Ja keskellä virtaa joki...

Uutiset Houstonin megamyrskystä ja suurtulvista eivät ilmeisesti ole yltäneet Suomeen asti, kun kukaan ei ole huudellut perään pienestä blogihiljaisuudesta huolimatta. (Ei muuten, mutta yleensä ainakin meidän äiti laittaa huolestuneen viestin joka kerta, kun noin kolmensadan mailin säteellä tapahtuu joku juttu...) Vaan eipä olis kyllä ollut huoltakaan, meillä on koko ajan ollut kaikki ihan hyvin. Kuten oon monille nauranut, jos meidän kolmannen kerroksen asuntoon asti tulvii, niin sit on kyllä ihan kaikilla ongelmia. Mutta oli kyllä tosiaan melkoisen hurjaa menoa vähän aikaa, eikä ihan kaikki ole olleet yhtä onnekkaita kuin me.

Maanantain ja tiistain välisenä yönä tuli tosiaan melkein 30 senttiä vettä. Täällä riittää alle kymmenenkin senttiä siihen että alkaa tulvimaan, joten voitte vain kuvitella mitä tuollainen vesimäärä lyhyessä ajassa sai aikaan. Tai oikeastaan ette ehkä voi, koska niin katastrofielokuvan lavasteiden näköistä täällä paikoitellen oli.

Kuten sanottu, me selvittiin helpolla, koska asutaan korkealla ja autokin on parkkihallissa. Tiistaiaamuna tuli ilmoitus että Rice on normaalisti auki, mutta jos ei kampukselle pääse, ei tarvii tulla. Meillä oli kotoa pois vain yksi reitti auki (muihin suuntiin kurkkiessa näkyi yllättäviä järviä siinä missä ennen oli katu), mutta ei sitä enempää tarvittukaan. Mentiin siis töihin normaalisti kahdeksaksi, missä vaiheessa Ville havahtui siihen että UT Health Science Center oli ilmoittanut avaavansa vasta kymmeneltä. Moni muukin paikallinen yliopisto joko aukesi myöhemmin tai oli kokonaan kiinni, kuten myös suurin osa kouluista. Puoli yhdeksältä pomo lähetti omalta pomoltaan tulleen sähköpostin, jossa ilmoitettiin että vaikka Rice on auki, sopii meidän divisioonan toimistojen aueta vasta kahdeltatoista, että ihmiset voivat odottaa olosuhteiden paranemista ennen töihin suuntaamista. Kiva kuulla, kun on ollut töissä jo puoli tuntia...

Vielä melkein viikon ajaksi on luvattu sateita ja ukkosta. Toivottavasti ei kuitenkaan ihan tuollaista määrää vettä enää, vaikka tällä hetkellä oikeastaan mikä tahansa vesisade saa tilanteen pahenemaan nopeasti, kun homma on jo valmiiksi vähän huonossa mallissa. Mutta kuten sanottu, sit kun meille tänne kolmanteen kerrokseen tulvii vettä sisään, niin kuin monille taloille oli käynyt, ollaan kaikki melkoisessa pulassa.

Tässä pari linkkiä, joista voi käydä vilkaisemassa miltä Houstonissa on näyttänyt tällä viikolla:
Huffingtonpost.com
Weather.com

Ps. Saanko ottaa takaisin tämän puolisen vuotta kirjoitetun tekstin? "Tulva"? Niin vissiin...

Pitkä viikonloppu

Meillä on Memorial Dayn ansiosta ihanan pitkä viikonloppu, jota seuraa henkilökohtainen suosikkini, eli 4-päiväinen työviikko. Päätettiin jo hyvissä ajoin, ettei me jakseta lähteä mihinkään, tai tehdä mitään erityissuunnitelmia pitkäksi viikonlopuksi, kunhan hengaillaan vaan, ja tehdään mitä nyt ikinä normaaleina viikonloppuinakin tehdään. Ei kai sitä aina tarvii jotain erityistä? Mun mielestä sekin on jo ihan riittävän luksusta, että kun on viettänyt kaksi päivää normaalia viikonloppua, on sen jälkeen vielä yksi päivä jäljellä!

Meidän jännässä ohjelmassa on siis sitä, että ollaan taas kissavahteina kaverille, sekä sitä, että ajateltiin tehdä pitkästä aikaa tortilloja. Harkitsin myös josko jaksaisi lähteä käväisemään Ikeassa, kun tarvittais pari juttua jotka vois löytyä sieltä suht helposti, mutta ei taideta viitsiä. Saas nyt nähdä.

