Vuotta vaihdetaan kuitenkin Villen kanssa ihan kahdestaan, kotosalla. Jääkaapissa on kuohuviinipullo ja juustokakkua, mitä muuta sitä muka ees tarttis?Hyvää Uutta Vuotta!!
lauantai 31. joulukuuta 2011
Vuosi uusi
Takana on ihan mahtava loma Seattlessa ja todella tuskallinen kotimatka keskiviikkona. Raportoin lisää kunhan ehdin käymään läpi kaikki ne miljoona valokuvaa jotka taas vaihteeksi reissussa nappailin. Sitä en osaa sanoa koska tämä tapahtuu, sillä Villen sisko perheineen saapui torstaina Houstoniin. Eli meillä on vähän niinkun vieraita, vaikka he toki hotellissa majailevatkin.
Vuotta vaihdetaan kuitenkin Villen kanssa ihan kahdestaan, kotosalla. Jääkaapissa on kuohuviinipullo ja juustokakkua, mitä muuta sitä muka ees tarttis?
Vuotta vaihdetaan kuitenkin Villen kanssa ihan kahdestaan, kotosalla. Jääkaapissa on kuohuviinipullo ja juustokakkua, mitä muuta sitä muka ees tarttis?
torstai 22. joulukuuta 2011
Joulukuun kootut
Ei oo nähtävästi tää joulukuu ollut yhtään parempi blogin kannalta kuin marraskuukaan. Voisinkin kerrankin tehdä uudenvuodenlupauksen, eli että yrittäisin jaksaa päivittää blogia täysistä työpäivistä huolimatta. Otetaanko pikakertauksena jotta miten sitä onkaan joulukuuta vietetty?
Saatiin Marketalta ja Sepolta joulukalenteri, jonka luukkuja ollaan ahkerasti availtu joka aamu. Mä saan avata parittomina päivinä ja Ville sit parillisina.
Postiluukkuun on ilmestynyt kaikenlaisia muitakin kivoja lähetyksiä, joiden määrästä päätellen me ollaan oltu ihan hurjan kilttejä tänä vuonna. Kaikki paketoidut jutut ollaan tietysti jätetty rauhaan odottamaan aattoa.
Joulukoristeita meillä on melko vähänlaisesti, kun ollaan lähdössä muualle jouluksi, mutta jotain sentään. Joulukuun rouvien lounaalla askarreltiin lumihiutaleita (vähänkö se oli kivaa, en oo tehnyt niitä vuosikausiin!) ja Marketan ja Sepon joulupaketista paljastui joulukello, joka pääsi roikkumaan ulko-oveen. Ja ei, se ei ollut paketoitu, niin ei voitu tietää saiko avata vai ei. Loppuosa tulkittiin joululahjaksi, joten laitettiin takaisin kuoreen ja avataan sitten yllättyneinä uudelleen myöhemmin.
Meillä oli viime maanantaina toimiston pikkujoulut, pistettiin pulju kiinni ja sulkeuduttiin syömään hyvää ruokaa ja pelaamaan White Elephant -lahjanvaihtopeliä. Kas näin se toimii: Jokainen tuo pienen paketin (meillä oli ehdottomana hintarajana kymmenen dollaria) ja paketit kerätään yhteen paikkaan, jonka jälkeen jokainen osallistuja saa numerolapun. Se jonka lapussa on ykkönen, saa valita yhden paketin ja avata sen. Se jonka lapussa on numero kaksi, saa joko varastaa ykkösen avaaman lahjan tai valita pakettien joukosta uuden lahjan avattavaksi. Numero kolmonen saa varastaa kumman tahansa aiemmin avatun lahjan, tai valita uuden, ja näin jatketaan eteenpäin. Jos jonkun lahja varastetaan, saa kyseinen henkilö uuden vuoron, jolla joko varastaa lahjan (samaa, juuri varastettua lahjaa ei kuitenkaan saa heti napata takaisin), tai valita uuden paketin. Kun paketti on kolmannella omistajallaan, eli varastettu kahdesti, se julistetaan "kuolleeksi," eli sitä ei saa enää varastaa. Minä sain itselleni mielettömän upean kolmiulotteisen pöllöpalapelin, ja kun sanon "sain," tarkoitan että häikäilemättömästi varastin sen työkaverilta.
