Lahjoja työkavereilta

Viimeinen työpöydän koristeita käsittelevä lista käsittelee juttuja joita olen saanut työkavereilta.

Söpö kilppari on kotoisin Martiniquelta, jossa yksi työkaveri oli lomalla ja toi tällaiset tuliaiset kaikille. Kilpparin pää keikkuu hauskasti jos sitä näpäyttää.

Tämän rasian sain läksiäislahjaksi, kun korealainen työkaverini muutti perheensä kanssa takaisin Koreaan. Se on minusta todella kaunis.

Viuhkan sain japanilaiselta työkaveriltani, joka ilmeisesti kyllästyi kuuntelemaan valitustani siitä, miten kuuma Houstonissa on kesäisin. ;)

Pieni Texans-ukkeli on saatu synttärilahjana yhdeltä työkaverilta.

USB-hubi on alun perin lahja eräältä vierailleelta delegaatiolta, mutta sen saaneella työkaverilla ei ollut sille mitään käyttöä, joten hän antoi sen eteenpäin minulle, koska olin myös autellut vierailun esivalmisteluissa. Oma tietokoneeni on työpöydän alla nurkassa, joten tämä tuli todella tarpeeseen, ja on ollut hirmu kätevä moneen kertaan.

Ehkä suosikkini kaikista työpöydälläni olevista jutuista on tämä minikokoinen Rice Owls -jalkapallokypärä. Sain sen jalkapallojoukkueelta rekvisiitaksi, kun minulla oli muutama vuosi sitten meidän alan konferenssissa posteri-esitys meidän vuotuisesta jalkapalloklinikasta. Kun sitten menin palauttamaan rekvisiittana olleita tavaroita (minulla oli mukana mm. yksi pelipaita), minikypärä annettiin minulle takaisin omana pidettäväksi.

Hyvää Joulua!

Hyvää joulua kaikille!

T: Andy, Ville & Miko

Vara-avain

Koska me aina välillä tarvitaan Mikolle hoitoapua, ollaan jo hyvä tovi mietitty, että vara-avain olisi kätevä olla olemassa. Meillä oli siis ainoastaan kaksi avainta meidän kämppään, joten kissavahdin saadessa avaimen, toinen meistä jäi ilman. Ei haittaa mitään silloin kun ollaan yhdessä jossain reissussa, mutta aina avaimen vaihtoa ei saa järjestymään just ennen lähtöä, tai heti palattua, joten ylimääräinen avain tuntui järkevältä vaihtoehdolta.

Käytiin siis jokin aika sitten meidän asuinkompleksin toimistossa kysymässä, että olisiko mahdollista saada kolmas avain. Toki onnistui, kuulemma, kymmenen dollarin hintaan. Vaikutti kohtuulliselta, joten suostuttiin heti, mutta valitettavasti toimiston tyyppi tuli hetken päästä takaisin ja sanoi, ettei meidän kämppään just nyt ole ylimääräisiä avaimia eli pitää teettää, ja kuinka pian me sitä tarvittais. Ei ehditty edes vastaamaan, kun yksi toinen toimistossa samaan aikaan ollut asukas sanoi, että Walmartissa saa teetettyä avaimia tosi helposti, johon toimiston tyyppi heti totesi että joo, ja on muuten paljon halvempaakin kuin heidän kautta. Olin ihan äimänä että ai, saadaanko me itse teettää avaimia, mutta niin se toimiston tyyppi kovasti sanoi että tietenkin saadaan, ei mitään ongelmaa.

Vaan mikäs siinä, mulla oli sopivasti yksi arkivapaapäivä (korvausta meidän lauantaipäivänä järjestämästä jalkapalloturnauksesta), jolloin hoitelin kaikenlaisia asioita, kuten joulupakettien lähettämistä Suomeen (postin loppulasku oli muuten yli 150 dollaria, jaiks...), joten mukaan mahtui helposti pikainen keikka Walmartiin. Ja aulasta tosiaan löytyi MinuteKEY-itsepalveluautomaatti.

