Maratonilla

Tänään juostiin vuotuinen Houstonin maratoni, johon meidän ystävä osallistui jo kolmantena vuonna perätysten. Onneksi reitti menee ihan tuosta meidän nurkalta, niin on helppoa juoksijaseurannasta katsoa että missä kaveri menee, ja sitten oikeaan aikaan suunnistaa kadunvarteen hurraamaan, huomattavan kovaäänisesti tietenkin. Ohi juosseelle kaverille annetut kannustushuudot ja -läpsyt myöhemmin voikin sitten kävellä takaisin kotiin. Just juteltiin että sijainti on kyllä tosi hyvä, kun tällainen pikakannustuskin onnistuu helposti. Jos pitäis oikein autolla mennä jonnekin kauemmas, niin sitähän pitäis virittää oikein kunnon kannustuspiste pidemmäksikin aikaa, että homma tuntuis vaivannäön arvoiselta. Nyt me hurrataan lähinnä vaan kaverille (ja muille samaan aikaan ohi meneville) ja sillä selvä.

Houstonin maratoni on juostu ensimmäistä kertaa joulukuussa 1972, jolloin osallistujia oli Wikipedian mukaan 113. Tänä vuonna maratonille ja sen kanssa samaan aikaan juostavalle puolikkaalle starttasi 26000 juoksijaa, 13000 kummallekin matkalle. Katsojia tapahtuma kerää reitin varrelle noin puoli miljoonaa. Juoksijoiden keskuudessa Houstonin maratoni on todella suosittu, koska se on yleensä erinomaisen hyvin järjestetty, mutta erityisesti myös siksi, että sen reitti, kuten koko Houstonin kaupunki, on varsin tasainen ja lättänä. Meillä kun ei ole mitään mäkiä, niin monet juoksevat täällä parhaat aikansa suhteellisen kevyenä pidetyllä reitillä. Siis kevyellä maratoniksi. Jossa noin yleisesti ottaen ei ole todellisuudessa yhtään mitään kevyttä.

Kyseinen maratoniin tänäkin vuonna osallistunut ystävä sattuu olemaan meidän naapuri, joten meillä on ollut tapana jättää heidän oven taakse joku onnitteleva yllätys suorituksen päätteeksi. Viime vuonna se oli heliumilmapallo, joka lyötäessä soitti musiikkipätkän. Sidoin sen ovenkahvaan, ja koska oli tuulinen päivä se jäi sinne heilumaan ja aina oveen osuessaan musiikki raikui. Kotiin tullessaan ystävä oli ollut varma että seinänaapureilla on bileet, mutta yllätyksekseen huomasi että mekkala kuuluukin omalta ovelta. Toivottavasti ne seinänaapurit eivät olleet kovin vihaisia... Tänä vuonna oven taakse jäi jälleen ilmapallo, mutta tällä kertaa sellainen pikkuinen, tikun nokassa oleva versio. Se oli kiinnitetty pieneen lahjapussiin, jonka sisällä oli minipullo kuohuviiniä.


Ps. Kuohuviiniä ostaessa saatiin ihan uutuutena selville, ettei täällä saa ostaa sunnuntaisin alkoholia ennen kello kahtatoista. Oho, ei ollut tullut etukäteen edes mieleen että tällainen rajoitus olisi, kun on niin tottunut siihen että täällä saa melkeinpä mitä tahansa ihan mihin aikaan tahansa. Ja vieläpä ihan tavallisesta ruokakaupasta, jossa hoituu samalla visiitillä niin ”normaalit” ruokakauppaostokset, viinit, apteekkituotteet, kuin muutkin vastaavat hankinnat.