Lahjoja: Kiinalaiset kirjanmerkit

Paperileikkeiden lisäksi yksi suosituimpia kiinalaisia lahjoja tuntuu olevan hienot kirjanmerkit. Nämä metallikoukut ujutetaan kirjan väliin siten, että päässä oleva koriste jää ulkopuolelle. Minulle kiinalaisia kirjanmerkkejä on kertynyt kolme.

Kaksi kirjanmerkeistä on lahjoja vierailevilta tutkijoilta, kun taas tämän kolmannen olen saanut meillä vuosittain vierailevalta kiinalaisten opettajien delegaatiolta. Nämä on minusta ihan todella hienoja (etenkin tämä viimeinen), mutta kirjanmerkkejä meille on kertynyt muutenkin noin pienen kylän tarpeiksi, joten saavat pysyä ihan vaan koristeina. Mä kun en osaa lukea kuin yhtä kirjaa kerrallaan.

Myönnytys sosiaaliselle medialle

Meistä kumpikaan ei ole Facebookissa, eikä meistä kummallakaan ole käsittääkseni mitään halua sinne liittyäkään. Tämä herättää ihmisissä yleensä vähintäänkin kummastusta, joskus silkkaa epäuskoa. Mutta minkä sille voi jos ei vaan yhtään kiinnosta? Mulle riittää se, että päivitän töissä joskus meidän toimiston Facebook-sivuja, enempään ei riitä mielenkiinto.

Vajaat kaksi viikkoa sitten tein kuitenkin (ainakin omassa mittakaavassani) ison myönnytyksen sosiaaliselle medialle ja loin itselleni lyhyehkön harkinnan jälkeen Instagram-tilin. Lähinnä kai ajattelin, että se olisi hyvä keino jakaa niitä miljoonia kuvia joita räpsin Mikosta lähes päivittäin, mutta on sinne jo päätynyt muutakin enemmän tai vähemmän epämääräistä.

Tänään menin jopa niin pitkälle, että askartelin blogin sivupalkkiin tuollaisen systeemin, jossa pyörii Instagramissa julkaisemiani kuvia. Tämä oli kerrassaan harvinaislaatuinen saavutus, koska muutenhan meidän blogin ulkoasulle ei ole tehty viimeiseen kuuteen ja puoleen vuoteen yhtään mitään. Se näyttää ihan just yhtä tyylikkäältä kuin silloin kun sen Houstoniin saavuttuamme 24 tunnin matkustuksen päätteeksi huomattavan väsyneenä kyhäsin valmiin pohjan avulla kokoon. Ainoat päivitykset on just sivupalkissa, jossa viimeisimpänä uudistuksena ennen tätä Instagramia korvasin meidän (surkean) esittelytekstin tiedolla siitä, mitä me tällä hetkellä luetaan. Mun mielestä tämä on noin miljoonasti mielenkiintoisempi ja hauskempi juttu kuin joku väkisin rustattu puolivillainen esittelyteksti, joka ei oikeasti kerro meistä yhtään mitään. En tiedä kertooko kyllä tämä kirja-asiakaan, paitsi ehkä sen, että meillä luetaan melkolailla aivan kaikenlaisia kirjoja, ja osa teoksista ei välttämättä oikeasti kestäisi julkista tarkastelua... Mutta menköön!

Mutta takaisin siihen Instagramiin, koska olen onnistunut viimeisen parin viikon aikana koukuttamaan itseni siihen melko tehokkaasti ja nyt etsinkin itselleni uutta seurattavaa. En nimittäin tunne siellä käytännössä ketään, joten voisko kaikki tutut (joita sais siis myös seurata) ystävällisesti ilmoittautua joko täällä tai sitten siellä Instagramissa? Mut löytää nimellä @andy_paristexas. Tosiaan kuvia näkyy tästä eteenpäin myös täällä blogissa, tuossa sivupalkissa. Ja todennäköisesti joskus samat kuvat pyörii myös ihan täällä tekstissäkin (kuten esimerkiksi juuri nyt, kaikki nämä kuvat siis julkaistu mun instassa!), mutta ei varmastikaan likimainkaan kaikki.

