Mitä hirmu hauskaa tehtiin viime toissa viikonloppuna hurjasta väsymyksestä huolimatta, osa 2: Sunnuntai

Kun NASA jakoi eläköityneen sukkulalaivastonsa, ei Houstonille maailman epäreiluimmassa päätöksenteossa riittänyt yhtäkään. Muttei me lopulta ihan tyhjin käsin jääty, perittiin nimittäin Kennedy Space Centerin Explorer, joka on sukkulan piirustuksista täysin identtisesti rakennettu, tähän asti KSC:n pihalla nököttänyt mallikappale. Ja toissa viikonloppuna se muutti Houstoniin.
Explorer kulki suurimman osan matkastaan Floridasta Houstoniin proomulla, mutta viimeinen maili piti taittaa maitse, hyyyvin hitaasti. Siihen mailiin kului nimittäin yli viisi tuntia aikaa. Mutta ymmärtäähän tuon, kun on noin valtava ja kallisarvoinen lasti joka vaatii väkisinkin kaikenlaisia erikoisjärjestelyjä.
NASA Parkway ei oo mikään ihan pikkuinen katu, vaan sukkulajäljitelmän kulkemalla osuudella siinä menee keskimäärin kuusi kaistaa suuntaansa. Siitä huolimatta siipivälin kanssa tuli aina välillä vähäsen ongelmia, siellä on esimerkiksi pientareen puolella tällä hetkellä kaikki puut melkoisen tasalatvaisia, kun työmiehet moottorisahojen kanssa varmisti että siipi mahtuu niistä yli.
Keskijakajassa puolestaan kasvaa nättejä palmuja. Suurimmasta osasta mahtui just sopivasti ohi kun sukkulaa vetänyt rekka kulki ihan pientareen puoleisessa reunassa, mutta ainakin kerran joutuivat nappaamaan työkoneella kiinni palmunrungosta ja taivuttamaan sitä vähän pois tieltä.
Ja jos siipiväli tuotti hieman ongelmia, niin kyllä toimenpiteisiin johti myös lastin korkeus. Täällä kun esimerkiksi liikennevalot viritellään yleensä siihen kadun yläpuolella, ei Explorer olisi mitenkään mahtunut niiden alta. Siksipä mukana olikin useampi liikennevaloista vastaava työporukka. Toiset ottivat valot alas ja toiset laittoivat ne taas takaisin sukkulan mentyä ohitse.
Mutta niin se vaan saatiin perille asti, eli Space Center Houstonin pihamaalle. Sunnuntain Shuttlebration-nimellä kulkevien bileiden ajaksi se tosiaan ihan vaan parkkeerattiin parkkipaikkojen viereiselle ajoväylälle, mutta siitä sen sitten on tarkoitus siirtyä pysyvälle paikalleen vierailijakeskuksen eteen.
Vaikka yhä olenkin sitä mieltä, että Houston olisi ehdottomasti ansainnut ihan oikean sukkulan, ei tämä mallikappale missään nimessä huono vaihtoehto ole. Pilvien hopeareunuksiin keskittyvät paikalliset päättäjähahmot ovatkin jo ehtineet toteamaan että oikeastaan parempi näin, koska mallikappale voidaan avata myös yleisölle, kuten sen kanssa oltiin Kennedyssä tehty. Ilahduttavaa optimismia, taidanpa siis itsekin yrittää keskittyä asian hyviin puoliin.

Siinä sukkulan renkaat jo odottelee että koko viritelmä saadaan tähän lopulliselle paikalleen.

Suuri osa Space Center Houstonin parkkipaikoista oli varattu Shuttlebrationia varten, sieltä löytyi vaikka minkälaista pomppulinnaa, NASA-juttuja ja myyntikojuja. Meille tärkeintä oli kuitenkin päästä näkemään se sukkula, ja etenkin sen siirto-operaatio oli hurjan mielenkiintoista seurattavaa (me oltiin mukana siis viimeiset korttelit, ei sentään ihan koko viittä tuntia...).
Siinä se nyt sitten on, Space Center Houstonin uusin jäsen. Itsehän olen kaveriin tutustunut jo parin Kennedy Space Center -visiittini aikana, joten me ollaan ihan kavereita jo ennestään.
Oli kyllä ihan tosi kivaa, kannatti ehdottomasti lähteä paikanpäälle pyörimään. Eikä siinä kyllä missään vaiheessa ollut mitään harkitsemista, NASA-juttuihin mennään meidän perheessä aika itsestäänselvästi aina mukaan.