Kotiin päädyin lopulta kahden lahjan kanssa, kun erinäisten käänteiden seurauksena sain pomolle Valkoisen Elefantin päätteeksi jääneen pienen kirjahyllynkin. Pomo ei sitä nimittäin tarvinnut, joten kun omalla vuorollani pohtiessani minkä lahjan varastaisin satuin mainitsemaan että pieni kirjahylly on kyllä hankintalistalla, tyrkättiin se päivän lopuksi minulle mukaan. Maksuksi lupasin jemmata työpöydän laatikkoon 75 senttiä sitä hetkeä varten, kun pomon Dr. Pepper -himo käy liian kovaksi, eikä omasta takaa löydy juoma-automaattiin sopivaa valuuttaa. Jos ette vielä ole vakuuttuneita siitä että mulla on ehkä maailman paras pomo, kerrottakoon vielä että koko meidän toimisto sai joulukuussa yhden iltapäivän vapaaksi jouluostoksia tai muita -valmisteluja varten. Ainoa ehto oli se, ettei kaikki saanut mennä samaan aikaan, vaan piti varmistaa että toimistolla on vähintään minimimiehitys.
Koska mun silmälaseja ei näöntarkistuksen seurauksena tarvinnut päivittää lainkaan, piti uusiin linsseihin korvamerkityille rahoille keksiä uusi kohde. Ostin siis kokonaan uudet silmälasit. En vanhojen tilalle, vaan niiden rinnalle, varapariksi ja myös ihan asustesyistä. Jos kerta laukkua, kenkiä ja koruja vaihdetaan fiilikseen ja tilanteen mukaan, miksei silmälasejakin voisi nyt ainakin kahdet olla. Ville puolestaan pitäytyi vanhoissa kehyksissä ja sai vaan tuliterät uusilla vahvuuksilla varustetut linssit sekä silmä- että aurinkolaseihinsa.
Kunnostauduttiin pitkästä aikaa palapelienkin kanssa ja väsättiin kasaan ehkä maailman hienoin palapeli ikinä. Löydettiin tää Petun kanssa Kennedy Space Centeristä ja ostettiin molemmat omat. Huhu kertoo että Petun kappale on vielä noin tuhannessa palasessa, kun taas meidän on odottanut kehyksissä jo useamman viikon sitä hetkeä, kun joku jaksaa nakutella naulan seinään.
OISS järjestää talviloman tietämissä paljon ohjelmaa kansainvälisten opiskelijoiden iloksi, kun kaikilla ei ole mahdollisuutta joka lomalla lentää kotiin. Kun kävi ilmi että yksi ohjelmanumeroista on lätkämatsi, päätettiin Villen kanssa tarttua tilaisuuteen ja mennä mukaan. Ei olla nimittäin vielä kertaakaan käyty täällä katsomassa jääkiekkoa, vaikka tarkoitus on ollut alusta asti. No nyt käytiin, vaikka rehellisyyden nimissä kyseessä oli ihan tosi huono jääkiekko. Texas Stars vastaan paikallinen Houston Aeros päättyi kotijoukkueen 4-1 voittoon, ja olihan pelissä ihan hauskaa, mutta laatulätkä oli kyllä tästä showsta kaukana...
Ylivoimaisesti hupaisinta matsissa oli se, kun Aerosin ensimmäisen maalin jälkeen katsomosta alettiin viskoa jäälle pehmonalleja. Ville tiesi kertoa että kyseessä on vuosittainen tempaus, jolla kerätään jouluksi nalleja lasten hyväntekeväisyyteen. Melko hauska veto, tosin jäin itse miettimään että mitä sitten olisi tapahtunut, jos Aerosit olisi jäänyt pelissä nollille?
Tällä viikolla oli vuorossa OISS:n talvitapahtumista toinen, kun koko toimiston väki lähti opiskelijoiden kanssa Bayou Wildlife Parkiin. Homma oli valtaisa menestys, jonka lisäksi tuli havaittua että kesän kuumimmat helteet ei ehkä ollut ihan paras vierailuajankohta. Eläimet olivat nimittäin tällä kertaa ihan tosi paljon aktiivisempia, kamelitkin tunki käytännössä vaunuun sisään ruokakipon perässä.
