Kultturellia

Synttärihumun yhteydessä meillä oli parikin kulttuurielämystä ihan lyhyen ajan sisään. Ensin käytiin mun synttäreitä edeltävänä viikonloppuna katsomassa Houston Grand Operan versio Aidasta, joka oli ihan mielettömän hyvä. Olen tainnut useampaan kertaankin mainita pitäväni kovasti sekä Houstonin oopperan että baletin tuotannoista, eikä tulkinta Aidasta muuttanut käsitystä, pikemminkin päinvastoin.

Synttärien jälkeisenä keskiviikkona nähtiin Broadway Across American versio Chicago-musikaalista, johon hankittiin liput synttärilahjana Marketalta. Kiitos vielä kerran, oli ihan tosi hyvä esitys, jota ei ilman avokätistä lippulahjatarjousta oltaisi todennäköisesti lähdetty katsomaan. Itse olin nähnyt Chicagosta tehdyn elokuvaversion joskus vuosia sitten, mutta Villelle tarina oli ihan uusi. Tykättiin molemmat kovasti, ja mulla ainakin soi musikaalin biisit päässä vielä monta päivää esityksen jälkeenkin.

Kuva lainattu täältä.

0.7

Ihan älytön viikko takana! Meillä töissä vietettiin taas vuotuista International Education Weekia, mikä tarkoitti etenkin itselleni pitkiä ja rankkoja työpäiviä. Kolme päivää viidestä meni reilusti ylitöiksi ja lauantaina oli tarkoitus järjestää taas jalkapalloturnaus, mutta huonon ja sateisen sään vuoksi kentät laitettiin kiinni, eikä me saatukaan pelata. Tosi harmi, koska tulee olemaan suuri työ yrittää löytää turnaukselle uusi aika ja saada kaikki järjestykseen, mutta toisaalta keskityin pitkän viikon jälkeen siihen kuuluisaan hopeareunukseen. Sen sijaan, että olisin joutunut kuudentena aamuna peräkkäin raahautumaan kampukselle kahdeksalta, sain nukkua ihan just niin pitkään kuin huvitti. Ja ottaa vielä myöhemmin puolentoista tunnin päikkärit sohvalla. Miten niin tais vähän väsyttää...

Ja sitten hopeareunuksista ihan toisaalle... Viimeksi avautuessani Texansien surkeasta kauden alusta, menin kommenteissa sanomaan ettei ne kai paljon huonomminkaan voi pelata. Sittemmin pojat ovat mm. vaihtaneet quarterbackia, pitäneet väliviikon, ja pelanneet viisi peliä. Näistä viidestä pelistä Texansit ovat onnistuneet voittamaan aivan tasan nolla. Tämä on ylivoimaisesti pisin tappioputki koko joukkueen historiassa, ja just nyt kaikki lähinnä vaan odottaa että tämä hirvittävä kausi olisi ohi.

Otsikon 0.7 oli tilastonikkarien viime viikolla ilmoittama todennäköisyys prosentteina sille, että Texansit yltää tällä kaudella playoffeihin. Kun tänään onnistuimme häviämään koko liigan huonoimmalle joukkueelle (mikä muuten taitaa tehdä meistä ihan virallisestikin sen liigan huonoimman joukkueen), tuo prosenttiluku meni vielä melkoisesti alaspäin, ja on tällä hetkellä nolla-piste-nolla-nolla-yksi. Että ensi kautta odotellessa.

Renessanssifestivaalit

Käytiin tuossa muutama viikko sitten Texasin Renessanssifestivaaleilla! Meidän on ollut tarkoitus piipahtaa kyseisessä tapahtumassa jo monen vuoden ajan, mutta ei jostain syystä olla koskaan saatu aikaiseksi. Nyt kuitenkin tarjoutui tilaisuus hankkia edullisemmat liput Ricen kautta, joten tuumasta toimeen ja liput hankintaan, niin sitten on pakko mennä kun lippurahat on jo tuhlattu.

Ja ihan tosi kiva että mentiin. Tapahtuma oli hieman kuin Turun Keskiaikamarkkinat potenssiin viiskymmentä! Myyntikojuja ja erilaisia esityksiä oli noin miljoona, ja festivaalialuekin oli ihan valtaisa. Niin suuri, että jossain vaiheessa vaihtoehtojen runsaus osoittautui liian suureksi, ja oli pakko hyväksyä ettei yhden päivän aikana mitenkään kykene näkemään kaikkea.

