San Francisco, osa 1: Kaupunki ja päiväretki

Nyt kun seuraava lomamatka on edessä jo huomenna, pitäis varmaan yrittää saada vihdoinkin raportoitua sitä edellistä. Eli siis, San Francisco, osa yksi.
San Francisco nousi kertaheitolla yhdeksi suosikkikaupungeistani, tunnelmansa ja kauneutensa vuoksi. Olisin viihtynyt vaikka kuinka pitkään. Ja nyt ymmärrän miksi niin monet takaa-ajokohtauksia sisältävät elokuvat sijoittuvat San Franciscoon. Ne mäet ovat huikeita! Ensimmäisenä iltana kiipesimme Nob Hillin päälle ihastelemaan Grace-katedraalia ja ilmoitin Villelle etten enää koskaan yritä kivuta näitä kirottuja mäkiä jalkaisin. Seuraavana päivänä käytyämme Alcatrazissa (siitä lisää seuraavassa osassa, 400 kuvan karsiminen julkaisukelpoiseen määrään on vielä hieman kesken..) kiipesimme mäkeä puolivahingossa, ja viimeisinä päivinä kipusimme Nob Hillille uudelleen ihan vaan huvin vuoksi. Sen täytyy olla jotain mitä ne laittavat veteen.

Grace Cathedral

Kuvat eivät tee katujen jyrkkyysasteelle oikeutta...

Tosiaan, saavuimme kaupunkiin torstaina ja käytimme ensimmäisen illan yleiseen maleksimiseen sekä Grace-katedraalin ja maisemien ihastelemiseen. Perjantaina suuntasimme Fisherman's Wharfiin, koska sieltä lähti lautta Alcatraziin. Ajelimme paikalle cable carilla, joka on virallisesti maailman siistein julkisen liikenteen muoto. Alcatrazissa menikin suurin osa päivästä, ja vaikka sen jälkeen vielä kiertelimmekin paikkoja sekä jalkaisin että cable carilla, olo oli niin nuutunut, että arvostimme ihan erityisen paljon sitä, että hotellihuoneessamme oli poreamme (!), jossa oli uskomattoman nautinnollista rentoutua pitkän ja raskaan päivän jälkeen.

Cable carin "ulkolankulla" roikkuminen on maailman siistein tapa matkustaa!

China Townin portti

China Townia

Lauantaina vuokrasimme auton ja lähdimme huristamaan pitkin meren rantaa (ei kirjaimellisesti, oikeasti me ajettiin valtatietä joka suurimman osan matkasta kulki hyvin lähellä meren rantaa). Maisemat oli huikeita ja pari kertaa oli ihan pakko pysähtyä räpsimään kuvia ja kokeilemaan kuinka kylmää Sen Toisen Ison Meren vesi on. Varsin kylmää, muuten, ainakin silloin.

Meidän menopeli

Päiväretken kohteena oli Roaring Camp Railroads, jonka Ville oli bongannut netistä, ja jonne halusimme mennä katsomaan valtavia punapuumetsiä. Tällaisia laiskoja ihmisiä varten alueella kulkee vanha historiallinen höyryjuna, jonka kyydissä pääsee metsän keskelle liki tunnin ajaksi ihailemaan ihan mieletöntä puuestetiikkaa. Kyllä me juna-ajelun päätteeksi vähän vielä käveltiinkin siellä metsässä, mutta junassa oli vielä paljon kivampaa.
Memorial Dayn kunniaksi alueen valtasivat koko viikonlopuksi joukko civil war reenactoreita, siis tyyppejä jotka pukeutuvat asianmukaisesti ja esittävät taisteluita sisällissodan ajalta. Oltiin molemmat kuultu tällaisesta ilmiöstä ja oli ihan tosi hauskaa nähdä esityksiä ihan livenä, mutta ei me kyllä oikein tajuta tätä juttua. Eniten kiusaantunutta hymyilyä aiheutti juna-ajelun keskivaiheilla nähty Bear Mountainin taistelu, joka nyt vaan oli toteutukseltaan kovin kökkö ja suhteellisen nolo. Osaako joku kertoa mikä tässä ihmisiä viehättää, kun meiltä homma meni kyllä aika totaalisesti ohi, vaikka edelleen kokemusta kovasti arvostankin? (Ja ei, tämä ei ole yhtään samanlainen kuin Tammelan klassinen Hakkapeliittatapahtuma, vaikka Ville yritti jotain sellaista vihjailla. Hakkapeliittatapahtuma on oikeasti hieno ja siisti, kun tämä civil war reenactment -homma taas, noh, ei ole...)
Ounastelen että luvassa ovat vielä San Francisco, osat kaksi ja kolme, lähinnä siksi että Alcatraz ansaitsee tosiaan ihan oman raporttinsa (eikä vähiten sen vuoksi, etten todennäköisesti onnistu karsimaan kuvia riittävästi jotta samaan voisi laittaa mitään muuta…). Mutta enpäs kerrokaan mitä se toinen vielä puuttuva osa käsittelee, että säilyy edes joku jännitys (vaikka epäilen ettei sen arvaaminen ehkä ole kovin haastavaa, jos tietää mitään San Franciscon kuuluisista, turisteja mahdollisesti kiinnostavista maamerkeistä!).