Mulla alkoi tänään loma, josta muistutin työkavereita vähintäänkin riittävästi. Perustelin sen sillä, että mitä ärsyttävämpi olen lomahehkutukseni kanssa, sitä vähemmän niillä on mua ikävä kun olen poissa. Kaikki voittaa!
Loman kunniaksi voisinkin kertoa viime viikon kuudennesta työpäivästä, kun lauantaina oli taas aika mennä vuosittaiselle kesäretkelle NASAan. Työkaverit kyselee aina välillä, että eikö mua kyllästytä mennä joka kerta. Miten ihmeessä voisin kyllästyä?! Lähes joka kerta näen jotain
uutta, ja silloinkin kun en näe, näen ihan mielettömän hienoja vanhoja juttuja.
Tällä kertaa kiertoajelu vei meidät ihan tuliterään, uuteen Mission Control -keskukseen, joka kuulemma otetaan käyttöön vasta myöhemmin tänä vuonna. Ja siitä syystä kiertoajelut tilapäisesti pääsevät sitä katsomaan, koska kun se on käytössä, ei sinne ole enää yleistä pääsyä. Melkoinen ero kyllä laitteistossa siihen, miltä nyt vaikkapa historiallinen, Apollo-ohjelman aikainen Mission Control -keskus näyttää.
Ylimääräisenä hienoutena siellä näytettiin livekuvaa kansainväliseltä avaruusasemalta, ja meidän ryhmän ollessa paikalla sattui asema juuri siirtymään maan valoisalle puolelle. Tahtoo siis sanoa, että saimme nähdä auringonnousun avaruudessa, ISS:n näkökulmasta katsottuna. Meille harvinaista herkkua, mutta ISS:n miehistö pääsee nauttimaan tästä upeudesta aina 90 minuutin välein. Niin mihin tässä kaikessa taas piti kyllästyä?
2 kommenttia:
Voi voi, ja tuo kaikki ihan palkallisesti.
Mutta, tervetuloa Suomeen!!!!
Salaattiaineet on jo hankittu..
Joo, oon joskus ennenkin kommentoinut miten kurjaa on saada palkkaa siitä että käy NASAssa. :D
Jee, pian nähdään!!
Lähetä kommentti