Yleisen kiertelyn lisäksi valittiin kaksi tiettyyn aikaan tapahtuvaa ohjelmanumeroa, joista ensimmäinen on työkaverinkin suosittelemat turnajaiset. Mukana mittelössä olivat Saksaa, Ranskaa, Englantia ja Espanjaa edustavat ritarit, ja me osuimme ihan vahingossa siihen katsomonosaan, jossa kannustettiin ihan ylivertaisen parasta, punamustissa kilpailevaa Espanjan ritaria.

Ensin tavoitteena oli poimia peitsellä renkaita, jonka jälkeen ritarit ottivat toisistaan mittaa siinä perinteisessä turnajaiskisassa, jossa ratsastetaan kilpakumppania kohti ja yritetään suistaa hänet satulasta peitsellä tökkäämällä. Tokihan koko homma oli ihan käsikirjoitettua ja varmasti hyvin etukäteen harjoiteltua viihdettä, mutta silti aidosti vauhdikasta ja ihan tosissaan juuri viihdyttävää.

Toinen valittu ohjelmanumero oli petolinnuista kertova ja niiden saalistusta demonstroiva haukkametsästäjän esitys. Lintuja esityksessä oli erilaisten haukkojen lisäksi paljon, mukaan lukien jopa korppikotka sekä muutamakin pöllö. Lentotaitojaan esitellen yleisön päiden yli viilettävät linnut olivat upeita, ja opitut asiat aidosti mielenkiintoisia. Tätä suosittelin puolestani turnajaisia kehuneelle työkaverille takaisin.

Myyntikojujakin kierreltiin varsin ahkerasti, mutta ostosten määrä jäi ihan tosi maltilliseksi. Yhden apteekkarin kojussa hyödynnettiin tarjous ja poimittiin mukaan jopa kolme kylpysuolapurkkia, syreenin, lootuksen ja pohjoisen metsän tuoksuissa.

Ostettiin me rehellisyyden nimissä yksi toinenkin tuliainen, mutta se on niin mahtava ja upea juttu, että se ansaitsee ihan oman esittelynsä! Palataan siis asiaan.

Synttärihumua

Lokakuun viimeisenä juhlitaan meidän taloudessa perinteisesti Halloweenin lisäksi myös Villen synttäreitä. Tänä vuonna juhlapäivän kunniaksi otin töistä iltapäivän vapaaksi, hyvityksenä aiemmin tehdyistä viikonloppu- ja iltatunneista, ja suuntasimme Avalon Dineriin lounaalle. Kyseinen paikka on meidän ihan suosikkeja spesiaaliaamiaiskohteita, mutta mitään muita aterioita ei olla siellä nautittu. Ja vaikka lounas olikin erinomainen, ei se ollut yhtä huikean ylivoimainen muihin paikkoihin verrattuna kuin mitä Avalonin aamiainen on.

Lounaalta suunnattiin elokuviin katsomaan Villen valintana Gravity, jonka itsekin toki halusin kovasti nähdä, vaikka olinkin jo etukäteen huolissani siitä kuinka hyvin kestän mahdolliset asiavirheet. Yleensä olen huomattavan hyvä antamaan anteeksi kaikenlaisia epäloogisuuksia ja virheitä, koska ymmärrän niiden olevan satunnaisesti tarpeen juonen etenemistä ajatellen, mutta tässä kyseisessä leffassa aihe osui vähän turhan lähelle. Ja noh, ne epäloogisuudet ja ylilyönnit olivat myös sen verran huomattavia, ettei niiden anteeksiantaminen nyt vaan ihan kokonaan onnistunut.

Minun synttäriä juhlittiin myös puolikkaalla työpäivällä, sillä mun pomo ilmoitti ettei töihin ole asiaa kuin vasta lounaan jälkeen. Tällä kertaa vapaa oli nimenomaan synttärilahja, eikä näitä tunteja kuulemma sovi tehdä takaisin. Ja pääsinpä minäkin erityisherkkulounaalle, kun työkaveri halusi miehensä kanssa tarjota meille lounasta mun Rice Villagessa sijaitsevassa suosikki-intialaisessa.

Ihan älyttömän kivat synttärit oli siis meillä molemmilla. Mun mielestä on tavallaan aika hauskaa että ne on meillä näin lähekkäin, sitä voi viettää sen noin puolitoistaviikkoa ihan juhlahumussa. Sit tosin toki menee aina vuosi ennen seuraavaa kertaa, mutta mahtuuhan tuohon väliin kaikkea muuta hauskaa hääpäivästä yleisiin juhlapyhiin, että pärjää. Seuraavaa juhlanaihetta siis odotellessa.

Gravity-leffajuliste lainattu täältä.