Sit vielä sellainen juttu, että Red Hot Chili Peppers, eli ehkä maailman ensteks paras bändi ikinä, julkaisi tänä vuonna vaihteeksi uuden levyn. Ja uuden levyn kiertue saapuu maaliskuussa Houstoniin ja meillä on liput! Ja niin, me muuten lähdetään jouluksi Seattleen, heti kun perjantain puolikas työpäivä päättyy. Ricen presidentti on reilu kaveri ja pistää nimittäin puljun kiinni jo puoliltapäivin, jotta porukka pääsee kotiin. Että hyvät joulut vaan kaikille!
Sit vielä sellainen ihan pikkujuttu, että Houston Texansit on varmistanut pääsyn playoffeihin, ekaa kertaa ikinä! Asia ansaitsee paremmalla ajalla ihan oman jutun.
Saatiin Marketalta ja Sepolta joulukalenteri, jonka luukkuja ollaan ahkerasti availtu joka aamu. Mä saan avata parittomina päivinä ja Ville sit parillisina.
Postiluukkuun on ilmestynyt kaikenlaisia muitakin kivoja lähetyksiä, joiden määrästä päätellen me ollaan oltu ihan hurjan kilttejä tänä vuonna. Kaikki paketoidut jutut ollaan tietysti jätetty rauhaan odottamaan aattoa.
Joulukoristeita meillä on melko vähänlaisesti, kun ollaan lähdössä muualle jouluksi, mutta jotain sentään. Joulukuun rouvien lounaalla askarreltiin lumihiutaleita (vähänkö se oli kivaa, en oo tehnyt niitä vuosikausiin!) ja Marketan ja Sepon joulupaketista paljastui joulukello, joka pääsi roikkumaan ulko-oveen. Ja ei, se ei ollut paketoitu, niin ei voitu tietää saiko avata vai ei. Loppuosa tulkittiin joululahjaksi, joten laitettiin takaisin kuoreen ja avataan sitten yllättyneinä uudelleen myöhemmin.
Meillä oli viime maanantaina toimiston pikkujoulut, pistettiin pulju kiinni ja sulkeuduttiin syömään hyvää ruokaa ja pelaamaan White Elephant -lahjanvaihtopeliä. Kas näin se toimii: Jokainen tuo pienen paketin (meillä oli ehdottomana hintarajana kymmenen dollaria) ja paketit kerätään yhteen paikkaan, jonka jälkeen jokainen osallistuja saa numerolapun. Se jonka lapussa on ykkönen, saa valita yhden paketin ja avata sen. Se jonka lapussa on numero kaksi, saa joko varastaa ykkösen avaaman lahjan tai valita pakettien joukosta uuden lahjan avattavaksi. Numero kolmonen saa varastaa kumman tahansa aiemmin avatun lahjan, tai valita uuden, ja näin jatketaan eteenpäin. Jos jonkun lahja varastetaan, saa kyseinen henkilö uuden vuoron, jolla joko varastaa lahjan (samaa, juuri varastettua lahjaa ei kuitenkaan saa heti napata takaisin), tai valita uuden paketin. Kun paketti on kolmannella omistajallaan, eli varastettu kahdesti, se julistetaan "kuolleeksi," eli sitä ei saa enää varastaa. Minä sain itselleni mielettömän upean kolmiulotteisen pöllöpalapelin, ja kun sanon "sain," tarkoitan että häikäilemättömästi varastin sen työkaverilta.
Kotiin päädyin lopulta kahden lahjan kanssa, kun erinäisten käänteiden seurauksena sain pomolle Valkoisen Elefantin päätteeksi jääneen pienen kirjahyllynkin. Pomo ei sitä nimittäin tarvinnut, joten kun omalla vuorollani pohtiessani minkä lahjan varastaisin satuin mainitsemaan että pieni kirjahylly on kyllä hankintalistalla, tyrkättiin se päivän lopuksi minulle mukaan. Maksuksi lupasin jemmata työpöydän laatikkoon 75 senttiä sitä hetkeä varten, kun pomon Dr. Pepper -himo käy liian kovaksi, eikä omasta takaa löydy juoma-automaattiin sopivaa valuuttaa. Jos ette vielä ole vakuuttuneita siitä että mulla on ehkä maailman paras pomo, kerrottakoon vielä että koko meidän toimisto sai joulukuussa yhden iltapäivän vapaaksi jouluostoksia tai muita -valmisteluja varten. Ainoa ehto oli se, ettei kaikki saanut mennä samaan aikaan, vaan piti varmistaa että toimistolla on vähintään minimimiehitys.
