Lahjoja työkavereilta

Viimeinen työpöydän koristeita käsittelevä lista käsittelee juttuja joita olen saanut työkavereilta.

Söpö kilppari on kotoisin Martiniquelta, jossa yksi työkaveri oli lomalla ja toi tällaiset tuliaiset kaikille. Kilpparin pää keikkuu hauskasti jos sitä näpäyttää.

Tämän rasian sain läksiäislahjaksi, kun korealainen työkaverini muutti perheensä kanssa takaisin Koreaan. Se on minusta todella kaunis.

Viuhkan sain japanilaiselta työkaveriltani, joka ilmeisesti kyllästyi kuuntelemaan valitustani siitä, miten kuuma Houstonissa on kesäisin. ;)

Pieni Texans-ukkeli on saatu synttärilahjana yhdeltä työkaverilta.

USB-hubi on alun perin lahja eräältä vierailleelta delegaatiolta, mutta sen saaneella työkaverilla ei ollut sille mitään käyttöä, joten hän antoi sen eteenpäin minulle, koska olin myös autellut vierailun esivalmisteluissa. Oma tietokoneeni on työpöydän alla nurkassa, joten tämä tuli todella tarpeeseen, ja on ollut hirmu kätevä moneen kertaan.

Ehkä suosikkini kaikista työpöydälläni olevista jutuista on tämä minikokoinen Rice Owls -jalkapallokypärä. Sain sen jalkapallojoukkueelta rekvisiitaksi, kun minulla oli muutama vuosi sitten meidän alan konferenssissa posteri-esitys meidän vuotuisesta jalkapalloklinikasta. Kun sitten menin palauttamaan rekvisiittana olleita tavaroita (minulla oli mukana mm. yksi pelipaita), minikypärä annettiin minulle takaisin omana pidettäväksi.

Hyvää Joulua!

Hyvää joulua kaikille!

T: Andy, Ville & Miko

Vara-avain

Koska me aina välillä tarvitaan Mikolle hoitoapua, ollaan jo hyvä tovi mietitty, että vara-avain olisi kätevä olla olemassa. Meillä oli siis ainoastaan kaksi avainta meidän kämppään, joten kissavahdin saadessa avaimen, toinen meistä jäi ilman. Ei haittaa mitään silloin kun ollaan yhdessä jossain reissussa, mutta aina avaimen vaihtoa ei saa järjestymään just ennen lähtöä, tai heti palattua, joten ylimääräinen avain tuntui järkevältä vaihtoehdolta.

Käytiin siis jokin aika sitten meidän asuinkompleksin toimistossa kysymässä, että olisiko mahdollista saada kolmas avain. Toki onnistui, kuulemma, kymmenen dollarin hintaan. Vaikutti kohtuulliselta, joten suostuttiin heti, mutta valitettavasti toimiston tyyppi tuli hetken päästä takaisin ja sanoi, ettei meidän kämppään just nyt ole ylimääräisiä avaimia eli pitää teettää, ja kuinka pian me sitä tarvittais. Ei ehditty edes vastaamaan, kun yksi toinen toimistossa samaan aikaan ollut asukas sanoi, että Walmartissa saa teetettyä avaimia tosi helposti, johon toimiston tyyppi heti totesi että joo, ja on muuten paljon halvempaakin kuin heidän kautta. Olin ihan äimänä että ai, saadaanko me itse teettää avaimia, mutta niin se toimiston tyyppi kovasti sanoi että tietenkin saadaan, ei mitään ongelmaa.

Vaan mikäs siinä, mulla oli sopivasti yksi arkivapaapäivä (korvausta meidän lauantaipäivänä järjestämästä jalkapalloturnauksesta), jolloin hoitelin kaikenlaisia asioita, kuten joulupakettien lähettämistä Suomeen (postin loppulasku oli muuten yli 150 dollaria, jaiks...), joten mukaan mahtui helposti pikainen keikka Walmartiin. Ja aulasta tosiaan löytyi MinuteKEY-itsepalveluautomaatti.