Pakastimia joka lähtöön

Meidän labra tekee biologista tutkimusta ja niinpä käytännössä kaikki näytteet, reagenssit ja muu tutkimusaineisto on sellaista pilaantuvaa sorttia, että ne täytyy säilyttää kylmässä. Siksipä meillä onkin sitten kaikenlaisia keinoja saada lämpötilat kuriin. Löytyy jäähilekonetta, hiilidioksidijäätä ja nestemäistä typpeäkin. Ja kylmätiloja tavallisista jääkaapeista kylmähuoneisiin ja erilaisiin pakastimiin. Noita viimeksi mainittuja onkin sitten jos jonkinlaista mallia ripoteltuna pitkin laitoksen tiloja - pystykaapeista arkkuihin ja -20°C:sta aina -80°C:een - numeroituna viiteentoista asti.

Mun pomon ensimmäisiä työtehtäviä reilu kymmenen vuotta sitten oli kuulemma siivota pakastimista vanhentuneet ja tarpeettomat tavarat pois, ja puhetta on ollut että olisi syytä uusia moinen urakka tässä lähiaikoina. Homma sai yllättävän varaslähdön tossa jokunen viikko takaperin kun pakastin numero kaksi, joka ei muuten ollut ihan tuliterä enää silloin ekallakaan siivouskerralla, sanoi vihdoin sopimuksensa irti. Puolet sisällöstä survottiin paniikissa muihin (omiin ja vieraisiin) pakastimiin ja toinen puoli heitettiin surutta menemään. Jatkoa tuli sitten alkuviikosta, kun etsittiin pomon kanssa vanhoja näytteitä. Pakastin kolmosesta ei ole kuulemma kaivattu mitään pariin vuoteen, ja nytkin kurkattiin sinne ihan vaan varmuuden vuoksi, josko joku olisi laittanut näytteet väärään paikkaan. No ei ollut, mutta yllätys oli aika ikävä, kun kaappi kasvoi hometta lattiasta kattoon. Oli tainnut mokoma hajota jo hyvä tovi sitten. Pomo lupasi mennä viikonloppuna rautakauppaan hakemaan hengityssuojaimia ja ensi viikolla sitten hyökätään rohjakkeen kimppuun avaruuspuvuissa klooripullojen kanssa. Tästä kaapista lähteekin sitten kaikki, itse masiinaa myöten. Seuraavaksi siivousvuorossa onkin sitten varmaan pakastin numero neljä...

Kenen lelut?

Olen saattanut joskus mainitakin, etten ole mitenkään erityisen kova shoppailija. Tähän asiaan on löytynyt suhteellisen tuore poikkeus, nimittäin lemmikkitavaraliikkeiden kissileluosasto. Jostain syystä en pysty poistumaan liikkeestä ilman että hipelöin kaikkia niitä houkuttelevan näköisiä leluja, ja melko usein joku niistä tarttuu mukaan Mikolle lahjaksi. Ville yrittää jatkuvasti muistuttaa, ettei Miko tarvitse ihan joka kerta uutta lelua. Varsinkin kun suosikit, vaikka Miko joistain kaupasta varta vasten ostetuista leluista kovasti pitääkin, ovat edelleen siideripakkauksen muovirinkula ja tyhjä paperipussi...

Eilen en kuitenkaan mitenkään pystynyt vastustamaan, kun alennushyllystä löytyi Star Wars -kissaleluja! Ei voinut mitään, oli aivan pakko ostaa Mikolle ikioma Kuolemantähti.

Kotona uudet lelut piti luonnollisesti heti avata. Haluaako kukaan arvata miten siinä sitten kävi?

"Hei kato Ville, Miko tykkää niistä! Se penkoo tota pussia ihan innoissaan!"

"Oho, se taisikin vaan tykätä tosta pussista, kun se on tollasta rapisevaa muovia..."

 "Mutta yksi näistä palloistakin rapisee, ehkä se tykkäis tästäkin."

"Nyt se katsoo mua ihan sillä ilmeellä, että ota hei tää tyhmä lelu pois mun pussin päältä."

Jep, saatoin itse olla näistä leluista aika monta kertaa innostuneempi kuin Miko. Mutta ei se mitään, koska nyt siis mulla on ikioma Kuolemantähti!

Viettelyksen vaunu

Suunnattiin perjantaina pitkän ja väsyttävän työviikon päätteeksi vielä Wortham Centeriin katsomaan modernia balettia. Skotlannin kansallisbaletti, Scottish Ballet, nimittäin vieraili Houstonissa esittämässä balettiversiota Tennessee Williamsin näytelmästä Viettelyksen vaunu.

