asunnossahan ainoat peilit sijaitsivat kylpyhuoneissa. On yllättävän kiva pystyä aamulla vähän vaivattomammin tarkistamaan, miltä ne päälle valitut vaatteet oikein näyttääkään.

Niitä muuton yhteydessä vaihtoon menneitä huonekaluja oli sekä sänky että lipasto, ostettiin molemmille uudet korvaajat. Tykkään niistä kovasti, vaikka ovatkin ihan vaan IKEAsta. Etenkin meidän sänky on mun mielestä varsin kiva, puistonpenkkimäisen päätynsä kanssa.

Tällaista siis meillä. Mitäs tykkäätte?

Perusaamu

Villen vinkit aamukahvinkeittoon:

1. Keitä sopiva määrä kahvia kahdelle.
2. Kaada kahvi mukeihin.
3. Laita kahviin sokeria.
4. Laita kahviin maitoa.  Huomaa laittaneesi kahviin sokerin sijaan suolaa.
5. Heitä mukeissa oleva suolakahvi pois.
6. Palaa kohtaan 1.

Perusaamu.

NASA kertaa sata

Mulla oli taas viime tiistaina maailman paras työpaikka, kun sain palkkaa siitä että kävin NASAssa. Otin tosin mukaan kolme työkaveria sekä 100 kansainvälistä opiskelijaa ja tutkijaa, mutta silti.

Meidän reissu taisi rikkoa OISS:n retkien osallistujaennätyksen. Ensin me myytiin loppuun meidän iso bussi paljon nopeammin kuin yleensä. Kun peruutuspaikkojen varalle kerätyllä odotuslistalla oli yli kymmenen nimeä, me lisättiin toinen, pienempi bussi. Kun sekin oli liki täynnä vain muutama tunti lisälippujen tultua myyntiin, vaihdettiin pienempi bussi toiseen täysikokoiseen. Ja sitten me myytiin sekin loppuun. NASA on ihan huippu, enkä ilmiselvästi ole ainoa joka on sitä mieltä.

Ps. Jos olisin tiennyt etukäteen olevani kolme päivää myöhemmin totaalitunari, olisin ostanut varastoon uuden mukin. Mutta ei se mitään, hyvin tuntuu Grand Canyon -mukikin hoitavan uuden hommansa työkahvimukina.

Hämmentävä kampaamokäynti

Lykättyäni toimenpidettä vaikka kuinka pitkään, raahasin itseni vihdoin torstaina hiustenleikkuuseen. En halunnut mitään sen kummempaa kuin huonojen latvojen trimmauksen, joten päätin piipahtaa ihan pikaisesti Villenkin käyttämässä paikassa, josko siellä ei olisi jonoa. Ei ollut, pääsin suoraan penkkiin. Ja sitten se alkoi.

Minun kampaajakseni sattui erittäin kummallinen tapaus, joka ei lakannut puhumasta hetkeksikään. Eikä siinä nyt varsinaisesti mitään, mutta ne jutut mitä se puhui... Ihan uskomatonta stooria, jonka aikana istuin paikallani vaivautuneesti hymyillen ja myötäillen, tuntien oloni aivan uskomattoman epämukavaksi.

Kaikki alkoi suhteellisen viattomasti, kun kaveri kehui minun hamettani ja kenkiäni, ja selitti sen jälkeen vuolaasti kuinka hän pitää kovasti naisten kengistä. Ei hän siis halua sellaisia itse käyttää, vaikka homo onkin, mutta hän tykkää kovasti niitä katsella, kun ne ovat niin kauniita. Ja kuinka hän tekee maailman parasta kanaa, ja kaikki hänen kaverit ei saa hänen tekemästään kanasta tarpeekseen.

Mutta sitten alkoi avautuminen siitä, kuinka hänen kämppäkaverinsa oli potkinut hänet ulos, eikä olisi millään antanut hänen mennä hakemaan tavaroitaan pois. Ja kuinka se oli lopulta onnistunut, kun hän oli ottanut siskonsa mukaan, ja siskon vedettyä aseen esiin oli kämppiksen vastustelu loppunut kuin seinään. Ja kuinka hän oli ollut kovin surullinen että välit kämppikseen sillä tavalla katkesivat, kun heillä oli ollut niin kovin hauskaa poltellessaan crackia yhdessä. Ja kuinka hän sai sen crackin ostettua aina kovin edullisesti, kun hän tunsi oikeat tyypit, ja kuinka kämppis ei varmasti enää saa sitä yhtä halvalla.

Oli vähän mitäs hemmettiä -fiilis ja lievästi hämmentynyt olo. Miten ihmeessä tuollaiseen pitäisi reagoida? Itse päädyin mutisemaan jotain myötäilevään äänensävyyn, vaivautuneen hymyn saattelemana. Koska kun toinen vaikuttaa hieman kummalliselta ja sillä on sakset tosi lähellä omaa päätä, ei tyyppiä halua varsinaisesti ärsyttää.