Lahjoja: Tuliaisia Israelista

Kaksi mun työkaveria kävi täysin toisistaan riippumatta Israelissa lomalla, ihan muutaman kuukauden sisällä. Molemmat toivat meidän koko toimistolle tuliaisia.

Jälkimmäisenä reissussa ollut työkaveri toi kauniin Jerusalem-kirjanmerkin. Myös ensimmäinen matkailija, meidän toimiston pomo, valitsi tuliaisekseen kirjanmerkin. Näitä kirjanmerkkejä koristi johonkin Raamatun kertomukseen liittyvä kuvitus. Minulle kirjanmerkissä näytetään, kuinka Mooses-vauva löydettiin joesta.

Pomo toi kirjanmerkkien lisäksi myös tällaiset kyyhkykoristeet. Kyyhkyjä oli monenlaisia, mutta ne on kuulemma kaikki valmistettu oliivipuusta.

Running of the Bulls

Aloitettiin meidän sunnuntai tänään hyvin varhain, koska piti ehtiä stadionille tämän vuotuista Running of the Bulls -vitosta varten. Eläteltiin toiveita että tapahtuman alkaminen jo aamukahdeksalta tarkoittaisi sitä, että saisi juosta inhimillisessä lämpötilassa, mutta kyllä sitä vaan suorassa auringonpaisteessa melkoisen kuuma tuli.

Ehkä kuumuudesta johtuen mulla oli sellainen olo, että me edettiin ihan tosi hitaasti, mutta Ville väitti että me pidettiin hyvää vauhtia. Oli oikeassa, sillä sähköpostiin tupsahtanut aikapäivitys paljasti, että tämä oli meidän nopein Running of the Bulls -vitonen, eikä se jäänyt meidän kaikista nopeimmasta vitosesta kuin kaksi sekuntia. (Se nopein oli viime vuonna juostu Flying Owls 5K Ricessa. Muistaakseni ollaan juostu sitäkin nopeammin kerran tai pari, mutta ihan vaan keskenämme, ilman virallista ajanottoa.)*

Running of the Bulls on kyllä mun ihan suosikki juoksutapahtuma, siksi me ilmoittaudutaankin siihen joka vuosi. Ihan parasta on se, että sen maali ja loppubileet on stadionin sisällä. Juoksijoille on tarjolla pizzaa ja hedelmiä, saisipa osallistumiskupongilla lunastettua myös yhden oluen, mutta ei meille kummallekaan ole vielä kertaakaan maistunut. Tai mullehan ei olut maistu ikinä, eikä Villekään ole jaksanut jonottaa.

Aamun ahkeroinnin jälkeen loppupäivä onkin mennyt luonnollisesti jalkapallon parissa. Valitettavasti Texansit aloittivat kautensa jo toisella tappiolla, tällä kertaa hävittiin Carolina Pantherseille... Tässä vielä kuva tän vuoden kisapaidasta. Ne on mun mielestä joka vuosi melko hienoja.

*Älkää nyt kukaan silti erehtykö kuvittelemaan, että mä mitenkään nopea olisin, reippaasti kävelemälläkin pääsee musta ohi. Mutta en mä kilpaile ketään muuta kuin itseäni vastaan! Ja toivon kovasti etten nyt olisi ihan vihoviimeinen maaliviivan ylittäjä... (en oo vielä koskaan ollut)

Henkilöstö vaihtoon

Meidän tutkimusryhmässä on henkilöstö muuttumassa. Mun Suomen loman aikana meidän labrateknikko oli yllättäen päättänyt lopettaa työt etuajassa. Sen oli alunperinkin tarkoitus palata kotimaahansa Japaniin alkusyksystä, mutta nyt me oltiinkin sitten yhtäkkiä ilman teknikkoa jo kesällä. Uusi työntekijä löytyi suosituksen perusteella saman tein, mutta meidän kansainvälisen toimiston tumpuloidessa taas vaihteeksi jouduttiin perumaan jo tehty työtarjous, kun viisumin saaminen olisi kestänyt ties kuinka kauan. Onneksi ne oli aikanaan valmiit odottamaan mun viisumia melkein puoli vuotta...