Koska mun silmälaseja ei näöntarkistuksen seurauksena tarvinnut päivittää lainkaan, piti uusiin linsseihin korvamerkityille rahoille keksiä uusi kohde. Ostin siis kokonaan uudet silmälasit. En vanhojen tilalle, vaan niiden rinnalle, varapariksi ja myös ihan asustesyistä. Jos kerta laukkua, kenkiä ja koruja vaihdetaan fiilikseen ja tilanteen mukaan, miksei silmälasejakin voisi nyt ainakin kahdet olla. Ville puolestaan pitäytyi vanhoissa kehyksissä ja sai vaan tuliterät uusilla vahvuuksilla varustetut linssit sekä silmä- että aurinkolaseihinsa.
Kunnostauduttiin pitkästä aikaa palapelienkin kanssa ja väsättiin kasaan ehkä maailman hienoin palapeli ikinä. Löydettiin tää Petun kanssa Kennedy Space Centeristä ja ostettiin molemmat omat. Huhu kertoo että Petun kappale on vielä noin tuhannessa palasessa, kun taas meidän on odottanut kehyksissä jo useamman viikon sitä hetkeä, kun joku jaksaa nakutella naulan seinään.
OISS järjestää talviloman tietämissä paljon ohjelmaa kansainvälisten opiskelijoiden iloksi, kun kaikilla ei ole mahdollisuutta joka lomalla lentää kotiin. Kun kävi ilmi että yksi ohjelmanumeroista on lätkämatsi, päätettiin Villen kanssa tarttua tilaisuuteen ja mennä mukaan. Ei olla nimittäin vielä kertaakaan käyty täällä katsomassa jääkiekkoa, vaikka tarkoitus on ollut alusta asti. No nyt käytiin, vaikka rehellisyyden nimissä kyseessä oli ihan tosi huono jääkiekko. Texas Stars vastaan paikallinen Houston Aeros päättyi kotijoukkueen 4-1 voittoon, ja olihan pelissä ihan hauskaa, mutta laatulätkä oli kyllä tästä showsta kaukana...
Ylivoimaisesti hupaisinta matsissa oli se, kun Aerosin ensimmäisen maalin jälkeen katsomosta alettiin viskoa jäälle pehmonalleja. Ville tiesi kertoa että kyseessä on vuosittainen tempaus, jolla kerätään jouluksi nalleja lasten hyväntekeväisyyteen. Melko hauska veto, tosin jäin itse miettimään että mitä sitten olisi tapahtunut, jos Aerosit olisi jäänyt pelissä nollille?
Tällä viikolla oli vuorossa OISS:n talvitapahtumista toinen, kun koko toimiston väki lähti opiskelijoiden kanssa Bayou Wildlife Parkiin. Homma oli valtaisa menestys, jonka lisäksi tuli havaittua että kesän kuumimmat helteet ei ehkä ollut ihan paras vierailuajankohta. Eläimet olivat nimittäin tällä kertaa ihan tosi paljon aktiivisempia, kamelitkin tunki käytännössä vaunuun sisään ruokakipon perässä.
Sit vielä sellainen juttu, että Red Hot Chili Peppers, eli ehkä maailman ensteks paras bändi ikinä, julkaisi tänä vuonna vaihteeksi uuden levyn. Ja uuden levyn kiertue saapuu maaliskuussa Houstoniin ja meillä on liput! Ja niin, me muuten lähdetään jouluksi Seattleen, heti kun perjantain puolikas työpäivä päättyy. Ricen presidentti on reilu kaveri ja pistää nimittäin puljun kiinni jo puoliltapäivin, jotta porukka pääsee kotiin. Että hyvät joulut vaan kaikille!Sit vielä sellainen ihan pikkujuttu, että Houston Texansit on varmistanut pääsyn playoffeihin, ekaa kertaa ikinä! Asia ansaitsee paremmalla ajalla ihan oman jutun.
