Kirjoitusvihre

Vietin pari viikkoa sitten yhden perjantain työjuttujen vuoksi Houston Baptist Universityn kampuksella, ja sain mahdollisuuden vierailla heidän raamattumuseossaan. Erityisen kiinnostavan tästä visiitistä teki se, että HBU:lla on kokoelmassaan yksi yhdestätoista jäljellä olevasta niin sanotusta Wicked Biblesta, eli pahasta raamatusta, vuodelta 1631.

Pahan tästä kyseisestä versiosta tekee pikkuinen kirjoitusvirhe yhdestä kymmenestä käskystä. Siitä on nimittäin jäänyt kieltosana pois, joka ikävästi muuttaa käskyn merkitystä melkoisesti. Wicked Biblen seitsemäs käsky kuuluu seuraavasti: Thou shalt commit adultery, eli sinun tulee tehdä aviorikos!

Kauden ekat

Houstonin baletin tämän kauden ohjelmisto vaikutti sen verran mielenkiintoiselta, että panostettiin jälleen kausilippuihin. Ensimmäisenä oli vuorossa kolme erillistä teosta yhdistänyt American Ingenuity, joka käytiin katsomassa lauantaina. Me Villen kanssa pidetään näistä yhdistelmäteoksista tosi paljon, on kiva nähdä välillä vähän erilaistakin tanssia, perinteisten täyspitkien balettien lisäksi.

Sunnuntaina puolestaan alkoi jalkapallokausi, ja Texansit onnistuivat ansiokkaasti voittamaan avauspelinsä Chicago Bearseja vastaan. Oltiin me käyty stadionilla jo pari viikkoa sitten yhdessä preseason-pelissä, mutta ei se kyllä ole yhtään sama asia. Siksipä ei harmittanut yhtään kun en työmenojen vuoksi päässyt ensimmäiseen preseason-peliin, vaan päädyttiin antamaan liput kavereille lahjaksi.

 Stadionilla paljastettiin uusi viiri viime kauden divisioonamestaruuden kunniaksi.

Parvekkeella, Vol. 2

Mun viime kesän teoria on käynyt toteen, ja Mikosta on tullut parvekekissi! Alkukesällä suoritetun siivouksen jälkeen näytti ensin siltä, että kisu arkailee yhä, mutta kerran kun loikoilin löhötuolissa lukemassa, hyppäsi Miko yhtäkkiä syliin. Ei se siinä kauaa viihtynyt, mutta sen jälkeen se on tullut parvekkeelle mukaan melkeinpä joka kerta.

Valitettavasti parvekevierailut eivät yleensä suju sylissä, vaikka mun mielestä olisikin kerrassaan herttaista jos se siihen mun lukiessa käpertyisi. Sen sijaan meidän reipastunut tutkimusmatkailija on uteliaampaa laatua ja tykkää pörrätä ympäriinsä tutkimassa kaikki mahdolliset nurkat kerta toisensa jälkeen. Myös sanomalehden kutsu on voimakas, jos sellaista satutaan parvekkeella lukemaan, koska sen päällä makoilua meidän mauku ei pysty vastustamaan.

Tutkimuskierroksen päätteeksi mauku keskittyy joko tarkkailemaan viereisessä puussa pyöriviä tirppoja, tai pötköttelemään tyytyväisenä tuolin alla. Kuumat kelitkään eivät tunnu haittaavaan, vaan Miko viihtyy parvekkeella ihan yhtä kauan kuin mekin. Joskus viihtyisi ilmeisesti jopa kauemminkin, mutta koska kyseessä on seurallinen mauku, ei se (ainakaan vielä) halua jäädä sinne yksin jos me mennään sisään.

Jee, parvekkeella on nykyisin kivaa!

