Vuosikatsaus

2014 alkaa kohta olla paketissa, niin ajattelin vähän muistella että mitäs kaikkea jännää ja hauskaa sitä onkaan tänä vuonna tapahtunut.

Viime vuodenvaihdetta vietettiin Memphisissä, johon mentiin katsomaan kun Rice Owls pelasi Liberty Bowlissa. Sieltä ei tullut voittoa, mutta tänä vuonna pojat taas palasivat menestyksekkääseen Bowl-kantaan voittamalla Hawaii Bowlin!

Helmikuussa hurrattiin kun yksi mun entisistä kansainvälisistä opiskelijoista voitti Super Bowlin!!

Maaliskuussa lisättiin katsottujen listalle yksi uusi Cirque du Soleil esitys. Se jäikin vuoden ainoaksi sirkukseksi, mutta helmikuussa ollaan menossa taas!

Huhtikuussa vietettiin hääpäivää hyvin meidännäköisesti, eli menemällä elokuviin.

Toukokuussa jännitettiin mun työviisumin kohtaloa, joka tarkoitti myös kahden viikon pakkolomaa. Loma oli stressaavasta syystään huolimatta oikein kiva!

Kesäkuussa olin töissä kiireinen ja kotona laiska. Vapaa-ajan ohjelmassa lähinnä paljon elokuvia ja meidän ihan ekat baby showerit!

Heinäkuussa käytiin ehkä parhaalla keikalla ikinä. Ja Ville sai pitkän etsinnän jälkeen vihdoinkin työtarjouksen!!

Heinä-elokuun vaihteessa Lilli tuli kylään!! Oli kyllä ihan mahtava loma. Elokuun lopussa lomailtiin myös New Yorkissa yhdessä Marketan kanssa.

Syyskuussakin rokkikeikkailtiin.

Lokakuussa, ja syksyllä yleensäkin, meillä keskitytään lähinnä jalkapalloon, tänä vuonna valitettavasti ilman kausilippuja. Jalkapallolippujen menetystä kompensoitiin hankkimalla liput oopperaan ja balettiin.

Marraskuussa juhlittiin mun synttäreitä (Villen synttäreitä juhlittiin Halloween ohella jo lokakuussa.) ja riemuittiin viileistä ilmoista.

Joulukuun paras uutinen oli se, että Villen vastoinkäymisten täyttämä työviisumihakemus vihdoinkin hyväksyttiin! Käytiin myös minilomalla Frederickburgissa ja katsottiin luonnollisesti vähän lisää jalkapalloa.

Ei mikään huono vuosi. Saas nähdä mitä ensi vuonna on luvassa.

Hyvää Uutta Vuotta 2015!!

Kauden päätös

Texansien kausi päättyi tänään, kun pojat pelasivat viimeisen pelin Jacksonville Jaguarseja vastaan. Epätasainen kausi ei hyvästä loppukiristä huolimatta riittänyt playoffeihin asti, vaikka Jaguarsit kaatuivatkin 23 – 17. Sen lisäksi myös kahden muun pelin olisi pitänyt päättyä meille suotuisasti, ja valitettavasti vain toinen niistä meni kuten haluttiin. Eli ei playoffeja tänä vuonna, mutta katastrofaalisen viime kauden jälkeen on syytä olla tyytyväinen positiivisesta, 9-7 tulokseen päättyvästä vuodesta.

Koska meillä ei tosiaan ole niitä kausikortteja, päätettiin käyttää tilaisuus hyödyksi ja satsata viimeiseen peliin oikein kunnolla. Normaalisti meidän vaihtelevatkin paikat on aina ylimmästä ja halvimmasta osasta katsomoa, mutta tällä kertaa päätettiin siirtyä lähemmäs kenttää. Kerrankos sitä, etenkin kun meiltä jäi tänä vuonna pari kotipeliä välistä. Ajateltiin sitten että käytetään kolmen pelin lippurahat yhteen luksussunnuntaihin!

Ja hitsi miten lähellä meidän paikat oli! Ihan keskikentän tuntumaan ei sentään raaskittu satsata, mutta näki sitä tästäkin melkoisen hyvin. Ja mikä parasta, molemmat Texansien touchdownit tehtiin tähän meidän edessä olevaan päätyyn!