Kavereille absurdia tilannetta jälkikäteen kuvaillessani mietittiin, miten kummallisen avoimesti kaveri elämästään kertoi. Ei se tiennyt kuka mä olen, tai mitä teen työkseni, mutta siitä huolimatta varsin huolettomasti jakoi tosi kyseenalaisiakin asioita. Vähän niin kuin se mun aikaisemmin käyttämäni kampaaja, joka kertoi laittomasti maassa olevasta miehestään. Kerrassaan käsittämätöntä avoimuutta. Mikä ihme minussa on muka niin luottamusta herättävää? Mikä saa jonkun kuvittelemaan, että haluan kuulla mun hiuksia leikkaavan ihmisen huumehistoriasta ja muusta sekoilusta?!

Lienee sanomattakin selvää, että emme aio palata takaisin kyseiseen paikkaan. Onneksi kadun toiselta puolelta löytyy seuraava parturi-kampaamo, joka tulee saamaan meidän molempien asiakkuudet, ainakin siihen asti kunnes joku niidenkin tyypeistä päättää avautua mulle elämästään aivan liian yksityiskohtaisesti.

Maansuru

Tänään oli suuren surun päivä. Rikoin nimittäin vahingossa rakkaan, työkahvimukinani erinomaisen hyvin palvelleen NASA-mukini. :(

 Muki oli matkalla kotiin viikonlopuksi yhdessä maitotermarin ja vesimukin kanssa, kun onnistuin tunaroimaan ja pudottamaan niiden kuljettamiseen käyttämäni kangaspussin hienosti autosta maahan, surkein seurauksin.

Olin ihan varma että blogin uumenista löytyy kuva mukista uutena, mutta koska en onnistunut penkomaan sitä esiin, lainasin vastaavan muualta. Minun muki ei ole näyttänyt tuolta enää piiitkään aikaan. Useampi vierailu tiskikoneessa on esimerkiksi kuluttanut kokonaan pois punaisella kirjoitetun osan tekstistä, joten mukissa luki enää Failure Option. Tämä on huvittanut työkavereita ja satunnaisia opiskelijoita ihan kohtuuttoman paljon.

Ensi viikolla työkahvimukin viran perii äidiltä lahjaksi saatu muki, jonka kyljessä on kuvia meidän reissulta Grand Canyonille. Uskon sen selviävän vastuullisesta tehtävästään varsin mallikkaasti.

Vihdoinkin

Vihdoinkin se on täällä! Tätä päivää on odotettu kauan, ja nyt se on vihdoinkin koittanut! Tänään oli ensimmäinen päivä en edes muista kuinka pitkään aikaan, kun lämpötila ei kertaakaan, ei missään vaiheessa, noussut yli kolmenkymmenen asteen. Eikä nouse koko loppuviikkonakaan.

Ymmärrän toki, että tästä aiheesta iloitseminen saattaa vaikuttaa liioitellulta tai jopa väärältä, ottaen huomioon että joissain osissa Suomea on satanut jo lunta, mutta en välitä. On nimittäin oikeasti ihan tuhottoman ihanaa kun ei ole ihan koko ajan ihan tosi lämmin.

Kuvitelkaa kuinka onnellinen olen sitten, jos jossain vaiheessa voin käyttää esimerkiksi syvästi rakastamaani suhteellisen uutta nahkatakkia. Jonka ostamisen järkevyyden voisi joku kyseenalaistaa huomauttamalla, että Houstonissa sille kertyy potentiaalisia käyttöpäiviä vuoden aikana keskimäärin kaksi. Mutta onneksi se tyyppi ei ollut mukana kun sen ostin. Enkä muuten olisi kuunnellut vaikka olisi ollutkin.

Texans-fanin tuskanhetket

Tällä kaudella ei nähtävästi ole kovin helppoa olla Texans-fani. Viime sunnuntain peli San Francisco 49ersia vastaan päättyi noloihin lukemiin 3 – 34, ja tämänpäiväinen kotipeli ei mennyt juurikaan sen paremmin, kun St. Louis Rams pisti meitä turpaan 13 – 38.

Suurin osa fanijoukoista on laittanut tappioputken meidän quarterbackin (eli pelinrakentajan, mutta en osaa käyttää hölmöjä suomenkielisiä jalkapallotermejä) piikkiin, ja vaikka onkin totta että meidän QB on pelannut selkeästi tasoaan heikommin ja virheherkemmin, ei muu joukkue ole missään tapauksessa syytön huonoihin tuloksiin. Tuorein tappiokin vaati ihan koko jengin panoksen, eikä missään nimessä johtunut vain kenenkään yksittäisen pelaajan tyrimisistä.