Meksiko 4/4: Tulum

Meille oltiin suositeltu Tulumin Maya-raunioita, joten varasin meidän viimeiselle päivälle Meksikossa opastetun retken. Siinä missä halusin kiertää Chichén Itzáa vapaammin ja aikaa käyttäen, puoli päivää vaikutti sopivalta ajalta Tulumin katsastamiseen. Tulum sijaitsee noin tunnin matkan päässä Cancunista, ja perillä oltiin pari tuntia. Ensimmäinen tunti oli varattu opastetulle kierrokselle ja toisen tunnin sai pyöriä alueella itsekseen ennen paluuta takaisin Cancuniin.

Tulum on yksi viimeisimpiä rakennettuja Maya-kaupunkeja, ja se sijaitsee meren rannalla jyrkän rantakallion päällä. Rannalta olisi päässyt myös uimaan, mutta rajallisen ajan vuoksi me jätettiin uikkarit suosiolla hotellille ja keskityttiin ihailemaan upeita maisemia.

Tulum on huomattavasti esimerkiksi Chichén Itzáa pienempi kohde, mutta ehdottomasti vierailun arvoinen. Pieni puolen päivän retki riitti meille tällä kertaa oikein hyvin, mutta jos haluaa hyödyntää uimamahdollisuuden ja vaikka shoppailla matkamuistoja, saa siellä varmasti kulumaan enemmänkin aikaa.

Meksiko 3/4: Chichén Itzá

Kuten sanottu, Chichén Itzá oli tosiaan mulle pääasiallinen syy matkustaa Meksikoon, joten siihen vierailuun panostettiin oikein kunnolla. Siinä missä monet tyytyvät järjestettyyn turistiretkeen Cancunista käsin, me reissattiin tosiaan paikalle kahdeksi yöksi Mayaland-hotelliin ja varattiin se niiden väliin jäänyt kokonainen päivä Chichén Itzálle.

Kukulcánin pyramidi on Chichén Itzán tunnetuin rakennus.

Kevät- ja syyspäiväntasauksena auringonvalo ja varjot muodostavat Kukulcánin pyramidin käärmeille vartalot. Näinä päivinä Chichén Itzá on kuulemma tavallistakin täydempi turisteja.

Chichén Itzán portit aukeavat kello yhdeksältä aamulla, mutta Mayalandilla on oma sisäänkäynti raunioille alueen vastakkaisella reunalla, joka aukeaa jo kahdeksalta. Tämä tarkoittaa sitä, että hotellin asukkaat saavat tunnin varaslähdön, ennen kuin suuret turistilaumat pääsevät sisään. Oli sanomattakin selvää, että me halusimme hyödyntää tämän edun, ja oli kyllä ihan huippua päästä katselemaan esimerkiksi Kukulcánin pyramidia ensin ihan rauhassa.

Toinen puoli Kukulcánin pyramidista on huomattavasti huonommassa kunnossa.

Suuri pallokenttä.

Pallopelin tarkoitus oli saada pallo tällaisten renkaiden läpi.

Halusimme myös oppaan mukaamme alueelle, ja sekin onnistui kätevästi hotellin kautta. Meidän opas Victor oli tosi mukava tyyppi, joka osasi asiansa ja tarjosi meille huimasti tietoa ja mielenkiintoisia yksityiskohtia sekä Chichén Itzásta että Maya-kulttuurista yleisesti. Victor piti meille noin parin tunnin mittaisen kierroksen koko alueella, jonka jälkeen me kierreltiin kahdestaan vielä uudelleen ja otettiin (paljon!) valokuvia.

Meidän pääsyliput oli voimassa koko päivän, ja ihan alunperin oltiinkin ajateltu että kierrellään aamulla jonkin aikaa ja mennään iltapäivällä vielä uudelleen kun ollaan paettu takaisin hotellille päivän kuumimmaksi osaksi. Mutta ei me sit maltettu jättää kesken, vaan hengailtiin alueella reilu neljä tuntia, jonka jälkeen oltiin molemmat sitä mieltä että Chichén Itzá oli koettu riittävän perinpohjaisesti. Onneksi oli melko pilvinen päivä, koska suorassa auringonpaisteessa olisi voinut olla vielä huomattavasti tukalampaa.