Saas nähdä miten käy ensi kaudella. Jalkapallorakkaus ei osoita minkäänlaisia laantumisen merkkejä, pikemminkin päinvastoin, joten ostaisin mieluusti uudet kausiliput jos sellaiset vaan on tarjolla. Mutta voi olla ettei ole, kun niihin on mun käsittääkseni nykyisellään melkoiset jonot. Vieläkin välillä kaduttaa ettei viime kesänä riskillä uusittu meidän lippuja, mutta tilanne oli liian epävarma. Vaan eiköhän me peleissä käydä joka tapauksessa, ilman kausilippuja sit vaan kerrytetään niitä näkökulmia aina vaan lisää.

Andre halusi taas peliselfien.

Joulu 2014

Meillä on meneillään ihan ykkösluokan nörttijoulu. Otin nimittäin meidän toimiston Wii-pelikonsolin loman ajaksi lainaan ja meillä on ollut melkoisia Super Mario -taisteluja täällä. Siinä sivussa on myös syöty hyvin, herkuteltu ihan liiallisella määrällä suklaata, ja avattu hurjan iso pino paketteja. Vaikka mieluusti oltais tultu jouluksi Suomeen, kyllä tää menee ihan mukavasti näinkin.

Eilen illalla lähdettiin kinkunsulattelukävelylle (vaikkei meillä kinkkua ollutkaan) katselemaan naapuruston jouluvaloja. Osa on ihan tosi hienoja, osa ihan tosi karmeita, ja aika monet ihan ylettömän suureellisia. Meidän omat parvekevalot on luonnollisesti jouluvalojen parhaimmistoa, tyylikkäät ja hillityt.

Joulujuhlia

Viikko sitten tiistaina oli oikein kunnon joulujuhlapäivä, kun ensin päivällä mentiin toimiston perinteiselle joululounaalle, ja illalla oli vuorossa meidän asuinkompleksin jouluillallinen. Mikäs siinä, kyllä hyvä ruoka aina kelpaa!

Toimiston joululounaalla pelataan joka vuosi White Elephant -peliä, josta kerroin enemmän muutama vuosi sitten. Mun mielestä kyseinen peli on ihan hulvattoman hauska tapa vaihtaa pikkupaketteja, etenkin tänä vuonna kun sain mielestäni ylivoimaisesti kisan parhaan paketin. Sen jälkeen kun työkaveri julmasti varasti hetki sitten paketista avaamani pöllökuvioiset käsipyyhkeet, päädyin nimittäin valikoimaan uuden lahjan joka piti sisällään monta pientä lahjaa! Paketin sisällöstä mun suosikki oli tämä vaaleanpunainen possu, joka on todellisuudessa jalkojen hierontarullasysteemi. Aivan mahtava!

Asuinkompleksin joulujuhlassa lykästi jälleen. Kaikki osallistujat saivat nimittäin arpalipukkeen, ja illan mittaan palkintoina jaettiin pari herkkukoria ja useampi erilainen lahjakortti. Ja minä voitin!! Nyt meillä on jopa 50 dollarin lahjakortti Cheesecake Factory -ravintolaan, jossa Ville on kerran käynyt, mutta minä en koskaan. Tiedän että sieltä saa myös ruokaa, mutta onko se väärin jos harkitsen ostavani koko rahalla juustokakkua?

Tänään olikin sitten vuoden viimeinen työpäivä ja meillä alkoi joululoma! Takaisin töihin ei tarvii mennä kuin vasta tammikuussa, ja silloin me toivottavasti palataankin työpöytien ääreen molemmat. Aion keskittyä tämän vajaan pariviikkoisen aikana puhtaasti lomailuun ja laiskotteluun, joten voi olla että blogin kolme kertaa viikko -tahti ei ihan toteudu. Mutta mistäs sitä tietää jos vaikka iskeekin hurja kirjoitusinspiraatio. Sitä odotellessa Paris Houston, Texas kuitenkin toivottaa kaikille

Oikein Hyvää Joulua!!

Rockets

Torstaina meni työpäivä vähän pitkäksi, olin kotona vasta suunnilleen yhdentoista aikaan illalla. Meillä oli nimittäin vuorossa vuotuinen talviretki Houston Rocketsien koripallopeliin, johon lupasin lähteä kahden muun työkaverin mukaan auttamaan.