lauantai 3. joulukuuta 2011
Jatkoa edelliseen
Mihinkäs sitä viimeksi oikein jäätiinkään? Ai niin, piti kertomani siitä syystä, miksi töissä on ollut niin harvinaisen kova kiire. Tuossa parisen viikkoa sitten oli nimittäin International Education Week (IEW), johon me otettiin varaslähtö jo edeltävänä lauantaina potkaisemalla tapahtumat käyntiin pingisturnauksella. Eli ensimmäinen niistä kahdesta peräkkäisestä kuuden päivän työviikosta johtui siitä, että olin parin työkaverin kanssa katsomassa kun opiskelijat otti toisistaan mittaa pöytätenniksen jalossa urheilulajissa. Ja voin muuten kertoa, että turnauksen taso oli huikea. Neljännesfinaaleissa pallot sai jo melkoista kyytiä ja mitalipelit oli molemmat ihan uskomattomat. Kolmen kärki sai mitalit ja kaikki neljä finaaleihin yltänyttä pienet tavarapalkinnot, ihan ansaitusti. Hauska päivä ja tosi menestyksekäs aloitus meidän IEW:lle.
Jaa että mikä ihmeen International Education Week? Kyseessä on sisäministeriön ja opetusministeriön yhdessä sponsoroima, jo kahdennentoista kerran järjestettävä maa(ilma)nlaajuinen viikko, jolloin keskitytään kansainvälisen koulutus- ja oppilasvaihdon hyötyihin ja riemuihin. Ricen yliopisto osallistuu tietenkin myös ja hyvin luonnollisesti pääasiallisesti OISS:n johdolla. Ja IEW:n koordinointi sattuu kuulumaan minun työnkuvaani. Toki koko meidän tiimi teki paljon hommia kaikkien meidän järjestämien tapahtumien eteen ja jokaisella tapahtumalla oli päävastuuhenkilö, mutta minä olin silti loppupeleissä vastuussa kaikesta. Eli oli vähän kiire, oli vähän tekemistä ja oli vähän rankkaa. Mutta oli myös ihan tosi palkitsevaa ja hauskaa! Ja tuntui hyvältä huomata, kuinka kaikki työkaverit seisoi mun takana ja kuinka kaikki luotti mun kykyihin hoitaa homma kotiin, vaikka olin aloittanut työt vasta paria kuukautta aiemmin. Pingisturnauksen jälkeisenä maanantaina sain pomolta jopa kukkia hienosti alkaneen IEW:n kunniaksi.
Maanantai olikin viikon ainoa päivä kun meillä ei ollut mitään tapahtumaa. Tiistaina vuorossa oli yhdessä Ricen Graduate Student Associationin (GSA) kanssa järjestetty kansainvälinen kahvitunti. GSA järjestää näitä kahvitunteja kerran kuussa, ja kun yhden ajankohta osui yksiin IEW:n kanssa, me tartuimme tilaisuuteen sponsoroida tapahtuma. Keskiviikkona vuorossa oli Ricen kansainvälisten opiskelijajärjestöjen presidenteille vuosittain järjestettävä kiitoslounas. OISS vie aina IEW:n kunniaksi nämä kv-klubien presidentit Faculty Clubille lounaalle kiitoksena siitä työstä, mitä nämä opiskelijajärjestöt kansainvälisten opiskelijoiden eteen tekevät. Torstaina puolestaan vietimme varhaista Kiitospäivää ja söimme opiskelijoiden kanssa perinteisen kiitospäivän lounaan. Yksi kampuksen ravintoloista osallistui IEW:hen tarjoilemalla viikon ajan lounasta eri maista, ja torstaiksi pyysimme heitä kokkaamaan kiitospäivälle tyypillisiä ruokia. OISS osti etukäteen reilut 100 lounasta ja jakoi liput ilmaiseen ateriaan 101 opiskelijalle.
Perjantaina oli vuorossa International Education Reception, jonka tarkoitus oli päättää International Education Week ja julkistaa meidän IEW essee kilpailun voittajat. Tämä kilpailu oli mun mielestä koko IEW:n ihan paras juttu tänä vuonna. Me pyysimme opiskelijoita kirjoittamaan essee aiheesta kulttuurisesta sopeutumisesta ja siitä, mitä on olla kansainvälinen opiskelija Ricessa, ja saimme yli 40 tekstiä. Osasimme toki odottaa etukäteen isoa lukua, sillä meidän pomo oli päättänyt panostaa ihan todenteolla: ykköspalkinto oli huikeat $750 (kakkossijasta sai $500 ja kolmossijastakin $250). Tuomareita meillä oli viisi ja minä sain kunnian olla toinen OISS:n edustajista, kolmen muun ollessa varsin merkittäviäkin tyyppejä ympäri kampusta. Ja ne esseet oli suurimmaksi osaksi muuten ihan tosi hyviä, mutta onneksi kärki erottui joukosta yllättävänkin selkeästi. Päädyimme lopulta kolmen parhaan lisäksi antamaan erikoismaininnan vielä kolmelle seuraavallekin esseelle.