Sotilaiden temppelin seinäkaiverruksissa esiintyvät kotkat ja jaguaarit.

Chichén Itzá oli kyllä kokonaisuudessaan aivan mielettömän hieno paikka, ja suosittelen siellä vierailua kyllä ehdottomasti kaikille vähänkään kiinnostuneille. Suosittelen myös lämpimästi oppaan palkkaamista, koska siten ainakin me saimme alueesta varmasti vielä paljon enemmän irti. Arvostimme myös kovasti sitä, että meidän opas Victor oli siellä ihan vaan meidän kanssa, verrattuna suuriin parinkymmenen hengen ryhmiin jotka kiersivät yhden oppaan perässä.

Chichén Itzán alueella olisi vielä paljon lisää raunioita, joita ei ole vielä kaivettu esiin. Koko paikka oli viidakon peitossa 1920-luvulle asti, jolloin sitä alettiin kunnostaa.

Tämä observatorio, El Caracol, näkyi meidän hotellihuoneestakin.

Ei ihme että Chichén Itzá on valittu yhdeksi maailman uudesta seitsemästä ihmeestä, oli kyllä ihan todella vaikuttava kokemus. Toivottavasti alueen kunnostus ja uusien raunioiden esiinkaivaminen jatkuu, ties mitä hienouksia sieltä vielä voisikaan paljastua.

Väliaikatiedotus

Viimeiset kaksi työviikkoa ovat kyllä olleet ihan kauheita. Ja pitkiä, tänään on nimittäin mun toinen vapaapäivä kahteen viikkoon, kun molemmat edelliset lauantait ovat olleet työpäiviä myös. Jälkimmäiset osat meidän Meksikon lomasta ovat siis kyllä tulossa, mutta valitettavasti vähän viiveellä, kun olen viime aikoina jaksanut töiden jälkeen vain ja ainoastaan tuijottaa uupuneena olympialähetyksiä telkkarista. Mutta eiköhän se taas tästä.

Kerrottakoon samalla että Mikon taannoiset terveysongelmat jatkuivat sit kuitenkin vielä kolmannen eläinlääkärikäynnin arvoisesti, pari päivää tämän postauksen jälkeen. Silloin maukulle määrättiin viikon mittainen antibioottikuuri, joten päästiin Villen kanssa testaamaan miten pillerin syöttäminen kissalle sujuu. Miko oli kuitenkin oikein reipas potilas, ja otti lääkkeensä suhteellisen kiltisti vain vähäisellä vastustelulla, vaikka niitä jouduttiin sille antamaan kahdesti päivässä.

Onneksi antibioottikuuri tuntui tepsivän, ja meidän pieni karvapallo on nyt jo hyvän tovin ollut oma energinen itsensä. Oli ihan kauheaa kun Miko oli kipeä, ja olin ihan surkeana kun toinen oli niin vaisu ja onnettoman oloinen. Onneksi nyt se taas riehuu ja leikkii ihan kuin ennenkin. ♥

Meksiko 2/4: Valashait

Cancunissa eniten odottamani aktiviteetti oli uimaretki valashaiden kanssa! Valashait ovat maailman suurimpia kaloja, jotka kasvavat yli kymmenen metrin mittaisiksi. Tämä valtava hailaji on kuitenkin täysin vaaraton, ja syö planktonia. Ne viihtyvät erinomaisesti Yukatanin rannikolla, joten valashaikierrokset ovatkin yksi Cancunin turistivetonauloista.

Meille oli tärkeää, että meidän retken järjestävä firma oli sekä ekologinen että eettinen. Päädyimme varaamaan kierroksen paikasta nimeltä Cancun Whale Shark Tours, koska heistä lukemani arviot tekivät vaikutuksen. Henkilökuntaa kehuttiin netissä kovasti, mutta sen lisäksi heidän omat nettisivunsa korostivat miten tärkeää heille on järjestää kaikki siten, ettei valashaille koidu mitään haittaa. He sallivat esimerkiksi ainoastaan biohajoavan aurinkosuojan käytön, koska "tavalliset" rasvat ovat haitallisia kaloille. Heidän kierroksillaan valashaiden koskeminen on myös ehdottomasti kiellettyä, kun taas jotkut toiset järjestäjät sallivat sen.

