Pakkoloma - mitä tuli tehtyä (osa 2)

Käsi ylös, kuinka moni oli ihan varma että menee toinen kuukausi ennen osaa kaksi? Ei se mitään, mä olen ihan yhtä yllättynyt kuin tekin, mutta siitä huolimatta nyt on luvassa Mitä me tehtiin meidän pakkolomalla, osa 2.

Maanantai: Jatkettiin meidän Houston City Pass -kohteiden kiertämistä ja suunnattiin Houstonin Akvaarioon. Paikan suurin (ja mun mielestä ehkä ainoa) varsinainen vetonaula oli ennen se, että siellä sai silittää haikaloja, mutta nykyään tämä mahdollisuus on poistunut. Buu! Rauskuja pääsi edelleen hellittelemään, mutta ei se vaan ole sama juttu, jonka lisäksi siinä ei sinällään ole mitään sen erikoisempaa, koska sama mahdollisuus on tarjolla tosi monessa akvaariossa. Houston sen sijaan on ainoa paikka jossa olen nähnyt kosketusaltaassa myös haita.

Houstonin Akvaariossa on valkoisia tiikereitä. En oo oikein koskaan ymmärtänyt että miksi...

Tiistai: Oltiin sosiaalisia ja mentiin lounaalle vapaapäivää viettävän (työ)kaverin kanssa. Hyvää ruokaa ja päivitys kaikista työpaikan juoruista, eli tuplavoitto!

Keskiviikko: Käytiin eläintarhassa katsomassa kaikkia uusia eläinvauvoja, joita siellä olikin ihan ennätyspaljon. Meidän suosikkeja olivat vauvaelefantti Duncan, sekä pienet kissamakivauvat, jotka oli ihan ennätyksellisen suloisia. Elefanteista puheen ollen, satuttiin ensimmäistä kertaa paikalle sellaiseen aikaan että kaksi norsua riekkui niiden ”uima-altaassa”. Niiden vesipaini oli ihan hurjan hauskaa seurattavaa.

Norsuvauva Duncan, joka on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt jo kerran karkumatkallekin!

Eläintarha oli muuten meidän viimeinen City Pass -kohde, ja vähänkö meillä oli hauskaa niitä kohteita kiertäessä. Joissain paikoissa me käydään suhteellisen säännöllisesti muutenkin (kröhöm, NASA...), mutta suuri osa oli sellaisia ettei juuri koskaan tule mentyä. Ihan mahtava lahja siis, kiitos vielä näin ihan tosi paljon jälkikäteen!

Kirahvilaumassakin on yksi suhteellisen tuore tulokas.

Jonathan-leijona nautti lämpimästä päivästä tuolleen aika reteen rennolla tavalla...

Maitotauko!

Päivän päätteeksi kuunneltiin vielä yhden eläinhoitajan esitelmä orangeista. Tämä kaveri poseerasi herkkupalkalla ja ojentaa juuri kättään lisäherkkujen toivossa.

Torstai: Saatiin inspiraatio siivota meidän vaatehuone. Käytiin läpi aivan kaikki omistamamme vaatteet ja lajiteltiin ne joko säästettäviin, lahjoitettaviin, tai sit ihan vaan roskiin meneviin. Oltiin ihan tosi perinpohjaisia ja sovitettiin kaikki sellaiset vaatteet jotka eivät todistettavasti ole ihan jatkuvasti käytössä ja hyvin reippaasti pistettiin vaatetta poistopinoihin, jos ne eivät enää olleet mieluisia tai muuten sopivia. Ollaan kerran ennenkin tehty vastaava projekti, jonka jäljiltä pakattu iso muovikassillinen kamaa oli edelleen vaatehuoneen nurkassa jopa muutettuaan meidän mukana vanhasta asunnosta tähän uuteen. Nyt päätettiin että kassit menee suunnilleen keskelle kämppää, että niistä on pakko hankkiutua eroon, ja voin kertoa että näin tapahtui alle viikossa, kun mun pomon kautta löytyi ihan tosi hyvä lahjoituskohde! (Edit: Ei juma! Tätä kirjoittaessani kaivoin blogista juuri tiedon että se kirottu ensimmäinen kassi nökötti meidän nurkissa yli kolme vuotta!!)