 Homma toimii niin, että oma avain työnnetään automaatissa olevaan avaimenreikään, jotta masiina voi skannata sen. Sitten valitaan että kuinka monta avainta halutaan teettää, ja millaisella kuviolla avaimensa haluaa (harkitsin hetken Texans-logolla varustettua avainta, mutta päädyin kuitenkin tylsään ja kuviottomaan, ihan tavalliseen avaimeen). Sen jälkeen hoidetaan maksu joko käteisellä tai kortilla. Vaikka oman avaimen skannatut tiedot eivät kuulemma jää laitteen muistiin ja MinuteKEY on ilmeisesti ihan yleisesti käytössä oleva ja luotettava systeemi, päätin kuitenkin maksaa käteisellä, ettei kortin tiedoista voi mitenkään yhdistää avainta ja osoitetta. Ja myös siksi, että hinta yhdestä avaimesta oli hurjat 2 dollaria. Sitten odotellaan aika tarkalleen se minuutti, jonka jälkeen masiinasta tupsahtaa ulos täysin toimiva kopio siitä omasta avaimesta.

Hupaisa systeemi, mutta kyllä mä suomalaisena entisenä kerrostaloasujana pidän tätä ihan hassuna ajatuksena. Ymmärrän siis toki, että omakotitaloonsa saa tehdä just niin monta avainta kuin haluaa, mutta että tällaiseen asuinkompleksiinkin se onnistuu tosta noin vaan. Ei suomalaisissa kerrostaloissa vaan meidän kokemuksen mukaan saa itse mitään lisäavaimia teetellä, eikä suutarin sellaiseen ainakaan pitäisi edes suostua. Jos olisin vainoharhaisuuteen taipuvampaa tyyppiä, vois just nyt mietityttää vaikkapa sellainen, että kuinka monella täällä ennen asuneella mahtaa lojua jossain laatikon pohjalla meidänkin kämpän oveen sopiva MinuteKEY-avain...

Lahjoja: Sekalaisia juttuja

Tämän hauskan avaimenperän olen saanut lahjaksi sittemmin jo valmistuneelta jordanialaiselta opiskelijalta.

Viime toukokuussa valmistunut thaimaalainen opiskelija antoi lähtiessään meidän koko toimistolle lahjaksi upeat tuikkukynttilät.

Eräs egyptiläinen opiskelijamme kirjoitti valmistuessaan minun nimeni arabiaksi minulle muistoksi (alempana on hänen oma nimensä allekirjoituksena). Bonuksena pieni magneettinen pöllökirjanmerkki lapun kulmassa.

Tämä värikäs ja suloinen laama on lahja opiskelijalta, joka muutamien haasteiden jälkeen palasi Riceen tänä syksynä ja halusi tuoda mukanaan jotain kivaa meidän toimiston työntekijöille. Laama on oikeasti pikkuinen sorminukke!

Uudet lasit

Kuten luvattu, tässä tulisi kuva Villen uusista laseista. Oltiin varsin vaikuttuneita nopeasta palvelusta, soitto tuli jo tiistai-iltana, kun ne lauantaina oltiin tilattu. Ei kuitenkaan laiskoina jaksettu kotoa enää siinä vaiheessa lähteä liikkeelle, joten Ville kävi hakemassa ne keskiviikkona töiden jälkeen.

Kaksien edellisten vähän paksumpien muovikehysten jälkeen Ville valitsi vaihtelun vuoksi tuollaiset vähän kevyemmät Ray-Banit. Ja nyt se on kuulemma joka kerta lasit päähän laittaessaan pienesti yllättynyt siitä ettei naamalla olekaan enempää painoa...

Muse, osa 3

Käytiin tuossa viime viikolla pitkästä aikaa keikalla, kun Musen maailmankiertue saapui Houstoniin. Tämä oli jo kolmas kerta kun olen nähnyt pojat livenä. Muistelin että olen kirjoittanut blogiin aiemmistakin keikoista, ja kirjoitukset esiin penkoessani olin hieman yllättynyt siitä, että voisin käytännössä toistella kaikki samat asiat tälläkin kertaa:

• Muse on erinomainen livebändi, ja vaikkei uusin levy ollut erityisen vakuuttava etukäteen, toimi se livenä ihan erinomaisesti.
• Kolme ekaa levyä on Musea parhaimmillaan, joten tosi kiva että ekaa levyä lukuunottamatta kaikilta muilta levyiltä oli materiaalia settilistalla.

• Musen keikalla Matthew ja kitara -yhdistelmän voittaa ainoastaan Matthew ja piano -yhdistelmä.