Vaikka perjantain Reception olikin meidän virallinen IEW:n päätösjuhla, oli yksi tapahtuma vielä jäljellä. OISS on nimittäin jo vuodesta 2005 lähtien järjestänyt IEW Mini Soccer World Cupin, joka pelattiin tänä vuonna viikon päätteeksi lauantaina. Turnauksessa pelaa neljä joukkuetta, Afrikka, Aasia, Amerikat ja Eurooppa, ja voitosta taistellaan tiukasti. OISS:llä on superhieno pokaali, jonka kylkeen voittajajoukkue saa aina nimellään ja voittovuodella varustetun laatan, jotta jälkipolvetkin näkevät mikä maanosa on milloinkin kruunattu Ricen jalkapallomestariksi. Tänä vuonna voittoon ylti Amerikat, Afrikan jäädessä täpärästi hopealle. Eurooppa, jonka joukkueessa Villekin pelasi, selvisi hienosti kolmossijalle ja Aasia piti tänä vuonna perää. Päivä oli superhauska ja pelaajilla tuntui olevan aidosti kivaa, itse olin lähinnä onnellinen siitä että IEW oli päättynyt ja kaikki oli mennyt hyvin. Sunnuntaina makasinkin sitten koko päivän raatona sohvalla ja yritin toipua ihan mahtavasta mutta myös mahtavan väsyttävästä viikosta. Texansitkaan ei pelannut kun niillä oli väliviikko, niin ei tarvinnut edes erityisemmin keskittyä niihin jalkapallopeleihin mitä telkkarista tuli. Harvinaisen tarpeeseen tullut tekemättömyyden päivä, sanoisin.
Ei töissä heti rauhoittunut IEW:n jälkeenkään, oli meinaan aika paljon kaikenlaisia pieniä jälkijuttuja jotka piti hoitaa. Mutta huomattavasti rauhallisemmin se seuraava viikko jo meni, eikä vähiten siksi, että kyseessä oli vajaa, vain kolmipäiväinen rupeama. Torstaina nimittäin vietettiin sitä oikeaa Kiitospäivää, jonka kunniaksi saatiin lupa laittaa toimisto kiinni keskiviikkonakin jo kahdelta. Eli oikeasti työviikko oli vain kaksi ja puolipäiväinen, voitaisko ottaa tavaksi, kiitos? Kiitospäivää meidät oltiin Villen kanssa kutsuttu viettämään mun pomon luokse, ja oli ihan tosi hauskaa. Meillä oli varsin monikulttuuriset bileet kun paikalla oli pomon perheen ja meidän lisäksi yksi kiinalainen, yksi marokkolainen ja kaksi irakilaista vierasta. Hyvää ruokaa ja mielenkiintoisia keskusteluja, mitä muuta sitä Kiitospäiväänsä kaipaisi? Loput kolme vapaapäivää otettiin niin rennosti kuin ikinä pystyttiin, ainoa mainitsemisen arvoinen fakta taitaa olla se, että Texansit voittivat viime sunnuntain pelin Jacksonville Jaguarseja vastaan 20-13.
Tällä viikolla on elämä töissä taas normalisoitunut. Tämä aika vuodesta on meille melko kiireistä, mutta ei yhtään samanlaista hulinaa kuin IEW:n aikaan. Viikolla ei tehty juuri mitään sen kummempaa, mutta tänään ollaan sitten menty senkin edestä. Ensin päivällä pyörittiin hetki Galleriassa, kun molemmat kävi silmälääkärissä. Villellä muuttui linssit pikkuisen, minulla ne pysyi samana lääkärin väläytellessä, että seuraavaksi todennäköisesti lähtee vahvuudet iän myötä alaspäin. Arvatkaa tuliko vähän vanha olo..? Illalla kiiruhdettiin downtowniin katsomaan taas yksi Cirque du Soleil -esitys, Dralion. En ole vieläkään nähnyt yhtään Cirque du Soleil -esitystä josta en olisi pitänyt, ja alan vähitellen epäillä ettei sellaista ole olemassakaan. Tässä vielä Dralionin traileri kaikille kiinnostuneille.
