Vuoden rodeo

Havahduin juuri sellaiseen tosiasiaan, etten ole muistanut kertoa mitään meidän tämänvuotisesta rodeo-päivästä. Vietettiin tällä kertaa alueella lähes koko päivä, eikä ollut edes hirmuista tungosta kun mentiin keskellä viikkoa. Sain nimittäin yhdestä sunnuntaityöpäivästä hyvitykseksi kaksi arkivapaata, ja kun toinen oltiin käytetty hoitamalla paikallinen veroilmoitus kuntoon, oli enemmän kuin kohtuullista että toinen saatiin käyttää ihan vaan hauskanpitoon.

Eipä tuo aikaisempien vuosien kokemuksesta juuri poikennut, melko samanlaista siellä on joka vuosi. Mutta ehdottomasti edelleen käymisen arvoista. Tällä kertaa ikimuistoisimmaksi osaksi jäi se, kun näin pienen tipun kuoriutuvan munasta! Ihan mieletöntä!! En oo koskaan ennen nähnyt, enkä tiennyt että se on niin suuren ja pitkän taistelun takana se sellainen kuoriutuminen. Siellä me kykittiin lasikopin ääressä kannustamassa pikkutirppaa, iso lauma pikkulapsia ja minä. Pilkatkaa vaan jos siltä tuntuu, mulle se oli hyvin tunnepitoinen juttu.

Itse rodeokilpailujen jälkeen illan artistina esiintyi REO Speedwagon. Ihan vakuuttavasti vanhat patut edelleen rokkasi, vaikkei kyseinen bändi mulle se kaikkein tutuin olekaan. Tosin illan mittaan tajusin että tunsin useitakin biisejä, en vaan koskaan ollut jostain syystä osannut yhdistää niitä oikeaan bändiin. Mutta ihan jees setti. Ei silti, kaikkein kovin Houston Rodeo -keikka on kuitenkin aina ja ikuisesti kolmen vuoden takainen KISS!!

Hääpäivä

Vietettiin viikko sitten hääpäivää hyvin meidän näköisellä tavalla, eli menemällä pitkästä aikaa drive-iniin katsomaan pari elokuvaa. Ei ole tullut pitkään aikaan käytyä, kun ei se oikein tule talviaikaan mieleen, edes paikallisilla keleillä. Mutta nyt oli tosi lämmin viikonloppu, ja tuplanäytöksessä kaksi elokuvaa jotka molemmat haluttiin nähdä, niin todettiin sen olevan ihan just hyvä tapa viettää hääpäivän ilta ja alkuyö (drive-inissä menee aina myöhään jos haluaa katsoa molemmat leffat, oltiin kahdelta yöllä kotona...).

Ekana vuorossa oli Transcendence, josta mun ikisuosikki Johnny Deppistä huolimatta Ville tykkäsi mua enemmän. Mielenkiintoinen aihe ja valtava määrä potentiaalia oli mun mielestä jotenkin haaskattu ja elokuvasta olisi saanut ihan tosi paljon paremman. Mutta ei se munkaan mielestä huono ollut.

Seuraavana vuorossa oli Noah, josta pidin oikein kovasti. Tykkään lähes poikkeuksetta kaikesta mitä elokuvan ohjaaja Darren Aronofsky tekee, joten odotukset oli kovat. Eikä suotta, elokuva oli mainio. Ja drive-in on aina hauska kokemus, joten ei kyllä ihan heti tule mieleen parempaa viikonlopun ajanvietettä. Toivottavasti saadaan aikaiseksi mennä pian uudestaan!

Leffajulisteet lainattu täältä ja täältä.

Etukäteiskukkia

Sain eilen yllättävän puhelun, jonka toisessa päässä oleva henkilö kertoi olevansa tulossa toimittamaan meille kukkia, mutta ei oikein tiennyt mistä ilmoitettua osoitetta lähtisi etsimään. Ymmärrettävää siinä mielessä, että meidän asunnon katuosoite on ihan eri kuin tämän asuinkompleksin yleinen osoite, joten vaikka heppu oli ilmeisesti ihan oikeilla nurkilla, ei sieltä pääse mitenkään ajamaan meidän pihaan. Selitin asian ja annoin ajo-ohjeet, jonka jälkeen jäätiin Villen kanssa ihmetellen odottamaan että mitäköhän kukkia ja mistäköhän ihmeen hyvästä.

Noin viisi minuuttia myöhemmin tämä aivan mielettömän upea kukkapuska oli meidän, ja kortti tiesi kertoa että lähetys oli hääpäiväonnittelu äidiltä ja isältä. Meidän hääpäivähän on oikeasti vasta viikkoa myöhempänä lauantaina, joten eipä ihme ettei arvattu. Kortin lähempi tarkastelu paljasti että kyllä äitikin oli päivän muistanut ihan oikein ja moka oli sattunut toimituspäässä. Onnitteluiden vieressä nimittäin luki ihan selvästi että toimituspäiväksi pyydetään huhtikuun 19. Vaan ei oo niin vakavaa, kyllä näin mahtavat kukat ilahduttaa vähän etukäteenkin.

Kiitos muistamisesta, äiti ja isä!

Uusin silmin, osa kolme

Käytiin muutama viikko sitten näöntarkastuksessa meidän vakkarisilmälääkärillä. Itsehän olisin saanut odottaa täyden vuoden Lasik-operaatiosta ennen tarkastusta, mutta aateltiin mennä yhteistuumin, kun on helpompi muistaa yksi vuotuinen tarkastusajankohta kuin kaksi erillistä. Ja aikaistettiin mieluummin mun aikaa, kun Ville on jo vähän aikaa suunnitellut uusien silmälasien hankkimista.

Virallinen tuomio oli, että mun näkö on edelleen just sellainen kuin pitääkin, eikä laseille ole tarvetta. Silmissä ei ole enää muutenkaan yhtään mitään ongelmia. Peruskosteuttavia silmätippoja käytän edelleen melkein päivittäin joka aamu ja ilta, mutta enemmän rutiinin ja yleisen suosituksen vuoksi kuin siksi että tuntisin siihen sen kummempaa tarvetta. Kaiken kaikkiaan Lasik on kyllä osoittautunut mun kohdalla ihan tosi hyväksi päätökseksi, enkä ole katunut rahan menoa kertaakaan.

Ville sen sijaan sai kuin saikin uudet lasinsa. Ja vanhuus ei ilmeisestikään tule yksin, nimittäin linssien vahvuus on kuulemma laskemaan päin, kun ikänäkö astuu kehiin. Jossain vaiheessa saattaa Villen kohdalla käydä niin, että miinuslasien tarve poistuu kokonaan ja mies vaihtaa nykyiset lukulaseihin. Sitä odotellessa.


Ps. Jos Villen uusien silmälasien ulkonäkö kiinnostaa, niin voi käydä kurkkaamassa Oakleyn sivuilta. Oon liian laiska ottaakseni oman kuvan.

Ps2. Kiinnostuneille kerrottakoon, että aikaisemmat kirjoitukset mun Lasik-kokemuksesta löytyy seuraavista linkeistä: Osa 1 & Osa 2.