Kuulumisia kertarysäyksellä

Blogi on nähtävästi kokenut näin marraskuussa melkoisen välikuoleman, haluatteko kuulla kootut tekosyyt selitykset? Töissä on ainakin ollut varsin kiireistä, ja kun on ensin viettänyt koko päivän yrittäen olla mahdollisimman produktiivinen tietokoneen äärellä, ei kotona enää oikein tahdo riittää motivaatio minkäänlaiseen hyödylliseen tietokonepuuhasteluun. Ylimääräistä ohjelmaakin on ollut jonkin verran, kuten myös kaksi peräkkäistä kuuden päivän työviikkoa, ja kun aikaiset aamuherätykset saavat vielä iltaisin yleensä pilkkimään jo viimeistään kymmenen aikoihin, niin on jotenkin tämä blogiin panostaminen jäänyt. Nyt on kuitenkin saatu pitkän, nelipäiväisen viikonlopun ansiosta lepäillä sen verran, että joskohan sitä jaksaisi raportoida mitä kaikkea on ehditty viimeaikoina puuhaamaan.
Viimeksi juteltiin Halloweenista, jolloin kurpitsankaiverruksen lisäksi juhlittiin myös Villen synttäreitä. Lahjapaketeista löytyi mm. kirja, palapeli, Alfred Hitchcockin varhaisia elokuvia, sekä lompakko Marketalta ja Sepolta. Minäkin sain jotain pientä ja kivaa samana päivänä, kun yksi työkaveri tuli takaisin kahden viikon reissulta Saksasta ja toi tuliaisena berliiniläisten jalankulkuliikennevalojen vihreän tyypin kuvalla varustetun muistivihon ja kynsiviilan. Olenko muistanut koskaan mainita että mulla on ihan huippuja työkavereita?
Saman viikon perjantaina mulla oli vapaapäivä, hyvityksenä aikaisemmin mainitussa kurpitsankaiverrustapahtumassa ja yhdessä iltakokouksessa sisään tehdyistä tunneista. Villen oli alun perin tarkoitus tehdä lyhyt päivä, mutta puolivälissä viikkoa mies ilmoitti ottavansa myös koko päivän vapaaksi, ja järjestävänsä yllätyksen mun etukäteissyntymäpäivälahjaksi. Kun perjantaista siis tavallaan tuli jo melkein synttäripäivä, sovittiin että se olisi sopiva ajankohta yhteisten pakettien avaamiseen. Kivojen lahjusten joukossa mm. dvd’itä, Angry Birds -pehmoja ja -keittokirja Petulta, sekä lahjakortti Morton’sille, jossa ollaan aikaisemminkin herkuteltu, Ollilta ja Riittalta.
Kahdentoista aikaan hypättiin sitten autoon ja lähdettiin ajamaan minulle vielä tuntemattomaan kohteeseen. Pikkuinen aavistus minulla tämän synttäriyllätyksen luonteesta kyllä oli, joten en sit kuitenkaan ihan hirmuisesti yllättynyt, kun saavuttiin paikkaan jossa oli paljon hevosia. Ville on nimittäin luvannut jo vuonna 2007 vievänsä minut jossain vaiheessa ratsastamaan ja nyt vain reilut 4 vuotta myöhemmin tuo lupaus täytettiin!
Ville oli varannut meille tunnin mittaisen maastoratsastuksen, johon päästiin ihan kahdestaan. Yksityisen lenkin olisi voinut varmistaa etukäteen lisämaksulla, mutta koska olimme liikkeellä arkena keskellä päivää, ei meidän kierrokselle ollut muita tulijoita. Ensin saatiin hyvin pikainen näin ohjaat hevosta -opastus ja sitten mentiin. Todellisuudessahan nuo hepat oli niin hyvin koulutettuja, että ne seurasivat opasta ja tämän ratsua ihan ilman minkäänlaista panostusta meidän puolelta. Tottumattomalle tunti oli just hyvä aika ratsastella menemään kivoja metsäpolkuja, ja kun hintakaan ei ollut paha, niin sitä vois joskus mennä uudestaankin.
Viikko päättyi tutusti jalkapallopelissä, jossa Texansit voitti Cleveland Brownsit 30-12. Rentouttavan pitkän ja Texansien voiton ansiosta menestyksekkään viikonlopun jälkeen oli hyvä mennä maanantaiaamuna töihin, jossa heti yhdeksältä minua odotti arviointi molempien esimiesteni kanssa. Pomo oli jo torstaina todennut ettei ole syytä hermoilla, mutta kyllä se vähän jännitti silti. Ei olisi tarvinnut, lopputuloksena oli nimittäin niin kehuvia ja ylistäviä kommentteja että melkein nolotti.