Olen ollut Tennessee Williamsin näytelmien suuri ystävä siitä asti, kun yliopistossa näytelmäkirjallisuuden kurssilla kirjoitin seminaarityöni hänen teoksistaan. Sen seurauksena me äidin kanssa kierrettiin huomattava määrä Williams-näytelmiä eri teattereissa, käytännössä kaikki mitä löydettiin, kohtuullisen ajomatkan päässä. Suosikkini oli muuten Turun kaupunginteatterin Sopukassa esitetty En kerro satakielistä, jonka näin jopa kahdesti.

Scottish Baletin versio Viettelyksen vaunusta yhdisti klassista balettia ja modernimpaa jazz-tanssia todella kiinnostavalla tavalla. Tarinankerronta toimi tanssin keinoin hienosti, mutta Ville, joka ei tuntenut kyseistä teosta etukäteen, sanoi että ohjelmalehtisestä löytynyt synopsis tuli kyllä tarpeeseen. Itse en osaa sanoa, kun minulle tarina oli ennestään niin tuttu.

Kokonaisuudessaan esitys oli todella hieno ja olen todella iloinen että pääsin sen katsomaan. Tanssijat olivat todella taitavia, ihan erityisesti pidin Stellaa esittävän Sophie Martinin suorituksesta. Vaikka me käydäänkin usein oopperassa ja baletissa, pitäisi kyllä ottaa ihan asiakseen tutustua myös näihin muihin esityksiin. Tämän onneksi bongasin mainoksista, mutta ihan yhtä hyvin olisi voinut mennä ohikin. Se olisi ollut tosi harmi.

Valmistujaiset

Ricen kampus alkaa olla aika valmis lauantain valmistujaisjuhlallisuuksiin.

Joka vuosi tälle viikolle jostain syystä ennustetaan sadetta, joten koko kampus stressaa sitä, joudutaanko seremoniat siirtämään sisätiloihin. Tosi harvoin niin kuitenkaan tapahtuu, koska jostain syystä lauantaille osuu hirmu hyvin tuuri ja aurinkoinen aamupäivä. Toivottavasti myös tänä vuonna.

Maailma Ricessa

Meidän kansainvälisten bileiden jälkimainingeissa on kampuksella tapahtunut muutakin kansainvälistä, nimittäin lampuissa olevat bannerit vaihtuivat tällä (viime) viikolla uusiin, The World at Rice -teemaisiin versioihin. Bannereissa esiintyvät kaikkien niiden maiden liput, joista meillä on opiskelijoita, sekä faktoja ja statistiikkaa Ricen kansainvälisestä populaatiosta. Suurimmassa osassa bannereita on maan lippu, mutta joissain myös esitellään siitä maasta kotoisin oleva opiskelija tai opettaja. Ihan huippua!

Meidän toimisto on luonnollisesti asiasta hyvin innoissaan, ja me ollaankin kehotettu kaikkia meidän opiskelijoita etsimään oma lippunsa ja lähettämään meille kuva itsestään sen kanssa. Ollaan saatu jo monia ihan mahtavia kuvia, toivottavasti saadaan vielä paljon lisää!

5 syytä miksi meidän äiti on maailman paras

Andy:

1. Äiti tekee maailman parasta perunasalaattia
2. Äiti lähettää yllätysviestejä
3. Äiti neuloo ihan huippuja villasukkia
4. Äitiin voi aina luottaa

Ville:

1. Äiti opetti tekemään makaronilaatikkoa
2. Äitin viherpeukalo rehottaa kotona ja puutarhassa
3. Äiti kannustaa kulttuurikokemusten pariin - rokkikeikoista oopperaan
4. Äiti pitää aina huolta

5. Äidit jaksaa niitäkin lapsiaan, jotka päätyy maailman toiselle laidalle.

Hyvää Äitienpäivää Kaikista Parhaimmille Äideille!!

Perjantai!

Niin sitä vaan että hauskaa viikonloppua!

Kauden viimeinen ooppera

Käytiin lauantaina katsomassa viimeinen ooppera johon meillä oli kausiliput, eli Sweeney Todd. Kyseistä teosta esitetään usein myös musikaalina, ja sellaista versiota me käytiin katsomassa San Antoniossa ikuisuus sitten, kun Ville hankki mulle liput synttärilahjaksi. Molemmat esitykset olivat ihan huippuja, mutta koska meidän oopperaliput on piippuhyllyllä, parvekkeella, oli San Antonion esitys siinä mielessä kivampi, kun oli merkittävästi lähempänä lavaa. Mutta koska siitä kokemuksesta oli tosiaan jo hirmu monta vuotta, ei ollut yhtään liian aikaista mennä katsomaan erilaista versiota samasta tarinasta*.