Retki alkoi aamuvarhain perehdytyksellä, jonka jälkeen hypättiin paattiin ja lähdettiin noin tunnin matkan päähän avomerelle etsimään valashaita. Ryhmät olivat normaalisti kooltaan 10 henkeä, mutta meidän ryhmästä kaksi tyyppiä jätti ilmestymättä, joten meitä oli vain kahdeksan. Olin ottanut aamulla pahoinvointilääkkeen ja venematka menikin ihan hyvin, mutta kun pysähdyttiin valashaiden luona, iski merisairaus paatin keinuessa välittömästi. Sain kuitenkin pulahdettua veteen ensimmäisenä ja olo helpotti nopeasti. Paikalla oli kymmenkunta venettä turistiryhmien kanssa, ja ehkä noin sata valashaita!

Ryhmä pääsi uimaan pareittain ja meidän opas oli vedessä meidän mukana koko ajan. Vesi oli meidän ekalla uimavuorolla varsin sakeaa, Villen teorian mukaan mahdollisesti runsaasta planktonin määrästä johtuen, joten näkyvyys oli todella huono, eikä kokemus tehnyt suurtakaan vaikutusta. Näin oikeastaan vain yhden valashain ja senkin melko heikosti. Mulla oli myös vähän vaikeuksia liikkumisen kanssa, koska en ollut koskaan ennen uinut uimaräpylöiden kanssa, enkä myöskään käyttänyt aiemmin snorkkelia.

Veneeseen palattuani palasi huono olokin ja jouduin lopulta jättämään meidän toisen uintivuoron väliin koska oksensin sillä hetkellä hurmaavasti laidan yli. Mutta kolmannella vuorolla menin jälleen Villen kanssa veteen ja sillä kertaa kokemus oli ihan mieletön! Hallitsin sekä räpyläni että snorkkelini vähän paremmin ja näkyvyyskin oli parantunut huomattavasti (tähän saattoi vaikuttaa myös se, että meidän kapteeni oli tällä välin pessyt mun maskin!). Näin vaikka kuinka monta valashaita ihan todella läheltä ja kirkkaasti ja vähänkö ne oli vaikuttavia ilmestyksiä. Ehdottomasti koko rahan arvoinen juttu, ihan vaan jo tämän yhden uintikerran ansiosta!

Kun kaikki olivat saaneet kolme uintivuoroa (en ollut ainoa merisairas, mutta olin ainoa niin nöösö, että jätin yhden vuoron kokonaan väliin...), lähdimme takaisin manteretta kohti. Paluumatkaan kuului pysähdys Cancunin edustalla sijaitsevalla Isla Mujeres -saarella, jossa pääsimme nauttimaan lämpimästä rantavedestä ennen kevyttä lounasta meidän paatilla ja paluuta takaisin Cancuniin.

Kaiken kaikkiaan ehdottomasti suosittelen tätä retkeä, vaikka aikaisempi kokemus snorklaamisesta olisi varmasti ollut eduksi. Harmillisesti meidän ostama vedenkestävä kertakäyttökamera oli jotenkin viallinen ja sen sisään oli päässyt vettä, joten filmi oli pilalla. Siispä kaikki kuvat on mun puhelimella veneestä käsin napattuja.

Meksiko 1/4

Vajaa vuosi sitten Emmi haastoi mut vastailemaan erilaisiin kysymyksiin, joista yksi inspiroi mut pohtimaan millaiselle lomalle haluaisin lähteä. Mainitsin yhteisreissun Cozumeliin ja Chichén Itzáan, ja se ajatus pyörikin mielessä siitä asti. Kun sitten alettiin pohtia tämän kesän lomasuunnitelmia, tultiin siihen tulokseen että idea on aivan toteutuskelpoinen. Päädyttiin kuitenkin lopulta Cozumelin sijasta Cancuniin, koska kumpikaan meistä ei ole rannalla tai uima-altaalla rajattomasti lojuvaa sorttia, ja Cancunista tuntui sijainnin vuoksi olevan huomattavasti helpompi tehdä kaikenlaisia retkiä sun muita.

