Oopperaviikot

Me ollaan kahden edellisen viikon aikana käyty kaksi kertaa oopperassa. Näin tiuha tahti oli pienesti vahinko, ei me normaalisti sentään ihan näin usein siellä ravata. Me yleensä katsastetaan keskimäärin kaksi (joskus kolme) esitystä aina sesongin aikana ja nyt vaan sattui niin että kaksi kiinnostavaa oli ihan perätysten. Eilen vuorossa oli musiikillisesti ehkä yleisesti tunnetuin ooppera, eli Carmen. Takaan että ihan jokainen on kuullut Carmenin musiikkia, vaikkei välttämättä ole kyseisten teosten lähteestä olleetkaan tietoisia.

Carmen oli taattua Houston Grand Opera -laatua, siis aivan erinomainen esitys. Pidin erityisesti Carmenia esittäneen Ana Maria Martinezin roolisuorituksesta, nainen oli kuin tehty tähän rooliin! Mutta oopperaviikkojen huikeampi esitys oli kuitenkin edellisellä viikolla näkemämme Das Rheingold.

Das Rheingold avasi Houston Grand Operan neljän vuoden mittaisen, varsin kunnianhimoisen projektin tuoda lavalle Wagnerin Nibelungin sormus -teos. Kyseinen neljän oopperan mittainen eepos esitetään Houstonissa neljän vuoden aikana, yksi ooppera joka kaudella. Reininkulta avasi pelin ja viimeinen osa, Jumalten tuho, on vuorossa 2017. Nibelungin sormuksen näkeminen on ollut mun suurimpia oopperatoiveita La Traviatan ohella, joten olin luonnollisesti asiasta varsin innoissani, eikä innokkuutta hälventänyt yhtään se miten upeasti Das Rheingold oli toteutettu. Ongelmaksi jääkin lähinnä se, että mehän ei tunnetusti tiedetä edes missä me asutaan noin vuoden päästä, kolmesta vuodesta nyt puhumattakaan. Suunnittelenkin täällä vuotuista oopperalomaa Houstoniin Wagnerin pariin, jos pysyväislokaatio sattuu olemaan jokin muu. Saas nähdä.

Kuvat lainattu täältä ja täältä.