Nää OISS:n järjestämät erilaiset retket sun muut on varsin hauskoja ja menen mukaan varsin mielelläni aina kun tilanne sen sallii. Etenkin Rocketseja menen katsomaan ihan ilolla, kun hyvistä aikeista huolimatta en koskaan muuten saa aikaiseksi. Osittain siksi että me ollaan aika laiskoja lähtemään mihinkään (paitsi jalkapalloon, tietenkin) ja osittain siksi ettei koris oikein Villeä innosta, enkä halua yksinkään mennä. Mutta kyllä tää kerta vuodessa riittää, kun ei koripallo mullekaan erityisen merkityksellistä ole, vaikka vauhdikasta ja viihdyttävää katsottavaa onkin.

Rocketseilla on menossa varsin hyvä kausi tähän mennessä, mutta valitettavasti torstaina peli oli vähän tukossa. Etenkin viimeisessä neljänneksessä tuntui siltä että pojilta katosi tähtäys kokonaan, ja missasivat mm. neljä peräkkäistä vapaaheittoa. Joten lopputuloksena oli se, että vieraileva New Orleans Pelicans vei voiton. Mutta reissu oli silti ihan menestys, kun kaikilla tuntui olevan mukavaa.

Tulva (ja hyvä uutinen)

Ihan hullu viikko takana (kaikista käänteistä kyllä luvassa tarinointia myöhemmin)! Ja hulluna jatkui tänäänkin. Koko yön jatkunut sade oli nimittäin saanut tunnetusti ihan vähän tulvaherkät Houstonin kadut muistuttamaan lähinnä vesistöjä. Työmatkalla oli vähän jännät fiilikset, mutta selvittiin sentään turvallisesti perille.

Turvallisesti, vaan ei kuivina. Koska en valitettavasti tänään saanut kyytiä ihan ovelta ovelle, mulla oli toimistoon päästessä sekä kengät että sukat niin litimärät että hengailin koko päivän työpöydän laatikkoon tällaisia päiviä varten varastoimissani tohveleissa. Onneksi näin lähellä joululomaa - ja vielä tuommoisella kelillä - meillä on ihan kuollutta töissä, niin ei ollut juurikaan oman porukan ulkopuolisia tyyppejä todistamassa mun vähintäänkin erikoista jalkinevalintaa.

Hullu viikko kuitenkin päättyi mitä parhaimmin, sillä saatiin tänään tietää että Villen työviisumihakemus on vihdoinkin hyväksytty!!! Viimeksihän ennustelin että joulukuun puolivälissä voisi onnistua, kunhan kaikki menee siitä eteenpäin hyvin. No ei mennyt, tietenkään. Asiaa hoitaneet tunarit olivat nimittäin ilmeisesti jättäneet hakemuksesta pois yhden erittäin oleellisen paperin (joka me oltiin niille toimitettu jo silloin heinäkuussa kun työtarjous alun perin esitettiin), joten lisäselvityspyyntöhän siitä räpsähti. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Ville aloittaa vihdoinkin työt tammikuun viides päivä!

Pitkä matka illalliselle

Meidän ensin Austiniin ja sittemmin aina Californiaan asti muuttaneista itävaltalaisista kavereista toinen valmistui viime viikonloppuna, joten me suunnattiin Austiniin valmistujaisillalliselle. Tämä oli ilmeisesti monien mielestä aivan käsittämätöntä, niin monesti meille kommentoitiin kuinka uskomatonta oli että me ajettiin paikalle Houstonista asti. Itse taas olen sitä mieltä ettei vajaa kolme tuntia ole matka eikä mikään, etenkään kun ei olla nähty ihan todella pitkään aikaan.

Perinteinen hotellin ikkuna -näköalakuva

Niinpä me ajeltiin lauantaina iltapäivällä Austiniin, josta tultiin jo heti sunnuntaiaamuna takaisin. Yritin puolustella kaikille meitä hulluina pitäneille että Austinissa yöpyminen teki hommasta ihan täysijärkistä, kun ei kuitenkaan heti silloin yöllä ajettu takaisin, mutta en ole ollenkaan varma vakuuttuiko kukaan asiasta. Mikäs siinä, kyllä me kestetään hullujen suomalaisten maine, etenkin kun meillä oli ihan tosi hauskaa meidän superlyhyellä Austinin keikalla!