Lisää ikivanhoja kuvia

Anoppien vierailusta puheen ollen tuli mieleeni toisetkin jakamatta jääneet kuvat. Vietimme nimittäin yhden mukavan päivän kierrellen Houstonin Luonnontieteellistä museota. Olen ennenkin sanonut pitäväni kovasti kyseisen museon tavasta rakentaa erikoisnäyttelyt, eikä vierailun aikana kierretty Titanic-näyttely ollut millään lailla poikkeus. Hylystä nostetut esineet olivat aika huikeita, ja matkustajakohtalot tekivät suuren vaikutuksen.

Erikoisnäyttelyissä ei kuitenkaan käytännössä koskaan saa ottaa valokuvia, joten Titanic-aiheisia räpsyjä ei ole jaettavana. Sen sijaan museosta löytyi myös pienempi versio monta vuotta sitten nähdystä Terra Cotta -näyttelystä, jossa kuvaaminen yllättäen olikin sallittua. Olkaa siis hyvä, pieni näyte historiallisesta kiinalaistaiteesta.

San Antoniosta kotoisin oleva lisko

Haluan esitellä toisenkin jutun, jonka vain ihan tosi tarkkasilmäisimmät kotiesittelystä huomasivat. Nimittäin meidän liskon!!

Lisko ostettiin alun perin parvekkeelle sijoitusta silmälläpitäen, mutta koska parvekkeella ei hankinta-aikaan vielä ollut huonekaluja, majoittui lisko tilapäisesti takan eteen. Ja siihen se näytti sopivan, tai oikeastaan kuuluvan, niin hyvin, että siihen se myös jäi.

Lisko on kotoisin San Antoniosta, josta on julkaisemattomia kuvia jopa kahdelta reissulta, eli nyt lienee varsin sopiva hetki heittää ne ilmoille. Ensimmäinen reissuista tehtiin jo reilusti yli vuosi sitten, kun anopit olivat kylässä ja päätettiin viedä heidät ihan uusille seuduille.

Vaikka matkasta onkin hurjasti aikaa, muistelisin molempien pitäneen San Antoniosta kovasti. Eikä ihme, kaupunkihan on ihan tosi kaunis ja tunnelmallinen. Suurimman vaikutuksen taisi tehdä San Antonion erikoisuus, Riverwalk, joka on minunkin mielestäni kyllä varsin upea paikka.

Toinen visiitti tehtiin alkuvuodesta, Ystävänpäivän aikaan. Minä olen useamman kerran kuokkinut Ville konferenssireissuilla tutustumassa uusiin paikkoihin, mutta tällä kertaa homma meni toisinpäin, kun minä osallistuin San Antoniossa järjestettävään konferenssiin, ja Ville tuli mukaan.

Me oltiin San Antoniossa vierailtu ennestään useampaan kertaan, mutta vielä löytyi sentään ainakin yksi ihan tuliterä kohde, johon ei oltu edellisillä reissuilla ehditty. Siispä vietimme muutaman tunnin tutustumalla San Antonion kasvitieteelliseen puutarhaan. Mielettömän kaunis ja mielenkiintoinen paikka, jossa helposti vierähti useampikin tunti kauniina päivänä.

Loppukevennyksenä vielä kuva eräästä toisesta liskoteemaisesta ostoksesta, vaikken kuollaksenikaan muista ostinko ensin tämän vai takan edustalla kotia vartioivan yksilön. Ja kyllä, koru on ollut käytössä useita kertoja piristämässä muuten suhteellisen asiallisia työvaatteita.

Ps. Ihan tosi huippua Isänpäivää meidän molempien

ihan tosi huipuille isille!!

Meikkileikit

Tarkkasilmäisimmät saattoivat kotiesittelyn yhdestä kuvasta huomatakin, että keksin kuin keksinkin lopulta käyttötarkoituksen Disney Worldista aikoinaan ostettujen makukahvien kivoille purkeille. Niissä asustavat nimittäin nykyisin meikkisutini, -kynäni, sun muut vastaavat kosmetiikkapisteeni tuotteet.

Kaikki purkkeihin sopimattomat tavarat puolestaan asuvat IKEAsta hankituissa pienissä kannellisissa laatikoissa. Isoin pitää sisällään meikkipohjatuotteet, kun taas keskikokoisessa asustavat luomivärit. Pienimmästä löytyy hiuspinnejä sun muita tukkajuttuja.

Olen ollut ihan hirmuisen tyytyväinen ratkaisuihin. Kaikki kamat pysyvät hienosti järjestyksessä joko purkeissa tai laatikoissa, eikä niitä tarvitse penkoa esimerkiksi meikkipussin pohjalta joka aamu erikseen.