Perjantai: Mun työviisumi oli selvinnyt edellisenä päivänä, mutta pyysin pomolta josko voisin aloittaa vasta seuraavana maanantaina, kun meillä oli jo suunnitelmia perjantaille ja varoitusaika töihin oli vähän lyhyt. Sovittiin että nautin vielä stressintäyteisen pakkoloman päätteeksi stressivapaasta pitkästä viikonlopusta, ja niin me lähdettiin Villen kanssa outlet-keskukseen shoppailemaan. Vaatehuoneen siivouksen jälkeen meillä oli selkeät sopimukset siitä mitä tarvitaan ja mitä ei ainakaan saa ostaa. Ville tarvitsi kesähousuja ja shortseja, minä tarvitsin jonkun yläosan joka tekisi hihattomista topeista sun muista työkelpoisia. Ja aivan uskomattomasti emme myöskään ostaneet yhtään mitään muuta! Ville sai kahdet housut ja yhdet shortsit, itse sain kaipaamani yläosan. Sopimukseen kuului myös se, että minkä tahansa asian saisi ostaa jos se olisi ihan tosi tosi hieno, mutta ei mikään sitten ollut. Ja hyvä niin.

Lauantai: Vaatehuoneen siisteydestä inspiroituneena päätettiin jatkaa kämpän siivousta. Käytiin läpi joka ikinen laatikko, hylly, kaapi ja lipasto. Aika paljon tavaraa meni pois (vähänkö meidän kylppärissäkin oli ties mitä turhanpäiväistä tuotetta jotka oli joko vanhentunut tai joita kukaan ei käytä). Rehellisyyden nimissä myönnettäköön että vaikka suurin osa operaatiosta tehtiinkin nimenomaan lauantaina, jatkui se vähän myös tulevina päivinä. Keittiö oli vuorossa viimeisenä, ja se me muistaakseni saatiin valmiiksi seuraavana tiistaina.

Sunnuntai: (Työ)kaveri oli menossa tyttärensä kanssa lahjoittamaan leluja erääseen löytöeläinkotiin josta heidän toinen kissa on adoptoitu ja meidät kutsuttiin mukaan. Mikä ihana paikka!! Sinne sai ihan vapaasti mennä eri kissahuoneisiin, jossa oli ihan mahtavia kisuja kaikessa rauhassa leikkimässä/nukkumassa/muissa kisupuuhissa. Siellä me istuttiin rapsuttelemassa niitä söpöläisiä ja minä yritin vakuuttaa Villeä siitä kuinka me tarvitaan oma kissi. Illalla mentiin vielä katsomaan kiertueversiota Evita-musikaalista, josta Ville ei ole aikaisemmin nähnyt mitään versiota ja minäkin vain sen elokuvan jossa on Madonna ja Antonio Banderas. Esitys oli ihan tosi hyvä, Evitan musiikki rokkaa!

Villen oma tunari

Jos nyt on jäänyt kenellekään epäselväksi, osaan mäkin tunaroida ihan mestaristasolla...

Laitoin aamulla töihin päästyäni rakkaan iPod Touchini latautumaan. Lounaalle lähtiessäni nappasin sen kiireessä mukaani, katsomatta että oliko siellä jotain ”irrota laite turvallisesti”-namiskaa jossain. Ja kun sitten lounastunnilla yritin laitetta käyttää, se oli jotenkin jumissa eikä mikään nappula kumpikaan nappuloista tehnyt yhtään mitään. Soitin jo Villellekin harmissani että nyt mä taisin rikkoa tän tyhmän laitteen. Töissä laitoin sen vielä uudestaan piuhan päähän, mutta tällä kertaa kone ei millään tavalla edes tunnistanut että iPod oli siinä kiinni.