Fredericksburg, osa 3: Lyndon B. Johnson State Park

Ulkoilukohde numero kaksi Fredericksburg-reissussa oli Lyndon B. Johnson State Park, josta löytyy Yhdysvaltojen 36. presidentin, Lyndon B. Johnsonin, rekonstruoitu lapsuudenkoti, sekä ns. Texas White House, eli hänen aikuisikänsä kotitalo ja karjaranch. Puisto on suunniteltu siten, että omalla autolla voi ajella koko historiallisen kierroksen, ja valita itse ne kohteet joiden kohdalla pysähtyä ja katsella tarkemmin. Me pysähdyttiin luonnollisesti kaikkialla. Ei nää paikalliset presidentit mua sen suuremmin yleisesti sykähdytä, mutta LBJ oli NASA-kytköksienkin vuoksi selvästi hyvä tyyppi. Onhan meidän oma Johnson Space Centerkin nimenomaan tämän Johnsonin mukaan nimetty. Alla muutamia mun suosikkikuvia LBJ State Parkista (siellä sen Texas White Housen sisällä ei valitettavasti saanut ottaa kuvia).

Autokierroksen ensimmäinen pysähdyskohde oli Sauer-Beckmann Living History Farm, joka demonstroi millaista elämä oli 1910-luvun Texasissa. Vähän kuin meille jo tuttu George Ranch, mutta paljon pienempi ja vain yhteen aikakauteen keskittyvä juttu.

Alueella oli aivan valtava määrä peuroja. Vierailijoista nuo eivät juurikaan tuntuneet piittaavan, jos ei kovin lähelle pyrkinyt.

Tilan läpi virtaavan joen yksi ylitysreiteistä on rakennettu pienen padon yhteyteen. LBJ tykkäsi kuulemma ajaa vieraidensa kanssa joen yli juuri tästä, koska se näytti ihan siltä kuin auto olisi menossa suoraan jokeen. Nykyisin reitti on valitettavasti suljettu ja me jouduttiin käyttämään ihan tylsää tavallista siltaa.

Johnsonin synnyinkoti oli ajan saatossa rappeutunut, mutta LBJ uudelleenrakennutti sen aivan samanlaisena alkuperäiselle paikalleen.

LBJ ja hänen vaimonsa ovat haudattu tiluksilla sijaitsevalle Johnsonin suvun hautausmaalle.

Historiallinen karjatila on edelleen toiminnassa. Sieltä löytyy lähinnä Hereford-karjaa, kyseisen lajin ollessa LBJ:n suosikki.

Karjatilan keskellä on luonnollisesti myös kiitorata, koska presidentti tarvitsee ikioman lentokentän.

Tämän auton LBJ sai lahjaksi Henry Fordin pojanpojalta, Henry Ford II:lta.

Vieraskirjan sijaan LBJ pyysi tiluksillaan vierailleita henkilöitä signeeraamaan betonilaattoja. Laatoista löytyy monia tunnettuja nimiä, mukaanlukien kolme alkuperäistä Mercury-astronauttia!

Fredericksburg, osa 2: Enchanted Rock

Meidän ensimmäinen ulkoilukohde Fredericksburgin lomalla oli Enchanted Rock -luonnonpuisto. Enchanted Rock, eli Lumottu kallio on puistossa sijaitseva suuri, noin 130 metrin korkuinen kalliomuodostelma, jonka huipulle otettiin asiaksemme kiivetä. Kyseinen kipuaminen vastaa puiston nettisivujen mukaan noin 40-kerroksisen talon rappusten nousua, mutta se suoritetaan ilman niitä rappusia, kallion kylkeä vaan ylös kivuten. Ja voin kertoa että paikoitellen kyseessä oli varsin jyrkkä kallion kylki. Vähän meitä huvitti aina välillä näkyvät Summit Trail -kyltit, jotka kertoivat mistä kohti huipulle kannattaa suunnata. Yleensä kun trail tarkoittaa edes jonkinmoista polkua, mutta kuvista voitte itse katsoa että näkyykö kaikissa kohdissa mitään polkuun viittaavaakaan. Reippailu kuitenkin kannatti, koska olihan sieltä huipulta nyt aika hienot maisemat.