Ps. Kuvituksena toimi meidän saalis Ricen kampuksella perjantaina järjestetyistä kirjamyyjäisistä.
Jaa että mikä ihmeen International Education Week? Kyseessä on sisäministeriön ja opetusministeriön yhdessä sponsoroima, jo kahdennentoista kerran järjestettävä maa(ilma)nlaajuinen viikko, jolloin keskitytään kansainvälisen koulutus- ja oppilasvaihdon hyötyihin ja riemuihin. Ricen yliopisto osallistuu tietenkin myös ja hyvin luonnollisesti pääasiallisesti OISS:n johdolla. Ja IEW:n koordinointi sattuu kuulumaan minun työnkuvaani. Toki koko meidän tiimi teki paljon hommia kaikkien meidän järjestämien tapahtumien eteen ja jokaisella tapahtumalla oli päävastuuhenkilö, mutta minä olin silti loppupeleissä vastuussa kaikesta. Eli oli vähän kiire, oli vähän tekemistä ja oli vähän rankkaa. Mutta oli myös ihan tosi palkitsevaa ja hauskaa! Ja tuntui hyvältä huomata, kuinka kaikki työkaverit seisoi mun takana ja kuinka kaikki luotti mun kykyihin hoitaa homma kotiin, vaikka olin aloittanut työt vasta paria kuukautta aiemmin. Pingisturnauksen jälkeisenä maanantaina sain pomolta jopa kukkia hienosti alkaneen IEW:n kunniaksi.
Maanantai olikin viikon ainoa päivä kun meillä ei ollut mitään tapahtumaa. Tiistaina vuorossa oli yhdessä Ricen Graduate Student Associationin (GSA) kanssa järjestetty kansainvälinen kahvitunti. GSA järjestää näitä kahvitunteja kerran kuussa, ja kun yhden ajankohta osui yksiin IEW:n kanssa, me tartuimme tilaisuuteen sponsoroida tapahtuma. Keskiviikkona vuorossa oli Ricen kansainvälisten opiskelijajärjestöjen presidenteille vuosittain järjestettävä kiitoslounas. OISS vie aina IEW:n kunniaksi nämä kv-klubien presidentit Faculty Clubille lounaalle kiitoksena siitä työstä, mitä nämä opiskelijajärjestöt kansainvälisten opiskelijoiden eteen tekevät. Torstaina puolestaan vietimme varhaista Kiitospäivää ja söimme opiskelijoiden kanssa perinteisen kiitospäivän lounaan. Yksi kampuksen ravintoloista osallistui IEW:hen tarjoilemalla viikon ajan lounasta eri maista, ja torstaiksi pyysimme heitä kokkaamaan kiitospäivälle tyypillisiä ruokia. OISS osti etukäteen reilut 100 lounasta ja jakoi liput ilmaiseen ateriaan 101 opiskelijalle.
Perjantaina oli vuorossa International Education Reception, jonka tarkoitus oli päättää International Education Week ja julkistaa meidän IEW essee kilpailun voittajat. Tämä kilpailu oli mun mielestä koko IEW:n ihan paras juttu tänä vuonna. Me pyysimme opiskelijoita kirjoittamaan essee aiheesta kulttuurisesta sopeutumisesta ja siitä, mitä on olla kansainvälinen opiskelija Ricessa, ja saimme yli 40 tekstiä. Osasimme toki odottaa etukäteen isoa lukua, sillä meidän pomo oli päättänyt panostaa ihan todenteolla: ykköspalkinto oli huikeat $750 (kakkossijasta sai $500 ja kolmossijastakin $250). Tuomareita meillä oli viisi ja minä sain kunnian olla toinen OISS:n edustajista, kolmen muun ollessa varsin merkittäviäkin tyyppejä ympäri kampusta. Ja ne esseet oli suurimmaksi osaksi muuten ihan tosi hyviä, mutta onneksi kärki erottui joukosta yllättävänkin selkeästi. Päädyimme lopulta kolmen parhaan lisäksi antamaan erikoismaininnan vielä kolmelle seuraavallekin esseelle.
