Pieniä kauniita esineitä

Viime viikonlopun futispeli meni mitä mainioimmin. Texansit ottivat mittaa viime kauden Super Bowl -finalisteista, Pittsburgh Steelerseista, ja voittivat tiukan pelin lopulta lukemin 17-10. Tämän viikonlopun peli menikin sitten vähän surkeammin, kun Oakland Raiderseilta tuli pataan 25-20. Loppuun asti voitettavissa ollut peli kaatui viimeisillä sekunneilla sattuneeseen epäonnistumiseen ja meillä oli edessä kirvelevän tappion jälkeinen kotimatka kaatosateessa. Ainahan olisi voinut kulkea julkisilla, mutta harmitti niin vietävästi, että sama se oli siinä vaiheessa vaikka kastuikin vielä kaiken muun lisäksi. Sateenvarjo auttoi tilannetta kaulasta ylöspäin, mutta kengät ja sukat olikin sitten jo ihan litimärät... Kotona lohdutti loppuviikosta ihan yllättäen saatu paketti kotiSuomesta, kun äiti oli pistänyt matkaan vähän luettavaa, pari suklaalevyä ja ihan hillittömän kokoisen pussin salmiakkia! Herkut auttaa kummasti epäonnisen futispelin jälkeiseen ketutukseen.
Meillä vierailee töissä säännöllisesti korkea-arvoisia delegaatioita eri puolilta maailmaa ja viime viikolla sellainen saapui Shanghain yliopistosta. Näiden delegaation edustajat tuovat usein pieniä lahjoja meidän toimiston johtajalle, joka puolestaan on sitä mieltä, ettei hän niitä yksin ansaitse, vaan osa kunniasta ja lahjuksista kuuluu koko meidän tiimille. Lahjat siirtyvät siis usein häneltä eteenpäin ja toinen viime viikon paketeista päätyi minulle. Kyseinen muistitikku on vielä toistaiseksi tyhjillään, mutta se on todella hieno ja pidän siitä kovasti.
Viime tiistaina oli syksyn ensimmäinen rouvalounas, johon osallistuin tällä kertaa hieman eri roolissa kuin aikaisemmin. Päivän aktiviteettina oli ilmaisen lounaan ja yleisen seurustelun lisäksi helmipunontaa, kun meille opetettiin miten taiteillaan sormus. Pikkutarkka näpertäminen oli yllättävän hauskaa puuhaa ja askartelinkin sormukseni loppuun vielä samana iltana. Olen ihan yllättynyt siitä, miten onnistunut siitä tuli. Minulla on ainekset vielä toiseen, eriväriseen sormukseen, katsotaan koska jaksan puuhastella pienten helmien kanssa vähän lisää.
Tällä viikolla sain ihan ikioman Ricen yliopiston luottokortin, josta Ville on virallisesti kateellinen. Sellaiseen ei kuitenkaan ihan oikeasti ole mitään syytä, sillä jouduin siitä ilosta istumaan kahdessa eri perehdytyksessä, joissa meille tähdennettiin noin kymmeneen kertaan mitä kaikkea kortilla saa ja ennen kaikkea mitä sillä ei saa tehdä. Itse olen ehtinyt jo ostamaan kortillani sekä lippuja jääkiekko-otteluun että Halloween-kurpitsoja. Täysin asiallisia ja hyväksyttäviä hankintoja ilmiselvästi kumpainenkin.