Ehkä se vielä tästä, tosin jos joukkue ei pian paranna otteitaan, tulee loppukaudesta ihan todella rumaa ja epämiellyttävää katseltavaa. Meidän rakkaat Texansit, jotka aloittivat kautensa Super Bowl -uholla, ovat 2 – 4 ja jos otteet eivät pian parane, ei niillä ole asiaa edes playoffeihin, mistään Super Bowlista puhumattakaan.

Kooste

Käsi ylös, kuinka moni luuli että blogi on kuollut ja kuopattu? Ei se oo, kirjoitusmotivaatio on vaan jokseenkin kateissa, vaikka asia käy ajatuksissa lähes päivittäin. Mutta otetaan ei-missään-erityisessä-järjestyksessä pieni kooste ikuisuus sitten vietetyn Suomiloman jälkeisistä tapahtumista.

• Mun silmälääkäripäivänä me mentiin sen näöntarkastuksen jälkeen leffaan, ja päädyttiin katsomaan kaksi elokuvaa peräjälkeen. Pacific Rim oli ihan tosi viihdyttävä ja hauska, The Wolverine oli näin isolle Wolverine-fanille valitettavan suuri pettymys.

• Suomiloma inspiroi sen tarkemmin erittelemättömästä syystä meidät katsomaan West Wing -televisiosarjan kaikki seitsemän kautta. Kyseinen sarja on ainakin minun mielestäni yksi kaikkien aikojen parhaista, jonka lisäksi sen katsominen osoittautui kummallisen enteelliseksi. Sarjan vitoskaudella nähdään nimittäin budjettikiistoista johtuva liittovaltion shutdown, eli kaikkien liikenevien toimintojen lakkauttaminen. Totuus on tarua ihmeellisempää ja nythän täällä ollaan juurikin vastaavanlaisessa tilanteessa, tosin ratkaisu tuskin löytyy ihan samalla tavalla kuin West Wingissä.
  

• Kun West Wing oli tahkottu läpi, intouduttiin katsomaan – aika pitkälti Pacific Rim -elokuvan inspiroimana – Neon Genesis Evangelionin kaikki jaksot (terkkuja Lillille!!). Tämän vuoksi hyräilin huomattavassa nostalgiahuumassani sarjan tunnusmusiikkia töissä ainakin kaksi viikkoa, työkavereiden suureksi huvitukseksi.
  

• Siinä missä kotona lähinnä laiskoteltiin, oli töissä sitäkin enemmän kiirettä. Elokuussa vastaanotetaan kaikki uudet opiskelijat, mikä tarkoittaa pitkiä ja työntäyteisiä päiviä moneksi viikoksi. Sen lisäksi että töitä tehtiin parina lauantaina, meni moni iltakin ylitöiksi, tosin usein aika mukavissa merkeissä. Oma suosikkini on joka vuotuinen jalkapalloklinikka, jonka Rice Owls -futisjoukkue järjestää kansainvälisille opiskelijoille.

• Jalkapalloklinikan jälkimainingeissa päätin viedä kaikki kiinnostuneet tahot Owlsien ensimmäiseen kotipeliin, toivoen että ryhmäosallistuminen innostaisi porukkaa liikkeelle, etenkin kun se tarjosi samalla mahdollisuuden esittää lisäkysymyksiä säännöistä ja kaikesta muusta mitä kentällä oikein tapahtuu. Sovin futiksen markkinointiporukan kanssa ostavani OISS:n henkilökunnalle liput opiskelijakatsomoon, mutta he ilmoittivat avokätisesti että liput tarjotaan, ja että ne voi noutaa pelipäivänä lippuluukulta. Ilmeeni oli eittämättä näkemisen arvoinen, kun yhdeksän opiskelijakatsomoon oikeuttavan lipun sijaan kirjekuoresta paljastui neljäkymmentä lippua stadionin parhaille paikoille, ihan siitä 50-jaardin viivalta. En ole muuten ikinä päässyt katsomaan peliä vastaavasta kuvakulmasta, enkä uskalla edes kuvitella mitä vastaavat paikat Texansien matseihin edes maksaisivat. Kuinka lähellä me sitten oltiin? No niin lähellä, että yksi meidän pienistä kansainvälisistä tytöistä harmitteli ettei meinannut nähdä kentälle, kun sivurajalla hengailevat pelaajat oli tiellä!