Tiistaina tuntui etten saanut töissä mitään hyödyllistä aikaan. Meillä päivitetään toimistossa tietokoneita ja tiistaina oli minun vuoroni saada uusi kone. Vietin siis koko aamupäivän lähinnä hengaillen meidän IT-henkilön kanssa, näpytellen salasanani koneeseen aina tarvittaessa ja yrittäen aina välillä autella työkavereita erilaisissa tietokonetta kaipaamattomissa jutuissa. Kun tietokone tuli kuntoon, olikin jo aika siirtyä pitkän kaavan mukaiselle lounaalle. OISS isännöi yhdessä Norjan konsulaatin kanssa keskustelutilaisuuden kaikille Houstonissa olevien eurooppalaisten konsulaattien edustajille, ja OISS:n toisena oikeana eurooppalaisena sain luonnollisesti osallistua. Nyt siis minäkin pääsin vihdoinkin Faculty Clubille syömään. Ja jouduin puhumaan ruotsia Norjan konsulin kanssa...

Keskiviikkona käytiin pitkästä aikaa yhdellä luennolla, kun astronautti ja Rice-alumni Shannon Walker jutteli lennostaan kansainväliselle avaruusasemalle ja missioon kuuluneesta harjoittelujaksosta. Me ollaan kerran aikaisemminkin oltu samaan luentosarjaan kuuluvalla luennolla ja olen yhä vaan vaikuttunut siitä, mitä kaikkea Rice yhteisölleen tarjoaakaan. Walkerin luento oli ihan älyttömän mielenkiintoinen tällaiselle vannoutuneelle NASA-fanille, etenkin koska hän lensi ISS:lle venäläisellä Soyuzilla NASA:n shuttlen sijaan. Opin siis paljon uutta, eikä haitannut yhtään että ilta venyi aika pitkäksi.
Torstaina kiiruhdettiin töiden jälkeen äkkiä kotiin syömään ja jatkettiin lähes saman tien oopperaan katsomaan ainoa Beethovenin koskaan säveltämä ooppera, Fidelio. Muuten tämä kyseinen teos ei olisi kiinnostanut lippujen hankintaan asti, mutta kun pääroolissa esiintyi Karita Mattila, oli se ihan pakko mennä katsomaan. Karita oli uskomattoman hyvä, mutta valitettavasti ooppera itsessään oli ihan hirvittävän huono. Mutta ei se mitään, sujuipahan ainakin kotimatka rattoisasti kun naurettiin juonen typeryydelle ja muisteltiin huonoimpia kohtia.
Perjantaina oli mun vuoro juhlia sitä varsinaista syntymäpäivää, enkä etukäteisylläristä huolimatta jäänyt kokonaan ilman paketteja. Ville oli ostanut hurjan söpön kilpikonnariipuksen ja Marketan ja Sepon paketista paljastui meikkipussukka ja kosmetiikkaa. Työkaverit järjestivät toimiston tapojen mukaan mulle yllätyssynttärit ja lahjoivat vielä lisää (kuvaa paketin sisällöstä luvassa myöhemmin...), jonka lisäksi sain houkuteltua noin puolet porukasta vielä yhteiselle lounaallekin. Ei siis hassumpi synttäripäivä. Ja koska kotonaolo oli tällä kyseisellä viikolla ihan yliarvostettua, lähdettiin illalla vielä vuosittaisiin Nutcracker Market -joulumyyjäisiin. Arvottiin pitkään että jaksaako mennä vaiko ei, kun torstaista sunnuntaihin järjestetty tapahtuma osui tänä vuonna vähän huonoon viikkoon. Torstaina oltiin oopperassa, lauantaina oli koko päiväksi ohjelmaa ja sunnuntaina luonnollisesti jalkapalloa, josta ei oltu valmiita luopumaan vaikka kyse vieraspelistä olikin. Jäljelle jäi siis perjantai töiden jälkeen. Onneksi sain selville, että viimeiselle kolmelle tunnille myytiin lippuja puoleen hintaan, joten hieman lyhyestä ajasta maksaminen ei harmittanut enää niin paljoa. Ja hyvin ehdittiin kiertämään kaikki mitä haluttiinkin, eli onneksi mentiin!

Lauantain koko päivän ohjelmasta lisää vähän myöhemmin, kun se liittyy seuraavaksi raportointivuorossa olevaan viikkoon. Toivottavasti saan kerrottua mistä oikein oli kyse ilman toista neljän viikon päivitystaukoa... Nyt on kuitenkin pakko mennä nukkumaan, että jaksaa huomenna taas herätä epäinhimillisen aikaisin ja aloittaa uusi, toivottavasti hieman rennompi työviikko. Lopuksi vielä ilouutisena jaettakoon, että se vieraspeli Tampa Bay Buccaneerseja vastaan, josta emme olleet Nutcracker Marketin vuoksi valmiita luopumaan, päättyi Texansien murskavoittoon 37-9!