Ihanan pitkä viikonloppu

Torstaina vietettiin Kiitospäivää, mikä tarkoitti ihanan pitkää, nelipäiväistä viikonloppua. Kuten IEW:n jälkeen mainitsin, miniloma tuli tarpeeseen ja ollaankin lähinnä keskitytty rentoutumiseen. Ei ole oikein huvittanut edes lähteä mihinkään, kun on ollut melko sateinen viikonloppu, mutta ollaan me vähän saatu järjesteltyä jotain juttuja kotona. Kirjoitettiin mm. kaikki joulukortit valmiiksi eilen!

Itse Kiitospäivänä mentiin ulos syömään, kuten melkein joka vuosi aiemminkin. Valitettavasti meidän viime vuosien vakipaikka on ilmeisesti vaihtanut omistajaa, ja on nykyään ihan eri ravintola. Ilmeisesti myös nykyisessä muodossaan se olisi tarjonnut Kiitospäivän lounasta, mutta päätettiin että nyt on hyvä tilaisuus vaihtaa paikkaa, ja mentiin ihan uuteen ravintolaan. Uusi paikka oli oikein kiva ja ruoka oli erinomaista. Ja sitä oli valtavasti. Olisi pitänyt päätellä jotain siitä, että meidän saapuessa kaikki poistuvat asiakkaat tulivat vastaan ravintolan paperikasseja kantaen ja sellaiset mekin sitten lopulta saatiin mukaamme. Mikäs siinä, saatiin siinä sitten myös seuraavan päivän safkat kätevästi samalla.

Pitkän viikonlopun jälkeen on hieman vaikea yrittää asennoitua siihen, että huomenna pitäisi mennä taas töihin. Ehkä olo on jo vähän liiankin levännyt ja rentoutunut... Onneksi joululoma lähestyy kovaa vauhtia, etenkin kun me otetaan vähän varaslähtö ja pari päivää vapaaksi juuri lomaa ennen. Kolme viikkoa ja kaksi päivää töitä jäljellä tälle vuodelle!

Risteyksiä

Kävin useampi viikko sitten katsomassa Ricen galleriassa tällä hetkellä olevan teoksen Intersections. Pakistanilaissyntyisen Anila Quayyum Aghan teos on aivan pysäyttävä kokemus livenä, toivottavasti edes osa siitä fiiliksestä välittyy kuvissa.

Intersections on pohjimmiltaan aika simppeli. Yksi kirkas katosta roikkuva lamppu luo ympäröivästään kehikosta seinille, kattoon ja lattiaan symmetrisiä varjoja. Idean yksinkertaisuudesta huolimatta lopputulos on minusta aivan huikaisevan hieno.

IEW 2015

Tällä viikolla on taas vietetty International Education Weekiä, eli IEW:ta. Eli mun työpäivät on ollut hyvin pitkiä ja kiireisiä, ja kotonakin on riittänyt joka ilta puuhattavaa ja järjesteltävää. Meidän Suomesta lähettämät tavarat nimittäin saapuivat vihdoinkin, mutta siitä lisää myöhemmin. Lopputulemana oli se, että kun viikon ohjelma oli vihdoinkin saatu päätökseen, nukuin perjantain ja lauantain välisenä yönä noin 12 tunnin yöunet. Ja sit lauantaina vielä parin tunnin päikkärit perään.

 Maanantaina me kutsuttiin kaikkien kansainvälisten opiskelijaklubien ja -järjestöjen presidentit lounaalle.

Kaiken kiireen keskellä oli kuitenkin todella hauskaa, meillä oli vaikka mitä kivoja tapahtumia tällä viikolla. Ja vielä on jotain edessäkin, nimittäin vuotuinen jalkapalloturnaus tapahtuu vasta joulukuun ekalla viikolla, kun ei saatu kenttiä käyttöömme aikaisemmin. Vaan ei haittaa (kunhan ei taas sada!), mulle kelpaa paremmin kuin hyvin tämä parin viikon tauko ennen kuin pitää järjestää seuraava tapahtuma. Työkavereiden kanssa oli just puhetta siitä, miten osuvaa on, että IEW on aina Thanksgivingiä edeltävällä viikolla. Sitä automaattisesti seuraava lyhyt työviikko ennen pitkää nelipäiväistä viikonloppua tulee nimittäin todella tarpeeseen.

 Torstaina meni myöhään, koska meillä oli urheiluosaston kanssa yhteinen tapahtuma ennen korisjoukkueen kauden ekaa kotipeliä, jota me sitten jäätiin toki myös katsomaan.

Lahjoja: Kiinalaisia juttuja

Kuten sanottu, pienten lahjojen antaminen tuntuu olevan erityisen yleistä Kiinassa, joten kiinalaisia juttuja on mulle kertynyt kaikista eniten. Tämä onnea tuova kiinalainen solmukoriste on lahja eräältä vierailevalta tutkijalta, jonka saapumisprosessissa olin ilmeisesti erityisesti avuksi, vaikken mitään tavallisuudesta poikkeavaa tehnytkään.

Tämä pieni paperileija oli lahja vierailevalta delegaatiolta. En varsinaisesti osallistunut heidän visiittiinsä millään lailla, mutta pomo oli sitä mieltä että kaikki meistä ansaitsevat välillä osansa lahjoista, joten minulle osui tämä todella hieno leija. Jos se olisi työpisteessäni mahdollista, ripustaisin sen johonkin roikkumaan.

