Running of the Bulls

Aloitettiin meidän sunnuntai tänään hyvin varhain, koska piti ehtiä stadionille tämän vuotuista Running of the Bulls -vitosta varten. Eläteltiin toiveita että tapahtuman alkaminen jo aamukahdeksalta tarkoittaisi sitä, että saisi juosta inhimillisessä lämpötilassa, mutta kyllä sitä vaan suorassa auringonpaisteessa melkoisen kuuma tuli.

Ehkä kuumuudesta johtuen mulla oli sellainen olo, että me edettiin ihan tosi hitaasti, mutta Ville väitti että me pidettiin hyvää vauhtia. Oli oikeassa, sillä sähköpostiin tupsahtanut aikapäivitys paljasti, että tämä oli meidän nopein Running of the Bulls -vitonen, eikä se jäänyt meidän kaikista nopeimmasta vitosesta kuin kaksi sekuntia. (Se nopein oli viime vuonna juostu Flying Owls 5K Ricessa. Muistaakseni ollaan juostu sitäkin nopeammin kerran tai pari, mutta ihan vaan keskenämme, ilman virallista ajanottoa.)*

Running of the Bulls on kyllä mun ihan suosikki juoksutapahtuma, siksi me ilmoittaudutaankin siihen joka vuosi. Ihan parasta on se, että sen maali ja loppubileet on stadionin sisällä. Juoksijoille on tarjolla pizzaa ja hedelmiä, saisipa osallistumiskupongilla lunastettua myös yhden oluen, mutta ei meille kummallekaan ole vielä kertaakaan maistunut. Tai mullehan ei olut maistu ikinä, eikä Villekään ole jaksanut jonottaa.

Aamun ahkeroinnin jälkeen loppupäivä onkin mennyt luonnollisesti jalkapallon parissa. Valitettavasti Texansit aloittivat kautensa jo toisella tappiolla, tällä kertaa hävittiin Carolina Pantherseille... Tässä vielä kuva tän vuoden kisapaidasta. Ne on mun mielestä joka vuosi melko hienoja.

*Älkää nyt kukaan silti erehtykö kuvittelemaan, että mä mitenkään nopea olisin, reippaasti kävelemälläkin pääsee musta ohi. Mutta en mä kilpaile ketään muuta kuin itseäni vastaan! Ja toivon kovasti etten nyt olisi ihan vihoviimeinen maaliviivan ylittäjä... (en oo vielä koskaan ollut)