Kisuja

Meidät oli viime lauantaina kutsuttu mun työkaverin brunssitupareihin. Tarkoittaa sitä, että meille tutumpien iltabileiden sijaan uutta kotia juhlittiin keskellä päivää. Aivan erinomainen ratkaisu sanoisin, lauantain voi oikein hyvin aloittaa mimosa ja muffinsi käsissään. Oikeasti me kyllä saavuttiin paikalle tyylikkäästi puolisen tuntia myöhässä, koska aloitettiin meidän lauantai jonottamalla lähipostissa, mutta ei se niin tarkkaa oo.

Friends for Life -löytöeläinkodissa on kolme kisuhuonetta, joissa voi käydä paijailemassa söpöläisiä.

Työkaveri asuu ihan muutaman korttelin päässä Friends for Life -löytöeläinsuojasta, josta meidän Miko on adoptoitu, joten kotimatkalla oli ihan välttämätöntä piipahtaa paijaamassa söpöjä kisuja. Lahjoitettiin samalla sinne pieni pussillinen sellaisia leluja, joista Miko ei ole välittänyt. Ei, Star Wars -lelut eivät kuuluneet lahjoitukseen, ne ovat meillä edelleen. Ja ei, Miko ei leiki niillä sitten niin yhtään.

Edellisellä visiitillä tämä karvapallo parkkeerasi itsensä minun syliin silitettäväksi, enkä meinannut malttaa mitenkään lähteä pois.

Tämä oli jo toinen kerta muutaman viikon sisään kun ollaan käyty FFL:ssä, koska vähän aikaa sitten käytiin lahjoittamassa niille muutamia meidän vanhoja pyyhkeitä. Joka visiitillä menee vähintään se tunti, kun pitää silitellä kaikki kissit läpi. Siksi Ville ei suostukaan sinne kovin usein, eikä myöskään sen vuoksi, että joka kerta haluan tuoda kotiin suunnilleen viisi uutta kissaa... Joka kerta suunnittelen myös, että nyt otan valokuvia mm. blogia varten, mutta sitten se kaikkien niiden söpöläisten kanssa peuhatessa unohtuu. Tällä kertaa kuitenkin kunnostauduin, minkä vuoksi voin kuvittaa tämän tekstin hurmaavilla karvapalloilla.

"Anteeksi, mutta voisinko minä tulla sinun luokse asumaan?"

Asiasta täysin toiseen, meidän oma karvapallo on ollut koko illan ihan poissa tolaltaan, kun me tuotiin kotiin tullessamme mukanamme yksi kappale ilmapalloja. Yhdellä työkaverilla on huomenna syntymäpäivä, joten onnittelupallo lähtee aamulla töihin mukaan yllätykseksi, mutta siihen asti se on ilmeisesti Mikon uusi verivihollinen.

Ensin palloa tuijotettiin tiiviisti mahdollisimman kaukaa, kunnes vähitellen kisu hiipi aina vaan lähemmäksi. Aina välillä piti juosta täyttä laukkaa karkuun, ja sit taas takaisin väijymään. Lopulta rohkaistunut kisu ponkaisi sohvan käsinojalle ja hyökkäsi pahaa-aavistamattoman pallon naruun, joka roikkuu juuri sopivasti sohvan käsinojan tietämillä. Ja sit taas täysiä karkuun, valmistautumaan seuraavaan hyökkäykseen. Pitänee jemmata pallo yöksi jonnekin oven taakse turvaan, muuten voi olla ettei siitä ole aamuun mennessä enää mitään synttärisankarille vietäväksi!