 Homma toimii niin, että oma avain työnnetään automaatissa olevaan avaimenreikään, jotta masiina voi skannata sen. Sitten valitaan että kuinka monta avainta halutaan teettää, ja millaisella kuviolla avaimensa haluaa (harkitsin hetken Texans-logolla varustettua avainta, mutta päädyin kuitenkin tylsään ja kuviottomaan, ihan tavalliseen avaimeen). Sen jälkeen hoidetaan maksu joko käteisellä tai kortilla. Vaikka oman avaimen skannatut tiedot eivät kuulemma jää laitteen muistiin ja MinuteKEY on ilmeisesti ihan yleisesti käytössä oleva ja luotettava systeemi, päätin kuitenkin maksaa käteisellä, ettei kortin tiedoista voi mitenkään yhdistää avainta ja osoitetta. Ja myös siksi, että hinta yhdestä avaimesta oli hurjat 2 dollaria. Sitten odotellaan aika tarkalleen se minuutti, jonka jälkeen masiinasta tupsahtaa ulos täysin toimiva kopio siitä omasta avaimesta.

Hupaisa systeemi, mutta kyllä mä suomalaisena entisenä kerrostaloasujana pidän tätä ihan hassuna ajatuksena. Ymmärrän siis toki, että omakotitaloonsa saa tehdä just niin monta avainta kuin haluaa, mutta että tällaiseen asuinkompleksiinkin se onnistuu tosta noin vaan. Ei suomalaisissa kerrostaloissa vaan meidän kokemuksen mukaan saa itse mitään lisäavaimia teetellä, eikä suutarin sellaiseen ainakaan pitäisi edes suostua. Jos olisin vainoharhaisuuteen taipuvampaa tyyppiä, vois just nyt mietityttää vaikkapa sellainen, että kuinka monella täällä ennen asuneella mahtaa lojua jossain laatikon pohjalla meidänkin kämpän oveen sopiva MinuteKEY-avain...

Lahjoja: Sekalaisia juttuja

Tämän hauskan avaimenperän olen saanut lahjaksi sittemmin jo valmistuneelta jordanialaiselta opiskelijalta.

Viime toukokuussa valmistunut thaimaalainen opiskelija antoi lähtiessään meidän koko toimistolle lahjaksi upeat tuikkukynttilät.

Eräs egyptiläinen opiskelijamme kirjoitti valmistuessaan minun nimeni arabiaksi minulle muistoksi (alempana on hänen oma nimensä allekirjoituksena). Bonuksena pieni magneettinen pöllökirjanmerkki lapun kulmassa.

Tämä värikäs ja suloinen laama on lahja opiskelijalta, joka muutamien haasteiden jälkeen palasi Riceen tänä syksynä ja halusi tuoda mukanaan jotain kivaa meidän toimiston työntekijöille. Laama on oikeasti pikkuinen sorminukke!

Uudet lasit

Kuten luvattu, tässä tulisi kuva Villen uusista laseista. Oltiin varsin vaikuttuneita nopeasta palvelusta, soitto tuli jo tiistai-iltana, kun ne lauantaina oltiin tilattu. Ei kuitenkaan laiskoina jaksettu kotoa enää siinä vaiheessa lähteä liikkeelle, joten Ville kävi hakemassa ne keskiviikkona töiden jälkeen.

Kaksien edellisten vähän paksumpien muovikehysten jälkeen Ville valitsi vaihtelun vuoksi tuollaiset vähän kevyemmät Ray-Banit. Ja nyt se on kuulemma joka kerta lasit päähän laittaessaan pienesti yllättynyt siitä ettei naamalla olekaan enempää painoa...

Muse, osa 3

Käytiin tuossa viime viikolla pitkästä aikaa keikalla, kun Musen maailmankiertue saapui Houstoniin. Tämä oli jo kolmas kerta kun olen nähnyt pojat livenä. Muistelin että olen kirjoittanut blogiin aiemmistakin keikoista, ja kirjoitukset esiin penkoessani olin hieman yllättynyt siitä, että voisin käytännössä toistella kaikki samat asiat tälläkin kertaa:

• Muse on erinomainen livebändi, ja vaikkei uusin levy ollut erityisen vakuuttava etukäteen, toimi se livenä ihan erinomaisesti.
• Kolme ekaa levyä on Musea parhaimmillaan, joten tosi kiva että ekaa levyä lukuunottamatta kaikilta muilta levyiltä oli materiaalia settilistalla.

