Viimeiset kaksi viikkoa on ollut töissä aika hurjaa menoa, kun meillä vieraili kaksi peräkkäistä englanninopettajista koostuvaa delegaatiota Kiinasta. Rice on jo muutaman vuoden tehnyt yhteistyötä erään Heilongjiangin provinssissa sijaitsevan opetusinstanssin kanssa järjestämällä heille noin viikon mittaisia työpajoja. Ohjelmaan kuuluu kieliopintoja, kielenopetuksen metodologiaa ja kulttuuriin tutustuttavia tunteja, sekä myös kaikenlaisia kevyempiä aktiviteetteja, kuten Houston Rocketsien koripallopeli, shoppailua Rice Villagessa, tai iltapäivä Luonnontieteellisessä museossa.
Kaiken tämän koordinoiminen on meidän toimiston vastuulla ja toimiston sisällä jaoimme velvollisuudet suhteellisen tasan, ettei kenenkään normaalit työtehtävät kärsisi liiallisesti. Minun vastuullani oli järjestää ryhmille ensimmäisen päivän lounas kampuksella, ja yhdessä yhden toisen työkaverin kanssa viedä ryhmät juuri sinne Luonnontieteelliseen museoon hauskaa iltapäivää viettämään. Molemmat ryhmät saivat liput perusnäyttelyyn ja
perhostaloon, sekä $10 lahjakortin museon Mäkkäriin ruokailua varten. Ensimmäinen, lukio-opettajista koostuva ryhmä pääsi lisäksi katsomaan minun jo ennestään
näkemääni Born to Be Wild -IMAX-elokuvaa, kun taas yliopistotason opettajat näkivät seuraavalla viikolla revontulia käsittelevän planetaario-esityksen.
Viikon päätteeksi meidän toimiston porukalle jaettiin hyvin avokätisesti lahjuksia kiitoksena ilmeisen onnistuneesta työpajasta. Itse sain paketillisen uskomattoman kauniita, pareittain omilla suojapusseilla varustettuja syömäpuikkoja, joita en varmasti koskaan raaski käyttää. Minulle ojennettiin myös toinen paketti, jonka sisällöstä ryhmänjohtaja kovasti pahoitteli. Oli nimittäin nimen perusteella kuvitellut minut miespuoliseksi ja siksi lahjaksi valikoitui kaunis silkkisolmiosetti. Vakuuttelin vilpittömästi ettei haittaa yhtään ja kerroin kuinka voin sitten aina muistella heidän vierailuaan kun näen mieheni käyttävän kyseistä solmiota. Kun jälkimmäinen ryhmä yllätti vielä kivalla rannekorulla, tuli kyllä kokonaisuudessaan varsin lahjottu olo.
Delegaatiot olivat ihan hauskaa vaihtelua normaaleihin työpäiviin, mutta kyllä meillä kaikki oli kahden viikon jälkeen melko helpottuneita siitä että homma on ohi. Vaikka velvollisuuksia tosiaan mahdollisimman paljon jaettiinkin porukan kesken, ryhmän läsnäolo vaikutti kaikkiin silti ihan joka päivä. Paluu tavalliseen arkeen otetaan siis huomenna ilolla vastaan.
Kaiken tämän koordinoiminen on meidän toimiston vastuulla ja toimiston sisällä jaoimme velvollisuudet suhteellisen tasan, ettei kenenkään normaalit työtehtävät kärsisi liiallisesti. Minun vastuullani oli järjestää ryhmille ensimmäisen päivän lounas kampuksella, ja yhdessä yhden toisen työkaverin kanssa viedä ryhmät juuri sinne Luonnontieteelliseen museoon hauskaa iltapäivää viettämään. Molemmat ryhmät saivat liput perusnäyttelyyn ja perhostaloon, sekä $10 lahjakortin museon Mäkkäriin ruokailua varten. Ensimmäinen, lukio-opettajista koostuva ryhmä pääsi lisäksi katsomaan minun jo ennestään näkemääni Born to Be Wild -IMAX-elokuvaa, kun taas yliopistotason opettajat näkivät seuraavalla viikolla revontulia käsittelevän planetaario-esityksen.
Viikon päätteeksi meidän toimiston porukalle jaettiin hyvin avokätisesti lahjuksia kiitoksena ilmeisen onnistuneesta työpajasta. Itse sain paketillisen uskomattoman kauniita, pareittain omilla suojapusseilla varustettuja syömäpuikkoja, joita en varmasti koskaan raaski käyttää. Minulle ojennettiin myös toinen paketti, jonka sisällöstä ryhmänjohtaja kovasti pahoitteli. Oli nimittäin nimen perusteella kuvitellut minut miespuoliseksi ja siksi lahjaksi valikoitui kaunis silkkisolmiosetti. Vakuuttelin vilpittömästi ettei haittaa yhtään ja kerroin kuinka voin sitten aina muistella heidän vierailuaan kun näen mieheni käyttävän kyseistä solmiota. Kun jälkimmäinen ryhmä yllätti vielä kivalla rannekorulla, tuli kyllä kokonaisuudessaan varsin lahjottu olo.
Delegaatiot olivat ihan hauskaa vaihtelua normaaleihin työpäiviin, mutta kyllä meillä kaikki oli kahden viikon jälkeen melko helpottuneita siitä että homma on ohi. Vaikka velvollisuuksia tosiaan mahdollisimman paljon jaettiinkin porukan kesken, ryhmän läsnäolo vaikutti kaikkiin silti ihan joka päivä. Paluu tavalliseen arkeen otetaan siis huomenna ilolla vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti