Naps

Arvakkaa mitä mää tein tänään!

Ps. Kun nyt kerran liikkeessä oltiin, Villekin päätti kerrankin leikkauttaa oman tukkansa jo hyvissä ajoin ennen kuin taas käy näin.

Eläintarhassa

Me vietettiin eilen hauska parituntinen Emmin kanssa Houstonin eläintarhassa. Ei oltukaan käyty pitkään aikaan, vaikka Ville on jo jonkin aikaa puhunut että olis kiva käydä. Ihan erityisesti meitä kiinnosti noin vuosi sitten auennut gorilla-alue, jota oltiin paljon kehuttu. Eikä suotta, alue oli oikein vaikuttava!

Gorilloilla vaikutti olevan ruhtinaallisesti tilaa ja varsin mukavat oltavat. Valitettavasti sama ei pidä paikkaansa ihan kaikkien eläinlajien kohdalla, ja joidenkin raasujen ahtaanoloiset häkit jäivät harmittamaan. Itse uskon kuitenkin että Houstonin eläintarhassa pyritään koko ajan parempaan suuntaan, ja esimerkiksi elefanttien alueen uudistaminen on parhaillaan käynnissä ja aukeaa suunnitelmien mukaan ensi vuonna. Toivottavasti siitä tulee hyvä!

Materialismia, osa 2 – Eli kuinka meidän sohva ja muuttolaatikot reissasivat yli Atlantin

Osa 1 löytyy täältä.

Ihan aluksi haluaisin kehua meidän käyttämää muuttofirmaa, koska sekä sähköpostitse tapahtunut asioiden sopiminen että tavaroiden noutaminen meidän Suomen kämpästä sujui tosi vaivattomasti. Oli huojentavaa nähdä miten perusteellisesti meidän sohva ja laatikot – miekasta puhumattakaan – pakattiin muoviin ja teipattiin kasaan. Sanoivat vielä lähtiessään että teippaavat laatikoita vielä vähän lisää ennen konttiin pakkaamista, että varmasti kaikki pysyy kasassa.

Valitettavasti vastaavat positiiviset kokemukset eivät jatkuneet ihan loppuun asti, tavaroiden saapuminen Houstoniin nimittäin kesti huomattavasti kauemmin kuin etukäteen meille ilmoitettu 9 – 12 viikkoa. Tämä ei varsinaisesti kuitenkaan ollut muuttofirman syytä, vaan paikallinen tulli nappasi koko kontin tarkempaan syyniin ja säilöi sitä nurkissaan melko pitkään. Tarkastelun alla eivät ilmeisesti olleet varsinaisesti meidän tavarat, vaan jotain muuta jota kuljetettiin samassa kontissa. Mutta koska koko sisältö ilmeisesti piti vapauttaa kerralla, tarkoitti tämä sitä että meidänkin omaisuus oli jumissa.

Toki me oltais mieluusti otettu meidän tavarat nopeamminkin, mutta viivästys ei itsessään varsinaisesti haitannut. Se haittasi, että tulli kaikessa reiluudessaan ilmoitti veloittavansa meiltä ns. vuokraa sen vuoksi, että he joutuvat säilyttämään meidän tavaroita heidän tiloissaan. Mutta ei me niitä poiskaan saatu hakea, koska edelleen koko kontin sisältö piti ensin käydä läpi ja hyväksyä. Tämä harmillinen takaisku nosti lopullisia kustannuksia lisää ja summa alkoikin olla jo melko koominen, ottaen huomioon ettei meidän tavaroissa ollut edes mitään oikeasti arvokasta (paitsi meidän miekka).

Hauskana yhteensattumana tavarat toimitettiin lopulta meille kotiin mun syntymäpäivänä, 16 ja puoli viikkoa sen jälkeen kun ne lähtivät meidän Suomen kämpästä matkalleen. Oikeastaan aika hupaisaa, koska laatikoiden availu tuntui vähän siltä kuin olisi saanut ihan tosi paljon synttärilahjoja, joista jokainen oli erityisen mieluisa.

Mitä tästä operaatiosta sitten jäi käteen? No, jos joku kysyisi että kannattaako vastaavaan ryhtyä, sanoisin todennäköisesti että eipä oikeastaan, koska hinta on melkoinen ja prosessi saattaa kestää kovinkin kauan. Kustannusten hinnalla oikeastaan mitä tahansa voi ostaa täällä uudelleen. Mutta toisaalta, jos joku kysyisi että oliko se sen arvoista, vastaisin että kyllä se meille sitten kuitenkin oli. Ei ehkä kaikista rationaalisin vastaus, mutta tavaroiden saapuminen ja laatikoiden availu oli kyllä aidosti todella onnellinen hetki. Jonka lisäksi olen ihan joka päivä iloinen siitä, että meidän sohva, miekka ja kirjat ovat täällä.

Koska en ole vieläkään (kröhöm) saanut aikaiseksi ottaa kuvia meidän uudesta sisustuksesta, saa tämä nimenomainen saaga jatkoa vielä kolmannen, hyvin kuvapainotteisen osan verran. Katsotaan koska saatais homma hoidettua ja kuvat ilmoille.

Historian havinaa

Houston Chronicle -sanomalehti täyttää tänä vuonna 115 vuotta ja sen kunniaksi päivän lehdessä oli moniosainen liite Houstonin historiasta. Kaupungin perustamisen tarina oli sen verran hupa, että aattelin kirjoittaa siitä tänne.

Kaupungin perustajina pidetään Allenin veljeksiä, jotka muutti juuri itsenäistyneeseen Teksasin valtioon New Yorkin seuduilta ja osti palan maata Buffalo Bayoun länsirannalta tehdäkseen tuottoisaa kiinteistökauppaa. Vaan kuka tiesi, että kaupungin perustamispäivänä juhlittu elokuun 30. 1836 ei suinkaan ole maapläntin ostopäivä tai minkään peruskiven muurauspäivä tai muutakaan vastaavaa. Ehei, se on päivä jolloin veljekset laittoi lehteen mainoksen myydäkseen erinomaisia tonttejaan "hyvin kehittyneestä kaupungista", johon on hyvät kulkuyhteydet "jokea kulkevien höyrylaivojen" ansiosta. Mainosten kuvituksena oli vielä kaupan päälle houkuttelevia vuoristokylämäisiä kuvia. Veljesten menoa ei tuntunut haittaavaan, ettei paikalla ollut sen paremmin kaupunkia, teitä kuin paattejakaan, mäkisestä maastosta puhumattakaan. Yksi mainoslause sentään piti kutinsa. Paikka oli meinaan "hyvin kasteltu" eli kunnon kuraista suomaata joka oli altis tulville ;) Niin vaan mainoslauseet puri ja ihmiset rynnisti paikalle. Sopivilla maa- ja rahalahjoituksilla veljekset sai vielä Teksasin pääkaupunginkin muuttamaan Houstoniin, tosin vain pariksi vuodeksi, ja siitä alkoi sitten nykyisen miljoonakaupungin elämä.