Kotimatkalla kysyin Villeltä että voisiko se seuraavana päivänä käydä liikkeessä sitä näyttämässä, josko sille voisi kohtuuhintaisesti jotain tehdä. Päätin kuitenkin sitä ennen vielä lyödä sen kiinni meidän mäkkiin, jossa se useimmiten latautuu. Ja kas, pienellä heiveröisellä äänellä se piippasi akun latautumisen merkiksi, ja muutamaa minuuttia myöhemmin heräsi takaisin eloon. Heiveröisyys johtui siitä, että raukan akku oli aivan typötyhjä. No olipa ihme ettei aikaisemmin mikään nappula kumpikaan nappuloista tehnyt mitään. Ei kai jos ei oo hemmetti virtaa millä toimia.

Olen mä kyseistä laitetta ihan menestyksekkäästi aikaisemmin töissä ladannut, mutta nykyisin mulla on käytössä sellainen usb-hub-jatkojohto-systeemi, niin ilmeisesti sen kautta se ei jotenkin osannut latautua. Ihan hemmetin hyvä että kokeilin kuitenkin vielä kotona. Olis voinut olla muuten Applen liikkeen tyypeillä vähän turhan hauskaa. ”Moi, tää mun iPod ei toimi, voisko sille tehdä jotain.” ”Niin siitä on akku loppu, mitä jos koittaisit ladata sen...” Tunari.

Mun oma tunari

Ville on kiva ja vie mut nyt vapaaherran päiviä viettäessäänkin aina aamuisin töihin, että sille jää auto käyttöön eikä mies oo jumissa kotona. Joskus jos aamu on oikein epäsuotuisa ja naama ja hiukset ja kaikki tappelee vastaan, lähetän sen edeltä hakemaan auton parkista ja tuomaan sen oven eteen. Sitten voin itse vaan juosta autoon jo valmiiksi myöhässä, jonka jälkeen kaasutellaan nasta laudassa ja liikennettä vaarantaen töihin. Näin käy suhteellisen harvoin, kun en mä joka aamu myöhässä ole, mutta tänään niin taas kävi.

Ville lähti siis edeltä hakemaan autoa ja kun ehdin ulos lähdin kävelemään vastaan, kuten tapanani näinä aamuina on. Sieltä se kurvasi parkkihallista ulos ja lähti väärään suuntaan, kohti ulos vievää porttia. Ehdin jo ajatella että ei se sitten ollutkaan Ville, ja onpa jollain ihan samannäköinen auto kuin meillä, kun yhtäkkiä jarruvalot syttyi ja auto ryhtyi vaivalloiseen u-käännökseen. Mies oli unohtanut etten ollutkaan vielä mukana ja oli jo ihan onnellisesti matkalla viemään mua töihin. Sit havahtui ilmeisesti siihen että autossa oli ihan liian hiljaista ja jotain taitaa nyt puuttua.

"Älä pilkkaa," se sanoi kun kiipesin autoon vedet silmissä nauraen. En tietenkään, mutta blogiin tää kyllä pääsee. Mun ikioma tunari.

Pakkoloma - mitä tuli tehtyä (osa 1)

Pian luvassa raportteja siitä, mitä ollaan meidän pakkolomalla puuhailtu. No nii just... Ja kuukautta myöhemmin:

Meidän viisumiasioista johtunut pakkoloma alkoi toukokuun ensimmäinen päivä, joka oli torstai. Se eka puolikas viikko meni lähinnä pitkänä viikonloppuna ja ajatukseen totutellessa, mutta sen jälkeen me asetettiin viralliseksi tavoitteeksi ”suorittaa” yksi loma-asia joka päivä. Kuten tulee ihan just selväksi, näiden ”suoritusten” vaativuus- ja rasittavuustaso vaihteli ihan tosi paljon, mutta sen enemmittä esipuheitta, tässä tulee Mitä me tehtiin meidän pakkolomalla, osa 1.