Ensi vuonna me ei ajateltu uusia meidän oopperan kausilippuja, kun valikoima ei ole yhtä kokonaisvaltaisen kiinnostava kuin tänä vuonna. Ainoa jonka tiedän jo nyt haluavani nähdä on Siegfried. Toinen pienesti kiinnostava on Tosca, mutta koska me ollaan nähty se jo kerran Houston Grand Operassa, en ole ollenkaan varma mennäänkö me katsomaan sitä uudestaan, vaikka siitä kovasti pidinkin.


*Mulla on sellainen muistikuva, että olisin nähnyt Sweeney Toddin Kansallisoopperassa joko yläaste- tai lukioaikana. Mutta en kyllä muista siitä yhtään mitään muuta kuin että se oli mun mielestä hyvä.

Telkkarista vielä kerran

Alle kaksi kuukautta siitä kun me irtisanottiin meidän kaapelitilaus ja siirryttiin vain muutaman kanavan peruspakettiin, ilmoitti meidän yhtiö että he lopettavat tämän perusvaihtoehdon tarjoamisen. Olen muuten aivan varma, että muutos oli heillä tiedossa jo silloin, kun meidän pakettia vaihdettiin, mutta eivät vaan viitsineet kertoa. Olettivat varmaan, että siirrytään siinä vaiheessa takaisin kaapeliasiakkaiksi, jolloin voivat veloittaa uudelleen asennusmaksut sun muut. Ja mitä vielä, me suivaannuttiin sen verran, että päätettiin siinä vaiheessa lopettaa meidän asiakkuus heidän kanssa kokonaan. Tai no, ei oikeasti, kun heidän kautta tulee edelleen meidän netti, mutta noin niin kuin television osalta.

Meillä ei nimittäin sen viimeisen noin kahden kuukauden aikana olla katsottu televisiosta yhtään mitään suorana, joten päätös ei ollut vaikea. Kunnes mieleen muistui se, että jalkapallokausi jatkuu taas jossain vaiheessa, eikä pelejä saa tilattua netin kautta mitenkään. Siispä perehdyimme vaihtoehtoisiin ratkaisuihin, ja pohdinnan päätteeksi Ville kävi ostamassa meille telkkariin antennin. Sillä saa näkyviin just ne kanavat mitä jalkapalloon tarvitaan ja se riittää meille. Ehkä.

Ville nimittäin tutkimuksissaan löysi myös muutamia kanavia netin kautta näyttävän palvelun, johon kuuluu se jokseenkin paljon haikailemani ESPN! Ja kuukausihinta on halvempi, kuin se meillä viimeiseksi ollut meidän kaapeliyhtiön peruspaketti, johon ESPN ei siis kuulunut. Tarkoittaa sitä, että en ehkä sittenkään joudu luopumaan Monday Nigth Footballista.

Tällä nettipalvelulla on viikon ilmainen koeaika, joka me hankittiin tällä viikolla ihan sitä varten, että saatiin katsottua ESPN-kanavan näyttämä vuotuinen NFL Draft, eli se kun joukkueet valitsevat ketkä yliopistopelaajat siirtyvät minnekin pelaamaan. Homma toimi ihan älyttömän hyvin. Sit toki tulee ongelmia, jos netti pätkii just kun yrittää jotain katsoa, mutta kyllä mä voin ottaa sen riskin kun olin jo kerran, haikeana, valmis ESPN:sta luopumaan kokonaan.

Kansainväliset bileet

Ricessa järjestetään vuosittain Culture Fair -tapahtuma, jossa kansainväliset klubit ja muut organisaatiot pääsevät esittelemään oman maansa tai alueensa kulttuuria. Meidän toimisto on luonnollisesti hommassa vahvasti mukana, vaikka tapahtuman virallisesti järjestääkin eri taho. Tänä vuonna tämä kyseinen taho päätti kuitenkin perua huhtikuun alkupuolelle suunnitellun Culture Fairin alle viikon varoitusajalla. Tästähän meidän toimisto sisuuntui, etenkin kuultuamme että useampi klubi oli jo tehnyt valmisteluja ja hankintoja, joten me ilmoitettiin että me järjestetään ihan oma tapahtuma, joka sattuu olemaan samaan aikaan kuin mitä Culture Fairin oli tarkoitus olla. Ja niin me sit tehtiin, ja pistettiin bileet pystyyn noin kolmen päivän varoitusajalla.

Meidän International Celebration -nimellä kulkeneesta tapahtumasta voi lukea lisää Rice Newsin aiheesta kertovasta artikkelista, josta löytyy myös iso liuta valokuvia. Suosittelen tutustumaan: http://news.rice.edu/2015/04/17/office-of-international-students-and-scholars-hosts-international-celebration/