Materialismia, osa 2 – Eli kuinka meidän sohva ja muuttolaatikot reissasivat yli Atlantin

Osa 1 löytyy täältä.

Ihan aluksi haluaisin kehua meidän käyttämää muuttofirmaa, koska sekä sähköpostitse tapahtunut asioiden sopiminen että tavaroiden noutaminen meidän Suomen kämpästä sujui tosi vaivattomasti. Oli huojentavaa nähdä miten perusteellisesti meidän sohva ja laatikot – miekasta puhumattakaan – pakattiin muoviin ja teipattiin kasaan. Sanoivat vielä lähtiessään että teippaavat laatikoita vielä vähän lisää ennen konttiin pakkaamista, että varmasti kaikki pysyy kasassa.

Valitettavasti vastaavat positiiviset kokemukset eivät jatkuneet ihan loppuun asti, tavaroiden saapuminen Houstoniin nimittäin kesti huomattavasti kauemmin kuin etukäteen meille ilmoitettu 9 – 12 viikkoa. Tämä ei varsinaisesti kuitenkaan ollut muuttofirman syytä, vaan paikallinen tulli nappasi koko kontin tarkempaan syyniin ja säilöi sitä nurkissaan melko pitkään. Tarkastelun alla eivät ilmeisesti olleet varsinaisesti meidän tavarat, vaan jotain muuta jota kuljetettiin samassa kontissa. Mutta koska koko sisältö ilmeisesti piti vapauttaa kerralla, tarkoitti tämä sitä että meidänkin omaisuus oli jumissa.

Toki me oltais mieluusti otettu meidän tavarat nopeamminkin, mutta viivästys ei itsessään varsinaisesti haitannut. Se haittasi, että tulli kaikessa reiluudessaan ilmoitti veloittavansa meiltä ns. vuokraa sen vuoksi, että he joutuvat säilyttämään meidän tavaroita heidän tiloissaan. Mutta ei me niitä poiskaan saatu hakea, koska edelleen koko kontin sisältö piti ensin käydä läpi ja hyväksyä. Tämä harmillinen takaisku nosti lopullisia kustannuksia lisää ja summa alkoikin olla jo melko koominen, ottaen huomioon ettei meidän tavaroissa ollut edes mitään oikeasti arvokasta (paitsi meidän miekka).

Hauskana yhteensattumana tavarat toimitettiin lopulta meille kotiin mun syntymäpäivänä, 16 ja puoli viikkoa sen jälkeen kun ne lähtivät meidän Suomen kämpästä matkalleen. Oikeastaan aika hupaisaa, koska laatikoiden availu tuntui vähän siltä kuin olisi saanut ihan tosi paljon synttärilahjoja, joista jokainen oli erityisen mieluisa.

Mitä tästä operaatiosta sitten jäi käteen? No, jos joku kysyisi että kannattaako vastaavaan ryhtyä, sanoisin todennäköisesti että eipä oikeastaan, koska hinta on melkoinen ja prosessi saattaa kestää kovinkin kauan. Kustannusten hinnalla oikeastaan mitä tahansa voi ostaa täällä uudelleen. Mutta toisaalta, jos joku kysyisi että oliko se sen arvoista, vastaisin että kyllä se meille sitten kuitenkin oli. Ei ehkä kaikista rationaalisin vastaus, mutta tavaroiden saapuminen ja laatikoiden availu oli kyllä aidosti todella onnellinen hetki. Jonka lisäksi olen ihan joka päivä iloinen siitä, että meidän sohva, miekka ja kirjat ovat täällä.

Koska en ole vieläkään (kröhöm) saanut aikaiseksi ottaa kuvia meidän uudesta sisustuksesta, saa tämä nimenomainen saaga jatkoa vielä kolmannen, hyvin kuvapainotteisen osan verran. Katsotaan koska saatais homma hoidettua ja kuvat ilmoille.