Miten tässä näin kävi

En tiedä muistaako kukaan, mutta ihan alunperin minun piti mennä töihin Ricen kansainvälisten asioiden toimistoon, OISS:ään, kesäkuuksi, yhden työntekijän kesälomansijaiseksi. Päädyin kuitenkin aloittamaan jo huhtikuun loppupuolella, kun pari työntekijää oli lopettamassa. Toinen näistä lopetti kokoaikaisena toukokuun viimeinen päivä, mutta jatkaa osa-aikaisena aina elokuulle asti, jolloin hän jää äitiyslomalle ja keskittyy sen jälkeen opintojensa valmiiksi saattamiseen. Hyvin yllättävästi ja erittäin imartelevasti tätä nimenomaista paikkaa tarjottiin minulle kun olin ollut töissä kaksi viikkoa.

Asiasta keskusteltiin kotona jonkun verran, etenkin kun Villen proffa oli myös tehnyt selväksi, että pitäisi Villen mielellään Ricessa vielä pidempäänkin. Päätimme kuitenkin pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassa ja palata kotiin heinäkuun lopussa. OISS:n paikka pistettiin hakuun, useampi hakija haastateltiin ja paikkaan valittiin toinen henkilö. Taustatutkimuksen ja aikaisemman työpaikkansa irtisanomisajan jälkeen tämän henkilön oli määrä aloittaa OISS:ssä tämän viikon torstaina.

Alkuviikolla Villen proffa vetosi Villeen vielä kerran ja yritti houkutella miestä jäämään, kun Ville oli kuullut kolmesta Suomesta hakemastaan työpaikasta ettei ollut tullut valituksi. Proffa oli kehottanut harkitsemaan vielä vakavasti ja keskustelemaan asiasta minun kanssani. Kotona Ville miettikin puolivakavasti, että pitäisikö sitä sittenkin jäädä, kun ei Suomesta tunnu paikkaa irtoavan. Minä ilmoitin että nyt on vähän myöhäistä, kun minulla ei enää ole mahdollisuutta jäädä OISS:ään.

Keskiviikkona Villen proffa kysyi vielä kerran meidän päätöstä ja Ville sanoi että kyllä me palataan Suomeen. Tästä paria tuntia myöhemmin OISS:n uusi työntekijä soitti ja ilmoitti ettei olekaan tulossa seuraavana päivänä töihin, eikä itse asiassa ota koko paikkaa vastaan lainkaan. Seuraavaksi paikkaa tarjottiin minulle uudestaan, tällä kertaa koko toimiston väen vuorotellen houkutellessa minua jäämään.

Päivän päätteeksi minä ja Ville olimme ehtineet keskustella asiasta ensin OISS:n pomon kanssa (hän esitti meille faktoja numeroiden muodossa: kaksi työtarjousta täällä vastaan kolme hylkäystä Suomesta...) ja sitten vielä kotona keskenämme, päätyen siihen, että jos Villen proffan edellisen päivän tarjous on vielä torstaina pöydällä, niin me jäämme. Kertoessani tästä torstaiaamuna töissä, hymyili pomo leveästi ja ilmoitti sähköpostitelleensa Villen proffan kanssa asiasta (!) ja tietävänsä tämän ilahtuvan kovasti kuullessaan Villen suostuvan jäämään.

Loppu tapahtuikin vielä vauhdikkaammin. Ville vahvisti vuoden jatkon proffansa kanssa ja OISS:n henkilökunta ryhtyi ajamaan paikan antamista suoraan minulle ilman, että se pitää laittaa uudelleen hakuun tässä välissä. Viestit lensivät OISS:n ja Villen laitoksen välillä ja paperit saatiin käsiteltyä ennätysnopeasti. Oli hieman epätodellinen olo kun laitoksen dokumentit saapuivat OISS:ään perjantaina (skannattuina kopioina, kun alkuperäisten kulku postitse kestää kauemmin), ja koko toimiston porukka keskeytti muut hommansa hoitaakseen Villen paperit kuntoon välittömästi. Villen puolestahan aikaa olisi ollut kuun loppuun asti, kiire johtui puhtaasti minusta ja siitä, että pääsin hakemaan työluvalleni jatkoa mahdollisimman nopeasti. Se kun ei onnistunut ilman että Villen jatkopaperit ovat valmiit, mutta OISS:n ripeän toiminnan vuoksi sain hakemukseni postiin tänään.

Melkoisen nopeasti kaikki siis tapahtui, kun se oikeasti lähti etenemään. Vielä keskiviikkona aamupäivällä olimme vakaasti sitä mieltä, että palaamme Suomeen heinäkuun lopussa. Ja perjantaina Villellä oli uusi sopimus vuoden verran eteenpäin, ja minulla työluvan uusiminen vireillä. Toimistolla kutsuivat sitä kohtaloksi, kun OISS:n paikkaan valittu tyyppi perui tulonsa viime metreillä. No kohtalosta en tiedä mitään, mutta nyt kun pää on hiljalleen lakannut pyörimästä, vaikuttaa päätös lopulta aika mukavalta.