Parkkihommia

Ricen kampuksella on useita parkkipaikkoja, joihin työntekijät voivat hankkia parkkiluvat. Parkkioikeuden hinta riippuu valitun parkkiksen sijainnista, ja homma maksetaan kätevästi automaattivähennyksellä palkasta. Ihan alun perin kun en itse vielä ollut töissä, vaan kävin vaan joinakin päivinä kirjastolla puurtamassa graduni parissa, me jätettiin auto aina kaikista halvimmalle parkkikselle, joka luonnollisesti oli myös kaikista kauimpana kampuksen keskeltä. Kyseinen parkkis oli meidän tänne muuttaessa ilmainen, mutta nykyisin sinne parkkeeraus maksaa dollarin per päivä.
Siinä vaiheessa kun itsekin aloitin työt Ricessa, me päätettiin vaihtaa pykälää lähemmäs meidän molempien toimistoja, edelleen varsin edulliselle West Lotille, jonka erottaa edellisestä parkkivaihtoehdosta Ricen jalkapallostadion. Sinne me parkkeerattiin aina siihen asti, kunnes Ville jäi ilman työlupaa kotiin ja minä sain päivittäisen henkilökohtaisen autonkuljettajapalvelun kotiovelta meidän toimistorakennuksen eteen. Mutta kyllä me samalla pidettiin meidän West Lotin parkkilupa, jotta auton saa tarvittaessa kampuksella parkkiin ilman suhteellisen kalliita vierailijahintoja (tai stadionin kiertämistä vaativaa superhalpisparkkeerausta).

Kun Ville sitten sai työtarjouksen Medical Centeristä, eli ihan kadun toiselta puolelta Ricen kampukselta katsottuna, alettiin pohtia parkkihommia uudelleen. Villen työpaikka on hyvin lähellä, käytännössä vain kahden kadunylityksen päässä, Ricen kampuksen sitä päätä missä minun toimistorakennus sijaitsee. Siispä ilmoitin itseni ihan meidän rakennuksen vieressä sijaitsevan Lovett Lot -parkkialueen jonotuslistalle, koska vaikka kyseinen parkkis on huomattavasti hintavampi, on se silti meille yhteisesti niin paljon kätevämpi, että hintaero silti ehdottomasti kannattaa. Valitettavasti vaan kyseisiin parkkilupiin on noin kahden vuoden jono...

Työviisumin hyväksyntää odotellessa samalla vähän mietittiin että mitenkäs tätä parkkiongelmaa nyt ratkottais. Ville otti yhteyttä UT Health Science Centerin parkkitoimistoon ja tiedusteli mikä heidän tilanne mahtaisi olla. Löytyi kuulemma parkkihalli. Hinta yli nelinkertainen mihinkään Ricen parkkilupaan verrattuna, ja neljän (!) vuoden jono. Okei, mietintä jatkukoon. Sitten sain onnekkaan puhelun Ricen parkkitoimistosta, jossa he kysyivät että kiinnostaisiko minua Lovett Lotin kanssa saman hintainen parkkilupa kadun toisella puolella olevaan parkkihalliin. Kyseisessä rakennuksessa nimittäin sijaitsee Ricen henkilöstöhallinnon ja palkanmaksun toimistot, joten meillä on sinne olemassa oleva sopimus, ja muutama parkkilupa oli vapaana.

Tartuimme tilaisuuteen välittömästi, ja niinpä olemme vuoden alusta parkkeeranneet ihan uuteen paikkaan. Eikä muuten olisi voinut paremmin homma järjestyä, kyseinen parkkihalli on nimittäin suhteellisen tarkasti meidän molempien toimistojen välissä. Ainoa ero on siinä, että Ville pääsee rakennukset yhdistäviä käytäviä pitkin puikkelehtimaan omalle työmaalleen kokonaan sisäkautta. Tänään se ei harmittanut yhtään, kun ulkona paistoi aurinko ja oli hieman yli 20 astetta lämmintä, mutta voin taata että viime viikon kaatosadepäivän kaltaisten kelien toistuessa Ville saa kuulla huomattavaa marmatusta tilanteen epäreiluudesta.