Maanantai: Käytiin katsomassa Draft Day -leffa. Suurina jalkapallofaneina oli ihan selvyys että me haluttiin tämä nähdä, ja nimenomaan ennen tämänvuotista jalkapallon draft-tapahtumaa. Oli meidän mielestä ihan tosi hyvä, tosin en oo varma innostuisko tästä kukaan jalkapallosta kiinnostumaton tyyppi yhtään.

Tiistai: Otettiin asiaksemme mennä muutamaksi tunniksi uima-altaan reunalle lekottelemaan auringossa ja lukemaan kirjaa/lehtiä/mitä nyt huvitti. Unohtamatta käydä aina välillä viilentymässä altaassa. Alkaako käydä selväksi mitä tarkoitin kun sanoin että jotkut tavoitteet oli vähän rankempia kuin toiset? Mutta niin uskomatonta kuin se onkin, tämäkin operaatio vaati etukäteispäätöksen ja -suunnittelun, viime kesänä ei taidettu käydä altaan reunalla kuin ehkä kerran. Eikä muuten olla tänäkään kesänä ainakaan vielä käyty uudestaan. Mikä meitä vaivaa?!?

Keskiviikko: Meidän äiti oli pyytänyt lähettämään vähän juttuja, mukaan lukien yhdet farkut. Metsästyksen yhteydessä käytiin useassa kaupassa, saldona yhden mun kaulakorun korjaus, mulle kosmetiikkaa, Villelle kengät ja vyö, ja mulle kolmet (!) kengät. Äidin farkkuja ei löytynyt. Mutta kaikki muut pyydetyt jutut kyllä onneksi saatiin hankittua.

Torstai: NASA! Vietiin pari kaveria NASAan, ja saatiin samalla startattua meidän Houston City Passien käyttö. Saatiin sellaiset joululahjaksi mun rakkaalta siskokullalta ja sen tenavilta ja nyt oli mitä parhain tilaisuus käyttää kaikki liput. City Passeissa kun on se ”ongelma”, että kaikki liput pitää käyttää 9 päivän sisällä, joten arkena ei oikein ehdi ja kaikkien kohteiden tunkeminen viikonloppuihin tuntui haastavalta. Mutta nyt oli ihan mahtava ajankohta vihdoinkin hoitaa homma alta pois.

Perjantai: Käytiin postittamassa äidin tilaama paketti ja jatkettiin Houston City Pass -kohteiden kiertämistä sekä Houstonin Luonnontieteellisessä museossa että MFAH:ssa (Museum of Fine Arts Houston). Luonnontieteellinen museo on meille huomattavasti tutumpi, mutta MFAH:ssa käydään kyllä valitettavankin harvoin. Päivän ylivoimaiseksi suosikiksi nousi MFAH:n interaktiivinen kesäteos, jossa pääsi kuljeskelemaan katosta roikkuvien muovinarujen sekaan. Miten kummallista?! Miten hauskaa?!?!

Lauantai: Sarjakuvaelokuvien suurkuluttajina oli pakko mennä katsomaan Amazing Spider-Man 2, vaikka odotukset eivät olleetkaan kovin korkealla. Se oli aika huono. Tai mun mielestä se oli aika huono, Villen mielestä se oli pahinta kuraa pitkään aikaan. Tyyppi raivosi siitä koko loppupäivän, joka oli mulle noin miljoona kertaa suurempaa viihdettä kuin kyseinen leffa.

Sunnuntai: Kun oltiin koko viikko suoritettu ihan tavoitteiden mukaisesti, päätettiin sunnuntaina ottaa vaan ihan rennosti ja pitää lepopäivä, jolloin ei tarvii suorittaa eikä ”suorittaa”. Ei taidettu poistua kotoa kertaakaan.

Leffajulisteet lainattu täältä ja täältä.