Cancuniin lentää Houstonista vain vähän yli kahdessa tunnissa. Se on lyhyempi lento, kuin yhdelläkään meidän Yhdysvaltojen sisällä tekemällä reissulla! Lentokentältä otettiin bussi keskustaan, jossa meidän hotelli sijaitsi kätevästi viiden minuutin kävelymatkan päässä bussiasemalta. Oltiin tietoisesti vältelty Cancunin valtavaa rannalla sijaitsevaa hotellialuetta, koska se ei vaikuttanut ihan meidän jutulta. Valitettavasti meidän hotelli oli sijainnistaan huolimatta vähän pettymys. Paikassa oli todella paljon potentiaalia, ja sen sisäpiha-alue etenkin oli upea, mutta huoneissa oli parantamisen varaa. Meidän eka huone oli muuten ok, mutta siellä ei ollut yhtäkään lipastoa tai kaappia tavaroiden purkamista varten. Kun tultiin Chichén Itzásta takaisin, oli toisessa huoneessa kyllä säilytystilaa, mutta suihkun vedenpaine oli niin säälittävä, että mulla kesti minuuttikaupalla että sain tukan kasteltua, saatika että olisin saanut sen kunnolla pestyä.

Cancunissa vietetyn ajan keskellä karattiin kahdeksi yöksi Chichén Itzáan, jonne pääsi todella kätevästi bussilla. Koska Chichén Itzá oli mulle koko loman pääpointti, haluttiin viettää siellä kunnolla aikaa, eikä tyydytty Cancunista tehtävään päiväretkeen. Oltiin siis varattu huone kahdeksi yöksi Mayaland-hotellista, ja se oli kaikkea muuta kuin pettymys! Ihan mieletön paikka, jossa sain sitten juuri sen verran myös sitä uima-altaalla lojumisaikaa kuin kaipasinkin.

Cancunista menee Chichén Itzáan vain yksi ykkösluokan bussin päivässä, ja se lähtee varttia vaille ysiltä aamulla. Mutta koska viimeinen kakkosluokankin bussi lähtee jo yhdeltätoista, päätettiin ettei parin tunnin ero ole sen arvoista, kun kakkosluokan bussien laadusta ei ollut etukäteen takeita. Noin kolmen tunnin matka ilman ilmastointia ei kuulostanut houkuttelevalta riskiltä. Oltiin siis perillä jo puolenpäivän aikaan, mutta onneksi meidän huone sattui olemaan jo valmis, niin päästiin kirjautumaan sisään etuajassa.

Ville nauttii tervetuliaismehusta meidän huoneen parvekkeella.

Meidän parvekkeelta ja kylpyhuoneesta oli näköala Chichén Itzán raunioille!

Seuraava päivä oli varattu Chichén Itzálle ja rentoutumiselle, ja sitä seuraavana päivänä huristeltiin bussilla takaisin Cancuniin. Päivän ainoa ykkösluokan paluubussi lähti Chichén Itzásta puoli viideltä iltapäivällä, joten sinäkin päivänä ehti vielä hyvin nauttia Mayalandin kauneudesta ja syödä mahtavan meksikolaisbuffetlounaan. Jos siis meidän Cancunin hotelliin suhtaudunkin vähän varauksella, Mayalandia suosittelen kyllä ihan täysillä kaikille, jotka harkitsevat visiittiä Chichén Itzáan.

Aamiaista tarjoiltiin näissä maisemissa.

Hotellin alueella asui villejä riikinkukkoja!

Hotellin pääovilta oli sama näkymä Chichén Itzán observatorioon kuin meidän huoneesta.