• Toinen ylitöiksi tulkittu urheilutapahtuma sai alkunsa siitä, kun meidän toimisto sai noin sata ilmaista lippua Houston Astrojen baseball-peliin, ja me luvattiin Villen kanssa lähteä mukaan auttamaan reissua johtavaa työkaveria. Valitettavasti sadasta lipun itselleen lunastaneesta tyypistä paikalle saapui vaivainen kolmannes. Ja valitettavasti Houston Astros on tällä hetkellä mahdollisesti maailman huonoin baseball-joukkue, eikä pelissä ollut sitten yhtään mitään katsottavaa. Paitsi katsomossa kierrellyt Astrojen maskotti Orbit, josta yleisö innostui merkittävästi enemmän kuin yhdestäkään pelitapahtumasta.

• Kaikki tämä ahkera työnteko ja ylimääräiset tunnit (jotka ei ihan aina tarkoittanut pelkästään erilaisissa urheilutapahtumissa käymistä) korvattiin kahdella vapaapäivällä, jotka sijoitin fiksusti peräkkäisiin perjantaihin. Tarkoittaa sitä, että sekä viime että tämä viikko olivat vain nelipäiväisiä työviikkoja, ja viikonloput venyivät kolmipäiväisiksi. Tämä viikonloppu on mennyt kotona sairastaessa, kun sain vaivoikseni typerän syysflunssan, mutta viime viikonloppuna oltiin superahkeria. Perjantaina seikkailtiin pitkästä aikaa outlettiin ja pistettiin rahaa palamaan hankkiessamme mulle työvaatteita ja Villelle kenkiä (jollaiset sain toki itsekin, kun hyödynnettiin Clarksin osta kaksi paria niin saat kolmannen ilmaiseksi -tarjous), ja lauantaina suunnattiin vielä elokuviin katsomaan Riddick.
  

• Tiiättekö mikä on noloa? Siis sen lisäksi, ettei meinata nähtävästi saada koskaan blogia päivitettyä... No se, ettei saada myöskään aikaiseksi mennä juoksemaan. Siksipä oli oikein hyvä, että Texansien vuotuinen Running of the Bulls 5K järjestettiin tänäkin vuonna, niin tulipahan edes heitettyä yksi vitonen. Ottaen huomioon sen, ettei oltu käyty juoksemassa kertaakaan sitten sen huhtikuisen kympin, olin varsin tyytyväinen suoritukseen. Mulla oli kaksi aikatavoitetta, yltiöoptimistinen ja sellainen suhteellisen realistinen. Oli siis aika hyvä mieli, kun alitin sen yltiöoptimistisen noin puolellatoista minuutilla. Vielä on tekemistä kuitenkin siihen, että sais vitosen ajan takaisin niihin lukemiin, joissa se oli kun oikeasti juoksi useammin kuin kerran tai kaksi vuodessa...

• Viimeisenä, vaikkei tosiaankaan vähäisimpänä, tarjottakoon vielä raportti Texansien kauden tähän astisesta kulusta. Erityisen hyvin ei kausi ole alkanut, vaikka ensimmäiset kaksi peliä voitettiinkin (ensin San Diego Chargers 31 – 28, sitten Tennessee Titans 30 – 24). Molemmat voitot oli täyden työn takana, ja seuraaviin kahteen peliin ei taisto enää riittänyt. Ensin tuli varsin suurinumeroisesti takkiin Baltimore Ravenseilta (9 – 30), ja sitten kärsittiin tosi ärsyttävä jatkoaikatappio kotipelissä Seattle Seahawkseja vastaan (23 – 20). 2-2 tilanteesta lähdetään siis katsomaan millaiseksi loppukausi muodostuu, seuraavan koitoksen ollessa jo tänä iltana San Francisco 49ersia vastaan.

• Aavistuksen heiveröisistä peliotteista huolimatta kotipelit on edelleen mitä parhainta sunnuntai-iltapäivien viihdettä. Ja aina välillä myös puoliaikatarjonta jaksaa ilahduttaa ihan erityisesti. Oli meinaan melkoisen hauska yllätys, kun kauden ekan kotipelin puoliajalla esiintyi itse Vanilla Ice!! Ja kyllä, Ice Ice Baby kuului esitettyjen biisien joukkoon.

Oliskohan siinä nyt enemmän tai vähemmän kaikki mainitsemisen arvoinen, mitä meille on tapahtunut viime aikoina. Se on hyvä, ettei meillä ole tämän mielenkiintoisempi elämä, tulis muuten näistä koosteista vähän turhan massiivisia... Ei vaan, eiköhän me taas kerran yritetä parantaa tapamme (kuinkakohan monta kertaa tämäkin on kuultu?).


Ps. Kuka lähettäis meille maistettavaksi Maraboun ihan uskomattoman houkuttelevalta kuulostavaa uutta Domino-suklaata?!?

Leffajulisteet lainattu: Wolverine, Pacific Rim, Neon Genesis Evangelion, Riddick.