• Musen keikalla Matthew ja kitara -yhdistelmän voittaa ainoastaan Matthew ja piano -yhdistelmä.

Koska tämä oli meille tosiaan jo kolmas Musen keikka, eikä permantopaikkoja ollut enää saatavilla siinä vaiheessa kun me oltiin lippuostoksilla, päätimme säästää vähän rahaa ja hankkia edullisemmat liput yläkatsomosta. Perillä kuitenkin kävi ilmi, että koko meidän osa katsomosta oli siirretty alakatsomoon erään radiokanavan sponssaamille paikoille. Kiitos vaan, kyllä kelpasi.

Ja vanhoja asioita edelleen toistellen:  "kyllä mä silti vastakin suuntaan keikalle tilaisuuden tullen."

Jalkapalloturnaus

Eilen pelattiin meidän toimiston järjestämä vuotuinen jalkapalloturnaus, jossa vastakkain asettuvat Afrikan, Amerikkojen, Aasian ja Euroopan joukkueet. Kahtena edellisenä vuonna ollaan jouduttu perumaan koko homma sateen vuoksi (tosin viime vuonna onnistuin järjestämään korvaavan sisäturnauksen, vaikka osanotto olikin huomattavasti vaatimattomampi), mutta tänä vuonna kaikki meni putkeen.

Ilma oli kerrassaan täydellinen. Aamulla kun yhdeksältä aloitettiin, oli vielä vähän vilpoista (alle kymmenen astetta), mutta aamupäivän edetessä ilmakin lämpeni, ja turnauksen päättyessä puoli yhden aikaan lämpötila oli jo melkein kahdessakympissä (jep, joulukuussa…).

Ville osallistuu turnaukseen joka vuosi, yleensä Euroopan joukkueessa, mutta tänä vuonna Afrikan puolella, koska heillä oli puutetta pelaajista. Ehkäpä juuri siksi Eurooppa palasi monen vuoden tauon jälkeen voittokantaan ja marssi turnauksen voittoon ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2009! ;)

Kaikki sujui muutenkin ihan todella hyvin ja pieniä lihaskramppeja lukuun ottamatta loukkaantumisiltakin vältyttiin kokonaan. Tai ainakin melkein kokonaan, Ville päätti nimittäin yhdessä vaiheessa panostaa puolustukseen niin kokonaisvaltaisesti, että työnsi naamansa pallon eteen. Ei kuulemma sattunut (vaikka nenänvarteen onkin tulossa hyvin edustava mustelma), mutta nää oli sitä ennen vielä yhtenä kappaleena:

Eilisen ohjelmaan kuului siis myös yllärivisiitti optikolle, jossa valikoitiin miehelle uuden silmälasit. Optikkoliikkeen pojat onnistuivat myös virittämään vanhat lasit tilapäisesti kasaan pikaliimalla ja teipillä, ettei Villen tarvitse tyytyä ihan tosi vanhoihin varalaseihin sillä aikaa kun odotellaan uusien valmistumista. Ensi viikolla niiden kuulemma pitäisi saapua, yritän saada aikaiseksi laittaa niistä sitten kuvan tännekin.

Töissä kuohuu

Meillä on taas draamaa töissä. Taisin tuossa keväällä kertoakin että meidän proffa on sellainen aika temperamenttinen tapaus ja mun pomokin, vaikka onkin luonteeltaan paljon maltillisempi, on varsin suorasanaista sorttia. No meiän uudehko sihteeri tuossa parisen viikkoa sitten oli saanut tehtäväksi toimittaa yhden dokumentin perjantai-iltapäivään mennessä. Homma oli kuitenkin vielä kesken kun työaika päättyi, niin hän sitten lähti tyytyväisenä kotiin. Unohti vaan kertoa kenellekään, että homma jäi kesken eikä prujua kannata odotella ennen seuraavaa viikkoa. Maanantaina tuli sitten tupenrapinat kun sihteerille tehtiin selväksi, että vähintäänkin viivästyksestä olisi pitänyt varoittaa etukäteen. Toisemman kerran sihteeri oli hankkimassa lentolippuja San Franciscoon kun piti olla San Diegoon. No, onhan ne sentään samassa osavaltiossa... Ja taas tuli huutia. Sihteeri ei kuitenkaan ole kovin vastaanottavainen tuon kritiikin suhteen, vaan uhkasi jo menevänsä ylempien tahojen juttusille, kun hänelle puhutaan niin töykeään sävyyn. Saas nähdä tasoittuuko eripura tai kuinka kauan hän viihtyy tässä nykyisessä työssään.

