Hellyydenkipeä kisu

Kahden viikon ero Mikosta oli etenkin minulle aika haastavaa, olihan tämä ensimmäinen kerta kun kisu jäi yön yli yksin kotiin meidän huidellessa muualla. Onneksi kaveri piti Mikosta erinomaisen hyvää huolta, ja taisipa sen verran hyvin tuntea minutkin, että eroahdistusta helpottamaan sain säännöllisesti raportteja, kuvia, sekä videopätkiä osoituksena siitä, että kotona on kaikki hyvin (tämän päivityksen kuvat ja video ovat kuitenkin kaikki loman jälkeen itse otettuja).

Olin etukäteen miettinyt, että mahtaakohan Miko osoittaa mieltään kun palataan kotiin, mutta mistään sellaisesta ei kyllä ollut merkkiäkään. Päinvastoin, kisu oli muutaman päivän ajan todella huomionkipeä, ja salli lähes rajattomat määrät rapsutusta ja hellimistä, mikä ei siis todellakaan ole meidän normaalisti niin itsenäismieliselle kissille tavallista.

Meidän paluulento Suomesta oli Houstonissa lauantaipäivänä, joten meillä oli koko perheen yhteinen sunnuntai Mikon kanssa ennen Villen töiden jatkumista. Itsehän olin ottanut vielä maanantainkin vapaaksi voidakseni huomioida kisua ihan erityisen paljon. Olin tästä päätöksestä ihan todella iloinen koska sain viettää laatuaikaa Mikon kanssa, mutta myös koska kotiinpaluu oli hankala ja aikaerorasitus vaivasi silloin vielä ihan täysillä.

Mikolle kuuluu siis erinomaisen hyvää, kiitos äiti kysymästä. Viimeisen noin viikon verran sillä on ollut ihan erityisen hauskaa, koska laitettiin vähän säilytysratkaisuja uusiksi (siitä lisää myöhemmin) ja sen johdosta meille tuli Amazonista suuren suuri pahvilaatikko (laatikot on aina hitti!), sekä huomattava määrä pakkauspaperia. Ja se jos mikä on Mikon mielestä ehkä parasta ikinä.