Paikka laitettiin siis uudelleen hakuun ja  kandidaatteja haastateltiin loppuviikosta. Tarkoitus oli haastatella vaan kahta, mutta kun alunperin ykköseksi rankattu ehdokas ei torstaina tuntunutkaan juuri oikealta, niin paniikissa soitettiin kolmaskin haastateltava paikalle perjantaiksi. Tämä ehti kuitenkin vielä saman illan aikana ottamaan vastaan toisen työpaikan, niin me oltiin sitten perjantaiaamuna yhden kortin varassa. Onneksi kandidaatti vaikutti tosi hyvältä ja hänet me halutaan! Nyt vaan sormet ristiin, että hän ottaa paikan vastaan eikä tule paperihommien kanssa turhia viivästyksiä. Me meinaan jatketaan kansainvälisellä linjalla ja hänenkin työlupansa vaatii vähän sumplimista. Onneksi tosin tämä paperisota ei kulje meidän kansainvälisen toimiston kautta ;)

Lahjoja: Kiinalaiset paperileikkeet

Olen miettinyt jo jonkin aikaa, että haluaisin esitellä kaikkia kivoja juttuja joilla olen koristellut työpöytäni. Saan nimittäin aina välillä lahjoja joko Ricessa vierailevilta delegaatioilta, tai sitten meidän kansainvälisiltä opiskelijoilta ja tutkijoilta. Etenkin Kiinassa tuntuu olevan todella yleistä antaa pieniä lahjoja kaikille, jotka ovat jollain tavalla avuksi, joten mulla on paljon kivoja kiinalaisia koristejuttuja esiteltävänä. Sain sitten eräänä hiljaisena työpäivänä vähän kuvatuksi mun työpöydän "sisustusta" ja laittelen näitä kuvia tänne blogiin aina vähän kerrallaan.

Aloitetaan kiinalaisilla paperileikkauksilla, jotka tuntuvat olevan melko tyypillisiä lahjoja. Minulla on niitä kaksi paketillista. Olen yrittänyt muistaa kirjoittaa lahjan taakse aina ylös keneltä olen sen saanut, mutta valitettavasti en millään muista keneltä tai mistä hyvästä tämä lintukuvioita sisältävä paketti on peräisin.

Toisen paketin sain lahjaksi yhdeltä meidän kiinalaiselta opiskelijalta, kun palautin hänelle kadottamansa puhelimen. Yritin kyllä sanoa ettei lahja ole tarpeen, mutta hän halusi siitä huolimatta antaa minulle paketillisen panda-aiheisia paperileikkeitä.

Nämä tällaiset paperileikkeet ovat minusta valtavan hienoja ja todella taidokkaasti tehtyjä, mutta valitettavasti ne eivät paketeissaan pääse oikein esille. Hyviä ehdotuksia niiden parempaan hyödyntämiseen otetaan siis vastaan!

Uusi kausi!

Texansien kausi alkoi tänään. Valitettavasti se alkoi tappiolla Kansas City Chiefseille, mutta voi että kuinka iloinen olen siitä huolimatta siitä, että meidän sunnuntait on tästä lähtien taas täynnä jalkapalloa!

Meillä ei edelleenkään ole virallisesti kausikortteja, mutta yksittäisten pelilippujen sijaan ostettiin jonkun toisen tyypin koko kausilippupaketti. Tämä tarkoittaa sitä, että saadaan katsoa kaikki kotipelit samoilta paikoilta. Lippupaketti maksoi toki enemmän, kuin mikä oli kausilippujen todellinen hinta, mutta silti huomattavasti vähemmän, kuin mitä kertyisi yksittäisistä pelilipuista viime kauden malliin.