Koska tämä oli meille tosiaan jo kolmas Musen keikka, eikä permantopaikkoja ollut enää saatavilla siinä vaiheessa kun me oltiin lippuostoksilla, päätimme säästää vähän rahaa ja hankkia edullisemmat liput yläkatsomosta. Perillä kuitenkin kävi ilmi, että koko meidän osa katsomosta oli siirretty alakatsomoon erään radiokanavan sponssaamille paikoille. Kiitos vaan, kyllä kelpasi.

Ja vanhoja asioita edelleen toistellen:  "kyllä mä silti vastakin suuntaan keikalle tilaisuuden tullen."

Jalkapalloturnaus

Eilen pelattiin meidän toimiston järjestämä vuotuinen jalkapalloturnaus, jossa vastakkain asettuvat Afrikan, Amerikkojen, Aasian ja Euroopan joukkueet. Kahtena edellisenä vuonna ollaan jouduttu perumaan koko homma sateen vuoksi (tosin viime vuonna onnistuin järjestämään korvaavan sisäturnauksen, vaikka osanotto olikin huomattavasti vaatimattomampi), mutta tänä vuonna kaikki meni putkeen.

Ilma oli kerrassaan täydellinen. Aamulla kun yhdeksältä aloitettiin, oli vielä vähän vilpoista (alle kymmenen astetta), mutta aamupäivän edetessä ilmakin lämpeni, ja turnauksen päättyessä puoli yhden aikaan lämpötila oli jo melkein kahdessakympissä (jep, joulukuussa…).

Ville osallistuu turnaukseen joka vuosi, yleensä Euroopan joukkueessa, mutta tänä vuonna Afrikan puolella, koska heillä oli puutetta pelaajista. Ehkäpä juuri siksi Eurooppa palasi monen vuoden tauon jälkeen voittokantaan ja marssi turnauksen voittoon ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2009! ;)

Kaikki sujui muutenkin ihan todella hyvin ja pieniä lihaskramppeja lukuun ottamatta loukkaantumisiltakin vältyttiin kokonaan. Tai ainakin melkein kokonaan, Ville päätti nimittäin yhdessä vaiheessa panostaa puolustukseen niin kokonaisvaltaisesti, että työnsi naamansa pallon eteen. Ei kuulemma sattunut (vaikka nenänvarteen onkin tulossa hyvin edustava mustelma), mutta nää oli sitä ennen vielä yhtenä kappaleena:

Eilisen ohjelmaan kuului siis myös yllärivisiitti optikolle, jossa valikoitiin miehelle uuden silmälasit. Optikkoliikkeen pojat onnistuivat myös virittämään vanhat lasit tilapäisesti kasaan pikaliimalla ja teipillä, ettei Villen tarvitse tyytyä ihan tosi vanhoihin varalaseihin sillä aikaa kun odotellaan uusien valmistumista. Ensi viikolla niiden kuulemma pitäisi saapua, yritän saada aikaiseksi laittaa niistä sitten kuvan tännekin.

Töissä kuohuu

Meillä on taas draamaa töissä. Taisin tuossa keväällä kertoakin että meidän proffa on sellainen aika temperamenttinen tapaus ja mun pomokin, vaikka onkin luonteeltaan paljon maltillisempi, on varsin suorasanaista sorttia. No meiän uudehko sihteeri tuossa parisen viikkoa sitten oli saanut tehtäväksi toimittaa yhden dokumentin perjantai-iltapäivään mennessä. Homma oli kuitenkin vielä kesken kun työaika päättyi, niin hän sitten lähti tyytyväisenä kotiin. Unohti vaan kertoa kenellekään, että homma jäi kesken eikä prujua kannata odotella ennen seuraavaa viikkoa. Maanantaina tuli sitten tupenrapinat kun sihteerille tehtiin selväksi, että vähintäänkin viivästyksestä olisi pitänyt varoittaa etukäteen. Toisemman kerran sihteeri oli hankkimassa lentolippuja San Franciscoon kun piti olla San Diegoon. No, onhan ne sentään samassa osavaltiossa... Ja taas tuli huutia. Sihteeri ei kuitenkaan ole kovin vastaanottavainen tuon kritiikin suhteen, vaan uhkasi jo menevänsä ylempien tahojen juttusille, kun hänelle puhutaan niin töykeään sävyyn. Saas nähdä tasoittuuko eripura tai kuinka kauan hän viihtyy tässä nykyisessä työssään.