Yltiösosiaalinen viikko

Jos se on vielä jäänyt jollekulle epäselväksi, niin kerrottakoon nyt julkisesti että me ollaan Villen kanssa melkoisia kotihiiriä. Kyllä me ihan mieluusti käydään futismatseissa, leffassa, baletissa ja oopperassa, mutta kyllä me vähintään ihan yhtä mieluusti vaan ollaan keskenämme kotona. Mun parhaimmat kaverit täällä on samalla mun työkavereita, joten niiden kanssa saa viettää aikaa päivisin. Ja toki joskus myös iltaisin ja viikonloppuisin, mutta koska yhteiset lounaat on jo enemmän sääntö kuin poikkeus, niin ei tule huono omatunto jos se muu aika menee useimmiten kotosalla sellaisissa vähemmän sosiaalisissa merkeissä.

Viime viikko oli meidän mittarilla ihan valtavan sosiaalinen. Kaveri oli käymässä New Yorkista, joten luonnollisesti tällaisessa poikkeustapauksessa kaikki mahdollinen aika meni sosiaalisessa toiminnassa. Ja kaverin lähdettyä meillä oli heti seuraavana iltana asuinkompleksin illanvietto, johon päätettiin lähteä yhdessä työkaverin kanssa (kyseinen työkaveri miehensä kanssa sattuvat olemaan myös meidän naapureita). Tarkoittaa sitä että torstaihin mennessä mm. syötiin ulkona kolmena iltana, ja tiistainakin sentään käytiin yksillä kampuspubissa.

Sitten tuli perjantai ja olin vielä kaiken päätteeksi mennyt sopimaan lounastreffit yhden meidän opiskelijan kanssa. Työpäivän loppuessa pakenin kotiin välittömästi. Oli ihan superhuippukiva viikko ja tosi mukavaa viettää niin paljon aikaa kavereiden kanssa. Mutta sit oli myös ihan tosi superhuippukivaa että viidentenä päivänä sai mennä suoraan töistä kotiin ja olla puhumatta kenellekään. Kotihiiriys on joskus parasta!