Tosifanin onnenpäivä

Neil Gaiman on minun kaikkien aikojen suosikkikirjailija, tämän tietävät kaikki mun kaverit, koska suurin osa heistä on joskus saanut minulta lahjaksi jonkun Neilin kirjoista. Omistan suurimman osan Neilin kirjoittamista teoksista itse, ja kun Suomessa kesälomalla tavaroita karsiessa mietittiin mitä kaikkea laitetaan matkustamaan Houstoniin, oli itsestään selvää että kaikki Neil Gaiman -asiat kuuluu pakettiin.

Nyt Neil on ryhtynyt yhteistyöhön Humble Bundlen kanssa, tarkoituksena kerätä rahaa hyväntekeväisyyteen. Humble Bundle on nettisivusto, jossa voi luoda erilaisia paketteja, tässä tapauksessa e-kirjoja. Osa paketista olisi saatavilla ostajan itse päättämällä hinnalla, osan saisi jos maksaisi enemmän kuin jo maksettujen hintojen keskiarvo. Loput tuotteista saisi itselleen jos maksaisi paketin perustajan määrittämän hinnan.

Neilin Humble Bundle pitää sisällään kaikkea erikoista. Artikkeleita, sarjakuvia, jopa kirjoja, joista osaa ei saa mistään muualta, ja toisista joutuu fyysisen kappaleen ylipäänsä löytyessä jostain pulittamaan satoja, mahdollisesti tuhansia dollareita. Oli siis aivan itsestäänselvää että se oli ostettava. Enkä ollut ainoa, kaksi viikkoa saatavilla oleva paketti nimittäin rikkoi Humble Bundlen rahankeräysennätyksen jo ennen kuin ensimmäiset 24 tuntia tuli täyteen. Tämän lisäksi fanit osaavat selvästi arvostaa saamiaan tuotteita, keskiarvohinta on nimittäin jo selvästi korkeampi kuin Neilin ja Humble Bundlen etukäteen paketille määrittelevä hinta, se jolla he ajattelivat ostajan saavan aivan kaiken mitä on tarjolla. Itsehän päätin maksaa paketista vielä keskiarvohintaakin enemmän. Rahat menevät kuitenkin hyväntekeväisyyteen ja olisin maksanut kyseisen summan epäröimättä lähes mistä tahansa paketin yksittäisestä osasta jos olisin törmännyt siihen jossain muualla.

Paketin huikea menestys on johtanut siihen, että Neil on ilmoittanut etsivänsä arkistoistaan lisää harvinaista materiaalia joka tullaan lisäämään pakettiin kahden viikon tarjollaoloajan puolivälissä. Kaikki paketin sitä ennen ostaneet saavat luonnollisesti myös tämän lisämateriaalin samaan hintaan (oon ihan täpinöissä kun jännitän mitä hienoa vielä saankaan!). Kyseessä on niin mieletön tarjous, että oli aivan välttämätöntä huudella siitä täällä, jos vaikka lukijoiden joukosta löytyy joku kiinnostunut. Kaikki materiaali on luonnollisesti saatavilla ainoastaan alkuperäiskielellä, eli englanniksi, mutta jos se ei haittaa, nyt saa ihan mieletöntä lukumateriaalia ihan pilkkahintaan. Paketin voi ostaa vielä noin 12 päivän ajan. Maksettujen hintojen keskiarvo, jonka ylittämällä siis saa tällä hetkellä kaiken mahdollisen tästä paketista, on juuri nyt aavistuksen alle 20 taalaa!!

Lisää informaatiota aiheesta löytyy Neil Gaimanin blogista. Tästä linkistä pääsee katsomaan (ja ostamaan) kyseistä Humble Bundlea: https://www.humblebundle.com/books.