Ihanan pitkä viikonloppu

Torstaina vietettiin Kiitospäivää, mikä tarkoitti ihanan pitkää, nelipäiväistä viikonloppua. Kuten IEW:n jälkeen mainitsin, miniloma tuli tarpeeseen ja ollaankin lähinnä keskitytty rentoutumiseen. Ei ole oikein huvittanut edes lähteä mihinkään, kun on ollut melko sateinen viikonloppu, mutta ollaan me vähän saatu järjesteltyä jotain juttuja kotona. Kirjoitettiin mm. kaikki joulukortit valmiiksi eilen!

Itse Kiitospäivänä mentiin ulos syömään, kuten melkein joka vuosi aiemminkin. Valitettavasti meidän viime vuosien vakipaikka on ilmeisesti vaihtanut omistajaa, ja on nykyään ihan eri ravintola. Ilmeisesti myös nykyisessä muodossaan se olisi tarjonnut Kiitospäivän lounasta, mutta päätettiin että nyt on hyvä tilaisuus vaihtaa paikkaa, ja mentiin ihan uuteen ravintolaan. Uusi paikka oli oikein kiva ja ruoka oli erinomaista. Ja sitä oli valtavasti. Olisi pitänyt päätellä jotain siitä, että meidän saapuessa kaikki poistuvat asiakkaat tulivat vastaan ravintolan paperikasseja kantaen ja sellaiset mekin sitten lopulta saatiin mukaamme. Mikäs siinä, saatiin siinä sitten myös seuraavan päivän safkat kätevästi samalla.

Pitkän viikonlopun jälkeen on hieman vaikea yrittää asennoitua siihen, että huomenna pitäisi mennä taas töihin. Ehkä olo on jo vähän liiankin levännyt ja rentoutunut... Onneksi joululoma lähestyy kovaa vauhtia, etenkin kun me otetaan vähän varaslähtö ja pari päivää vapaaksi juuri lomaa ennen. Kolme viikkoa ja kaksi päivää töitä jäljellä tälle vuodelle!

Risteyksiä

Kävin useampi viikko sitten katsomassa Ricen galleriassa tällä hetkellä olevan teoksen Intersections. Pakistanilaissyntyisen Anila Quayyum Aghan teos on aivan pysäyttävä kokemus livenä, toivottavasti edes osa siitä fiiliksestä välittyy kuvissa.

Intersections on pohjimmiltaan aika simppeli. Yksi kirkas katosta roikkuva lamppu luo ympäröivästään kehikosta seinille, kattoon ja lattiaan symmetrisiä varjoja. Idean yksinkertaisuudesta huolimatta lopputulos on minusta aivan huikaisevan hieno.

IEW 2015

Tällä viikolla on taas vietetty International Education Weekiä, eli IEW:ta. Eli mun työpäivät on ollut hyvin pitkiä ja kiireisiä, ja kotonakin on riittänyt joka ilta puuhattavaa ja järjesteltävää. Meidän Suomesta lähettämät tavarat nimittäin saapuivat vihdoinkin, mutta siitä lisää myöhemmin. Lopputulemana oli se, että kun viikon ohjelma oli vihdoinkin saatu päätökseen, nukuin perjantain ja lauantain välisenä yönä noin 12 tunnin yöunet. Ja sit lauantaina vielä parin tunnin päikkärit perään.

 Maanantaina me kutsuttiin kaikkien kansainvälisten opiskelijaklubien ja -järjestöjen presidentit lounaalle.