Hyvä tovi sitten meidän toimisto opiskeli yhdessä yhden lukukauden verran kiinaa. En muista tunneista käytännössä mitään (paitsi osaan sanoa kiinaksi hyvää uutta vuotta!), mutta tämän kiinalaisen merkin sain meidän opettajalta. Merkki tarkoittaa muistaakseni onnea, mutta saatan hyvin muistaa väärinkin…

Viimeinen lahja on kala-avaimenperä, jonka olen saanut ennenkin mainitsemaltani vuotuiselta kiinalaisten opettajien delegaatiolta. He muistavat kaikkia meidän toimiston jäseniä lahjoilla lähes joka vuosi, ja eräänä vuonna me kaikki saimme kala-avaimenperät.

Kaikkien kala-avaimenperät eivät kuitenkaan olleet aivan samanlaisia, vaan niitä oli eri mittaisia. Yhden miespuolisen kollegani avaimenperä oli aivan mieletön, suunnilleen metrin mittainen (ja siispä hyvin epäkäytännöllinen avaimenperänä, mutta todella näyttävä koristeena). Hän saikin jättikalastaan osakseen kohtuullisen paljon hyväntahtoista naljailua, koska oli selvästi naisvoittoisen delegaation suurin suosikki.

Apua kaivataan!

Hitsi miten kiireinen viikko ollut töissä. Jonka lisäksi se flunssa josta luulin jo täysin parantuneeni yrittää tehdä paluuta. Tämän perjantain vauhdikas suunnitelma on siis kotisohvalta liikkumisen välttely. Ja mahdollisesti flunssan nitistämiseen tarkoitettu rommitoti.

Taudin kukistamisen lisäksi tarvitsisin hieman apua. Mun pitäisi nimittäin pitää ensi viikon keskiviikkona lyhyehkö esitelmä Suomesta, lähinnä kielestä ja kulttuurista, enkä tavoilleni uskollisena ole tietenkään vielä edes aloittanut sen tekemistä. Joten kaipaisin vinkkejä, että mitkä asiat tai piirteet suomen kielessä saattais olla erityisen mielenkiintoisia tai mainitsemisen arvoisia? Yleisölle joka siis ei osaa sanaakaan suomea, paitsi mitä esityksen aikana niille mahdollisesti opetan (ajattelin pysyä lähinnä "moi" ja "kiitos" -linjalla, vaikka myös "atomiydinenergiareaktorigeneraattorilauhduttajaturbiiniratasvaihde" vähän houkuttaisi...). Saa toki sanoa myös kulttuuriin liittyviä juttuja, mutta ton kieliasian kanssa olen huomattavasti enemmän hukassa...

Uusia kulttuurikokemuksia

Olen suunnilleen joka vuosi valittanut kavereille, ettei meillä käy Halloweenina yhtään trick or treat -kierroksella olevia lapsia. Viimeisenä kahtena vuonna olen ollut erityisen toiveikas, koska meidän asuinkompleksissa on jaettu sellaisia pieniä, oveen ripustettavia kylttejä, joissa voi ilmoittaa kyseisten vierailijoiden olevan tervetulleita. Molempina vuosina olen sen uskollisesti ripustanut ja ihan turhaan, ei kertaakaan yhtään kiertäjää. Uskon sen johtuvan osittain siitä, ettei meidän asuinkompleksissa asu juurikaan lapsiperheitä (tosin edellisessä kompleksissa asui, eikä sielläkään kierretty Halloweenina...) ja osittain siitä, että ne harvat lapsiperheet lähtevät mieluummin omakotitaloalueille, joissa menestys on varmasti taatumpaa.

 Uskaltaisitko tulla hakemaan karkkia tältä ovelta?

Meidän yhdet ystävät ovat valitelleet pikemminkin päinvastaista ongelmaa. Että heidän naapurustossa pyörii niin paljon trick or treat -tyyppejä, että meinaa hermo mennä, kun saa ihan koko ajan olla ramppaamassa ovella. Ja koska heidänkin lapsi haluaa tietenkin kiertää, on aina ihan hirmu sumpliminen että kumpi menee mukaan ja kumpi päivystää kotona. Joten tänä vuonna päätimme ratkaista kaikkien ongelmat kertaheitolla viettämällä Halloweenia (ja ihan vähän myös Villen synttäreitä) yhdessä. Me hoidetaan se karkin jakaminen ovella, ja he saa mennä kiertämään tyttärensä kanssa, ja sit illan päätteeksi syödään porukalla illallista ja synttärikakkua.

Ystävien tytär oli kaverinsa kanssa Kivisten ja Sorasten Vilma ja Betty!

Ja vähänkö se oli hauskaa! Kiertelijöitä riitti aika tasaisena virtana noin kello kuudesta noin kello kahdeksaan, vaikka osa toki kävi jo vähän aikaisemmin, ja rimputtipa muutama ovikelloa vielä joskus puoli yhdeksän aikaankin. Suurin osa tenavista oli todella hienoissa asuissa, minun suosikkini oli luonnollisesti NASA-astronautti. Me ei oltu panostettu, mutta saatiin sentään lainata paria noitahattua että sovittiin edes vähän tilaisuuden henkeen. Ihan älyttömän hauska kulttuurikokemus, joka varmasti toistetaan jos uusi kutsu esitetään tulevina vuosina.