Tukalat oltavat

Eilen vietettiin Labor Dayta, jonka ansiosta maanantaikin oli vapaapäivä. Valitettavasti pitkä viikonloppu ei ollut kokonaan nautinnollinen, meillä nimittäin pamahti sunnuntaina ilmastointi. Asuinkompleksin iltahuolto tuli kuitenkin korjaamaan ongelman alle tunnissa, joten hätä ei ollut tämän näköinen.

Eilen illalla kuitenkin huomattiin, että alkaapa tuntua taas melko lämpimältä. Koska kello oli jo ihan todella paljon, päätettiin sinnitellä yön yli ja tehdä vikailmoitus vasta tälle aamulle, koska halusimme päästä nukkumaan huollon odottelun sijaan. Tämä saattoi olla virhe, koska reilusti yli 30-asteisessa makuuhuoneessa ei oikein tahtonut uni maistua, ja pyörin ainakin itse levottomana lähes koko yön.

Aamulla Ville soitti asuinkompleksin toimistoon ja varmisti että ilmastointi korjataan päivän aikana. Olivat kuulemma saaneet meidän netissä tehdyn vikailmoituksen ja korjaaja oli menossa hoitamaan asiaa seuraavan tunnin sisällä. Hieno homma. Paitsi kun kuuden aikaan tultiin töistä kotiin, oli kämpässä edelleen tukalan kuuma, eikä ilmastointi toiminut yhtään edellisiltaa paremmin.

Soitettiin taas kerran huollon iltapäivystykseen ja sama huoltotyyppi kuin sunnuntainakin kävi tilanteen tarkastamassa. Ilmeisesti homman nimi on se, että meidän ilmastointilaitteesta vuotaa freonit pihalle, koska niitä juuri sunnuntaina lisättiin. Nyt niitä lisättiin taas, ja vähitellen alkaakin kämpän sisälämpötila lähestyä siedettävää, mutta epäilenpä pahasti että huomiseen mennessä ongelma uusii jälleen. Huoltotyyppi lupasi puhua pomolleen heti aamulla, että jos saatais järjestettyä joku vähän pysyvämpi korjausratkaisu tähän tilanteeseen.

Voi kunpa tää nyt pysyisi toiminnassa edes yön yli, että sais nukuttua kunnolla! Viime yö oli nimittäin vähintäänkin epämiellyttävä. Mutta aavistuksen lohduttaa onneksi se, että on meneillään se paras asia joka seuraa kolmipäiväistä viikonloppua, eli nelipäiväinen työviikko!

Kesä leffassa, osa 2

Meillä oli Suomen loman jälkeen vankka aikomus jatkaa sunnuntaileffaperinnettä, mutta aina tuntui olevan joko muuta ohjelmaa, tai sitten puhdas laiskuus iski. Ja koska jalkapallokausi alkaa jo ensi sunnuntaina, joutuvat sunnuntaileffat tauolle moneksi kuukaudeksi. Tässä ne pari hassua leffaa jotka käytiin katsomassa Suomen loman jälkeen (eka kesäleffalistaus täällä):

• Ant-Man – Marvel-faneina tämä elokuva oli luonnollisesti pakko nähdä, ja hyvä niin. Meitä se ainakin viihdytti ihan todella paljon. Avengers-viittaukset oli ihan hulvattomia, ja Paul Rudd sopi rooliinsa loistavasti. Odotan innolla näkeväni lisää Ant-Mania tulevissa Marvel-tuotannoissa.

• Fantastic Four – Yhden sunnuntain jäätyä välistä puhtaasti laiskuuden vuoksi, päätettiin korvata seuraavana viikonloppuna drive-inissä tuplanäytöksellä. Eka leffa oli uusi versio Fantastic Fourista, joka oli kyllä melkoinen pettymys. Tylsä leffa kaikin puolin. Ensin ei tapahtunut juuri mitään mielenkiintoista, sitten kun melkein alkoi kiinnostaa hypättiin juonessa vuosi eteenpäin että olisi taas tylsää. Lopputaistelukin oli täysin mitäänsanomaton.