Kaiken kiireen keskellä oli kuitenkin todella hauskaa, meillä oli vaikka mitä kivoja tapahtumia tällä viikolla. Ja vielä on jotain edessäkin, nimittäin vuotuinen jalkapalloturnaus tapahtuu vasta joulukuun ekalla viikolla, kun ei saatu kenttiä käyttöömme aikaisemmin. Vaan ei haittaa (kunhan ei taas sada!), mulle kelpaa paremmin kuin hyvin tämä parin viikon tauko ennen kuin pitää järjestää seuraava tapahtuma. Työkavereiden kanssa oli just puhetta siitä, miten osuvaa on, että IEW on aina Thanksgivingiä edeltävällä viikolla. Sitä automaattisesti seuraava lyhyt työviikko ennen pitkää nelipäiväistä viikonloppua tulee nimittäin todella tarpeeseen.

 Torstaina meni myöhään, koska meillä oli urheiluosaston kanssa yhteinen tapahtuma ennen korisjoukkueen kauden ekaa kotipeliä, jota me sitten jäätiin toki myös katsomaan.

Lahjoja: Kiinalaisia juttuja

Kuten sanottu, pienten lahjojen antaminen tuntuu olevan erityisen yleistä Kiinassa, joten kiinalaisia juttuja on mulle kertynyt kaikista eniten. Tämä onnea tuova kiinalainen solmukoriste on lahja eräältä vierailevalta tutkijalta, jonka saapumisprosessissa olin ilmeisesti erityisesti avuksi, vaikken mitään tavallisuudesta poikkeavaa tehnytkään.

Tämä pieni paperileija oli lahja vierailevalta delegaatiolta. En varsinaisesti osallistunut heidän visiittiinsä millään lailla, mutta pomo oli sitä mieltä että kaikki meistä ansaitsevat välillä osansa lahjoista, joten minulle osui tämä todella hieno leija. Jos se olisi työpisteessäni mahdollista, ripustaisin sen johonkin roikkumaan.

Hyvä tovi sitten meidän toimisto opiskeli yhdessä yhden lukukauden verran kiinaa. En muista tunneista käytännössä mitään (paitsi osaan sanoa kiinaksi hyvää uutta vuotta!), mutta tämän kiinalaisen merkin sain meidän opettajalta. Merkki tarkoittaa muistaakseni onnea, mutta saatan hyvin muistaa väärinkin…

Viimeinen lahja on kala-avaimenperä, jonka olen saanut ennenkin mainitsemaltani vuotuiselta kiinalaisten opettajien delegaatiolta. He muistavat kaikkia meidän toimiston jäseniä lahjoilla lähes joka vuosi, ja eräänä vuonna me kaikki saimme kala-avaimenperät.

Kaikkien kala-avaimenperät eivät kuitenkaan olleet aivan samanlaisia, vaan niitä oli eri mittaisia. Yhden miespuolisen kollegani avaimenperä oli aivan mieletön, suunnilleen metrin mittainen (ja siispä hyvin epäkäytännöllinen avaimenperänä, mutta todella näyttävä koristeena). Hän saikin jättikalastaan osakseen kohtuullisen paljon hyväntahtoista naljailua, koska oli selvästi naisvoittoisen delegaation suurin suosikki.

Apua kaivataan!

Hitsi miten kiireinen viikko ollut töissä. Jonka lisäksi se flunssa josta luulin jo täysin parantuneeni yrittää tehdä paluuta. Tämän perjantain vauhdikas suunnitelma on siis kotisohvalta liikkumisen välttely. Ja mahdollisesti flunssan nitistämiseen tarkoitettu rommitoti.

Taudin kukistamisen lisäksi tarvitsisin hieman apua. Mun pitäisi nimittäin pitää ensi viikon keskiviikkona lyhyehkö esitelmä Suomesta, lähinnä kielestä ja kulttuurista, enkä tavoilleni uskollisena ole tietenkään vielä edes aloittanut sen tekemistä. Joten kaipaisin vinkkejä, että mitkä asiat tai piirteet suomen kielessä saattais olla erityisen mielenkiintoisia tai mainitsemisen arvoisia? Yleisölle joka siis ei osaa sanaakaan suomea, paitsi mitä esityksen aikana niille mahdollisesti opetan (ajattelin pysyä lähinnä "moi" ja "kiitos" -linjalla, vaikka myös "atomiydinenergiareaktorigeneraattorilauhduttajaturbiiniratasvaihde" vähän houkuttaisi...). Saa toki sanoa myös kulttuuriin liittyviä juttuja, mutta ton kieliasian kanssa olen huomattavasti enemmän hukassa...