Vaikka perjantain Reception olikin meidän virallinen IEW:n päätösjuhla, oli yksi tapahtuma vielä jäljellä. OISS on nimittäin jo vuodesta 2005 lähtien järjestänyt IEW Mini Soccer World Cupin, joka pelattiin tänä vuonna viikon päätteeksi lauantaina. Turnauksessa pelaa neljä joukkuetta, Afrikka, Aasia, Amerikat ja Eurooppa, ja voitosta taistellaan tiukasti. OISS:llä on superhieno pokaali, jonka kylkeen voittajajoukkue saa aina nimellään ja voittovuodella varustetun laatan, jotta jälkipolvetkin näkevät mikä maanosa on milloinkin kruunattu Ricen jalkapallomestariksi. Tänä vuonna voittoon ylti Amerikat, Afrikan jäädessä täpärästi hopealle. Eurooppa, jonka joukkueessa Villekin pelasi, selvisi hienosti kolmossijalle ja Aasia piti tänä vuonna perää. Päivä oli superhauska ja pelaajilla tuntui olevan aidosti kivaa, itse olin lähinnä onnellinen siitä että IEW oli päättynyt ja kaikki oli mennyt hyvin. Sunnuntaina makasinkin sitten koko päivän raatona sohvalla ja yritin toipua ihan mahtavasta mutta myös mahtavan väsyttävästä viikosta. Texansitkaan ei pelannut kun niillä oli väliviikko, niin ei tarvinnut edes erityisemmin keskittyä niihin jalkapallopeleihin mitä telkkarista tuli. Harvinaisen tarpeeseen tullut tekemättömyyden päivä, sanoisin.
Ei töissä heti rauhoittunut IEW:n jälkeenkään, oli meinaan aika paljon kaikenlaisia pieniä jälkijuttuja jotka piti hoitaa. Mutta huomattavasti rauhallisemmin se seuraava viikko jo meni, eikä vähiten siksi, että kyseessä oli vajaa, vain kolmipäiväinen rupeama. Torstaina nimittäin vietettiin sitä oikeaa Kiitospäivää, jonka kunniaksi saatiin lupa laittaa toimisto kiinni keskiviikkonakin jo kahdelta. Eli oikeasti työviikko oli vain kaksi ja puolipäiväinen, voitaisko ottaa tavaksi, kiitos? Kiitospäivää meidät oltiin Villen kanssa kutsuttu viettämään mun pomon luokse, ja oli ihan tosi hauskaa. Meillä oli varsin monikulttuuriset bileet kun paikalla oli pomon perheen ja meidän lisäksi yksi kiinalainen, yksi marokkolainen ja kaksi irakilaista vierasta. Hyvää ruokaa ja mielenkiintoisia keskusteluja, mitä muuta sitä Kiitospäiväänsä kaipaisi? Loput kolme vapaapäivää otettiin niin rennosti kuin ikinä pystyttiin, ainoa mainitsemisen arvoinen fakta taitaa olla se, että Texansit voittivat viime sunnuntain pelin Jacksonville Jaguarseja vastaan 20-13.
Tällä viikolla on elämä töissä taas normalisoitunut. Tämä aika vuodesta on meille melko kiireistä, mutta ei yhtään samanlaista hulinaa kuin IEW:n aikaan. Viikolla ei tehty juuri mitään sen kummempaa, mutta tänään ollaan sitten menty senkin edestä. Ensin päivällä pyörittiin hetki Galleriassa, kun molemmat kävi silmälääkärissä. Villellä muuttui linssit pikkuisen, minulla ne pysyi samana lääkärin väläytellessä, että seuraavaksi todennäköisesti lähtee vahvuudet iän myötä alaspäin. Arvatkaa tuliko vähän vanha olo..? Illalla kiiruhdettiin downtowniin katsomaan taas yksi Cirque du Soleil -esitys, Dralion. En ole vieläkään nähnyt yhtään Cirque du Soleil -esitystä josta en olisi pitänyt, ja alan vähitellen epäillä ettei sellaista ole olemassakaan. Tässä vielä Dralionin traileri kaikille kiinnostuneille.Ps. Kuvituksena toimi meidän saalis Ricen kampuksella perjantaina järjestetyistä kirjamyyjäisistä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
