Tragedia

Se on kummallista, miten kaikkeen tavallaan tottuu, tai ainakin jossain määrin turtuu. Lehdessä ja uutisissa on ihan säännöllisesti juttuja erilaisista väkivaltarikoksista, mutta siinä missä ne aikanaan lähes poikkeuksetta järkytti, nyt niitä ei edes säännöllisesti jaksa lukea. Maailmassa nyt vaan tapahtuu kaikenlaista pahaa, ja niitä uutisia on ihan liikaa että niistä suurimpaan osaan enää kiinnittäisi sen erityisempää huomiota.

Normaalisti en esimerkiksi olisi mitenkään erityisesti noteerannut tällä viikolla uutisotsikoihin noussutta paikallista tapausta, jossa episkopaalisen kirkon pappi löytyi asunnostaan kuolleena yhdessä vaimonsa ja 5-vuotiaan poikansa kanssa. Normaalisti en tietäisi, että asunnon ovi oli lukittu, eikä siinä näkynyt murron jälkiä. Enkä tietäisi, että vaikka alunperin kuolinsyytä ei julkaistu, myöhemmin poliisit paljastivat että kaikki kolme uhria oli hakattu kuoliaaksi. Olisin ehkä saattanut jossain vaiheessa huomata uutisotsikon siitä, että pariskunnan vanhin, 19-vuotias poika on pidätetty murhista epäiltynä. Mutta en olisi kiinnittänyt asiaan niin paljoa huomiota, että olisin tiennyt pojan kertoneen kaikille lähtevänsä armeijaan, kunnes murhien jälkeen armeijan edustajat ilmoittivat ettei heillä ole kyseisestä henkilöstä mitään tietoa.

Normaalisti en tietäisi, että poika oli ollut perheystävän kanssa lounaalla muutamaa päivää ennen ”armeijaan lähtemistään” ja ruumiiden löytymistä. Enkä tietäisi sitä, että poliisin tietojen mukaan murhat olivat tapahtuneet ennen kyseistä lounasta, jonka aikana poika puhui valepuhelun äitinsä kanssa. Normaalisti en tietäisi, että vanhempien kohdalla murha-aseiksi epäillään lamppua, pesäpallomailaa ja vasaraa, ja että 5-vuotias puukotettiin kuoliaaksi. En tietäisi sitäkään, että pariskunnan keskimmäinen, 17-vuotias poika opiskelee toisessa osavaltiossa. Mutta jos tietäisin, olisi minusta järkyttävää miten hän on menettänyt koko perheensä kertarysäyksellä.

Normaalisti en tietäisi tästä tapauksesta yhtään mitään. Mutta normaalisti en myöskään tuntisi näitä henkilöitä.

Kun minä aloitin tässä työssä, kyseinen pappi oli vielä yksi Ricen kansainvälisistä opiskelijoista. Minä olen tavannut hänen koko perheensä. Lienee sanomattakin selvää että tämä viikko ei ole ollut normaali.