Uusia kulttuurikokemuksia

Olen suunnilleen joka vuosi valittanut kavereille, ettei meillä käy Halloweenina yhtään trick or treat -kierroksella olevia lapsia. Viimeisenä kahtena vuonna olen ollut erityisen toiveikas, koska meidän asuinkompleksissa on jaettu sellaisia pieniä, oveen ripustettavia kylttejä, joissa voi ilmoittaa kyseisten vierailijoiden olevan tervetulleita. Molempina vuosina olen sen uskollisesti ripustanut ja ihan turhaan, ei kertaakaan yhtään kiertäjää. Uskon sen johtuvan osittain siitä, ettei meidän asuinkompleksissa asu juurikaan lapsiperheitä (tosin edellisessä kompleksissa asui, eikä sielläkään kierretty Halloweenina...) ja osittain siitä, että ne harvat lapsiperheet lähtevät mieluummin omakotitaloalueille, joissa menestys on varmasti taatumpaa.

 Uskaltaisitko tulla hakemaan karkkia tältä ovelta?

Meidän yhdet ystävät ovat valitelleet pikemminkin päinvastaista ongelmaa. Että heidän naapurustossa pyörii niin paljon trick or treat -tyyppejä, että meinaa hermo mennä, kun saa ihan koko ajan olla ramppaamassa ovella. Ja koska heidänkin lapsi haluaa tietenkin kiertää, on aina ihan hirmu sumpliminen että kumpi menee mukaan ja kumpi päivystää kotona. Joten tänä vuonna päätimme ratkaista kaikkien ongelmat kertaheitolla viettämällä Halloweenia (ja ihan vähän myös Villen synttäreitä) yhdessä. Me hoidetaan se karkin jakaminen ovella, ja he saa mennä kiertämään tyttärensä kanssa, ja sit illan päätteeksi syödään porukalla illallista ja synttärikakkua.

Ystävien tytär oli kaverinsa kanssa Kivisten ja Sorasten Vilma ja Betty!

Ja vähänkö se oli hauskaa! Kiertelijöitä riitti aika tasaisena virtana noin kello kuudesta noin kello kahdeksaan, vaikka osa toki kävi jo vähän aikaisemmin, ja rimputtipa muutama ovikelloa vielä joskus puoli yhdeksän aikaankin. Suurin osa tenavista oli todella hienoissa asuissa, minun suosikkini oli luonnollisesti NASA-astronautti. Me ei oltu panostettu, mutta saatiin sentään lainata paria noitahattua että sovittiin edes vähän tilaisuuden henkeen. Ihan älyttömän hauska kulttuurikokemus, joka varmasti toistetaan jos uusi kutsu esitetään tulevina vuosina.

Halloween!

Hauskaa Halloweenia!

Viime vuoden tapaan askarreltiin taas kaksi kurpitsaa. Vähän enemmän Halloween-teemaan sopiva Dracula, ja sit taas Texans-versio, joka onnistui tänä vuonna yli odotusten. Toisin kuin Texansien tämän kauden pelisuoritukset, mutta ei siitä sen enempää. Ne olis meinaan ihan liian pelottavia kauhujuttuja, jopa Halloweenina...

Kisupäivä

Olen nykyään instagramiin liittymisen seurauksena huolestuttavan tietoinen kaikista mahdollisista "merkkipäivistä", kuten nyt vaikkapa siitä, että tänään on kansallinen kisupäivä. Sen kunniaksi ajattelin, että on täydellinen tilaisuus ostaa Mikolle se uusi huiska, jota kissi on kipeästi vailla.