• Pixels – Drive-inissä nähdyn tuplanäytöksen jälkimmäinen leffa oli paljon parempi! Pixels ei ilmeisesti ole menestynyt mitenkään erityisen hyvin, mutta meidän mielestä se oli hauska ja viihdyttävä. Nostalgiset peliviittaukset toimi meihin ihan täysillä ja leffa todettiin merkittävästi paremmaksi kuin juuri aiemmin nähty Fantastic Four.

Siinä ne. Ilmeisesti loppukesän elokuvatarjonta ei tosiaan ollut riittävän mielenkiintoista siihen, että oltais oikeasti saatu aikaiseksi käydä leffassa useammin.

Kaikki leffajulisteet lainattu täältä.

Teoriasta käytäntöön

Ricen jalkapallojoukkue pelasi tänään kauden ekan pelinsä. Ja koska viime perjantaina oli meidän jalkapalloklinikka, halusimme kannustaa kansainvälisiä opiskelijoita menemään katsomaan myös ihan oikeaa peliä. Pomo kysyi menisinkö mukaan, jotta opiskelijoilla on joku jonka kanssa istua niin halutessaan, ja joku jolta kysellä lisätietoa jos pelitapahtumat eivät ihan aukea. Totta kai, en minä yleensä jalkapallosta kieltäydy.

MOB eli Marching Owl Band

Meidän toimisto osti tänä vuonna neljä kausilippua kaikkiin Owlsien kotipeleihin, joten suuntasimme stadionille yhdessä Villen ja yhden työkaverin kanssa. Moikkailtiin ja juteltiin monen kansainvälisen opiskelijan kanssa, ja vaikka selvitinkin sääntöjä hetken aikaa yhdelle porukalle, ei kukaan lopulta päätynyt istumaan meidän viereen. Mutta ei se mitään, meillä oli oikein hauskaa kolmestaankin. Owlsitkin voittivat pelin suhteellisen selkeästi 56-16.

Jalkapallo-opissa

Joskus minä sitten saan palkkaa mitä hauskimmista asioista. Tällä kertaa en tarkoita NASAa, vaan meidän toimiston yhdessä Ricen jalkapallojoukkueen kanssa järjestämää vuotuista jalkapalloklinikkaa uusille kansainvälisille opiskelijoille.

Klinikka järjestetään aina heti lukukauden alussa ja mukaan mahtuu noin 200 ensimmäistä ilmoittautunutta. Opiskelijat saavat Rice Football –t-paidat, jonka jälkeen hetken aikaa vaan hengaillaan tailgate-hengessä ja pidetään hauskaa. Sitten siirrytään sisätiloihin kuulemaan hieman jalkapallon säännöistä ja siitä mitä joukkueet kentällä tarkalleen ottaen puuhaavat. Ja lopuksi opiskelijat pääsevät vielä itsekin sinne kentälle, jossa käydään pelaajien johdolla läpi muutamia harjoituksia.

Tämä tapahtuma on suurena jalkapallofanina luonnollisesti mun suosikkeja joka vuosi ja olenkin ottanut siitä jo useamman vuoden ajan vetovastuun meidän toimiston osalta. Oikeastihan tunnustan auliisti kaikille saavani kunniaa ihan suotta, sillä jalkapallojoukkue tekee kaiken työn ja järjestelyn, meidän vaan kerätessä ilmoittautumiset. Sitten itse tapahtumassa porukka tulee paikalle meidän rekisteröitymispisteen kautta, jonka jälkeen me vaan pidetään kaikki yhdessä hauskaa.

Meidän pomo oli tilannut jalkapallojoukkueelle kiitokseksi kakun, joka me käytiin tänään toimittamassa paikalle. Päävalmentaja ennusti, että kakku kestää suunnilleen 48 sekuntia siinä vaiheessa kun pelaajat sen bongaavat. Toivottavasti maistui!