maanantai 11. helmikuuta 2013
Arvostuspäivä
Rice järjesti tuossa puolisentoista viikkoa sitten taas Faculty & Staff Appreciation Dayn, ja pitihän meidänkin taas käydä arvostettavana. Viime kerralla saatiin liput baseball-peliin, tällä kertaa oli vuorossa Pöllö-koris.
Me poiketaan jalkapallosta aika harvakseltaan, joten ei olla paikallista koripallojoukkuetta, Houston Rocketseja, käyty katsomassa kuin kerran, eikä Owlseja sitäkään vähää. Mutta oli aika hauskaa, etenkin kun meidän joukkueessa pelaa kaksi kansainvälistä opiskelijaa, joille me työkaverin kanssa hurrattiin luonnollisesti erityisen paljon.
En muista loppulukemia, enkä jaksa tarkistaakaan, mutta pääasia on että aika tiukan ja jännittävän pelin päätteeksi meidän pojat otti voiton vastassa olleista University of Houston Cougarseista. Ja Pöllö-koris oli sen verran hupaisaa, että harkitsen vakavasti josko sitä menisi katsomaan uudemmankin kerran, ihan ilman arvostuspäivää.
sunnuntai 10. helmikuuta 2013
Talladega
Käytiin tosiaan viime lokakuussa Atlantassa, kun Villellä oli konferenssi ja minä otin töistä vapaata päästäkseni mukaan minilomalle. Ja koska me tykätään automatkoista ja ei tykätä mitenkään erityisemmin lentämisestä, päätettiin yhdistää reissuun pieni road trip, eli suunnata Georgiaan omalla autolla. Aikaa varattiin sen verran, että molempiin suuntiin yövyttiin kerran matkalla. Meidän mielestä road tripin tärkeimpiin ominaisuuksiin kuuluu se, että jos näkee jotain mielenkiintoista on oltava aikaa pysähtyä sitä tutkimaan, joten aikataulussa on oltava pelivaraa. Houstonin ja Atlantan väliltä ei valitettavasti mitään maailmoja mullistavaa löytynyt, mutta kyllä me menomatkalla sentään kerran otettiin vähän isompi stoppi, kun bongattiin Talladega Speedway -moottorirata ja sen yhteydessä sijaitseva kansainvälinen moottoriurheilun Hall of Fame.
Lisämaksusta olisi ollut mahdollista saada opastettu kierros sinne radalle, mutta me ei oltu valmiita ihan niin mittavaan ja pitkään pysähdykseen vaan tyydyttiin museon ja itse Hall of Famen kiertämiseen.
Ihan ylivoimaisesti järisyttävimmät jutut oli ne muutamat isoista kisakolareista säästetyt autot romut. Melkoisen pahaa jälkeä meinaan.
Pienesti vaikea uskoa että tuoltakin ulos kaivettu kaveri on kuitenkin kävellyt radalta ihan omin jaloin pois... Meidän matka jatkui mielenkiintoisen pysähdyksen jälkeen onneksi ihan ilman kolareita tai muita haavereita Atlantaan asti.
Texans!
Ajattelin että viime viikonlopun Super Bowl oli hyvä syy kaivaa blogi naftaliinista, mutta kovin pitkälle ei puhti tälläkään kertaa riittänyt. Aiheista ei olisi pulaa, vaan jostain syystä ajasta ja/tai kirjoitusmotivaatiosta kylläkin. Mut koitetaan.
Super Bowlista tuli mieleeni, etten ollut tällä kaudella tainnut kirjoittaa sanaakaan Texanseista (ihmekö tuo, kun en ole kirjoittanut sen suuremmin oikein mistään muustakaan). Kerrottakoon siis, että Texansit pelasivat toistaiseksi menestyksekkäimmän kautensa joukkueen kymmenvuotisessa historiassa.
Texansit voittivat ensimmäiset viisi peliään, ja kärsivät ensimmäisen tappionsa vasta kuudennessa pelissä Green Bay Packerseja vastaan. Sitten taas voitettiin kuusi ennen seuraavaa häviötä New England Patriotseille. Kun seuraavalla viikolla tuli taas voitto, oli joukkueen tilasto koko liigan paras 12-2, ja oman konferenssin ykkössijan ja playoffien läpi kestävän kotiedun varmistuminen vain yhden voiton päässä.
Sitä yhtä voittoa eivät Texansit kuitenkaan onnistuneet rutistamaan, vaan peruskausi päättyi kahden pelin tappioputkeen. Tämä tarkoitti sitä, että menetimme konferenssin ykkössijan ja sen mukanaan tuoman taukoviikon, sekä kotiedun lukuun ottamatta sitä peliä, jonka nyt sen taukoviikon sijaan isännöisimme.
Playoffit alkoivat ihan kuten viime kaudellakin, kun AFC South -divisioonan voittajina saimme kylään Cincinnati Bengalsit, jotka kaatuivat tänä vuonna lukemin 19-13. Ja sitten, ihan kuten viime kaudellakin, seuraava kierros osoittautui kohtalokkaaksi. Tällä kertaa vastassa New England Patriots, ja tappiolukemat 41-28.
Että ei me sit päästy Super Bowliin tänäkään vuonna, mutta hyvään suuntaan joukkue on kehittymässä. Ensi vuoden mestaruuspeli tullaan pelaamaan New Jerseyssa, siellä nähdään!
Super Bowlista tuli mieleeni, etten ollut tällä kaudella tainnut kirjoittaa sanaakaan Texanseista (ihmekö tuo, kun en ole kirjoittanut sen suuremmin oikein mistään muustakaan). Kerrottakoon siis, että Texansit pelasivat toistaiseksi menestyksekkäimmän kautensa joukkueen kymmenvuotisessa historiassa.
Texansit voittivat ensimmäiset viisi peliään, ja kärsivät ensimmäisen tappionsa vasta kuudennessa pelissä Green Bay Packerseja vastaan. Sitten taas voitettiin kuusi ennen seuraavaa häviötä New England Patriotseille. Kun seuraavalla viikolla tuli taas voitto, oli joukkueen tilasto koko liigan paras 12-2, ja oman konferenssin ykkössijan ja playoffien läpi kestävän kotiedun varmistuminen vain yhden voiton päässä.
Sitä yhtä voittoa eivät Texansit kuitenkaan onnistuneet rutistamaan, vaan peruskausi päättyi kahden pelin tappioputkeen. Tämä tarkoitti sitä, että menetimme konferenssin ykkössijan ja sen mukanaan tuoman taukoviikon, sekä kotiedun lukuun ottamatta sitä peliä, jonka nyt sen taukoviikon sijaan isännöisimme.
Playoffit alkoivat ihan kuten viime kaudellakin, kun AFC South -divisioonan voittajina saimme kylään Cincinnati Bengalsit, jotka kaatuivat tänä vuonna lukemin 19-13. Ja sitten, ihan kuten viime kaudellakin, seuraava kierros osoittautui kohtalokkaaksi. Tällä kertaa vastassa New England Patriots, ja tappiolukemat 41-28.
Että ei me sit päästy Super Bowliin tänäkään vuonna, mutta hyvään suuntaan joukkue on kehittymässä. Ensi vuoden mestaruuspeli tullaan pelaamaan New Jerseyssa, siellä nähdään!
sunnuntai 3. helmikuuta 2013
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