Päätin kokeilla vielä kerran tällaista "laatuhuiskaa", ja ostin oikein National Geographic -merkkisen lelun, jonka pitäisi jotenkin tosi luonnollisesti jäljitellä saaliseläintä ja viritellä kissan saalistusviettiä. Yritin edelleen vakuuttaa itselleni, että parempi merkki tarkoittaisi pitkäikäisempää lelua, ettei tarttis ens viikolla taas ostaa uutta. Noin viiden minuutin leikkituokion jälkeen tilanne oli kuitenkin tämä:

Että eipä tässä sen kummempia... Miko kuitenkin tykkää sen uudesta lelusta, ja se on pääasia!

Lahjoja: Futispalkinnot

Tää on nyt vähän huijausta, koska näitä juttuja en ole niinkään saanut lahjaksi, vaan ihan itse hankkinut. Kyseessä ovat nimittäin viimeisen kolmen vuoden International Education Weekin jalkapalloturnauksen voittajajoukkueelle jaetut palkinnot.

Kolme vuotta sitten voittajat saivat avaimenperät, ja kaksi vuotta sitten palkintona oli stressipallokuutio. Yritin kyllä löytää paikan jossa olisin voinut teettää jalkapallokuvioisen pyöreän stressipallon, mutta valitettavasti hinta tahtoi nousta niin korkeaksi, että tyydyimme jalkapallokuvalla varustettuun kuutioon. Tänä kyseisenä vuonna turnaus jouduttiin perumaan, joten tilasin lopulta stressileluja jaettavaksi kaikille alunperin ilmoittautuneille. Viime vuoden palkinto oli magneettiklipsi, jolla voi kiinnittää esimerkiksi kuvia tai muita lappuja vaikka jääkaapinoveen. Just tänään suunnittelin että mikä tämän vuoden palkinto tulee olemaan, pitänee laittaa ensi viikolla viimeistään tilaukseen.

10K Laiskottelusunnuntai

Meidän alkuperäiseen sunnuntaisuunnitelmaan kuului ihan todella aikainen herätys ja seitsemältä starttaava kymmenen kilsan juoksutapahtuma downtownissa, mutta todellisuudessa päivä kului kotona laiskotellen ja jalkapalloa katsellen. Juoksutapahtuma nimittäin ilmoitettiin lauantai-iltana perutuksi, kun kaupungilta oli tullut kehotus pysytellä sisätiloissa jatkuvan sateen ja tulvavaaran vuoksi. Meksikoon osunut hurrikaani vaikutti meille asti nyt pari päivää lähes tauotta jatkuneilla sateilla, joskin veden määrä on ilmeisesti pysynyt sen verran maltillisena, ettei mitään älyttömiä tulvia ole tällä kertaa syntynyt.

Ilmoittautumismaksujahan ei näistä juoksutapahtumista yleensä saa takaisin vaikka koko homma peruttaiskin, mutta saatiinpahan edes paidat.

Rehellisyyden nimissä on pakko sanoa, ettei meistä kumpikaan ollut erityisen pettynyt perumisuutiseen. Sateessa juokseminen ei nimittäin kuulostanut kovin houkuttelevalta, etenkin kun valmistautuminen kympille on mennyt molempien sairastelun takia jokseenkin pieleen. Tahtoo sanoa sitä, ettei kumpikaan ole juossut kertaakaan viimeiseen kahteen viikkoon, ja mulla ainakin on edelleen vähän yskääkin. Niin ehkä oli oikeastaan parempi, ettei mennyt ennenaikaisesti rasittamaan itseään. Pitänee parannella rauhassa, ja etsiä sitten joku toinen juoksutapahtuma johon ilmoittautua että motivaatio säilyy.

Armeijan invaasio

Ricen jalkapallojoukkue pelaa huomenna armeijan West Point Military Academyn joukkuetta vastaan ja sen kunniaksi meidän jalkapallostadionin viereen laskeutui eilen Apache taisteluhelikopteri. Itse en valitettavasti päässyt saapumista katsomaan, mutta itse helikopterin olen jo nähnyt ohi mennessäni muutamaankin kertaan. Vaikea sitä on olla huomaamattakaan, se on kuitenkin melko massiivinen härveli. Ja koska ei ollut vielä riittävän erikoista, että stadionin kyljessä nököttää valtava armeijan helikopteri, tänään sen viereen parkkeerattiin tankki!